WTF vuosi 2012?!

Moro! Ja hyvää uutta vuotta!

Sen sijaan, että tekisin jotain hyödyllistä koulua varten, päätin olla reipas tällä toisella puolella elämää. Katselen filmiä takaperin kuten tällaisina aikoina on tapana. Ja minä ihmettelen! Mitä tapahtui vuonna 2012? Elämäni cosplay-kapasiteetti on ylittänyt itsensä. Tein enemmän pukuja yhden vuoden aikana kuin koskaan ennen ja coneissa käyminen muuttui aivan todella.

Yksi syy siihen miksi tämä cosplay-huuhaa pääsi käsistä on se, että lopetin Taidekoulun. Oli enemmän aikaa muille asioille ja tuo OF nyt sattui potkimaan cosplay'n suuntaan. Desucon Frostbite'en onnistuin tekemään sen Mariyan, joka oli jo puoli vuotta lojunut raakileena.

Mariyaa käytin myös Kitaconissa, missä pyörähdimme OF'n kanssa tanssahtelemassa ja pitämässä ohjelmaa. Ja vaikka Kita on aina pidetty niin lähellä, en ollut siellä koskaan aikaisemmin käynyt. Talviconeilu on minulle ollut vaan jotain urbaania legendaa. Miten ihmiset kerkeää? Tai jaksaa? Entä koulu ja työt? No kyllähän sitä kerkeää ja jaksaa, kun ei ole teatterireenejä hengittämässä niskaan. Koulusta voi aina anoa vapaata ja työt järjestellä. Kukapa olisi arvannut.

Ja sitten tuli puskista Oulun Chibicon. Herran jumala! Tapahtuma täällä kotona? WTF? Puvun tekeminen sai ihan uutta potkua, kun piti olla itsekin pitämässä ohjelmaa. Plus suunnitelmat ryhmästä, joka edes osittain toteutui.

Emme saaneet koko Black Mage -ryhmää kasaan ja minäkin hilluin keskeneräisenä Rikkuna paikan päällä. Tykkään tästä puvusta ihan hirveästi ja olenkin siksi niin täpinöissäni siitä, että Rikku lähtee Frostbite'en 2013 sunnuntain puvuksi. Joskos me nyt saatas koko ryhmä kasaan.

Sitten yhtäkkiä piti vääntää kaksi pukua yhtä tapahtumaa varten. Desucon ei ole oma suosikki tapahtumani ja luulen, ettei sinne olisi tullut edes lähdettyä ilman kavereita ja OF-juttuja. Väänsin sitten Lukan ja Yui samaan syssyyn. Lukan deadline oli onneksi hieman aikaisemmassa ja se tasoitti aikatauluja.

Desussa oli taas luvassa tanssimista. Se on kivaa, mutta en tunne omaavani minkään sortin lahjaa tai kykyä tanssimiseen. Siksi kai nuo tanssit jänskättivät aina vähän.

En enää muista, mikä oikesti ajoi minut tekemään Ranman Animeconiin. Varmaan laiskuus osittain ja se, että luennon pitäminen Ranmana vaikutti jotainkin huvittavalta. Yksinkertainen ja helppo. Sitä se oli.

Koko kesä oli ihan höpö. Jos ei ollut tapahtumissa, töissä tai tekemässä uutta pukua oli vähintääkin joku kuvaussessio tai jotain varattuna viikonlopulle. Mummuni oli taas hämillään, kun hyppelimme sisareni mun, Kiden, kanssa ympäri tonttia Ranman ja Matsumoton värmeissä.

Animeseminaari oli taas oma juttunsa. En hirveästi edes koko tapahtumassa aikaa viettänyt, kun piti suikkelehtia kaikkialla muualla. Lisää Lukaa ja Mariyaa. En kai edes yrittänyt saada mitään uutta aikaiseksi. Kisan tuomarointi oli minulle taas uusi juttu, jonka sain seminaarissa kokeilla.

Tehdaskuvauksia varten sain kunnostella Zidanen peruukin. Nyt olen siihen paljon tyytyväisempi, mutta sinäänsä harmittaa, että olen käyttänyt Zidanea niin paljon. En enää viitsi sitä vähään aikaan käyttä, vaikka peruukki olisi nyt hyvässä kuosissa.

Tracon ja taas kaksi uutta pukua. Yksinkertaisia nekin. Alex'sta tuli kaikessa hirveydessään yksi lempicosseistani. Cosplay-haasteen tuomarointi oli hyvin hauska ja erilainen kokemus. Traconissa kisaaminen porukalla oli myös mahtavaa. GTO-esitystä en muista jännittäneeni yhtään ja omlata osaltani se menikin putkeen. En sössinyt edes tansseissa.

GTO-kuvaukset olivat taas jotain ihan käsittämätöntä. Se ilakoinnin määrä kahden viikonlopun aikana oli ihan järjetöntä. En ymmärrä miten paljon hahmouskollista kuvamateriaalia on saatu pelkästään siitä, että ihmiset vammailevat. Ei ymmärrä.

Cosplay pääsi käsistä ja toivottavasti jatkuu samaan malliin tulevaisuudessa. Tällä hetkellä 2013 näyttää niin kivalta. Frostbite, työssäoppiminen, koulussa erikoiskurssit, valmistuminen ja mitähän kaikkea muuta.

Kaikkien näiden yksinkertaisten perusvaatepukujen jälkeen olen kaivannut jotain haastavaa ja suurta. Silti syksy on mennyt niin tiukasti koulun parissa, etten ole kunnolla edes asiaa saanut ajatella. Siksi päätinkin, että kunhan saan tuon opinnäytetyön tehtyä, aloitan taas. Ensin hoidetaan Frostbite'n puvut kuntoon ja sitten alan säheltämään jotain ihan omaa ja hillitöntä.

Fuu kiittää tästä vuodesta!