Muukalaisinvaasio ja muita sekopäisiä tarinoita

Hui hei!

Kerron nyt vähän Momosta, ja koska Momosta ei ihan niin hirveästi ole kuvamateriaalia tai supererityistä kerrottavaa, ajattelin tässä yhteydessä vähän avata omia ajatuksiani hahmovalinnasta ja siitä, mikä oli Momon merkitys prosessina. Ennen sitä kuitenkin asiaa itse puvusta.

Keskeneräisten pukujen pino kaapeissani kasvaa, ja muutossa jouduin käymään kaikki materiaalini todella läpi, joten puolivalmiit puvut kummittelivat mielessä entistä enemmän. Annoin itselleni yhden säännön ennen kuin aloitin Momon tekemisen; jos löydän yhdellä ja samalla reissulla kaikki Momoon tarvittavat kankaat kangaskaupasta, niin saan aloitta uuden puvun. Värjäys ei myöskään tullut kysymykseen, koska henkisesti en ollut tähän vielä valmis.

Ayase Momo <3

Minulla kävi aivan järjetön munkki, kun löysin niin hyvät kankaat Momoa varten! Onnea ei ollut pelkästään oikeanväristen kankaiden löytyminen, mutta myös materiaalit ja tekstuurit osuivat niin hyvin kohdalleen. Neuleeseen löytämässäni kankaassa oli ihana eläväinen tekstuuri, joka mielestäni sopi todella hyvin kyseiseen vaatteeseen, vaikka tietenkään animessa ei mitään tekstuuria näy. Momon hamekangas puolestaan oli juuri täydellinen puuvillasekoitekangas, joka ei näyttänyt muoviselta, mutta jossa laskokset pysyivät erinomaisesti.

Kerrankin löyty sitä sopivaa jännää!

Hame olikin se osa, josta lähdin liikkeelle. Minä tosiaan kaavoitan vekkihameet jokaista hahmoa varten erikseen, eikä minulla ole mitään yhtä vakiokaavaa, jota käyttäisin aina vekkihameen tehdessäni. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että jokaisella hahmolla vekkihameet ovat hieman erilaisia; laskosten muoto tai kiertosuunta voi olla eri ja laskosten määrä vaihtelee hahmosta toiseen. Esimerkiksi Ichijon hameessa laskosten määrä on vähäinen, jolloin laskokset ovat leveämpiä, kun taas Momon hameessa laskoksia on runsaasti, jolloin ne ovat tietenkin kapeampia.

Ichijon hameen kanssa sai tuskailla ihan huolella, jotta siitä sai istuvan. Momo puolestaan ei vaatinut sen kummempaa säätöä.

En ole ehkä koskaan kaavoittanut niin hyvää vekkihametta kuin Momon hame. Olen tehnyt todella monta vekkihametta cosplay-matkani aikana, mutta yksikään niistä ei ole istunut yhtä hyvin kuin Momon hame (myöskin Yunan hame on onnistunut). Minä en välitä ns. cosplay-tyylillä tehdyistä vekkihameista, joissa vyötärön ympärysmitta on vain kerrottu kolmella, ja siinäpä onkin kaikki kaavoitus, jota moinen vaatii. Tuon tyyppiset vekkihameet eivät istu juuri koskaan kenellekään, ja minä vihaan niitä palavasti.

Pienesti kaipaa silitystä, mutta istuu silti jo niin hyvin!

Harmikseni kuitenkin hameesta ei näy kuin pieni siivu, koska Momon neule on niin pitkä. Koska en ole animea, mitoitin hameen hieman pidemmäksi kuin, mitä se Momolla oikeasti on, ja silti siitä näkyy neuleen alta vain säälittävä siivu. Neuleesta ei sen kummemmin ole kerrottavaa, koska se oli niin yksinkertainen.

Hurjat 10cm hameen helmaa näkyvissä. Se on enemmän kuin animessa!

Pukuun kuuluvia pienempiä osia tein kierrätysmeiningillä kotoa löytyvistä materiaaleista. Säärystimiin löytyi juuri ja juuri valkoista trikoota jemmoista, Momon kaulanauha syntyi vinokaitalenauhasta, jonka vain ompelin putkeksi, ja rusetissa käyttämäni kangas on alun perin ollut KH Cloudin viitta. Jälleen sain todeta, että hamsterin ominaisuudesta on joskus jopa hyötyä.

En ehkä koskaan ole tehnyt tämmöistä vinokaitaleella.

Tämä viitta on vuodelta 2009...

Ehkä jännin seikkailu Momon osalta olivat korvakorut. Ennen Traconia sain valmiiksi yhden parin korviksia, mutta en ollut niihin tyytyväinen monestakin syystä. Päätin kuitenkin käyttää niitä Traconsissa ja tehdä myöhemmin uudet. No, tein lopulta kolmet parit.

Siellä hienot!

Animessa Momon korvakorut ovat yksinkertaiset lätyskät, mutta vastaan tuli eräs kuva mangasta, missä Momon korvikset ovatkin alienin pään malliset. Tietenkin korvakorufriikkinä tykästyin enemmän näihin korviksiin. Myös Traconissa useimmilla näkemilläni Momoilla korvakorut olivat alien-mallia, joten en ole ollut yksin aivoitukseni kanssa.

Tässä kohtaa edettiin vielä ihan järjen kanssa.
Olin jopa tekemässä lätyskäkorviksia alieneiden kaveriksi.

Liimaluentopärinöissäni päätin ilmeisesti kokeilla muinaisia tekniikoita korvakorujen valmistamiseksi, koska lähdin työstämään niitä softiksesta ja Erikeeperistä. Ajattelin, että näin saan korviksista mahdollisimman kevyet, mutta täysin aliarvioin softiksen imevyyden. Yritin siis sinetöidä softiksen huokoista pintaa vedellä ohennetulla liimakerroksella, mutta surukseni tästä ei ollut mitään apua, kun lopulta lähdin maalaaman softista. Softis imi maalia itseensä kuin mikäkin sieni.

Sitten alkoi pakka hajota...

Kommellukset korvisten kanssa eivät todellakaan loppuneet tähän, koska maalauksen jälkeen suunnitelmani oli ensin täyttää suun ja silmien aukot mustalla UV-hartsilla. Tämän jälkeen suunnitelmaan kuului peittää koko alien kauttaaltaan kirkkaalla hartsilla, ja näin myös tein, mutta lopputulos menikin vähän mönkään.

Raukat ;___;

Jotenkin hartsin alle muodostui ilmakuplia silmäkuoppien alueelle, mikä ei niin paljoa häirinnyt ja näytti oikeastaan ihan hauskalta. Se, missä olin todella tehnyt virheen ajattelemattomuudessani, oli alieneiden sierainten kohdalla. Silmät ja suun maalasin mustaksi akryylimaalilla, mutta sieraimet piirsin tussilla. Tarkemmin sanottuna vesiliukoisella tussilla. Tämä aiheutti sen, että nestemäinen hartsi lähti liuottamaan tussia, ja lopputulos oli se, että alienit kärsivät jostain oudosta nenäverenvuodosta.

Sivuhuomiona: hioin valmiiden korvispohjien pinnoitteen vekkulaan, jotta pystyin maalaamaan ne. Tämän jälkeen dippasin maalatut napit UV-hartsiin ja kovetin pinnan.
Tämä sentään toimi. 

Traconin jälkeen löysin itseni pärisemästä taas korvisten parista, ja tällä kertaa muutin suunnitelmaani sen verran, että en ohentanut liimaa, jolla peitin softiksen. Tämä sinänsä toimi ihan hyvin, mutta liimapinta muuttui kerros kerrokselta epätasaisemmaksi. Fiksu ihminen olisi tässä kohtaa aloittanut alusta, mutta halusin jostain syystä jatkaa valitsemallani tiellä. Maalaaminen sujui nyt huomattavasti helpommin ja nopeammin, mutta maalipinta korosti alieneiden muhkuraisuutta entisestään. Edelleen kuitenkin jatkettiin eteen päin, koska ajattelin, että voisin pelastaa tilanteen UV-hartsin avulla. Näiden uusien korvisten hartsipinnoitteeseen lisäsin myös glitterjauhetta. Pohdin tätä jo ensimmäisen parin kohdalla, mutta en tohtinut ennen Traconia lähteä testaamaan. Hyvä niin, koska mielestäni glitter ei ainakaan parantanut lopputulosta. Jauhe teki hartsista jokseenkin samean ja samalla silmien syvyys häivettyi.

Vihaan näitä enemmän kuin ensimmäistä paria.

Sitten aloitettiin kolmas pari, jonka teinkin paljon järkevämmällä ja nopeammalla tavalla. Suotta olin lähtenyt sekoilemaan liiman kanssa, kun matalalämpömuovit ovat olemassa. Tällä kertaa softispohja sai siis Pearly-worblan päällensä, minkä maalaaminen oli typerän helppoa. Kaikista virheistäni oppineena lopulta sain kuin sainkin korvikset valmiiksi.

(Siis ihan niinku en ois tehnyt mitään tämmöstä koskaan aikasemmin :D)

Tässä on jo jotain järkeä!

Sen verran kikkailin, että silmien ja suiden täyttöhartsiin sekoitin mustan värin lisäksi violettiin vivahtavaa glitterjauhetta. Päätin kuitenkin jättää koko homman peittävän hartsikerroksen tällä kertaa pois, ja toteuttaa kiillon ihan vain lakkaamalla päät. Aluksi lakkasin päät muutamaan kertaan tavallisella askartelulakalla, mutta se jätti jälkeensä hieman inhottavia siveltimenjälkiä. Päädyin lopulta kääntymään ihan kynsilakan puoleen, mikä toimi oikein mukavasti.

@____@

Siinä vaiheessa, kun kankaat olivat hallussani uskalsin myös tilata Momolle peruukin. Ei ollut mitään takeita siitä, että peruukki ehtisi minulle ajoissa. Sain yllättyä positiivisesti, kun viikon sisällä peruukki kolahti luukusta. Jälleen kerran pohdin pitkään peruukin väriä, koska mielestäni käyttämässäni referenssikuvassa Momon hiukset eivät ole täysin ruskeat. Lisäksi löytämieni kankaiden värit olivat hieman kirkkaammat kuin referenssissä, joten lopulta päädyin tilaamaan CosCraftilatä (mistäpä muualtakaan) Yoji-mallisen peruukin värissä Mahogany Red.

Yoji - Mahogany Red

Olihan väri lopulta todella punainen, mutta omasta mielestäni se kuitenkin sopi yhteen muiden puvun värien kanssa. Muotoilin peruukin viimeisenä, minkä jälkeen sovitin koko pukua päälle ja tein samalla meikkitestin. Hyvä, että testasin, koska tuo ensimmäinen meikki ei toiminut yhtään. Momon designissa on gyaru-vaikutteita, mutta tästä huolimatta Momo näyttää tosi tavalliselta animehahmolta, joten päätin itse pitää meikin hyvin hillittynä. Yritin kuitenkin viedä meikin värimaailmaa vähän gyaru-suuntaan (eli oranssiin ja kunnon pinkkiin), mutta tämä oli juuri se, mikä ei toiminut kokonaisuuden kannalta ollenkaan.

Tässä kohtaa ahdisti niiiiiiin paljon se, miltä Momo tulisi lopulta näyttämään ja tuntumaan päällä.
Myöskin anteeksi suttukuva :<

Meikin värit menivät siis täysin remonttiin, ja Traconissa naama näytti paljon paremmalta. Oranssit ja pinkit vaihtuivat hempeisiin vaaleanpunaisiin silmämeikin ja huulten osalta. Vähän muka harmittelen sitä, että käännyn nykyään niin paljon yhden ja saman meikkipaletin puoleen, mutta se nyt näyttäisi toimivan minun naamassani.

Momo tarvitsee uudet piilarit, mutta muuten tykkäsin tästä naamasta!

Jouduin siis tauottamaan pukuhommia hetkellisesti, koska meneillään oli mm. muutto ja maailmanmatkausta. Tämän lisäksi olen ollut (jälleen) pienoisessa jumissa Zeldan ja värjäyssäätöjen osalta. Ajatukset ja aika olivat siis pyörineet pitkään kaikessa muussa kuin cosplayssa, joten tarvitsin jonkinlaista tekohengitystä uuteen alkuun. Tämän vuoksi otin Momon työnalle, vaikka keskeneräisiä pukujakin olisi ollut tarjolla.

Kuva: Anniilaugh
Minä ottamassa omia pantsukuviani.

Olen sanonut tämän varmaan jo niin monta kertaa eri pukujen kohdalla, mutta halusin tehdä jotain nopeaa, yksinkertaista ja hauskaa, johon voisin vain upota hetkeksi stressaamatta sitä, että tuleeko puku oikeasti valmiiksi tai että onko kankaan väri nyt ihan täysin oikea. Kaiken Zelda-tuskailun lomassa tarvitsin myös ihan rehellisen onnistumisen kokemuksen (blogin nimi ei ole turhaan Epätoivo). Ehkä jopa ensimmäistä kertaa Momo oli juuri niin näppärä ja helppo, kuin suunnittelinkin.

Yksi parhaista asioista Momossa on myös se, että saan perseillä naamallani.

Jollekin toiselle se, että voi tehdä vähän sinne päin, voi olla se vapauttavin tapa työskennellä. Olen löytänyt itsestäni tämän vastakohdan. Tässä vuosien aikana on tullut huomattua se, että minä nautin nimenomaan sellaisesta tekemisestä, mihin pystyn uppoutumaan syvälle ja viilaamaan yksityiskohtia kohdalleen. Momo on helppo ja yksinkertainen puku, mutta juuri sen takia se oli minulle projekti, jota tässä hetkessä tarvitsin; ei mitään järjetöntä suunnittelua tai pohdintaa, vaan ihan rehellistä tekemistä ja vanhan tiedon hyödyntämistä. Varmistusta siitä, että kyllä minä osaan näitä hommia, vaikka Zelda taisteleekin vastaan ja keskeneräiset puvut kummittelevat.

Kuva: Anniilaugh
Fun fact: Hankin Momolle ihan tarkoituksella alkkarit, joita vilautella.

Nautin myös suuresti siitä tunteesta, kun saan valmiiksi asioita, joten Momo oli tapa rapsuttaa myös tuota kutinaa. Lisäksi uusi työhuone hakee edelleen järjestystään, ja Momo osoittautui erittäin hyväksi koeajopuvuksi ennen isompien projektien aloittamista.

Kuva: Anniilaugh
Alienit pyörivät kuin hyrrät, mutta se ei haitannut!

Nautin Dandadanista suuresti ja Momo pukuna oli hyvin luonteva käyttää. Helppoutensa puolesta voi olla, että Momoa tullaan käyttämään enemmänkin tulevaisuudessa. Dandadan on tarjonnut muitakin pukuhaaveita, kuten Okarun useammassa olomuodossaan, ja olisi aivan hulvatonta päästä kuvaamaan sarjan hahmoja aivan sekoilumielessä. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että seuraavana vuorossa on kaappien tyhjennys keskeneräisistä projekteista. Listalla ensimmäisenä ovat Zelda ja Jinshi.

Fukka kiittää!

Liimaa ja vihreitä miehiä - Tracon 2025

Momoi!

Oli Tracon! Jälleen siellä oli myös kivaa! Minun osaltani mentiin vähän uudenlaisissa merkeissä, mutta mukana oli myös hyvin paljon tuttua huttua. Tracon järjestettiin 5.-7.9.2025 tapansa mukaan Tampere-talolla. Tänä vuonna Tracon juhli myös 20-vuotissynttäreitään!

Tää on hieno!

Minä raahauduin Tampereelle perjantaina kohtuullisen hyvissä ajoin pyörimään, mutta perjantain ainoaksi ohjelmaksi jäi Hall Cosplay. Sujuvasti tätä ennen ehdimme pyörähtää myyntipöytäsalin läpi. En muista, että aikaisemmin myyntipöytäsali olisi ollut auki jo perjantaina tai sitten en vain koskaan ole ehtinyt sinne perjantaina. Joka tapauksessa, oli mukava kierrellä pöydät läpi, kun tungosta ei ollut aivan valtoimenaan eikä oma kuormituskyky ollut niin koetuksella. Tällä kertaa koko conista mukaan lähti vain maltilliset ostokset, koska nimenomaa tuo kuormituskyky ei kestänyt enää muun viikonlopun aikana intensiivistä kiertelyä esimerkiksi taidekujalla.

Kaikki oleelliset heti tähän alkuun eli ostokset.

Perjantaina tuli vastaan myös äärettömän hienoa propagandaa!

Hall cosplay -kisat pidettiin Tracon Live! -lavalla ulkona. Minua henkilökohtaisesti nämä ulkolavan ohjelmat eivät houkuttele, koska näkyvyys on tuurista kiinni ja sää pelaa aina omaa peliään ohjelmassa viihtymisen osalta. Kuitenkin hall cosplay on mielestäni sinänsä ulkolavalle sopiva ohjelma, vaikkakin sen sijoittaminen perjantaille ei ole mielestäni täysin tasavertaista. Traconissa on kuitenkin niin paljon erilaisia cosplay-kilpailuja, joten ymmärrän sen, että joitain asioita pitää niin sanotusti uhrata toimivamman kokonaisuuden kannalta.

Siellä ne hall-kisaajat pönöttää.

Hall cosplayn jälkeen ei siis tullut hengattua tapahtumassa sen kummemmin, koska lauantain pukujen valmistelut odottivat. Lauantain puvuksi valikoitui Link’s Awakening Link parin vuoden takaa. Yritin muka miettiä pukuja sään kannalta, mutta lauantain keli oli sen verta lämmin, että kuuma meinasi tulla (tavallisesti kaksi paitaa päällekkäin on minulle liikaa vaatteita). Linkin meikki ei ehkä osunut tällä kertaa niin nappiin, ja siitä tulikin hieman karumpi kuin olisin toivonut.

Jotenkin näistä mun selfieistäkin tuli ihan villejä...

Lauantaina piti heti aamusta olla syöksymässä ensimmäiseen ohjelmaan, joka oli Iriksen pitämä WCS-retrospektiivi. Ohjelma sisälsi muisteluita Suomen ja WCS:n yhteisen matkan varrelta. Iris on ollut osa Suomen jokaisen tiimin matkaa, joten hänellä on myös aivan omanlainen perspektiivinsä koko WCS-myllerrykseen, minkä vuoksi on hyvin mielenkiintoista kuunnella hänen kerrontaansa aiheesta. Aina on myös hauskaa kuulla juttuja muiden WCS-kokemuksista, vaikka se, mitä tapahtuu Special Tourilla, jää Special Tourille.

Villit 75 min.

Koska aikaa sattui olemaan, tuli käväistyä kuulemassa ohjelma Behind the Cosplay: Making of Mina Ashiro. Jo pelkän kuvauksen perusteella kävi ilmi, että ohjelman sisältö painottuu voimakkaasti erilaisen teknologian hyödyntämiseen kyseisen puvun valmistuksessa. Minulle cosplay on lähtökohtaisesti kädentaito- ja käsityöharrastus, joten en suoranaisesti kuulunut ohjelman kohdeyleisöön. Joitain jännittäviä ja hyödyllisiä juttuja tuli kuitenkin ohjelmassa esille. Eniten harmittelin ohjelmassa sitä, että ohjelmanpitäjä, Frostylva, ei koskaan esitellyt valmista pukua livenä, vaikka se hänellä olikin tuolla hetkellä päällä.

Lähempänäkin ois tietenki voinu istua :D

Lauantaina tuntui olevan jatkuvasti meno jonnekin, vaikka kiireentuntua ei kuitenkaan ollut. Yksi sivuetappi oli kuitenkin Photoshoot-kisaajien kuvagalleria. Tuossa keväämmällä pidimme Riikkiksen kanssa kuvaussession Gakupolle. Riikkis päättikin sitten osallistua Traconin photoshoot-kilpailuun yhdellä Gakupo-otoksella, joten pitihän sitä käydä tarkastamassa oma naama kuvagalleriasta. Näiden kuvausten ja Gakupo-kuvien taustalla on taas minulle ihan hirveästi tärkeitä asioita, minkä lisäksi olen ollut niin äärettömän intopiukena siitä, mitä Riikkiksen kanssa ylipäätään saimme aikaan. (Kuvagallerioista yleisesti: oli ihan superhienoa nähdä myös Traconin toinen kuvanäyttely aikaisempien vuosien kisaajista!)

Meidän vauvva!
Kuva: Anniilaugh

Sitten olikin oman jännäripannariosioni vuoro! Olin siis pitämässä Traconissa luentoa cosplaysta ja liimoista. Tämä aihe saattaa ehkä tulla yllätyksenä joillekin, mutta olen siis jo pitkään halunnut luennoida aiheesta. Olen tarjonnut ohjelmaa useamman kerran muillekin tapahtumille, mutta syystä tai toisesta sitä ei ole haluttu ottaa ohjelmistoon. Tracon kuitenkin kelpuutti ideani, ja sain jopa mielestäni päivän parhaan ohjelma-ajan höpinöilleni.

Asian ytimessä.
Kuva: Anniilaugh

Eniten jännitin sitä, että ehdinkö kertomaan kaiken oleellisen . Alun perin asiaa oli ihan hillitön määrä, joten luennosta on karsittu pois aika paljonkin juttuja. Silti sisältöä jäi sen verran, että 45 minuuttia ei meinannut riittää ilman tappotahtia. Tämä seikka jännitti ihan oikeasti niin paljon, että unohdin jännittä muuten esiintymistä itsessään. (Spoiler: Unohdin kertoa luennolla yhden tärkeän asian, jonka ohjelmakuvauksessa lupasin.)

Tää oli mun fiilis ennen ja jälkeen luennon pitämisen.

Olin todella yllättynyt siitä, miten paljon kiinnostuneita kuulijoita lopulta oli, koska onhan aihe jokseenkin erikoinen. Jo lauantaipäivänä sain kyselyitä siitä, että onko luennosta tulossa tallenne ja että onko joskus luvassa jatkoluentoa. Tallenne on katsottavissa Traconin YouTube-kanavalla, mutta jatkoluennosta en olen niin varma. Tulen luultavasti kirjoittamaan liimoista ihan oman jutun tänne blogiin, koska myös luennon dioja on pyydetty jaettavaksi. Tulin siihen tulokseen, että blogi on minulle paras paikka diojen jakamiseen, joten samalla voin hieman runoillakin. Joka tapauksessa iso kiitos kaikille kiinnostuneille ja luentoa kehuneille! Tämän tekstin julkaisun aikaan olen jo saanut Traconin kautta ohjelmapalautteita, mutta niitä pystyy jättämään edelleen. Kiitän niistäkin kovin, ja niiden pohjalta uskallan jo ehkä sanoa, että ohjelma ei mennyt ihan penkin alle.

Kamu kommentoi tätä kuvaa: "Käytännössä kaikki elämässä saavutettu, kun saa tämmösen otoksen itsestä, puhumassa puhujanpöntössä ja taustalla häämöttää diaesitys liimasta."
Kuva: Anniilaugh

Liimasekoilusta selvinneenä sain ahdettua vähän evästä naamaan ennen The Cosplay -kilpailujen alkua. Lauantaina Traconissa kisattiin NCC:n, esityskisan sekä photoshoot-kisan merkeissä ihan Ison Salin puolella (jee!). Voi jösses taas tätä touhua! Sekä NCC-karsinnoissa että esityskisassa tykiteltiin ihan huolella. Kisoissa oli huomattavissa jännittävän paljon samoja elementtejä esitysten välillä; paljon oli laulua ja yllättävästi neljännen seinän rikkomista. Omia suosikkejani palkittiin ja ei palkittu. Tamamerun voittajaesitys oli puhdasta taidetta sekä lavaesiintymisen huippuhetki, mutta nautin suuresti myös Deadpool-esityksetä. Onnea kaikille sijoittuneille vielä!

NCC-kisaajat

Traconin cosplay-kisat loppuvat nykyään niin myöhään, että sen jälkeen on jo tehokkaasti nälkä ja virta pois, minkä vuoksi ihan mielenkiintoista ohjelmaa menee pakostakin sivu suun, kuten seimerkiksi pihan tulishow. Lauantaina olisin halunnut käydä kuulemassa juttuja myös kimonoista ja yukatoista, mutta harmikseni ohjelma meni päällekkäin cosplay-kilpailujen kanssa.

Niin siis Linkin miekka oli myös matkassa, mutta en koskaan edes purkanut sitä paketista.

Vaikka kovasti haaveilin siitä, että saisin Echoes of Wisdom Zeldan valmiiksi Traconia varten, kaiken hulinan keskellä päätin antaa Zeldan vielä olla, että voin antaa sille sen ansaitseman kunnollisen huomion. Sen sijaan menin toteuttamaan itseäni sekä perushalujani, joten rykäisin kasaan Dandadanin Ayase Momon. Kirjoittelen Momosta tapani mukaan vähän enemmän piakkoin jossain välissä, mutta todettakoon, että tämä pikapuku tuli tarpeeseen. Helppoutensa vuoksi Momo päätyi siis Traconin sunnuntaipuvuksi, ja koin oloni hyvinkin kotoisaksi tässä puvussa.

Momo on minä.
Kuva: Anniilaugh

Sunnuntaina päivä alkoi jälleen cosplay-ohjelmalla, kun kävimme kuulemassa turvallisuusasioista cosplayssa. Aihehan jonkin verran meni päällekkäin oman ohjelmani kanssa, joten hirveästi ei uutta asiaa minulle ollut tarjolla. Ohjelma oli kuitenkin ihan kiva täyte päivään, ja varmasti tärkeää asiaa niille, joille homma ei ole aivan niin tuttua.

Arvostan kuvitusta.

Sitten oli tarjolla hienoutta! BL-mangan trendit 90-luvulta nykypäivään -luento täytti paikan sydämessäni, joka on ollut siellä jo pitkään. En ole mikään älytön BL-mangan kuluttaja, mutta aina olen ihmetellyt sitä, miksi missään aihetta käsittelevällä luennolla yms. ei mainita sanallakaan yhtä minun kaikkien aikojen lempimangaani, Fake, joka sattuu myös olemaan BL-tuotantoa (en kestä romanttisia sarjoja, jos niissä mähkitään vain ihmissuhteita). Tällä luennolla Fake lyötiin pöytään heti ensimmäisenä, joten olin kaikin puolin tyytyväinen. Ohjelma oli hyvin mielenkiintoinen, sain sieltä muutamia lukusuosituksia, mutta kokonaisuudessaan se olisi tarvinnut tiivistystä. Tästä myös kertoo se, että ohjelma jäi kesken, vaikka se meni yliajalle.

Hyvää asiaa!

Nyt voin antaa anteeksi kaikille BL-, yaoi- ja shounen ai -luennoille yms. jotka ovat röyhkeästi sivuuttaneet Fakein ja sen suurenmoisuuden.

Kun sateen uhka oli jälleen ilmassa oli aika myös sunnuntain cosplay-kisoille… Traconin Live! -lavalla. Onneksi sadetta ei kuitenkaan tullut, mutta näkyvyys haaste oli silti läsnä. Kovasti haluaisin kuulla kisaajien näkemyksiä ulkolavan käytöstä. Traconin kokoisessa tapahtumassa täysin pukupainotteiset kilpailut voivat hyvinkin vetää puoleensa sellaisia kisapukuja, joissa esiintyminen laajemmin tai liikkuminen yleensä on haastavampaa. Miten toimiva ulkolava on tällaisten pukujen kohdalla ja miten sääolosuhteet yleisesti vaikuttavat kisaamiseen? Ihan vain pyörittelen taas ajatuksia ääneen.

Siellä taas.

Valitettavasti jouduimme poistumaan kisakatsomaosta ennen voittajien julkistusta, koska olimme syöksymässä vielä päivän päätteeksi Chordae Coris Orchestran konserttiin. Vaikka tällä kertaa Traconissa oli niin paljon tarjolla konsertteja, tämä konsertti jäi omalta osaltani ainokaiseksi. Nautin jälleen, vaikka soittolistan sisältö olikin tällä kertaa minusta enemmän etäällä. Melkein selvisin jopa itkemättä koko setin läpi, kunnes tuli viimeisen kappaleen vuoro. Viimeiseksi kappaleeksi oli läjäytetty minun osaltani kaikkien aikojen pahin märinäkappale eli Sormusten herrasta Into the West. Padot totaalisesti auki sitten viime metreillä.

Yhyyyyy! ;____;

Konsertti jäi sopivasti päivän ja Traconin viimeiseksi ohjelmaksi, vaikka tällä kertaa junaan ei ollutkaan kiire. Sen sijaan päivän päätteeksi onnistuin näkemään vielä sattumalta hirveästi tuttuja naamoja ja lätisemään niitä näitä. Hieman alan kokea, että Traconin ohjelmistossa on runsaudenpulaa, mutta se on silti edelleen lempitapahtumani Suomessa.

Sunnuntai meni vähän höpöilyksi, mut se on myös parasta.
Kuva: Anniilaugh

Traconin jälkeen on aina ihan törkeän inspiroitunut olo. Nyt myöskin asiaa pönkittää minun kohdallani se, että en ole päässyt toteuttamaan pukujuttuja hetkeen muun elämän vuoksi. Momo oli ihan oma juttunsa, josta siis kirjoittelen myöhemmin lisää. Nyt kuitenkin koen suurta himoa kaivaa keskeneräisiä projekteja kaapeista ja jatkaa niitä eteenpäin. Lisäksi pääni raksuttaa uusia luentoideoita ihan huolella. Nyt, kun liimat on osittain edes taputeltu, voisin siirtyä taas aivan uuteen aiheeseen.

Fukka kiittää!

PS: Hieman harmittaa tämän (ja Momon) merkinnän viivästyminen, koska intoa kirjoittaa olisi vaikka kuinka, mutta onnistun näköjään täyttämään päiväni ihan kaikella muulla.

Oon vaan töissä täällä - Nekocon 2025

Hoi hoi!

Tovi on kulunut siitä, kun Nekocon pidettiin, mutta pääsen kirjoittelemaan vasta nyt reippaasti elokuun puolella. Katsotaan, mitä sitä enää edes muistaa koko tapahtumasta.

Töitä pukkaa.

Nekocon pidettiin 19.-20.7. Kuopion Musiikkikeskuksella sekä Lumitilla. Desun jäädessä lopulta omalta osaltani välistä odotin Nekoconia kuin kuuta nousevaa. Hetken haaveilin, että olisin saanut Zeldan valmiiksi Nekoon, mutta nopeasti nuo haaveet kariutuivat kaiken muun hässäkän keskellä. Lähdin siis matkaan kahden vanhan puvun kanssa, mikä oli loppupelissä erityisen mukavaa.

Elikot pääsi taas kunnon hotelliin.

Nekoon lähti lauantaille puvuksi aikaisempi prinsessa, eli BotW Zelda. Jotenkin mielessäni yritin perustella pukuvalintaa helteillä, mutta pitkän peruukin kanssa Zelda ei oikeasti ole mikään hellepuku. Puvussa on kuitenkin hyvä liikkua ja olla, mikä oli toinen merkittävä syy puvun valitsemiseen.

Pitkästä aika <3

Conilauantai meni kuitenkin minulla ihan plörinäksi. Saavuin paikalle mielestäni hyvissä ajoin, ja kerrankin vaihdoin puvun päälle vasta conipaikalla. Ihastuin kovin Lumitin tiloissa sijaitseviin cosplay-pukuhuoneisiin, joissa oli mukavan viileä sekä hyvät puitteet. Ajattelin olla säpäkkänä ja käydä kiertämässä taidekujan sekä myyntipöytäsalin jo heti aamusta enne avajaisia, joten suuntasin vaatteiden vaihdon jälkeen löysyttämään rahapussin nyörejä.

Paljon peilejä ja hyvät valot!

Rahat meni, ja siinä kohtaa, kun olin suuntaamassa avajaisiin kävikin ilmi, että ne oli jo taputeltu. Oho. Avajaisten lisäksi minulla oli suunnitteilla vilkaista Cosplay Catwalkia, mutta sekin oli jo päättymässä noihin aikoihin. Törmäilin kuitenkin tuttuihin, jotka muistuttivat työvoiman lounaasta, joten päädyin syömään. Samalla kuitenkin jouduin sivuuttamaan Pohjameikki-102 – The Base-ics -luennon. (Tuona aamuna todella tuntui siltä, että myöskin TARVITSEN kyseistä luentoa kipeästi.)

Sinne meni mun rahat.

Luento kestävästä cosplaysta kiinnosti myös, mutta onnistuin sivuuttamaan senkin jollain ilveellä. No onneksi päivän aikana oli paljon hyvää seuraa, joiden kanssa aika kului (ehkä liiankin hyvin). Onnistuin siis välttämään kaikki lauantain ohjelmat, joista olin kiinnostunut. Tällä kertaa pääsin sentään hyödyntämään Aina kesän Nekocon-tarjousta.

Oli hyvää!

Onneksi sentään en ollut niin tolvana, että olisin unohtanut animekonsertin! Olin valmistautunut itkemään kuten aikaisemmissakin konserteissa. Itsehän en koskaan katso konserteissa soitettavien kappaleiden listoja etukäteen, mutta minulle vihjattiin, että jotain tärkeää on tulossa. Tulihan sieltä sitten Prinsessa Mononoken päätunnari, joka viimeistään avasi padot. Silti suosikikseni nousi Demon Slayerin Hashira vs. Muzan: Entrance to Infinity Castle. Nautin suuresti koko konsertista. Se vaan olisi voinut kestää vähän pidempään.

Hattuhyllyllä!

Sunnuntai oli jälleen minulle Nekoconin päätapahtumapäivä, koska cosplay-kisat kisattiin sunnuntaina ja minä oli jälleen töissä osana cosplay-tiimiä. Hommia varten olin valinnut sunnuntain puvuksi Yamaguchin, joka soveltui hyvin sekä töihin että helteeseen. Ah, miten ihanaa oli fiilistellä taas Haikyuuta! Rakastan sitä sarjana niin kovasti, ja oli jotenkin kodinoloinen tunne vetää jälleen Karasunon peliasu päälle. Lisäksi Yamaguchin meikki on jotenkin sellainen, että se tuntuu aina hyvältä.

Kanelipulla

Aikainen aamu vaati suurempia voimia, joten...
En varmaan koskaan aikaisemmin ole juonut 0,473l energiajuomaa.

Sunnuntaina päivä alkoi aikaisin ja hommat veivät koko päivän, joten ohjelmiin ei minulla ollut mitään asiaa. Harmikseni kaikkien aikojen lempiohjelmani Puujalka-animet meni siis sivu suun, mikä oli todelline vääryys. Pääsin kuitenkin näkemään päivän aikana Nekoconin upeat kisaajat ja auttelemaan takahuoneessa, joten uhraus oli sen arvoinen. 

Cosplay-nakkien pähein kisselaukku!

Omasta näkökulmastani kisahommat menivät hyvin ja tunnelma takahuoneessa oli enimmäkseen leppoisa. Aina väliin mahtuu pientä säätöä ja hulinaa, mutta niistä selvittiin tälläkin kertaa kunnialla. Yleisen vänkäröinnin ohella olin mukana palkintojen jaossa ja huolehtimassa väliaikaesityksen käynnistymisestä. Cosplay-kisojen väliaikaesiintyjänä oli tällä kertaa Prismatic Monochrome, joiden visuaalista panostusta voin vain ihailla. Kaikkien esiintymisasut olivat aivan mielettömät ja yksityiskohtiin oli kiinnitetty niin järjettömästi huomiota joka ikisessä kohdassa. Kaikki oli viilattu pilkkua myöten ja koko porukan yhtenäisyys meikkejä ja hiuksia myöten oli ihailtavaa. Valitettavasti näin esityksen vain takahuoneen ruudulta, mutta yleisön huudoista päätellen setti oli kova.

Kuva: Fapio
Kuvassa vas.: miä, SRA ja Alex
Palkintojen jako is serious business

Kisat olivat todella huikeat, ja olen ihan ällikällä lyöty aloittelijoiden sarjan tasosta. Aivan käsittämättömiä luomuksia! Kokeneiden sarja oli tietenkin myös täyttä kultaa, ja vaikka en paikan päällä kehdannut/ehtinyt asiaa hihkumaan niin AAAAAAAA! Kagehitsujin Blue Rose oli aivan tyrmäävä!!! Paras Pepsi-emäntä ja hienoin puku! Onnea ensimmäisestä sijasta! Onnea myös kaikille muille sijoittuneille vielä näin hyvin jälkijunassa!

Kuva: Fapio
Prismatic Monochrome

Takahuoneessa toimin myös EMn henkilökohtaisena teippaajana.

Kisojen jälkeen oli päättäjäisten vuoro ennen kotiin paluuta. Tällä kertaa työelämä ei antanut löysää, joten piti palata takaisin kotopuoleen jo sunnuntaina. Päättäjäisissä pääsin kuitenkin ällistymään vielä viimeisen kerran nimittäin Sunset Idols oli esiintymässä päättäjäisissä. En uskonut, että saman päivän aikana olisin jälleen leuka lattiassa idolityttöjen vuoksi, mutta toisin kävi. Sunset Idolsin esityksen energia ja yhtenäisyys oli jotain aivan omaansa. Koko esitys alusta loppuun oli aivan uskomatonta tykitystä!

(Minähän en siis juuri välitä idoleista tai idolikulttuurista, mutta Prismatic Monochrome ja Sunset Idols löivät minut ällikällä molemmat omalla tavallaan.)

Sunset Idols

Sellainen oli minun osaltani tällä kertaa Nekocon. Kirjoitelma saattoi jäädä hieman suppeaksi, mutta niin se taisi itse tapahtumakin jäädä minun osaltani. Heh.

Tästä eteen päin pitäisi elämän vähän alkaa tasaantumaan, joten pystyn suuntaamaan energiaani myös taas enemmän cosplay-juttuihin. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että Zeldan kanssa pakertaminen jatkuu, mutta voin myös ilokseni todeta, että Jinshi on myös löytänyt kankaansa!

Fukka kiittää!

PS: Matsucon (ja sen mukana taas Puujalka-animet) jäi minulta myös välistä, koska hups oho käväisin Japanissa seikkailemassa. Seuraavana vuorossa kuitenkin Tracon.