Pitkästä aikaa! - Animecon

Moro!

Aconista on jo se viikon päivät kohta... Minä yritän olla muka ahkera työssä käyvä ihminen ja panen tämän hitauden kiireen piikkiin. Eilen kuitenkin sain kuvia Aconista ja se motivoi minua elämässä.

Peltirasiaseikkaulu (automatka) sai alkunsa jälleen, kun viisipäinen konkkaronkkamme ahdettiin autoon pukuineen päivineen. Tällä kertaa ei ollut tilan puolesta niin tiukkaa kuin Desucon-matkalla. Huruttelimme Kuopioon ja heti hostellille päästyämme laitoimme pienoisen studion pystyyn huoneeseemme. Cosplay-tunnelmat alkoivat aika äkkiä, kun ihmiset alkoivat laittaa ensimmäisiä pukujaan päälle perjantai-iltana. Kuvasimme siis Spice Vocaloid -pukuja. Minä pääsin kameran taakse, vaikka minähän en oikeasti osaa kuvata.

Miku: Woodi ja Len: Kangaskasa

Minulla oli hauskaa kuvata. Sain ehkä liikaa iloa irti kuvattavistani välillä... Kuvien luonne inspiroi minua oikein kovasti. Lisää kuvia löytyy asiaan vihkiytyneiltä. Siinä se ilta sitten vierähti kunnes koitti aika pelastaa sisareni mun hostellin keittiöstä ruuanlaitosta ja iskuyrityksiltä.

Lauantai olikin sitten ihan oikea conipäivä. Minä sain kuin sainkin Ranman valmiiksi, vaikka aluksi meinasi laiskottaa. Ihan naurettavaa sinäänsä, että Ranma parsiutui kasaan kahdessa päivässä. Ja kävin vielä töissä. Eli lauantaille Ranma it was.

Repeän - Kuvasi: Kangaskasa

Animeconissa oli paljon mielenkiintoista ohjelmaa, jotka olisin halunnut käydä katsomassa. Jostain syystä kuitenkin onnistuin sivuuttamaan niistä aika monet. Avajaiset piti tietenkin käydä katsomassa, koska Nekoconin avajaiset viimevuonna tarjosivat niin hyvät naurut. Enkä pettynyt Animeconin tajontaankaan. Hopeanuoli-fiilis on paras!

Cosplay-kisan kävin tietenkin seuraamassa. Ensinnäkin kiitokset Ilonalle kisan "formaatista"! Arvostin suuresti! Koin hienoja hetkiä sekä WTF-hetkiä. Mitään elämää mullistavaa ei kuitenkaan tullut eteen. Voittajista en voi valittaa, koska minusta pystit jaettiin oikeisiin osoitteisiin. En valitettavasti kerennyt nähdä viimeistä esitystä, koska piti kiiruhtaa muuhun suuntaan...

Minä tosiaan olin pitämässä pientä luennon poikasta myös itse. Esintymisestä jälleen. Aikalailla luennon sisältö oli sama kuin Chibiconissa. Hieman lisäyksiä olin tehnyt. Ohjelman sijoitus juuri kisan jälkeen oli ehkä itselleni huonoin mahdollinen paikka. Syistä että A) en kerennyt nähdä kisaa loppuun, kun piti syöksyä ja B) kisan esitykset tietenkin saivat uusia ja vanhoja ajatuksia nousemaan esiin (pientä agreakin meinasi olla ilmassa), silti piti yrittää pysyttäytyä jo valmiiksi laaditussa kaavassa. No, lopulta se osoittautuikin murheista pienimmäksi.

Luentoni oli sijoitettu jonnekkin hevon jeeraan. En edes ollut tiennyt kyseisen paikan olemassaolosta ennen kuin kävimme sen tarkistamassa ennen luentoa. Ei tämäkään ollut vielä paha. Ihmiset löysivät paikalle ja sain puhua melkein täydelle salille. Suurin kompastuskivi oli lopulta tekniikka. Videotykki, kun ei meinannut toimia ja kaikkea muuta yhtä mukavaa. Pääsin lopulta aloittamaan 15 minuuttia myöhässä. Jouduin joiltain osin typistämään asioita ja jättämään joitain juttuja pois kokonaan. Asialle ei enää voi mitään, mutta toivon, että paikalla olleet saivat puheistani ja esimerkeistäni edes jotain irti. Palautetta otan vastaan mielelläni.

Sitten olikin vuorossa Cosplay ja ulkonäkö -luento, joka oli kohtuu viihdyttävä, mutta mielestäni meni hiukan ohi aiheen. Hyviä pointteja tuli esiin, mutta myös sellaisia seikkoja joista olen eri mieltä. Minä ehkä joskus jonkun kanssa kenties saatan asiasta varmaan käydä jotain keskustelua tai jotain.

Tietenkin päivän lopuksi kävimme kuuntelemassa Anime-musiikkikonsertin. <3 Tätä lisää <3 niin paljon lisää <3 Kun ensimmäinen kappale kajahti soimaan, koko kroppa oli aivan kananlihalla. Niin hyvä se oli. Tiesin, että kokoelmaan oli pakko kuulua NGE'n Cruel Angel's Thesis ja odotinkin sitä ehkä eniten. Ehkä odotukseni olivat liian korkealla, koska odotin jotain todella eeppistä, mutta sovitus olikin vähän rempseämpi.  Mononoke Hime'n tunnuskappale oli lopulta se oma suosikkini (syystä jos toisesta). Itkut meinasi päästä lopussa, mutta ei nyt sentään.

Sunnuntai päivä meni ihan pelleillessä. Kirjaimellisesti välissä. Olin ottanut mukaan Baccano!'n Nice'n sunnuntain puvuksi ja uusiökäyttöön. Edellisenä iltana huomasin, että olin jättänyt Nicen hanskat kotiin, mutta onneksi sain lainata woodin hanskoja, niin ei tarvinnut puolipukeissa olla. Kävin yhden luennon kuuntelemassa; Halpa ja hyvä cosplay - mahdoton tehtävä? Totean vain, että en luultavasti ollut osuvaa kohdeyleisöä, joten...

Enimmäkseen tuli hiimailtua jonkin moisena ryppynatsina ja vaatteiden oikojana, kun kaverit kuvasivat One Piece -ryhmäänsä. Aamulla kuitenkin tuli harjoiteltua tyhmiä ilmeitä vessan peilin edessä oikein porukalla sen verran, että päätimme ikuistaa sen.

Kuvasi: Kyuu Eturautti

Kokonaisuudessaan reissu oli taas yksi parhaimmista. Automatkojen pahat suunnitelmat näkevät päivänvalon ehkä joku päivä... Ehkä... Ehkä ei... 

Seuraavana vuorossa onkin sitten Oulun Animeseminaari, joka on tarjoamassa minullekin ihan uudenlaisia kokemuksia, mikä pistää vähän jännittämäänkin. Suunnitteilla ei ole mitään uutta pukua seminaaria varten. Kenshinkin menee nurkkaan häpeämään, vaikka sain jo peruukin (joka ei muuten suostu näyttämään oikeanväriseltä missään kuvassa).

Fukka kiittää!

PS: Nyt on blogikin 2v. ja melkein kävelee jo.