Koska olen superiloinen eilisen tulvan ja saippuakuplien jäljiltä, ajattelin piristää itseäni vähän lisää sillä, että päivitän. Olen halunnut kirjoittaa tästä aiheesta jo pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi kaivella kuvia niin paljoa. Nyt kuitenkin päätin sen tehdä, eli kuvia on ja aika paljon. Käytän nyt omia kuviani vain siksi, että tiedän missä tietyt kuva ovat ja ne ovat minulle helpoiten käsillä.
Minä tykkään hirveästi katsella muiden cosplay-kuvia, varsinkin jos ne ovat hienoja ja niihin on nähty vaivaa, mikä näkyy kuvissa. Yksi asia, joka minua kuitenkin alkaa hiertämään, kun samojen ihmisten kuvia tulee katseltua paljon, on ilmeettömyys. Vaikka cosplay, ympäristö, kuvakulmat ja asetelmat muutenkin kuvissa vaihtuvat, niin usein pukuilijan ilme pysyy täysin samana. Kuvasta. Toiseen.
Itse väännän naamaani ihan arjessa hyvin paljon. Se on hyvä tapa kommunikoida. Yritän myös siirtää omien ilmeideni variaatioita niille hahmoille, joita pukuilen. Ilmeet viittaavat tunteisiin, ajatuksiin, mielentilaan ja persoonaan. Siksi minusta on mukavampi katsoa cosplay-kuvia, joissa ilmeillä on osattu pelata.
Ilmeettömyys toimii välillä. Kuvasi: Kide |
Hymyjäkin on... Kuvasi: aidu |
...monenlaisia Kuvasi: Kangaskasa |
Kumpi on vakuuttavampi? Kuvasi: Kide |
Kun on yksi hyvä ilme hahmoa kohden hallussa, on asiat jo kohtuu hyvin, mutta... kaikki on paljon hauskempaa, jos ilmeitä on enemmän. Mitä isompi repertuaari, sitä hienompi sirkus. Animessa, mangassa, peleissä ja muissa lähteissä hahmot kokevat yleensä monenlaisia asioita. Yleensä myös erilaisia tunteita tai ajatuksia hahmoilla tulee myös koettua. Hahmon luonne voi olla ailahteleva tilanteesta toiseen, joten sitä täytyy ilmein kuvata erilä tavalla.
Sama hahmo. Kaksi eri luonnetta. Kuvasi: Rullarinkeli |
Vaikka hahmo itsessään ei olisi kovin ailahtelevainen voi monenlaisia ilmeitä repiä lähteen muistakin aihioista. Sarjan tyylilaji voi toimia inspiraationa tai tietyt kohtaukset, ajanjaksot, hahmodynamiikka...
Eri hahmot, eri ilmeet. Sama yhteinen tilanne. (Oma naama on copy+paste) Kuvasi: aidu |
Vahiko kuvausta... Kuvasi: vas. Kangaskasa oik. Kide |
Pitää ottaa hyöty kaikesta irti. Monenlaiset ilmeet ovat vain hyvä asia. Kameran edessä voi kokeilla ja kuvaajakin voi antaa vinkkejä, koska kuvaaja näkee lähestulkoon lopputuloksen kuvatessaan. Luulen, että seikka, joka monia jarruttaa ilmehtimisessä, on pelko siitä, ettei näytä hyvältä. Ei niitä hirveimpiä kuvia tarvitsekkaan julkaista missään *köh*köh*. Niille voi nauraa kotona kavereiden kanssa. Ilmeitä voi myös harjoitella kotona ihan peilin edessä (ylläri), jos ei uskalla kameran edessä vääntää naamaansa mutkalle.
Silti minä olen sitä mieltä, että aina ei tarvitse näyttää hyvältä. Ei kotona, ei julkisilla paikoilla eikä cosplay-kuvissa. Joillekkin hahmoille sopii paremmin rumat ja epämääräiset ilmeet, kuin missihymy. Eikä pidä pelätä elämistä kameran edessä. Poseerauksen ei tarvitse olla nököttämistä jäykkänä. Minulle ihan täysin paikallaan pysyminen on hyvin vaikeaa, ja siksi tykkäänkin elää kameran edessä mieluummin.
Yksi lempikuvani Lukasta. Kuvasi: Kaisa tai Sohvi |
Ilmeiden muuttaminen on loppulelissä hyvin yksinkertaista. Pienillä kasvolihaksilla saa aikaan suuria asioita ja siksi minä kannustan kaikkia tutkimaan omaa naamaansa, sen ominaisuuksia ja harjoittelemaan ilmeitä. Ei kannata pelätä sitä, että näyttää välillä ihmiseltä, vaikka pitäisi näyttää animehahmolta. Joskus ne inhimillisimmät ilmeet tekevät kuvista vaikuttavampia. Jos kuvasta välittyy tunteita ilmeiden tai eleiden kautta, se voi koskettaa. Joskus oikeasti sydän on pamppaillut, kun vastaan on tullut niin täydellistä hipova cosplay-kuva, jossa on kaikki kohdallaa ilmeestä valotukseen ja pukuun. Kun näkee sellaisia kuvia, ne ovat hienoja hetkiä.
Fukka kiittää.
PS: Tulevat cosplay't jopa edistyvät pikku hiljaa.
PPS: Yritän kuvauttaa Ranmaa kunnolla tässä huomenissa, jos sisareni mun suostuu kuvaamaan.
Kyllä kyllä kyllä! <3 Ilmeettömyys silloin, kun se ei hahmolle vain sovi, pilaa sen parhaimmankin cosplaykuvan. Ilmeitä ei todellakaan opi hallitsemaan mitenkään muuten kuin harjoittelemalla ja myös heittäytymällä. Niin ja antamalla itselleen myös luvan näyttää idiootilta välillä (toki tässä pitää olla myös suuri luottamus kuvaajaan, että ne pahimmat herpderp-ilmeet eivät löydy heti netistä), varsinkin tosiaan silloin, kun hahmon ei _tarvitsekaan_ näyttää muoviselta missiltä. Itse esim tykkään omista kuvistani melkein eniten lavakuvista, koska lavalla tulee helpommin liioiteltua ilmeitä niin, että ne näkyvät myös kuvissa.
VastaaPoistaRanman ilmeitä odotellessa! :)
Niin samaa mieltä! Kuminaamat kunniaan! Ilmeikkyys tuo niin paljon eri tasoja muutenkin hyviin cosplaykuviin ja erilaisia ilmeitä on todella hyvä kokeilla!
VastaaPoistaItse kokeilen usein poseeraamista ja ilmeilyä peilin edessä hahmonmukaisesti jo kauan ennen kuin puku on edes valmis. Suosittelen tätä kaikille, koska pelkkä olemus tuo selkeän hahmon esille niin hyvin! Eläytymisestä pitäisi itsekin tehdä ihan erikseen merkintä, se kun on niin mielettömän hauskaa harjoitusta. :3
Plus herpderpit kunniaan. Pitäisi ehkä tehdä uusi merkintä täynnä durppeja. : D Nimimerkki yksi kymmenestä kuvasta onnistuu.
Samaa mieltä. Et jos ei osaa ilmeillä nii jotkut cossit näyttää aika tylsiltä. (Tosin itse en osaa vääntää naamani mutta en harrasta ainakaan vielä cosplayta)
VastaaPoistaOh.. Mistä tilasit tämän k-on asusi? :o Ihan kiinostuksesta kysyn kun näin tähän törmäsin yht' äkkiä.. o,o
VastaaPoista- Joku joka todella tahtoo tietää~
Ihan itse tein jakun. Kauluspaita on ostettu jostain satunnaisesta kaupasta.
PoistaOoo. Oot taitava! :)
Poista