Kriisistä on selvitty

Hei!

Olin jo tänne kirjoittamassa itkumerkintää tuossa alkuviikosta. Oli epätoivo iskeä. Pahasti. Ratkoja on kyllä hukassa taas, mutta tämä epätoivo ei nyt koskenut sitä. Tein Lukan kenkiä ja olin taas hyvässä yhteysymmärryksessä kengänpäällisten kanssa. Lyön tähän nyt hieman WIP-kuvia ja -asiaa aiheesta. Tai sen, mitä siitä yleensä on.

Tässä on alku. Kirpparilta kaivetut ja vahingossa kokoa liian isot popot. Heti alkuun tungin kengät täyteen erinäisiä asioita, jotta saisin niistä sopivat. Vartta piti saksia lyhyemmäksi ja sitten alkoikin elämää suurempi taistelu. Alusta asti olin päättänyt tehdä täysin kiinteät kengänpäälliset.

Tämä vaihe, "kaavoitus", oli vielä hauskaa ja leppoisaa. Näin harhakuvia siitä, että eihän näiden kengänpäällisten tekeminen olekkaan niin pepuista. Sitten homma taas pissi minua silmään ja tökkäsi. Pahasti.

Kerpele!

Ensimmäinen epätoivoinen sovitus. Mitä pas... Arvatkaa, montako suoraa nuppineulaa minulla on enää jäljellä. Vetoketjukin ommeltu päin mitä sattuu. Tämän hetken jälkeen lakkasin kuvaamasta, koska ketutti, nolotti, päätä särki enkä halunnut lisää todistusaineistoa tuskastani.

Sain lopulta kengät tehtyä jotenkin. En missään nimessä ole kenkiin tyytyväinen, mutta virheet ovat sellaisia, jotka voin seuraaviin helposti korjata. Opittua tuli paljon ja ehkä ensikerralla, kun kengänpäälisiä teen, en ole ensimmäisenä suunnittelemassa omaa kuolemaani. Vannoin kyllä, etten muka enää ikinä tekisi kengänpäälisiä. Arvatkaa vaan.

Piti suoristaa peruukki, jota käytän Lukalla. Harmi, se oli kiharana niin nätti. Peruukki on alunperin hankittu Rurukaa varten, mutta koska Ruruka ei ole vielä itseään parsituttanut kasaan, päätin voivani uhrata toisen peruukin Lukalle. Jos ihastun Lukaan pukuna, tilaan varmaan kolmannen peruukin Rurukalle, mutta jos en ihastu, leikkelen tämän palasiksi ja laitan sen Rurukaan.

Hei hei, kaunis muru!

Kengät meinasivat jännittää myös siksi, että niiden löytäminen kesti ja lopulta minulle jäi todella vähän aikaa niiden tekemiseen. Lukan piti nimittäin olla valmis nyt täksi lauantaiksi (26.), koska OF-porukan ja muiden kanssa kuvailimme musiikkivideota. Tuli pyyntö, josko saisin Lukan valmiiksi kuvauksiin. Ja valmista tuli!

Aurinko poltti minut puhki.

Kuvauspaikka oli aivan ihana, mutta samalla hyvin sotkuinen ja hasardi. Luka ottikin vähän osumaa kuvauspäivien aikana. Peruukki pitää suoristaa uudestaan, kengät puhdistaa ja ehostaa. Ja sain minä sievät rusketusrajatkin toiseen käteen. Nyt odotellaan videota.

Viimeviikolla piirtelimme porukalla kaavoja ja maanantaina lähetin kaavoja maailmalle K-ON!-ryhmämme yhdelle jäsenelle (toivottavasti kellään ei tule kaavojen takia suurta halua kuristaa minua). Yui on muuten valmis myös, mutta peruukkia pitää vielä vähän ehkä saksia ja jakku pitäisi laittaa kasaan. Tein elämäni toisen vekkihameen Yuille ja tykästyin siihen hirveästi. Kangas oli aivan ihana ja silittyi täydellisesti.

Ostin koululta muutamat olkatoppaukset.

Jakun tekemiseen ei tule menemään kauaa, nyt kun olen päässyt taas yli antipatioistani sitä kohtaan. Odottelen sitä jo ihan innolla, mutta ensin siivotaan Lukan jätökset.

Tilasin Yuille tosiaan piilolinssit. En taas osannut ottaa mistään mitään selvää ja postissa tulikin sitten vähän jotain muuta kuin mitä odotin. Ruskeat piti olla, mutta eivät minun silmissäni hirveän ruskeilta näytä. Näytän pieneltä eläimeltä ne silmissä. Tilaan uudet, kunhan kerkeän ja on rahaa. Desuun mennään näillä.

No moe vaan.

Lukasta tulee lisää kuvia tässä myöhemmin, kunnes pääsen taas omalle tietokoneelleni. Kuvat on kylläkin otettu minun ovisilmäräpsylläni, joka ei ole kovin kummoinen vehje.

Fukka kiittää.

PS: Kiitos myös Biirulle haasteesta!