tiistai 4. kesäkuuta 2013

Rakastettava sifonki

Hiphei!

Pientä tilannepäivitystä asujen suhteen, mutta ennen sitä vähän muuta jupinaa... Sain kouluni päätökseen ja nythän olen virallisesti vaatetusompelija.

Fiilikset on hurjat.
Ei, minä en ole vaatetusalan artesaani, vaikka kaikki tuntuvat niin luulevan. Olen vaatetusompelija siinä on vissi ero. Tämän satunnaisen valmistumisen johdosta sainkin sitten perheen lisäystä hehkeän violetissa muodossa.


Tämä torsonen odottelee vielä nimeä, mutta eiköhän sille jokin nimi keksitä (tapanani on siis nimetä omaisuuttani). Muotoilussa tämä ei ole hirveän hyödyllinen, ainakaan minun muotoilutaitoni huomioon ottaen. Mutta koska oma toiminimi olisi jonkinlainen haave, halusin ehdottomasti säädettävän nuken, että voi erilaisille vartaloille tehdä vaatteita. Hyvä sovitusnukke se on. Hieman eri asia on kuitenkin tehdä vaatteita itsellekin, kun voi sovittaa jollekkin muulle.

Alexian kanssa jouduin sellaiseen seikkailuun, että pääsin vihdoinkin kokeilemaan kunnolla Wonderflex'ä. Hillitön rulla WF'ää on lusmuillut nurkassani jo melkein kahden vuoden ajan. Ennen Alexiaa ei kuitenkaan ole tullut eteen sellaista hahmoa, jonka tekemiseen olisin WF'ä edes tarvinnut. Nyt on kokeiltu ja tässä on tulos:


Alexian silinteri sai muotonsa WF'stä. Olisin tilannut Alexialle hatun, mutta oikean kokoista ei tahtonut löytyä.  Ensimmäiseksi väsäilyksi tämä on ihan kiva, vaikka se ei mikään superhieno olekkaan. Ilme tietenkin muuttuu, kunhan saan sen päällystettyä.

Hoidin myös Alexian peruukin johonkin muotoon. Ajattelin tehdä mahdollisimman yksinkertaisen lettiväkerrelmän peruukkiin, joten tein van kaksi lettiä, jotka kieputtelin niskaan.


Kuvassa peruukki ei ole vielä aivan valmis, koska päätin tehdä nutturan sellaiseksi, että voin helposti tehdä sen coniaamuna, ja muuntelin sitä vielä hieman tästä. Otsatukka ja "pulisongit" ovat kuitenkin valmiit ja tykkään niistä kovin. Kokeilin myös hieman meikkiä. Hyvin vaaleana ihmisenä yritän hieman ruskettaa itseäni, että näyttäisin edes jotenkin enemmän etelä-eurooppalaiselta. Luulen silti, että tämä on toivoton tehtävä. 


Hame on melkein valmis. Helma vain täytyy lyhentää oikean mittaiseksi (siinä on nyt n. 20cm ylimääräistä), kunhan löydän oikeat kengät ja saan jonkun apua hieman. Laitoin mustaa nyöriä hieman demostroimaan sitä, mihin lopulta nauhat tuleva. Sisältä tietenkin puuttuvat jalat, joten lopputulos tulee olemaan vielä muhkeampi, kun olen itse hameen sisällä. Turnyyrikin toimii oikein mainiosti, mutta taidan lisätä siihen vielä tylliä päälle. Täytyy vielä mainita, että tuo hame on kahdesta erikankaasta; alla on polyesteri/viskoosi, joka laskeutuu aivan ihanasti ja päällä on järjettömän upean värinen sifonki, jonka löysin sattumalta palalaarista. Kuva ei päästä sifonkia oikeuksiinsa.

Minä tässä yritän viettää kesää ja samalla saada Alexiaa eteenpäin. Rurukankin kenkäongelman ratkaisin, joten hän on valmis. Fuu kiittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti