Kovaa kisaamista Muumilaaksossa - Tracon 2026

Heipähei ja hyvää iltaa!

Traconin jälkeinen cosplaypärinä on kova, mutta samalla haluaisin tehdä sataatuhatta muuta asiaa tällä hetkellä. Ennen kuin päästän itseni täysin laitumelle, yritän olla reipas ja kirjoittaa Traconin raportin pois alta. Ja tässä se on olkaa hyvät!

Tällä kertaa olin aivan paska huoltaja, koska tämä on ainut kuva, mitä otin elikoista koko reissun aikana.

Tampere ja sen talo kutsuivat jälleen 4.-6.9. Traconiin lähdettiin matkaamaan perjantaiaamupäivästä, ja tällä kertaa kulkupelinä oli auto, joten matka kesti tavallista pidempään. Tämä ei sinänsä ole mikään haittapuoli, kun on hyvää seuraa, mutta saapuminen Tampereelle oli sen verran myöhään, että perjantain ohjelmiin ei oikeastaan kerennyt. Perjantaina olisin halunnut nähdä ilma-akrobatianäytöksen (koska jee mun laji!) sekä Hall cosplay -kisat, mutta ne nyt jäivät välistä.

Hatulle oli oma passeli pöytä!

Nuuskamuikkunen pääsi mukaan lauantain puvuksi. Meikkaaminen meni suhteellisen päin persettä, kun mm. unohdin meikkivoiteen naamastani kokonaan ja ripsiväri levisi ihan huolella :P (Ja minullahan siis on koko meikkiprosessi kirjoitettuna ylös vihkoon, jonka ohjeita muka seurasin meikatessani.) Onneksi jäbä on puskajussi, joka saakin näyttää vähän rähjäiseltä. Ylipäänsä lauantaiaamuna oli joku meikkimasis päällä, koska ei kyllä kiinnostanut tai huvittanut yhtään. Tämä oli hyvin jännä tuntemus itselleni. Muutenkin naamani näytti ihan kummalliselta koko päivän… En tiedä, johtuiko tämä meikistä, uusista piilareista vai ihan puhtaasti minusta itsestäni. Muutenhan Muikkunen on oikein kiva ja rento puku.

Ankkanaama oli hyvin vahvana meissä molemmissa.
Hurmaava Zanka: Anniilaugh

Omalta osaltani lauantaipäivä alkoi cosplay-takahuoneesta Aurora Cosplay Tournament -tuomareiden palaverilla. Olin siis saanut sompailtua itseni ACT:in esitystuomaristoon, mikä oli hyvin jännittävää, koska ENSIMMÄISET ACT-KARSINNAT KOSKAAN! Olin hyvin innoissani tuomatroinnista, koska tämän tyyppistä systeemiä ei ole mielestäni kokeiltu juurikaan aikaisemmin (WCS-finaaleita ei lasketa). Lisäksi pisteidenlaskusysteemi oli hyvin mielenkiintoinen. Sääntöjä lukiessa oli herännyt muutamia kysymyksiä tuomarointiin ja pisteytykseen liittyen. Selkeästi tämä ACT-homma oli hyvin pohdittu ja mietitty, koska kaikkiin heränneisiin kysymyksiin ainakin minä sain vastauksen. Palaverissa pääsin myös tapaamaan ensimmäistä kertaa tuomaristojen ulkomaalisvahvistuksen Ignition.cosn ja Yugoron.

Badge ja paidat oli tänä vuonna tosi hienot!

Tietenkin piti moikata parasta kaveria!

Me esitystuomarit olimme palaverin jälkeen vapaita lintuja aina kisojen alkuun asti, joten iso osa lauantaipäivästä meni pyöriessä. Harmikseni lauantain kiinnostavat ohjelmat kuten cosplay-meikkiluento ja Taikausko, henkiolennot ja kummitukset Japanissa menivät juuri päällekkäin cosplay-velvollisuuksien kanssa. Tästä huolimatta päivä vain katosi jonnekin. Taidekuja ja myyntipöytäsali tuli kierrettyä ilman pakokauhua, mutta pihan Taidepolun jono hirvitti niin paljon, että sinne ei tullut eksyttyä. Ruokarekoilta käteen osui crepe ja Tuhtosta sai skumppaa. Olin hyvin tyytyväinen.

Omnom

Nämä oli tosi oudot treffit.

Kuva: Anniilaugh
Skumppamuikkunen olkaa hyvät!

Cosplay-kilpailujen aikaan oltiin jännän äärellä. ACT-kilpailijat oli tuomaroitu pukujen osalta jo päivän aikana, mutta me esitystuomarit pääsimme hommiin vasta kisojen alettua. Meillä oli ruhtinaallisesti aikaa esitysten tuomarointiin niiden päätyttyä, mutta tämä tarkoitti sitä, että en päässyt näkemään NCC- ja väliaikaesitystä. Sniffelsson. Lopulta tuo ruhtinaallinen aika ei tuntunutkaan niin pitkältä, kun istuimme alas käymään esityksiä läpi. Myönnetään, että minä olin porukan hituri, jolla oli vaikeutta muuntaa muistiinpanoja pisteiksi. Lopulta kuitenkin jopa minä onnistuin siinä. Kaiken kaikkiaan omasta näkökulmastani tuomarointi ja tulosten saaminen toteutui hyvin sulavasti tällä systeemillä ja näiden ihmisten kesken.

Kuva: Vesa "Wezaap" Sakki
La ACT-Tuomarit <3
Vasemmalta: Yugoro, miä, Elina, jesmo, majo ja Ignition.cos

Monta huraata Suomen ekoille ACT-edustajille, Tolku ja hanjira! Minulla ehkä hieman sydämmessä läikähti, koska Narutoa lavalla vuonna 2026 <3 Myöskin kovasti huraa toiseksi sijoittuneille Anaelle ja Saarazille sekä meidän uudelle NCC-edustajalle maijamlle ja NCC-karsinnoissa toiseksi tulleelle kalmanlinnulle!

Kuva: Vesa "Wezaap" Sakki
Vas. ACT-edustajat, hanjira & Tolku
Oik. NCC-edustaja, maijam

Kisojen jälkeen meillä oli vielä luvassa kisaajien palautteet, minkä jälkeen velvollisuutemme loppuivat. Omasta mielestäni palautteetkin menivät hyvin. Toivon kovasti, että kaikki palautetta hakeneet poistuivat takahuoneesta hyvillä mielin kisojen ja palautteen jälkeen! Sen verran oli itsellä väsy tuon rupeaman jälkeen, että suosiolla kömmin hotellihuoneeseen ja ravitsin itseäni sillä, mitä kaapista löytyi. Onneksi aamulla oli jälleen luvassa hotelliaamiainen.

Tää on jopa Girl Dinneriksi aika surkea :D

Sunnuntai lähti käyntiin paremmissa merkeissä kuin lauantai, kun pääsin säätämään Kiban naaman kanssa. Edeltävän päivän meikkimasis oli todellakin poissa. Ilmeisesti myös suorituksen tahti oli erityisen kova, koska jopa Anniilaugh kommentoi, että naama tekeytyi ennätysvauhtia. Minä siis rakastan Kiban meikkiä, koska se sisältää kaikkea eritysitä ja jännää. Itsekin vähän ihmettelin, miten nopeasti sain sen tehtyä kaikkine kommervenkkeineen. Jos kuitenkin naaman kanssa meni hyvin ja näppärästi, niin peruukin kanssa olikin ihan toinen tarina. Vähän ehkä olisin voinut näyttää peruukille muotoilurautaa, mutta enpä ollut pakannut moista mukaan.

Anniilaugh ja miä hehkeinä sunnuntaina

Sunnuntaina pääsin jopa katsomaan ohjelmaa, vaikka parit kiinnostavat numerot menivätkin toistensa kanssa päällekkäin. Yugoron haastattelutilaisuus tuli katsastettua. Minusta on aina kiva kuulla ulkomaalisten kokemuksia omasta coni- ja cosplay-kulttuuristaan. Ihan hirveästi en ehtinyt juttelemaan niitä näitä Yugoron kanssa lauantaina, mutta jossain hetkessä hän sanoi, että Tracon on Virolaisten harrastajien keskuudessa jotenkin kuuluisa tapahtuma, mikä tavallaan yllätti. Joten tietenkin halusin kuulla vielä lisää hänen taustastaan ja kulttuuristaan. Juuri tätä myös sain ohjelmalta.

Oli hyvä!
Ei pitäisi koskaan istua kaukana, koska eihän minun muinaisen puhelimen kamera riitä noin pitkälle :(

Yugoron haastattelun jälkeen oli vuorossa Minervaisen asunvaihtoluento. Tämä oli oikein antoisa paketti! Oli kiva nähdä ihan paikanpäällä, miten vaatteet puetaan ja lähtevät pois päältä silmänräpäyksessä. Tietenkin olen nähnyt monenmoisia videoita aiheesta (myös Minervaisen itsensä toimesta :P), mutta läheltä näkeminen on aina eri asia. Ohjelma oli myös hyvin rakennettu, joten sen seuraaminen oli todella leppoisaa. Viihdyin!

Sitä hyvää riisuutumista!
Kuvassa myös Minervainen itse.

Sitten koittikin jo sunnuntain cosplay-kisojen vuoro. Luvassa oli esitys-, ryhmä ja photosoot-kilpailut. Cosplay-esityksissä on jo jonkun aikaa näkynyt tietynlaisia trendejä, jotka olivat läsnä myös näissä kisoissa. Sekaan mahtui myös kaavasta poikkeavia esityksiä, mikä on aina virkistävää. Esityskilpailun osalta omat suosikkini pärjäsivät. Erityinen huraa Vicille ja Umille, jotka päättivät päräyttää hienolla yllärillä. Itsehän hajoilin jo pelkälle esiintyjänimelle, Tulikärpästen hauta. Myös ryhmäpuku- ja photosoot-kilpailuissa omat suosikkini pärjäsivät ja päätyivät palkintosijoille. Jälleen huraa sijoittuneille hyvin tehdystä työstä! Vasta kisan jälkeen ehdin näkemään Niinkosin ja Nevaran hienot puvut ensimmäistä kertaa läheltä. Niin paljon BLINGIÄ! EM ja Vilma olivat puolestaan ihanan hirveitä <3

Ryhmäpukukilpailu, josta ei tästä kuvasta näe sitten mitään.

Kävin tosiaan sunnuntaina kisan jälkeen vielä pikapikaa pyörähtämässä lavan takana moikkaamassa ihmisiä viimeisen kerran, mutta samalla jäin useampaan otteeseen suustani kiinni. Jopa pienimuotoinen cosplay-blogimiitti saatiin aikaiseksi, kun n. 70% prosenttia aktiivisista suomalaisista cospaly-bloggaajista sattui samaan rinkiin läyhäämään. Kiitos tästä <3

Impromptu blogi-miitti
Vasemmalta: Minervainen, Kagehitsuji, Kalmanlintu ja miä

Kerrankin kävin myös päättäjäisissä. Nyt ei ollut kiire lähteä, koska jäimme vielä Tampereelle maanantaihin asti pööpöilemään. Tulevaisuudessa varmaan kuitenkin jätän Traconin päättäjäiset välistä, vaikka ihanaa laulantaa saikin kokea. Voittajien kertaaminen yms. ei sinänsä ole minun kannalta oleellista, koska yleensä olen seuraamassa niitä ohjelmia, joiden voittajistosta välitän.

Hyveä laulua päättäjäisissä!

Traconin tehdessä jo kuolemaa tämän vuoden osalta, kävimme nopeasti kuvaamassa vielä jonkun hassun kuvan Kibasta. Vaikka peruukki olikin oikutellut ja näyttänyt pyllyltä koko päivän, oli kiva saada jäbästä edes jonkinmoisia kuvia, jotka eivät ole itseottamiani. Vielä haaveilen kunnollisesta, synkästä ja urbaanista kuvasessiosta Kiballe…

Kuva: Anniilaugh
Edit: miä

Näin ollen Tracon oli ohi ja minä onnellinen. Viikonloppu meni todellakin ihan hurjaa vauhtia ohi. Minulla oli jälleen aivan äärettömän kivaa, ja tässä mietin sitä, miten paljon viikonlopun aikana tuli naurettua. Välillä jopa ihan oikeaa räkänaurua. Siitä kiitos kaikille osallisille. Oli myös hillitöntä luksusta jäädä vielä yhdeksi yöksi Tampereelle, koska se vei sunnuntailta niin paljon turhaa säätämistä pois. Tätä lisää kiitos!

Traconin päätteeksi Tampere tarjoili vielä erittäin hienon auringonlaskun.

Tälleen vielä loppuun pieni vuodatus. Oli erittäin suuri kunnia olla jälleen tuomaroimassa yhtiä arvokisakarsintoja, kiitos siitä ja hyvästä huolenpidosta Chamiralle ja Aadalle. Kisojen järjestelyt ja ACT-tuomariston kokoonpano oli aivan huikea, ja sitten siellä seassa olin minä. Muut tuomariston jäsenet ovat menestyneitä tekijöitä sekä Suomessa että maailmalla. Omat saavutukseni eivät mitenkään yllä samaan arsenaaliin, joten hieman meinasin jännittää omaa osallisuuttani tässä tuomaristossa. Haluan kuitenkin uskoa, että minulla on sen verran näyttöä, ja nimenomaan esitysten osalta, että roolini tuomaristossa oli perusteltua. Vielä kerran kiitos kaikille kanssatuomareilleni, jotka tekivät tuomaroinnista niin mutkatonta!

Tässä kohtaa Fukka kiittää!

PS: Sain aikaiseksi pienimuotoisen ilmiön, kun huutelin IG:n puolella ihmisten cosplay-käyntikorttien perään, joten jatketaan samaa hommaa täälläkin :D Minulla on siis läjäpäin jäljellä WCS-aikaisia käyntikortteja, joista haluaisin eroon (niissä on mm. jo vanhentunutta tietoa). Eli jos joku halajaa minulta kortin tai pari, minua voi käydä nykimässä hihasta tapahtumissa. Ilolla otan vastaan myös muiden cosplay-kortteja, koska haaveenani on täyttää pieni korttikansioni suomalaisella taidolla ja osaamisella.

Näitä ihan oikeasti on, joten halukkaat saavat vaikka molemmat versiot.

Impulssista onnistumiseen

Hei hei!

Nyt on vihdoin luvassa merkintää Kibasta! On todellakin vääryys, että tämän kirjoittamiseen meni näin pitkään, mutta lopultakin teksti on ulkona. Runttaan koko puvun nyt yhteen merkintään, joten pitkää pätkää pukkaa.

Aloitin Kiban tekemisen siis täysin hepulin voimalla vuoden 2024 alussa. Kiba on jo vuosia kutkutellut hahmona, mutta ajatuksetkin puvusta ovat aina jääneet muiden suunnitelmien jalkoihin. Samoin kuin kaikki muutkin Wolf’s Rain -suunnitelmat... Yllättäen löysinkin itseni tilanteesta, jossa minulla oli vapaa-aikaa, mutta ei mitään varsinaista projektia työn alla. Halusin vain kovasti ommella ja luoda jotain. Kavereiden kanssa tuli puheeksi vanhat anime-sarjat, ja jotenkin löysin itseni suunnittelemasta Kibaa.

Ottaen huomioon sen, kuinka mahtavat konseptikuvat kaikista tämän sarjan hahmoista on olemassa, on todellakin käsittämätöntä, miten kiven alla värilliset hyvälaatuiset hahmokuvat Kibast ovat.
Siksi tarjoilen tässä nyt rähjäisen version jäbästä.

Päätin aloittaa prosessin helpoimmasta, mutta samalla inhokistani, eli Kiban valkoisesta vaarinpaidasta. Paita on sarjassa ja hahmon mallikuvissa yksi epämääräisyys, ja luulen, että sen on tarkoitus olla jonkin tyylinen yhtenäinen neule, jossa ei varsinaisesti ole erillisiä resoreita. Minä sitten vähän vain sovelsin.

Siis kattokaa näitä kuvia!!! Mut sitten naamasta vaan on kunnolliset värikuvat >:(

Mallinahan paita oli muuten ihan tavallinen trikoopaita, mutta siinä on pikeetyylinen nappilista edessä. Minä siis inhoan tämän tyylisiä paitoja, koska A) pikeetyyliset nappilistat ovat yksinkertaisesti rumia ja B) niitä on hanurista tehdä. Tästä syystä vaarinpaita on ainoa vaate tässä puvussa, jonka kohdalla en jaksanut välittää. Ihan vain huvikseni viimeistelin paidan pääntien myös kanttinauhalla.

En todellakaan jaksanut korjata tämän rumia tikkauksia.

Lopulta viimeistelin vaarinpaidan vasta sitten, kun sain takin valmiiksi. Halusin varmistaa kaikkien vaatteiden yhteensopivat mittasuhteet, mutta myös pohtia helmaresorin toteutusta. Olisin kovasti halunnut ostaa ihan kunnollisen ribbiresorin paitaa varten, mutta sattumoisin olin ostanut niin puhtaan valkoisen trikoon, että sille ei löytynyt kaveria minkään laisista resoreista. Lopulta päädyin hyvinkin typerään ratkaisuun, joka kuitenkin jotenkin edes näytti referenssin mukaiselta. Tein siis helmaresorin poimutettuna tuubina, jonka sisälle lisäsin vielä kuminauhan. Tämä on ehkä ainut puvun osa, jonka haluaisin jotenkin korjata, mutta en ole vielä keksinyt, että miten. Tällaisenaan se on ihan rehellisesti sanottuna ruma.

Olen niin kiitollinen näistä konseptikuvista etenkin farkkujen osalta.

Seuraavana lähdin taklaamaan Kiban housuja eli farkkuja. En ole koskaan halunnut tehdä itse farkkuja, koska tiedän sen olevan työlästä ilman tarkoituksenmukaisia laitteita. No… Nyt olen kuitenkin tehnyt farkut alusta loppuun. Jos olisin ollut fiksu ja jaksavainen olisin tehnyt kuositeltujen kaavojen pohjalta ensin housuista sovitusversiot, ja vasta sitten lähtenyt oikeaan koitokseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Yksi rulla tikkauslankaa taisi juuri ja juuri riittää.

Työläin osuushan farkuissa oli kaikkien tikkausten ompeleminen tavallisella kotiompelukoneella. Tein vain osan saumoista oikeina katesaumoina ihan vain käytännön syistä. Osassa saumoista saumanvarat on vain tikattu kiinni. Tikkaukset vaikuttivat ompelujärjestykseen jonkin verran, joten saatoin joutua ratkomaan jonkun sauman, koska en ajatellut tarpeeksi pitkälle. Tikkaaminen on kuitenkin hyvin tyydyttävää, kun sen saa tehdä ajan kanssa ja se onnistuu. Olisin myös selvinnyt paljolta vaivalta, jos olisin hoksannut ottaa tätä projektia varten käyttöön kaksi ompelukonetta. On todella työlästä olla jatkuvasti vaihtamassa jo pelkästään lankoja koneeseen saati kaikkia muita asetuksia, jotta tikit ja ompeleet olisivat siistit.

Sotkutikki taskun sisäpuolella.
Etupuolelta tämä näytti iha siistiltä, mutta sisäpuoli paljasti karmivan todellisuuden.
Purkuun meni ja asetuksia piti viilailla.

Saatan olla välillä vähän laiska ompelemaan taskuja pukuihini, mutta farkkujen kohdalla sitä ei oikeastaan voinut välttää. Vaikka taskujen ompeleminen oli ehdottomasti yksi kivoimmista osista farkkujen teossa, eri paksuiset materiaalit teettivät työtä. Esimerkiksi etutaskuja ommellessani sain huomata, että langan kireydet täytyy katsoa aivan uusiksi, kun saumat eivät olekaan yhtä paksut kuin muiden tikkausten kohdalla.

Nyt jo valmiimpaa.
Anteeksi suttukuva.

Tämän koitoksen jälkeen voin todeta, että en enää koskaan halua ommella farkkuja. Toisaalta nyt osaan ehkä välttää pahimmat sudenkuopat farkkujen teossa, joten… ehkä joskus vielä teen jotkin farkut. Ylipäänsä joku voi pitää minua aivan kahelina, koska olisin aivan hyvin voinut ostaa Kibaa varten valmiit farkut. Olen kuitenkin sekopää, joka ei osa tyytyä asioihin. Kaikesta tuskailusta huolimatta olen ihan kohtuullisen tyytyväinen näihin farkkuihin, ja omilla mitoilla tehdyt housut ovat aina parasta paskaa.

Valmiit farkut.
(Kiba on näköjään suttukuvien projekti.)

Sitten kävikin niin, että puvun eteneminen tyssäsi pitkäksi aikaa, koska en löytänyt sopivaa kangasta Kiban takkia varten. Jippii ja silleen. Harmaata twilliä alkoi kuitenkin kertyä nurkkiin Ichijon työstämisen jäljiltä, joten tein sillä jokusen sävytyskokeilun. Jotenkin kummasti taas päädyin värjäämään kankaat. Jotenkin myös tuntui todella typerältä värjätä näinkin tavanomaisen värisiä kankaita. Sen ansiosta kuitenkin pääsin loppusyksystä jatkamaan tätä pukua ihan kunnon tohinalla.

Testitilkut.
Alkuun oli ihan liian tummaa.

Lopulliset värjäilyt.
Viimeiset testitilkut, 5II A & B, alkuperäinen harmaa ja alla lopullinen värjätty kangas.

Välttääkseni samoja haasteita kuin, mitä koin farkkujen kanssa, sekä erästä toista tulevaisuuden pukua ajatellen, päädyin tekemään takista koeversion. Koeversiossa mallasin lähinnä takin pituutta, olkasauman linjaa ja taskujen paikkoja. Farkuissa mallailin takataskut paikalleen vasta sitten, kun housut olivat lähes kasassa, mikä oli VIRHE. Niin paljon jouduin säätämään kohdistamisen kanssa, jotta taskut tulivat ommelluksi symmetrisesti. Koeversion avulla pystyin suoraan merkkaamaan taskujen paikat kaavaan ja siitä kankaalle, mikä helpotti hommaa huomattavasti.

Hehkeä pöytäliinaproto.
Olkatoppaukset tässä myös testissä.

Takin taskut tein vinoina liivintaskuina, joihin en lopulta lisännyt mitään kiinnitystä, koska ne upposivat niin sievästi miehustaan sellaisenaan. Kiban takissa on myös jonkin moinen tasku takin toisessa hihassa. Ihan huvikseni tein tästäkin taskusta toimivan kokonaisuuden, vaikka se on niin pieni, ettei sinne oikeastaan mahdu mitään järkevää.

Näistä tuli kivat, vaikka eivät lopulta hirveän tilavat olekaan.

Hihan taskussa on piilovetoketju.

Takin kaulusta varten hankin ribbiresoria, joka toimi mielestäni hyvin. Jouduin kuitenkin purkamaan kauluksen kokonaan irti kertaalleen, kun olin saanut sen jo valmiiksi, koska olin unohtanut kaavoitusvaiheessa vähentää kauluksen ympärysmitasta joustovähennyksen. Alkuun yritin muka olla tyytyväinen siihen, miltä kaulus näytti ilman vähennystä, mutta lopulta päätin purkaa koko homman ja lyhentää kaulusta. Tämä oli ainoa oikea valinta, koska kaulaus näytti niin paljon sievemmältä, kun olin korjannut sen.

Hyi! Rumaa poimuttumista!

Paljon parempi!

Samoin kuin vaarinpaidassa takin helmaresori tuotti minulle päänvaivaa. Kovasti olisin halunnut tehdä resorin ihan oikeasta resorikankaasta. Harkitsin jopa sitä, että surutta teen resorin samasta mustasta ribistä kuin kauluksen, vaikka se ei olisikaan reffin mukaista. Jotenkin sain kuitenkin itseni kokeilemaan jotain aivan typerää, mikä lopulta toimi oikein mainiosti. Kuten vaarinpaidassa ompelin siis takkikankaasta pitkän tuubin, jonka sisälle kiinnitin leveän kuminauhan, ja ompelin tämän väkerryksen poimutettuna takin helmaan. Olin niin kovin yllättynyt, että tämä toimi. (Todellisuudessa siis tein ensin takin helmaresorin ja vasta tämän jälkeen vaarinpaidan.)

Ihme pötkylä, joka piti muuten kiinnittää miehustan etukappaleelle myös kulmasaumalla.
Vähän jännitti.

Takin kanssa kävi myös sillä tavalla hassusti, että kangas meinasi loppua kesken. Kaikki mahdolliset siivut menivät käyttöön ja ne osat, jotka eivät olleet näkyvillä, korvasin sävyttämättömällä kankaalla. Taskupussien toinen puoli esimerkiksi syntyi Ichijon kangasjämistä. Lisäksi vetoketjun tuuliläppä on takin alahelmasta leikatusta kaitaleesta, joka riitti juuri ja juuri.

Kaikesta yritin säästää.

Tuuliläppä piti ommella alavaraankin viivoittimen kanssa, koska kangas ei riittänyt 2cm saumanvaraan. 

Valitettavasti myös takin hiharesorien kanssa jouduin säätämään aivan liikaa. Alkuun resorit olivat liian pitkät. Korjattuani niiden pituudet ne kuitenkin menettivät napakkuutensa, mikä oli oma ongelmansa. Jouduin siis purkamaan ja korjailemaan myös hiharesoreita jokusen kerran. Koska takki on kokonaan vuoritettu, jouduin aina välissä kääntämään koko kakan nurinkurin ympäri. Tämä sinänsä ei ole kuin vain työlästä hommaa, mutta valitettavasti kärsin käsien sairaudesta, minkä vuoksi kynsinauhani usein vuotavat verta. Tämä puolestaan johti siihen, että kääntäessäni takkia nurin ja takaisin onnistuin huomaamattani sotkemaan takin verellä. Kyse on onneksi jokusesta pisarasta siellä täällä, mutta vähän meinasi vituttaa, kun huomasin asian.

On tämä saatana työmaa.

Blööd.

Säätö ja korjailu oli todellakin vaivan arvoista, koska olen nyt hyvin tyytyväinen Kiban takkiin. Veritahratkin sulatan, kun mietin, että ne ovat tavallaan ihan hahmouskottavia. Harkitsen jopa tekeväni ihan käyttötakin samoilla kaavoilla, mutta tietenkin ihan eri värisenä. Yksinkertaisuudestaan huolimatta pääsin hifistelemään takin kanssa muun muassa kaikkien taskujen osalta, minkä koin todella mielekkääksi. Oli myös kiva huomata, että höpsötkin ideat voivat toimia kuten helmaresorin kanssa kävi.

Muuten valmis takki, mutta kauluksesta puuttuu ihme lärpäke.

Sitten siirrymmekin Kiban peruukkiin, joka oli oma seikkailunsa.

Halusin testata Kiban peruukissa liimatun hiusrajan tekemistä. En ole koskaan aikaisemmin moista joutunut tai päässyt tekemään, joten nyt koin tilaisuuteni tulleen. Pohjaperuukkina minulla oli CosCraftin Ash värissä Matt Dark Brown. Ostin lisäksi myös lisäkuitua juurikin tuon hiusrajan luomiseksi. Olen kohdannut niin paljon ohjeita ja videoita tämän tekniikan osalta, joten tiesin myös varautua tarkoituksenmukaisilla liimoilla.

CosCraft; Ash - Matt Dark Brown

Liimoja.
Ostin myös tuollaisen silikoonisen meikkisiveltimen liiman levitykseen.

Peruukin työstäminen lähti siitä, että föönasin peruukin otsan kuidut taipumaan taaksepäin. Tämän jälkeen lisäsin peruukkiin otsalle palan kangasta, jonka leikkasin haluttuun hiusrajan muotoon. Käytin tähän Kiban takin vuorikankaan jämiä, koska se sattui olemaan ruskeaa ja ohutta. Ensin liimasin kankaan kiinni peruukin etureunaan, ja tämän jälkeen vielä ompelin sen kunnolla kiinni käsin. Tämän pohjaan päälle lähdin sitten rakentamaan hiusrajaa ohuista liimatuista hiussuortuvista. Liimaukseen käytin pääasiassa UHU:n liimaa, koska se näkyi ja kiilsi kuivuttuaan vähiten, mutta joitain kohtia vahvistin muilla liimoilla. Lopuksi saksin sievästi hiusrajan vielä viimeiseen muotoonsa ja liimasin koko homman peruukin sisäpuolelta. Vähän jännitti, mitä tästä tulee, kun en ollut päässyt välisovittamaan peruukkia missään vaiheessa.

Hiusrajan eteneminen.

Valmiin hiusrajan sovitus.
Oli hehkeä olo.

Kun hiusraja oli kunnossa, pääsin muuten muokkaamaan peruukkia. Halusin peruukista mahdollisimman luonnollisen ja teksturoidun. Ohensin ja kerrostin peruukkia todella paljon, minkä lisäksi kiharsin kuituja muotoiluraudalla suuntaan jos toiseen. Kiban hiuksista ei kovin ota selvää, että mikä suortuva sojottaa mistäkin kohtaa päätä, joten lähdin hakemaan todella rikottua muotoa. Harmikseni sain huomata, että alkuperäisen peruukin kuitujen mitta ei tähän malliin ollutkaan täysin sopiva. Peruukki jäi takaa hieman liian lyhyeksi, mutta onneksi minulla oli rutkasti lisäkuitua, jota lisäsin peruukkiin tuomaan hiuksille lisää pituutta.

Valmis peruukki ja ensimmäinen meikkitesti ilman piilareita.

Aluksi olin aivan kauhuissani siitä, että olen pilannut koko peruukin, ja epäilin itseäni jopa silloin, kun lisäsin peruukkiin kuituja viime metreillä. Koko hässäkkä vain näytti päässäni aivan valtavalta. Kiharsin ja muutenkin muotoilin pehkoa epätoivoisesti, kunnes tein lopulta meikkitestin ja sovitin koko pukua päälle. Sain ilokseni yllättyä siitä, miten hyvältä peruukki näytti puvun ja meikin kanssa! Tuossa kohtaa sain kokea jonkin ihan uskomattoman onnistumisen kokemuksen, koska en varmasti ikinä ole onnistunut samalla tavalla muokkaamaan peruukkia. Animen painovoimaa uhmaavat piikkipatsaat ovat ihan tuttua kauraa, mutta luonnolliset ja teksturoidut kampaukset olen kokenut todella vaikeiksi. Kiban peruukista tuli kuitenkin lopulta todella toimiva!

Siis kattokaa tätä naamaa!

Tietenkin yksi mielenkiintoisimmista osista minun kannaltani tässä puvussa oli jäbän meikki. Kaunis poika on kaunis poika, joten sain heittäytyä villiksi (tavallaan). En yleensä ihan näin rajusti ole tehnyt varjostuksia mitään hahmoa varten, mutta jotenkin ne sopivat Kiballe. Käytin myös kasvoteippejä, joista on tulossa näköjään jokin vakio juttu minulle. Pohdiskelin ja mallailin meikkitestissä myös tekoripsiä, mutta niiden kanssa maski oli hieman liian överi. Sain kuitenkin Kibasta hyvän tekosyyn ostaa testiin uuden ripsivärin, joka osoittautui oikein hyväksi ostokseksi. Kyseessä oli siis BBIAn Never Die Mascara. Tämä pysyi siistinä koko päivän ja toi ripsiin kivasti pituutta.

Ja vielä lopullinen Frostin naama piilareilla.

Vielä loppuun voisin mainita Kiban piilolinsseistä. Niitä tuli etsittyä jonkin aikaa, ja Frostissa moni kyseli niiden nimeä ja mallia. Tilasin linssit Pinky Paradiselta ja ne ovat Uris Papillon -linssit värissä sininen (Blue). Itse tykkään linssien tietynlaisesta luonnollisuudesta, joten tilasin samaa mallia myös toisen väriset linssit muita pukuja varten.

Piilarit ja päivän kestänyt meikki.
On hyvä ripsari!

Tämä projekti taas opetti sen, että rakastan sitä, kun saan panostaa pukuihin. Saan hifistellä ja tehdä teknisesti jännittäviä juttuja sekä jopa haastaa itseäni. Vaarinpaitaa lukuun ottamatta koin Kiban hyvin onnistuneeksi puvuksi. Prosessin aikana sain oikeasti korjata huonoja ratkaisuja, kuten takin kauluksen, stressaamatta siitä, milloin puvun tulee olla valmis. Myös kaikista typeryyksistä huolimatta koin, että puvun valmistus oli todella antoisaa. Sain myös niin hurmaavia reaktioita ja ihania kehuja tästä puvusta sekä netissä että Frostissa livenä, että en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Tämä hahmo ilmeisesti osui tosi monella johonkin nostalgiatunteisiin.

Tämän kummempia kuvia ei vielä valmiista pojasta ole.

Tällaisia pitkään mukana roikkuneita pukusuunnitelmia on sen verran pyöritellyt päässään, että suunnitelmat ja odotukset ovat hyvin jalostuneita. Lopputuloksen, mutta myös itse prosessin, ansiosta, koin onnistuneeni Kiban suhteen. Siksi Kiba saattaa olla tässä hetkessä se puku, johon olen eniten tyytyväinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi näyttävin tai vaativin puku, jonka olen tehnyt. Virheitä ja epäkohtia siitä varmasti löytyy, mutta teknisesti olen päässyt siinä kikkailemaan monella tapaa. Tietenkin yksi tärkeimmistä seikoissa tässä puvussa on se, että siinä oli mukava olla ja tunsin sen omakseni tavalla, jota en odottanut.

Fukka kiittää!

PS: En tiedä, miten tulevat puvut lähtevät etenemään, koska prrrrrrrrrrrrrrr. Yhtä aikaa haluaisin aloittaa kaikki maailman puvut, mutta valitettavasti joudun hieman jarruttelemaan, koska elämässä sattuu ja tapahtuu nyt monenlaista.