Desuheila - Desucon 2015

Hei taas!

Desuconista on selvitty! Oli kivvaa! Pitkästä aikaa sunnuntaina tuntui siltä, että voisin ottaa vielä kaksi lisäpäivää coniin. Halusin vaihtelun vuoksi pyöriä Desussa pelkkänä kävijänä. Siksi hirveän suuria kommelluksia ei reissussa tapahtunut omalta osaltani, mutta ihmiset oli parhautta. Oma pieni poppoomme kasautui Lahteen maan joka kolkasta. Oli kiva nähdä rakkaita ja päästä juttelemaan muidenkin ihmisten kanssa. Olisin halunnut vielä metsästää käsiini muutaman ihmisen, jolle en kerennyt sano hirvesti muuta kuin hei.

Meidän jengi sunnuntailta.
Ps: Puhelimeni etukamera on kakka.

Matkustaminen meinasi mennä hankalaksi, kun autopolitiikkaa piti venkslata vielä coniviikolla. Lopulta ahtauduimme autoon ja löysimme tien Lahteen jo perjantaina ennen ovien avautumista. Mitä tämä tämmöinen oikein on?

Tänä vuonna ei Desucon tarjonnut hirveästi itseäni kiinnostavaa ohjelmaa. Odotin innolla sitä, että pääsisin ravaamaan luennolta toiselle, kun ei ole mitään velvollisuuksia. Petyin siinä kohtaa suuresti, mutta ei voi mitään. Jotain sentään kävin katsomassa.

Perjantaille en ottanut mitään pukua, vaikka mielessä kävikin. Ihan hyvä päätös, koska perjantaina kävimme katsomassa Cosplay Tour Europe -dokumentin. Huone oli pieni ja ahdas. Hyvin moni jouduttiin nakkaamaan ulos. En ole myöskään varma kävikö jopa niin, että edellistä ohjelmaa seuraamassa olleet jäivät huoneeseen, vaikka ovella oli jono... Harmittaa niiden puolesta, jotka joutuivat lähtemää. Itse olin myös tuossa porukassa, kunnes avasin suuni ja kysyin voisiko vielä vähän yrittää järjestellä. Kannatti, koska kavereiden kanssa saimme jäädä.

Itse dokumentilta odotin ehkä vähän enemmän. Enemmän cosplayta. Hyvin suuri osa dokumentista oli porukan matkanteosta ja sen kommelluksista, mikä ei sinäänsä ollut minulle relevanttia. Cosplayta ja sen eri muotoja eri maissa olisin kaivannut lisää ihan pelkästään visuaaliselta näkökulmalta. Dokumentin pomppiva ääniraita meinasi ärsyttää hyvin paljon, kun joistain pätkstä ei meinanut saada selvää ja osa särki korvia. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, vaikka hirveästi mitään uutta tietoa ei tullutkaan. Tällaista voisi kyllä katsella lisääkin.

Lauantaina vedin niskaani Halvilin, joka valmistui aika täpärästi. Oikeastihan minun ei koskaan pitänyt tätä hahmoa tehdä, koska naama. Olen elämässäni kolmesti tehnyt pukua näin kiireellä. Torstaina piirtelin kuvioita vöihin kahteen yöllä, mikä ei loppupelissä ole niin myöhä. Valmista kuitenkin tuli ja siinä mielessä pidän puvusta, vaikka tuntui, että heitin ammattitaidon jossain välissä mäkeen tätä tehdessä. Peruukki oli vähän ongelmallisempi, kun en meinannut saada kunnon jakausta aikaiseksi karvan puutteen vuoksi. Sitten, kun Halvil pääsee seuraavan kerran päälle, niin korjailen sitä hitusen sieltä täältä. Viitta on tehty niin kämäisesti, että teen ehkä uuden kunhan palkka tulee.

Tuuli oli jännä ja eeppinen.
Kuvasi: Kissaten

Olisin halunnut päästä seuraamaan lauantaiaamun Cosplay tips and tricks -juttutupaa, mutta ajankohta oli sen verta aikainen, että palloilin vielä hotellilla. Sen siaan en suunnitellut meneväni Onko hyvää yaoita olemassa? - Yaoin stereotypiat -luennolle. Viikonlopun rikostoverini, woodi, kuitenkin huomautti, että olisihan se ihan hupaisaa mennä luennolle, kun hahmomme olivat yaoi-mangasta. En siis odottanut luennolta mitään, mikä oli ihan hyvä, koska ei se juuri mitään tarjonnutkaan. Puhuja oli hyvä, mutta luennon sisältö oli aika blyäh. Listausta yaoi-kliseistä (joista iso osa ei edes liittynyt mihinkään juonellisiin seikoihin), minkä ohella listattiin sarjoja. Olisin kaivannut vähän enemmän analyysia ja oikeasti vastausta kysymykseen 'onko hyvää yaoita olemassa?'. Se, mitä itselleni jäi luennosta käteen, oli lista monella tapaa huonoista sarjoista. Ihan viihdyttävä silti.

Ottakaa pöhkö kuva.
Über-kuuma Val: woodi
Kuvasi: Kissaten

Sitten sännättiin katsomaan cosplay-kisoja! Viime vuoteen verrattuna Eurocosplay-karsinnat olivat vähän ryhdistäytyneet. Pukuja oli taas moneen lähtöön. Tietynlaisen videotrendin merkkejä oli ilmassa heti alusta asti. Villejä veikkauksia kukmikä sen pisti alulle? Tiklin voittoesitys oli ihanan piristävää vaihtoehtoviihdettä muihin osallistujiin nähden. Itse nauroin litkana ihan kaikelle musiikkivalinnoista Kirkko & kaupunki -lehteen. Onnea vielä kerran! Hall-kisa oli myös viihdyttävä, kun sekä puvut että kisaajat olivat itselleni tuntemattomampia. Kivoja asuja näkyi, joiden takia taidan aloittaa muutaman uuden sarjan katsomisen. Onnittelut myös ihanille Hall-kisan voittokolmikolle!

Lauantain ohjelmistoon meidän poppoon osalta kuului vielä kuvaamista ja minulle erityisesti perseily kameran edessä. Derp-kansio saa taas paljon sisältöä. Myös DesuDance tuli seurattua sivusta, koska kengät tai puku eivät antaneet niin paljoa periksi, että olisin itse päässyt tanssimaan. Lisäksi olisin niiiiiiiiiiiiiiiin halunnut päästä kuulemaan Japnanilaisa kauhutarinoita, mutta piti päästä syömään ja nukkumaan.

Yhyy ;___; Olisin halunnut tanssia... ja kuulla kauhutarinoita... yhyy...
Kuvasi: Kissaten

Lauantaina vaelsin mustana möhkäleenä läpi Metsähallin, mutta sunnuntaina otettiin takaisin, kun pistin Haurun päälle. Puku oli niin mukava pitää ja nätti ja äääääääää! Koskaan ei pitänyt tätäkään pukua tehdä, koska naama. Puku oli niin kiva, että varmasti tulen käyttämään sitä uudestaan. Se oli jopa niin mukava, että ajelin meidät kotiin Ouluun se päällä. 

Kaikesta tuulesta huolimatta saatiin jotain kuvia.
Kuvasi: Kissaten

Ohjelmaa sunnuntaille oli vielä vähemän kuin lauantaille. Kävimme ainoastaan yhdellä luennolla ja päättäjäisissä. Cosplayn ongelmanratkaisu ja sen hullut soveltamiset -paneeli ei viihdyttänyt yhtään. Olin niin lähellä nukahtaa. En löytänyt koko ohjelmasta minkäänlaista punaista lankaa tai logiikkaa. Ohjelmakuvaus vei ainakin minua vahvasti harhaan, kun luulin saavani cosplayn Niksi-Pirkan aineksia, mutta sisältö olikin vain venytettyä jaarittelua panelistien tekemistä puvuista. Ajankäyttö taisi myös olla vähän katesissa, kun 40 minuuttia oli käytetty vasta kahden aiheen käsittelyyn (en edes muista montako aihetta oli... monta). Sain kuvan, että paneelia ei oltu juuri käyty läpi ennen h-hetkeä. En tiedä, miten homman kävi, koska lähdimme kesken pois. Harvoin hipsin salista ilman mitään kunnon syytä, mutta nyt oli pakko.

Yritimme kuvata pukuja myös sunnuntaina, mutta tuuli meinasi pistää ihan kunnolla vastaan. Takki ei meinannut pysyä päällä ja porukka paleli ulkona. Haluaisin kuitenkin kuvata Haurua ja Sophieta vielä uudestaan, koska uusi peruukki ei kerennyt saapua ajoissa. Kuvissa siis ensimmäinen tekele. 

Rakkautta Kasalle!
Kuvasi: Helene Lindfors

Pitkästä aikaa jaksoin käydä taidekujalla. Taidekujakansio oli huippu idea! Perjantaina kävimme selaamassa pöytämyyjät läpi ja tiesin heti, mitä haluan ostaa. Sunnuntaina mukaan tarttui sellaistakin tavaraa, jota en tiennyt haluavani. Pieni virkattu Chocobo lähti matkaani lauantaina ja se sai nimekseen Pelkkä-Teppo. Teppo ehkä lähtee mukaan tulevillekin conireissuille. Lisäksi löysin aivan ihania grafiikka vedoksia! Aaaaaa! En kestä! Ne on niin ihania! Nyt pitää vain hakkia kehykset ja katsoa kuville paikat seinältä.

Pelkkä-Teppo, Haurun linna ja pikkuinen Totoro-otus!
Rakastan näitä!

Kotimatka taittui hyvin. Kaikilla oli sen verta virtaa, ettei kukaan edes nukkunut. Emme meinanneet rutistua rekkojen väliin. Oli valoisaa ja enimmäkseen hyvä ilma. Koko reissu meni omalta osaltani hyvin ja vähän on jo ikävä tapahtumiin...

Onneksi ei tarvitse odottaa kauaa, koska uudenuusi tapahtuma Kummacon pidetään Oulussa jo ensisunnuntaina! Siellä nähdään!

Fukka kiittää!

PS: Arvon hieman Kummaconin pukujen välillä. Laittaakko Alexia vai Aqua? Siinä pohtimista loppuviikoksi.

Aika ryhdistäytyä

Terve!

Viikon päästä Desuconista on suurin osa desuiltu. Tällä hetkellä mennään sentään niin hyvissä tunnelmissa, että uskallan blogia päivittää välissä. Hetken jos toisenkin kävin taas epätoivon pohjamudissa, kun sössin asioita. Osa velloaminen oli ihan turhaa, mutta tulipa vellottua. Itse asiaan!

Hauru on tässä vaiheessa "valmis". "Valmis" siksi, että menin ja sössin peruukin kanssa. Välistä olen ihan käsi kaikkien karvalasten kanssa ja toisinaan itsekkin mietin, että mistä sitä muka osaa soveltaa jotain ihan kunnnolistakin välillä. Tällä kertaa luottamusta omiin taitoihin oli liikaa ja Haurun upea, ihana ja silkkinen peruukki lyhenikin hieman liikaa. Hups. Käpy meinasi palaa kyllä ihan kunnolla. Tilasin sitten Haurulle uuden peruukin ja toivon, että se saapuu kätösiini ajoissa. Jos ei, niin sitten mennään sentin kaksi liian lyhyellä peruukilla. Muuten peruukki on ihan mukiin menevä, mutta pituutta olisi sittenkin saanut jäädä enemmän.

Tälaisen palapelin sain tehtyä.

Toisena murheenkryyninä minulla oli Haurun takki, johon ei tahtnut löytyä kunnon kankaita. Päätin heti, että en ala värjäämään yhtään kangasta, koska sitä on tehty tarpeeksi vähäksi aikaa. Päädyin sitten ihan nurinkurisiin kankaisiin. Takin miehustakangas on lirulärylakanakangasta, koska oikeat värit löytyivät siitä. Vuorikangas puolestaan on hyvinkin jämäkkää puuvillaa. Epäilin tätä yhdistelmää jo ostovaiheessa ja ommellessa takkia kasaan olin hajoilla molempien kankaiden kanssa.

Tämä tyydytti minua suuresti.
Olenko muuten koskaan hehkuttanut sitä, kuinka tärkeitä ja hyviä juttuja saumanvarat ovat?
En? Hyvillä saumanvaroilla saa siistejä juttuja aikaiseksi.

En oikeasti uskonut, että takista tulisi kalua. Jossain välissä huomasin typerääkin typerämmän kaavoitusvirheen, erinäiset työmenetelmät eivät toimineetkaan ihan niinkuin olin suunnitellut ja tukikankaat piti kiinnittää ihan hupsuihin kappaleisiin, koska takin muoto ja kangasvalinnat eivät ihan kohdanneet. Tuskailin, mutta tein sen silti. Kannatti, koska takista tuli tosi kiva.

Uusi muru.

Ta DAA! Yhdistettynä vuoriin miehusta toimi juuri niin kuin olin suunnitellut, kaavoitusvirhe ei lopulta olutkaan yhtä fataali kuin ajattelin ja kokonaisuutena takki toimii oikein hyvin. Olkatoppaukset olisivat voineet olla paremmat. Jouduin vääntämään toppaukset itse, koska eihän kaupasta löydy niin hillittömän suuria toppauksia kuin, mitä tähän tarvitsin.

Haurun sormuksetkin valmistuivat, mutta enpä hoksannut ottaa niistä kuvia. Koruartesaani sisarellani oli hyvin paljon sanottavaa Haurun sormuksista ja korvakoruista...

Ja koska Hauru on paketissa, Hali on päässyt alkuun. Kaikenmoista härpäkettä on ränssätty. Hali on yksi harakka ja on siksi yltäpäältä korujen peitossa. Lähdinkin työstämään kutkuttavaa päähärpäkettä heti alkuun.

Ensimmäinen vedos.

Ensimmäinen pohja, jonka perusteella olen tehnyt kiven. Sitten, kun kivi on olemassa, niin tämä hökötys pääsee worbla-käsittelyyn. Saatan kuitenkin vielä muunnella mallia sen mukaan, miltä muut korut näyttävät valmiina. Tämä nimittäin on ihan oma sävellykseni. Tästä versiosta Halia on yksi ainoa kuva, jossa pää härpäke ei näy ollenkaan, joten parhaani mukaan yritin mukailla muita kuvassa näkyviä koruja ja muiden kuvian päähärpäkkeitä.

Pöhkökaulus.

Halin kaapu on lähes valmis. Muutamat nauhat pitää vielä maalata ja kiinnittää. Sitten on herralla jonkin moiset vaatteet. Kaavun kauluksen tein kahteen otteeseen, koska ensimmäinen tahtoi mennä tyhmästi ruttuun eikä pysynyt toivotussa asennossa. Revin taas hiuksia, kun sähelsin kauluksen kanssa. Myös vinokaitalenauha aiheutti kränää. Minä en hirveästi tykkää vinokaitalenauhasta, vaikka se oikeasti kätevä jutsku onkin. Aina taistelen sen kanssa samoista ongelmista ja mietin, että onko minulla oikeasti tähän hommaan joku koulutusin muka. Mutta nyt on nauhat kaavussa.

Se viistää maata ilman kenkiä.

Tilasin kaksi uutta peruukkia varmuuden vuoksi Halin ensimmäisen peruukin jälkeen. Toinen uusista kerkesi jo tulla. Se on mahtava! Lähentelee ihanuudeltaan Kenshinin peruukkia, joka on paras omistamani peruukki. Väri olisi voinut olla ihan hitusen tummempi, mutta se ei minua haittaa! Tällä mennään, ellei kolmas ehdokas kerkeä tulla ja ole jokin ilmiömäinen yksilö.

316 helmeä ja paperimassapallo.

Koruja Halilla siis on ja koruja varten tarvittiin helmiä. Lähdekuva on mustavalkoinen (idiootti), joten värit heittelen taas omasta päästäni ja muiden kuvien perusteella. Ostin hurjasti pikkuhelmiä, joista suurin osa sai hopean spray-maalin pintaansa. Osa jää vielä mustiksi ja ihan pikkuinen osa sinisiksi. Luultavasti sekoittelen helmiä keskenään satunnaisesti vain koska voin.

Pääsin jälleen taas valuuhomiin. Vaikka Stellan kivä valaessa oli mutkiä matkassa, jäi hommasta silti niin hyvä maku suuhun, että halusin päästä läträämään uudestaan. Halin korut ovat hyvin näyttäviä ja kertovat hahmosta aika paljon. Se on myös osa syynä siihen, miksi halusin valaa korukivet itse.

Aseinani tällä kertaa maissitärkkelys ja silikooni sekä uusi polyesteriepoksi. Silikoonin kanssa kävikin ensin ihan hassusti. Ostin uutta silikoonia, jota en ollut aikaisemmin käyttänytkään. Heti alkuun yllätyin siitä, että silikooni oli täysin kirkasta ja äärettömän pahan hajuista. Muottitaikinaa työstäessä meinasi taju lähteä, kun höyryt olivat niin voimakkaat ja silmiä sekä nenää kirveli ihan kunnolla. Silikoni myös kuivui äärettömän nopeasti, mikä vuoksi yli puolet tuubista meni minulla hukkaan. En siis ehtinyt painaa kivien cernit-vedoksia taikinaan tarpeeksi ajoissa. Liian kovaksi jähmettynyt massa kyllä oli vielä vähän pehmeää, mutta alkoi halkeilla ikävästi. Tein uuden satsin massaa ja sain siitä tehtyä kuvassa näkyvän testimuotin. Sinä aikana ensimmäinen satsi oli jähmettynyt jo ihan kivikovaksi. En suosittele Bison-merkkistä yleissilikoonia.

Tänään tein uudet muotit ja kokeilin epoksin värjäystä. Ensimmäisistä kivistä tuli aivan liian tummia (toinen kuva), vaikka väriä ei seokseen tullut nimeksikkään. Toisella kertaa osasin olla vielä varovaisempi ja sainkin ihan kivan lopputuloksen aikaan (alin kuva). Uudet muotit saavat jämähtää kunnolla yön yli, että saan mahdollisimman sieviä kiviä aikaiseksi.

Muutakin pientä olen saanut aikaan, mutta niissä tuskin on mitään kovin kiintoisaa vielä tässä vaiheessa. Seuraava päivitys tulee luultavasti Desusta, minkä jälkeen toivottavasti kunnon kuvien kera vielä viimeiset WIP-katsaukset.

Fukka kiittää! Nähdään Desussa!

Tehtailin

Moikka!

Täpinä on edelleen päällä ja se näkyy! Hauru alkaa olla hyvin kasassa ja kohta saan surutta keskittyä pelkkään Haviin. Tämän ja aijempien kokemusten perusteella voin todeta, ettei minusta ole tekemään montaa pukua saman aikaisesti. Kahden puvun työstäminen rinnakkain on ollut yrityksen alla, mutta aina toinen vie vallan. No, mitäpä sillä on väliä, miten työskentelee, kunhan tulee valmista.

Haurua siis! Tekaisin paidan ja housut heti alkuun. Ehkä kivimmat housut ikinä. Ne ovat tosi mukavat päällä ja materiaali on ihana. Paidassa taas jouduin tekemään komprmisseja. Puuvilla tai viskoosi olivat hakusessa paitakankaaksi, mutta ei oikein tuottanut tulosta. Valkoisista kankaista näkyy aina niin inhottavasti läpi, että päätin ottaa hieman paksumman polyesterin paitaa varten. Poimutuksessa paksuus vähän tökki, mutta muuten kangas on mukava ja hyvin laskeutuva.

Kengät löytyivät törkeän helposti. Olin jo pitkään toivonut hyvää syytä ostaa moiset kivat nilkkurit, joten alun alkaen tarkoitus oli ostaa täysin uudet kengät. Töissä minut heitettiinkin kenkäpuolelle tuuraamaan ja täydelliset kengät putosivat syliin. Lähes kirjaimellisesti.

Kaunokaiset!

Viime päivät olenkin pitänyt pystyssä tehdasta. Haurun korut vaativat helmiä, joita en saanut mistään ostettua suoraan, joten pääsin taas rullaamaan paperia. Tein ehkä tupla määrän helmiä kuin, mitä tarvitsin, mutta ensimmäiset erät eivät päässeet läpi laatutarkastuksesta. Kaikkia helmiä ei sentään tarvinnut tehdä itse.

27+27+2= Haurun koru.

Isompi, sininen helmi on Cernit-massaa, jota minulla näköjään lojuu ympäriinsä paketti tolkulla. Samasta aineesta tein myös korvakoruihin kuuluvat möllykät. Korviksissa muuten on nappikorvakorun valmispohja, johon laitoin worblaa ja sitten helmet tietenkin.

Ikinä en ole näin pikkuista ja tarkkaa yritelmää worblasta tehnyt. Meni vähän vaikean puolelle, mikä tietenkin näkyy jäljessä. Korviksista tuli yllättävän kevyet, vaikka näinkin iso köntti cernittiä niistä roikkuu. Toisaalta voin ripustaa helposti korviini vähän vaikka ja mitä ilman ongelmaa.

Peruukinkin sain jo tätä herraa varten!

Väri on täydellinen ja kuitu todella kivan tuntuista. Peruukki ei ole hirveän tuuhea, mikä on ihan hyvä tulevan lyhentämisen kannalta. Lisäksi peruukin koko ei ole mikään jättimäinen, eli se menee minunkin kääpiöpäähäni tosi mukavasti. Jee! Mukaville peruukeille!

Haurulta siis puuttuu takki ja kaksi sormusta. Takkiin on kankaat jo ostettu ja kaavat sillä mallilla, että proto pitäisi tekaista pikapikaa. Se voisi olla huomisen ohjelma. Sormuksetkin ovat alkunsa saaneet ja valmistuvat hetkessä.

Worbla-sormuksia ja strasseja.

Havi sai myös peruukin tässä joku päivä. Laatu ei mitenkään vastaa sitä, mitä peruukista maksoin, mutta jos en kerkeä uutta tilaamaan niin onpahan jokin edes. Väri on hyvä, mutta ongelma sama kuin Rikkun peruukeissa; kuitu on huonosti kiinni ja kaksinkerroin. Kun yhtä karvaa vähän nykii pois takusta, toinen lyhenee. Peruukki menee myös sotkuun hyvin helposti... En tykkää.

Sinä ruoja...

Toivotaan, että löytäisin jostain paremman yksilön, ettei tätä tarvitse ränssätä. Havi on muuten edennyt siihen pisteeseen, että minun ei luultavasti tarvitse tehdä herralle housuja ollenkaan. Gakupon pöksyt onnistuneesti voivat toimittaa samaa asiaa. Kengätkin saan luultavasti lainaan sisareltani mun pitäisi vain pyytä. Rurukan kaapuasian kaavat pääsevät myös apuun. Pitäisi jostain keksiä viitan kaava, ettei tarvitsisi ihan kokonaan säveltää itse. En ehkä jaksaisi... Kuitenkin Havin kimppuun päästään kunnolla ihan kohta.

Fukka kiittää!

PS: Random Epämääräinen Fakta: Haurun housut kulkevat nimellä "perintöhousut". Kun molemmat isoisäni kuolivat, minä tietenkin perin kaikki ompelutarvikkeet ja moiset. Papalla oli hillitön läjä vetoketjuja ja Ukilla taas nappikokoelma. Haurun housut saivat vetoketjun Papan aarteista ja napit Ukin kokoelmasta.

Nappeja joka lähtöön.

Pariutumista

Hei moi!

Tässä on taas aikaa kulunut. Olisin halunnut Popcultiin, mutta koska töitä, niin ei. Hirveästi olen myös pohtinut ja pähkäillyt, että mitä haluan Desuconia varten tehdä. Crimson Spell -parista sovittiin woodin kanssa jo aiemmin, mutta toista pukua teki mieleni.

Havin kanssa selaan edelleen kuvia läpi ja pohdin minkä koltun teen. Puvun aloittaminen vähän venähti, kun vetäisin kenttään pyörällä ja tapoin melkein molemmat käteni. Hubs... Haluaisin keksiä, että mistä ylipäätään löydän kunnollisen kuvan miehen vaatteista. Värikuvista ei juuri ole apua, koska mies ei osaa pitää vaatteita päällä tai sitten joku Val pönöttää edessä. Nyt selailenkin mangaa läpi ja yritän saada vaatetuksesta jotain tolkkua.

Sample A

Sample B

Hiushärpäkekoruasia houkuttaa niin kovin. Varsinkin tuo musta. Samalla se hieman hirvittää, koska pitkä peruukkia ja takut. Sen verran olen tämän kanssa edistynyt ihan konkreettisella tasolla, että päästin sisäisen hamsterini irti ja hamstrasin aika läjän helmiä. Kankaitakin on katsottu ja voipi olla, että tämä puku tulee kalliiksi...

Tämä toinen puku tuli taas aivan puskista. Hirveästi pohdin ja pyörittelin, mutta mitään ideaa ei meinannut tulla. Rorunen kanssa skypeillessä sainkin sitten jonkin ihme pistoksen; Hauru Liikkuvasta linnasta.

Wiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Olen halunnut tehdä Haurun siitä lähtien, kun yhdistin cosplayn ja kyseisen elokuvan. Liikkuva linna on yksi lempielokuvistani. En vain ole koskaan tuntenut itseäni sopivaksi hahmoon ruumiinrakenteeni vuoksi. En ole siksi edes haaveillut Haurun tekemisestä oikeasti, mutta himotus tuli ja Rorunen rohkaisemana päätin ryhtyä toimeen. Ja seuraavana päivänä ostin jo ensimmäiset kankaat. En ole ehkä koskaan aloittanut mitään pukua näin nopealla tahdilla.

Paita- ja housukankaat.

Ajattelin, että Hauru on simppeli ja mukava puku tehdä tähän väliin. Nyysin kaavat vanhoista puvuista ja vähän kuosittelen niitä. Lähinnä kaivelin Gakupon kaavoja. Hieman huvitti, kun löysin kaupasta täysin saman housukankaan kuin Gakupolla, mutta mustana. Tämällä puvulla on jokin suurempi tarkoitus. Mutta parasta tässä onkin se, että mulle tulee myös SOPHIE! Yää! En kestä!

woodin ja minun keskustelu aiheesta.

woodi siis pariutuu kanssani myös Hauruna ja Sophiena. Olen iloinen. En muista, millon viimeksi olisin ollut ihan näin intopiukeana uudesta puvusta. Tämä on hyvä tunne. Toivotaan, että se myös pysyy näin, enkä ala kyseenalaistamaan omaa kropaani liikaa. Tämä puku on pelkkää rakkautta, joten ihan sama.

Fukka kiittää ja toivottaa HYVÄÄ WAPPUA!

PS: Lupaan olla kaatuilematta pyörällä ja telomasta itseäni tämän enempää, että saisin asioita vähän eteenpäin ja täällä blogissakin olisi oikeaa elämää.

Aika hurahti...

Moi! En ole kuollut, kiireinen vain.

Taisin mainostaa, että tein tumblrin puolella cosplay-haastetta, mikä osoittautuikin hyvin aikaa vieväksi, kun piti taiteilla kahden tietokoneen välillä (nyt olen suosiolla ottanut vanhan koneen käyttöön). Töissä olen myös tehnyt hommia taas vähän enemmän ja sen lisäksi muutin! Nyt on isompi koti ja tavaratkin pikkuhiljaa löytävät tiensä omille uusille paikoilleen. Cosplay’n perään olen haikaillut sen, mitä olen muilta ajatuksilta ehtinyt. 

Muuttokaaos+cosplay

Tässä kuitenkin pitäisi alkaa ajatella taas uusia pukuja ja niiden väkertämistä. Mitään varmoja suunnitelmia ei ole tulevaisuudelle luvassa. Desucon huutaa arvonimeäni.  Joudun ehkä keskustelemaan vielä yhden rikoskumppanin kanssa suunnitelmista, joka kutkuttavat eniten.  Frostin kotimatkalla nimittäin tuli jälleen asioita puheeksi, juttuja sanottiin ääneen ja nyt ollaan edelleen siinä ojassa.

Ei ehkä tämä kaapu, mutta joku kaapu kuitenkin.

Crimson Spell vie mukanaan taas. Tällä kertaa toinen tarinan varsinaisista päähomohahmoista, Halvir, houkuttelee. Tämä on taas näitä pukuja, joissa ulkonäkö ei juuri vedä puoleensa, mutta hahmo itsessään on hyvin lähellä sydäntä. En kyllä koskaan aikaisemmin ole ajatellut Halin tekemistä, mutku nyt… ÄÄÄÄÄÄÄ! woodi olet syy kaikkeen tähän!

Edelleen haaveilen Ichijosta, jolle olisi kaavat osittain tehtynä ja oikean värinen peruukki olemassa. Desucon olisi Ichijolle x2 oivallinen tapahtuma vuodenajan suhteen. En ehkä tukehtuisi kuoliaaksi kummassakaan koulupuvussa, mutta Halvir määrää tahdin. Ichijo vie kuitenkin conista kaksi päivää. Jos suunnitelmat Halvirin kanssa onnistuvat, saati toteutuvat, ei Ichijota nähdä vielä Desuconissa.

La Esittelemätön Peruukki joulukuulta.

Olen saanut taas jonkin hillittömän Final Fantasy –kärpäsen puraisun, koska himoitsen jonkin FFX-2 Dress Sphere –asun tekemistä (olen ehkä tunkenut FF-kappaleita soitto- ja herätysääniksi puhelimen täyteen). Rikkun Warrior ja Alchemist puvut houkuttelevat ihan pirusti. Ne ovat kuitenkin jo vanhempia haaveita. Sen sijaan Yunan Songdress on herättänyt minussa tunteita syystä tai toisesta. Tässä kohtaa yritän muistuttaa itseäni siitä, miten paljon inhoan poimutuksen tekemistä…

Rikkun Warrior, joka on himottanut jo vuosikaudet.

Joudun ehkä tekemään Rikkulle uuden peruukin... pylly.

Alchemist! Oi Alchemist! Miten törkeitä väriyhdistelmiä!

Songdress himottaa kyllä, mutta siihen taas liittyy paljon mutku-juttuja. Ensinnäkin puku on tehny noin tuhat ja sata kertaa. Hyvin ja huonosti. Toiseksi menettäisin varmaan järkeni materiaalien metsästyksessä, koska en tule hyväksymään mitätahansa tämän puvun kohdalla. Kolmanneksi vielä; ei ehkä tällä kropalla. Lankkuhaaste täältä tullaan...

Olen ehkä tuijotellut tätä kuvaa julistemuodossa muuton yhteydessä vähän liikaa.

En ole unohtanut Sipuliritaria yhtään mihinkään. Herralle ovat jopa piilolinssit olemassa ja älytöntä taustatyötä on tehty. Herra kuitenkin on ehkä hitusen liian suuritöinen puku tähän hätään. Haluaisin, mutta pitää ajatella järjen kanssa.

Onion Knight eli Sipuliritari

Jotain ihan konkreettista päivitettävää asiaakin minulla myös on. Ostin nimittäin uuden peruukkipään ja se, mikä tässä nyt on ihmeellistä, on se, että SE ON ISOMPI KU MUN PÄÄ!  Ympärysmitta päällä on yhden sentin verran suurempi kuin oma pääni eli eroa ei juuri ole. Vitsi olen iloinen. Sainpa vielä ostettua moisen ihan täältä kotoa käsin, eikä tarvinnut matkustaa etelään tai tilata mistään.

Uusi herra - vanah neiti
Kokoero on hillitön.

Toivon tästä nyt hillitöntä etua peruukkien muokkaukseen, mutta se jää vielä nähtäväksi. Joskos saisin taas itseäni ja kotiani kokoon, niin voisin aloittaa hommat jostain suunnalta. Tässä tämä kuitenkin tällä kertaa.

Fukka kiittää!

SadeRopisi, karvoja pölisi

Terve!

Nyt läjäytän Aquan viimeiset ränssäyskuvat ja -höpöttelyt tähän. Lähinnä avainmiekan ja peruukin työstämistä, koska muut jutut eivät oikesti ole niin mielenkiintoisia. Paitsi ehkä keinonahkainen, joustava vinokaitalenauha, jonka ompeleminen oli helvettiä, mutta täysin sen arvoista. Siitä tuli sievä yksityiskohta. Jota kukaan ei tietenkään huomannut.

Näkyy ihan hirtsusti.

Olin kunnon kriisin partaalla, kun piti oikeasti päättää kumman avainmiekan haluan tehdä. Pyörittelin ajatusta edestakaisin, katselin video klippejä ja yritin saada selvää siitä, kumpi miekka nähdään Aqualla missäkin kohdissa. Lopulta tarpeeksi pausea näpyteltyäni onnistuin kaappaamaan tämän Dream Drop Distance'n avuasvideosta:

RainFell!!!!!

Päätös oli tehty ja RainFell pääsi työn alle. Tuttuun tapaan tein rungon kahdesta kerroksesta puupahvia. Tuin rungon myös kahtia sahatuilla puutikun pätkillä. Terässä olevat reijät meinasivat hirvittää, koska rungon tukeminen niiden kohdalta oli hitusen ongelmallista. Keksin kuitenkin taas typerän niksin tähänkin.

Vahvistus ihan aluillaan.

Pienemmät ja vaikeammat muodot vahvistin grillitikuilla tai bambupuikolla kuten meillä sanotaan. Niitä oli helppo pätkiä saksilla ja liima toi omaa tukea hökötykseen. Peitin koko pahvin lähes kauttaaltaan tikunpätkillä molemmin puolin. Tikut auttoivat myös siinä, ettei miekkaan tarvinnut myöhemmin upottaa niin paljoa massaa eikä siitä tullut niin painava. Henkilökohtaisesti pidän enemmän painavista asepropeista, mutta tässä säästin mieluummin rahaa.

Massailua.

Kolmiulotteinen muoto tuli siis massan avulla. Otin kokeiluun Paperclayn, jota ostin yli vuosi sitten hillittömän hintaisen paketin. Osittain käytin myös tuttua ja rakasta Darwi-massaa. Pystyin hyvin vertailemaan massojen ominaisuuksia ja täytyy myöntää, että uusi rakas on Paperclay. Vaikka perusominaisuudet ovat molemmilla yhtä hyvät, Paperclayn työstäminen on paljon siistimpää ja nopeampaa sen notkeuden ansiosta. Toisaalta tuoreeltaan myös Darwi on paljon notkeampaa, joten ihan ei ollut reilu vertailu tämä. Darwi-paketti oli nimittäin hengannut avattuna jääkaappini syövereissä jo vuoden 2013 alusta, kun työstin Rikkun ja Yunan sauvoja. Varmasti tulen käyttämään molempia massoja tulevaisuudessa, mutta tarkkaan harkiten sen perusteella, mitä olen tekemässä.

Käytin väistimessä myös apuna softista (mustat osat kuvissa), että oikeiden muotojen esiintuominen olisi helpompaa. Myös painoa ja massankulutusta sain tällä vinkeellä vähennettyä.

Lähes loppusuoralla hiomisen kanssa.

Hioin ja paikkailin miekkaa edestakaisin useamman kerran. Ihan niin siisti ja kaunis siitä ei tullut kuin olisin halunnut. Frosti alkoi hengittää niskaan ja pitkä maalausoperaatio oli vielä edessä, joten jouduin vähän nipistämään. Ylemmässä kuvassa näkyy hieman halkeilua, josta olin hirveän huolissani. Alemman reijän kohdalla meinasi terän paino käydä liian kovaksi kaikesta huolimatta, mutta lisäsin hieman bambutikkuja massattomalle puolelle ja massat perään. Sain kuin sainkin miekasta lopulta hyvinkin tukevan eikä halkeilusta ollut enää mitään tietoa. Pelkäsin jo, että joudun vuoraamaan koko miekan worblalla.

Yksi ehdottomista lempiosistani koko puvussa on avaimenperä ja sen päässä roikkuva killutin. Lähes koko ketjun tekeminen oli tosi kivaa ja uutta näpertämistä. Pisara-killutin syntyi Paperclaystä ja softiksesta.

Muru.

Itse ketju syntyi worblasta. Worbla-pötköjen pyörittely oli yllättävän kivaa, mutta vähän kivuliasta. Pääsin hyvin testailemaan ja kokeilemaan worblan eri ominaisuuksia tässä puvussa. Siksi alan hieman lämmetä myös worblan käyttämiselle enemmän.

Pisaralenkkejä, vasemmalta lähtien tekojärjestyksessä.
Kannatti harjoitella.

Isojen lenkkien päälle heitin vielä muutaman kerroksen liimaa, että niihin tulisi hieman siistimpi pintatekstuuri. Sitten vain maalia ja lakka päälle.

Suttu kuvaaaa.
Tämä itseasiassa oli paljon isompi kuva worbal-työmaastani.

Pikkulenkit piti maalata, kun koko ketju oli jo koossa, joten se oli hieman temppuilua. Liiman jätin niiden kohdalla väliin, mutta lakkaa levitin runsaammin, koska sen kanssa ei tarvinnut varoa muiden lenkkien sotkemista.

Koska kaikki metallin sävyt toistuvat Aquan puvussa monessa eri kohtaa, piti minun säilytellä maaleja jääkaapissa (säilyvät paremmin kosteana) lähes koko projektin ajan. Oikeasti purkit ovat vieläkin jääkaapissa, koska en ole saanut heitettyä niitä pois. Olisin halunnut käyttää spraymaaleja, mutta koska en omaa mitään paikkaa, missä voisin niitä käyttää näin talvisaikaan, piti tyytyä akrylimaaleihin.

RainFell

Maalit tekivät mieksta paljon jykevämmän näköisen kuin se kaunis ja siro luomus, mitä miekka oli hiomisen jälkeen. Maalasin terän kahteen otteeseen. Ensimmäinen maali oli vähän liian tumma, kun tutkin sitä seuraavana päivänä muun asun kanssa päivänvalossa. Koko miekka sai lopuksi päälleen tuhdin kerroksen lakkaa.

Jostain syystä tämä tekniikka on niin tyydyttävä tapa työstää asioita.

Lisää worbal-kokeiluja tuli tehtyä Aquan Keyblade master -korun kanssa. Ihan samaa menetelmää olen käyttänyt wonderflexin kanssa, eikä worbla hirveästi siitä eronnut. Worblasta saa kuitenkin lämmittämällä huomattavasti notkeampaa kuin wonderflex, jossa tukiverkko antaa kovuutta vaikka kuinka lämmittäisi.

Kokonaisuutena olen kohtuu tyytyväinen miekkaan. Sainkin hirmuisen keyblade-kuumeen ja haluaisn tehdä vaikka, mitä muita avaimia, vaikka niille ei pukuja olekkaan suunnitteilla.

Odotin peruukin tekemistä intopiukeana, koska alan ehkä saada jotain käsitystä siitä, miten peruukeista saa nättejä, siistejä ja oikean mallisia. Malli osoittautuikin hieman haastavammaksi kuin odotin. Osa syynä se, että valitsi referenssikseni nimenomaan paremman laatuiset ja yksityiskohtaisemmat videopätkät, koska niistä oli peruukin värikin peräisin.

Taktista kuvaamista by Fukka vol. 308Ö4

Peruukki ei ollut niin yhteistyöhaluinen, että olisin saanut siihen kunnon sivujakauksen. Halusin piilottaa myös hiusrajan sievästi, joten yllä on tulos. Samalla tavalla kuin olen tehnyt Rurukan ja Tsunaden peruukkeihin taakse "jakauksen" tein nyt myös tämän. Kuvassa vielä vähän keskeneräisenäkin ideasta saa kiinni. Kuituja vaan ristiin sitten lakalla ja hiustenkuivaajalla paikoilleen.

Sovitin aina välissä.

Lähdin etuhiuksista ja etenin sitten niskasta ylöspäin. Juuri päivastoin kuin yleensä teen. Esimerkiksi Naruton peruukki on leikattu ja muotoiltu ylhäältä alaspäin. Tämä on ehkä itselleni helpompi suunta. Lisäkuitu oli todella tarpeen. Pohdin jopa sen lisäämistä vielä muotoilunkin aikan, mutta sitten ehkä peruukista olisi kokonaisuudessaan tullut liian massiivinen. Nytkin se oli vähän suurehkon oloinen verrattuna omaan päähäni.

Meinasin tosiaan menettää uskoa peruukin kanssa. Jätinkin kunnon viimeistelyn vasta Lahteen. Matkakolhut sai korjattua sitten siinä ohella. En tiedä, mikä stressiangsti tämänkin kanssa iski, kun olin valmis heittämään tällä vesilintua ja itkin ehkä vähän Kasalle ja muille asiasta. Loppupelissä vain Niskavillat ja korvia ympäröivät karvat tuottivat ongelmaa. Tuhannen kerran kiroan sitä, kuinka pieni pääni on ja kuinka isoja peruukit yleensä ovat. Korvat menee aina jotenkin ruttuun. Korvissakin voi hyvin olla vika. En epäile.

Peruukit on serious business.

Nyt tykkään peruukista. Ei mikään paras, mutta ihan kiva. Käytän karvalapsen pesulla ja katson, miten se asettuu sen jäkeen. Yleensä se auttaa. Yllättävän vähän peruukki otti osumaa viikonlopun aikana, vaikka se oli käytössä molempina päivinä.

Siinä taisi olla tämä tällä kertaa. Taisi tulla pitkä merkintä. Toivottavasti Aquaa nähdään tulevaisuudessakin, koska kaipaan kunnon kuvia.

Fukka kiittää!

PS: Jos jotakuta kiinnostaa, aloitan 30 day cosplay challenge'n tumblrn puolella. Linkki: Fukkacosplay. Katsotaan, miten sen kanssa käy. Muutenkin yritän saada tuota cosplay-tumblriani vähän aktiivisemmaksi.

Ahtautta ja hiiriä - Desucon Frostbite 2015

Moi!

Jos kone pysyisi sen verran päällä, että saan blogin päivitettyä. Tämä lahoaa täydellisesti ja toisessa koneessa ei toimi näppäimistö... Hyvin menee, mutta menkööt.

Pyörähdin siis Frostbitessa ja valitettavasti mukaan lähti tällä kertaa vain yksi puku. Näin pitkästä aikaa. Akane ei päässyt edes alulle, koska Aqua veikin arvioitua enemmän aikaa. Minulla siis piti olla useamman viikon "loma", mutta viikon sisään pomo soitti ja kysyi tulisinko maanantaina töihin. Menin töihin, joten puvun tekemiseen ei jäänytkään niin paljoa aikaa, kuin olisin halunnut tai suunnittelin.

Yksi puku oli lopulta paras vaihtoehto myös matkustamisen kannalta. Pikkuruinen automme ei imenyt ihan yhtä paljon tavaraa itseensä, kuin aiemmat ajokit. Matkustaminen oli tiivistä, vaikka Lahteen köröteltiinkin vain neljän hengen voimin.

Matka taittui miekka sylissä.
Kuvasi: woodi

Heti perjantaina aiheutti hämminkiä puuttuva työvoimapöytä tuulikaapissa. Piti mennä kysellen paikasta A paikkaan B, että lopulta sain lätkän. Sekä lipunmyynti, että info tarjosivat minulle ensimmäisenä 'Ööö'tä ja hämmentynyttä ilmettä. Lopulta löysin työvoimapöydän ja sain lätkän.

Olin sen verran lurjus, että en löytänyt tietäni katsomaan kuin yhtä ohjelmaa. Sekin jo perjantaina, kun Ilonan cosplayn markkinointitilastot tuli kuunneltua läpi. Sisältö ei sinänsä yllättänyt mitenkään, mutta olisin hieman halunnut myös kuulla sitä erikoisempaa dataa, mitä kyselyt olivat tarjonneet. Se toisaalta on asia erikseen ja sen sisällyttäminen tähän luentoon olisi varmasti pitkittänyt asiaa turhankin paljon. Jännää oli, mutta ei mitään ihmeellistä.

Lauantai oli ensimmäinen pukupäivä ja hieman ristiriitaisia tuntemuksia koin Aquan kanssa. Tykkäsin puvusta sinänsä, mutta niin monta asiaa olisih halunnut tehdä toisin. Olin hyvin onnellinen, että ei tarvinnut itse olle tuomaroitavan lauantaina. En myöskään vieläkään tunne oman vartaloni ja naamani sopivan niin hyvin tähän hahmoon. Vähän meinaa ahdistaa...

Lahnanaaman kuvasi Kide.

Lauantai meni ihan täysin pienessä kopissa neljän muun über-siistin tyypin kanssa kököttäessä. Kiitos mahtaville kanssatuomareille. Oli kivvaa! Tulen ihan hirveän tietoiseksi omasta vahvasta murteestani, kun joudun porukkaan, jossa puhetyylit heittävät sinne sun tänne. Jokunen esityskisaajakin taisi sisällä pyörähtää. Tuomaroinnit ja esityskisa menivät yhdessä hujauksessa. Kisaajia oli paljon, mikä puolestaan oli äärettömän mukava juttu. Nähtiin monenlaisia esityksiä ja tuomarointi oli ainakin omalta osaltani hirveän mutkatonta ja antoisaa. Tätä lisää. Hall-sarjoja en oikeastaan nähnyt kumpaakaan, koska aika takahuoneessa meni suljettujen ovien sisällä lähes kokonaan.

Se, mistä itse pidän tuomaroinnissa ihan hirveästi on ajatusten ja näkemysten vaihtaminen sekä muiden tuomareiden, että itse kisaajien kesken. Olin hyvin mielissäni, kun niinkin moni tuli pyytämään loppupalautetta ihan kasvotusten. Siinä pääsee avaamaan esitystä vielä enemmän ja paremmin, kun kaikki ovat samassa tilassa ja hetkessä. Minua saa myös tökkiä näin jälkikäteen palautteen puolesta, jos kisaajista siltä tuntuu.

Sunnuntaina lahnanaama vaivasi.
Tässä sentään jotain liikkuu silmien takana.
Kuvasi: Kide

Sunnuntaista ei oikeastaan ole juuri sanottavaa. En päässyt Free!-luennolle, koska ruoka kutsui enemmän. Olisin niin halunnut nähdä jatkoa viimevuotiselle uimapoikahärdellille, mutta nyt vain toivon, että se päätyy pian nettiin. Pakko myöntää, että en edes jaksanut kunnolla katsoa ohjelmalehtistä. Nettiversioon olin tutustunut, mutta hirveästi ei mikään silloinkaa pistänyt silmään.

Jo ennen tapahtumaa stressasin Aquan lopullista ulkomuotoa, mikä näkyi myös viime merkinnässä. En ole niin tyytyväinen pukuun kuin toivoisin. Avainmiekka onnistui odotettua paremmin, mutta siinäkin on epäkohtia joista en pidä. Peruukki meinasi myös ahdistaa niin julmetusti, mutta tällä hetkellä se on ihan mukiin menevä. Aqua-ahdistusta ei auta se, että sunnuntain pikapikakuvaukset osoittautuivat lähes täydelliseksi fiaskoksi, koska keskittyminen ei itselläni riittänyt ihan kaikkeen. Naamalla ei ole minkään näköistä ilmettä lähes yhdessäkään kuvassa, mikä rassaa todella.

Aquasta ja puvunteosta vielä lisää tulevaisuudessa ihan erikseen.

Eeppinen varjo on eeppinen.
Kuvasi: Kide

Tein Aquan puvun kanssa niin äärettömän kovan rutistuksen, että sen jättämä väsymys varmasti vaikutti viikonlopun tunnelmiin. Fyysisestä väsymyksestä ei kuitenkaan ollut kyse, koska puku tuli valmiiksi ihan hyvissä ajoin. Nyt tuntuu siltä, että viikonloppu pitäisi ottaa uusiksi, että voisin kunnolla nauttia siitä. Kivaa oli ei siinä.

Tähän loppuun vielä muuta höpöä: Tällä kertaa majoituimme leirintäalueella mökissä, mikä alkuun vaikutti oikein kivalta ja mukavalta. Oli tilaa ja kunnon nukkumapaikat kaikkille. Sitten huomasimmekin, että seurueeseemme oli liittynyt yksi ylimääräinen sielu; metsähiiri, jonka nimesin Joosepiksi.

En saanut Joosepista kuvaa, joten etsin Google-sedän avustuksella mahdollisemman näköisen yksilön.

Sievä pieni hiiri, mutta hirveästi ei houkuta se, että tautipesäke käy ruokiimme käsiksi. Onneksi jääkaapin sisältö oli turvassa Joosepilta.

Fukka kiittää!

PS: Anteeksi, jos tästä tuli hirveän sekava. Kirjoitan tosiaan niin hillittömällä tahdilla peläten koneen sammumista.