Yuin ja Mugin diili

Moi!

Tässä siis tulee asiaa vielä vähän Stellan puvusta, WCS-karsinnoista ja esityshöpinöitä. Ajatukset ovat alkaneet tasaantua ja alan taas käsittää asioita. Tarina tulee olemaan pitkä, koska haluan hieman valottaa koko tätä WCS-prosessia, minkä Rorunen kanssa kävimme läpi. Pitää kirjoitella näitä juttuja, koska aina Traconin jälkeen meinaa merkintäideoita kasaantua.

Diili
Kuvasi: Kide

Ainoa oikeasti mielenkiintoinen puvunteon osa on jalokivet, joita Stellan puvussa on jokunen. Päätin valaa kivet hartsista, koska en ollut sitä koskaan aikaisemmin tehnyt ja ehdottomasti halusin kivistä läpikuultavia.

Tein ihan tavallisesta rakennussilikoonista ja vehnäjauhoista muotin, johon painelin Cernit-massasta tehdyt kivien esivedokset. Silikooni+vehnäjauho-ohjeen löysin ihan vahingossa, kun olin etsimässä ihan muita valamisohjeita. Halpaa, helppoa ja hauskaa! Ottakaa kuvasarja.

Ei saa unohtaa hyvää käsirasvaa, vaikka se ei kuvissa näykkään!
Sillä estetään asioita, esim. sormia ja Cernit-vedoksia, tarttumasta silikonitaikinaan.

Hartsin löytäminen mistään kaupasta oli ihan oma seikkeilunsa. Lähdin etsimään sitä aluksi sen englanninkielisellä nimellä eli resin. Esimerkkinä: Minulle softis on craf foam, enkä aina tajua, että puhe on samasta tavarasta, jos joku puhuu softiksesta, koska olen englannin kielisiltä sivustoilta ja ohjeista sen aikanani oppinut. Samoin kävi hartsin kanssa. Kyselin rautakaupoista resiiniä (hei vois ihan hyvin olla suomeksikin resiini) eikä kukaan tuntunut edes tietävän, mitä se on. Lopulta osasin kysellä hartsia. No, muutamassa puljussa sitä ei myyty lainkaan, yhdestä se oli loppu ja lopulta sen sain. Kyselin vielä, että onhan se kirkasta. Kirkasta on sanottiin. Ostin kilon.

Niin siis piti olla kirkasta?

Se oli... oranssia. Aivan täysin OSANSSIA! Tällä kertaa onni potki ja sain kynsilakoilla kivet maalattua oikean värisiksi ja niistä tuli oikein kivoja. Vietin yhden päivän kotona hartsi-, spray-maali- ja kynsilakkahöyryissä. Nyt minulla on vajaa kilon purkki oranssia hartsia, enkä tiedä oikein, että mitä siitä tekisi tai mihin käyttäisin. No, ainakin se säilyy.

Bassoakin tein, mutta sen kanssa aikataulu meni ihan blörinäksi, kun jouduin maalailemaan sitä spray'lla parvekkeella pimeässä iltavuoron jälkeen. Sanotaanko, että pimeässä, jopa otsalampun kanssa, kaikki näyttää eriltä kuin valossa. Siksi basso sai luvan jäädä kotiin.

Ehkä se valmistuu joskus.

Sitten vähän vakavampaan kerrontaan; esitystä ja WCS-tärinöitä.

Ensinnäkin tuntuu hyvin pöljältä pohtia tätä näinkin syvästi ja tunteella, kun oikeasti ihan pähkinöinä odotan vain Ainon WIP-päivitystä puvuista ja muista jutuista (päivitä perkl!). Mehän tulimme vain toiseksi, mutta en koskaan uskonut, että tämän tasoisena minä voisin yltää siihen. Rorune on ihan omaa luokkaansa. Rorune on ihan helvetin siisti. Kiitos, että aloit mua!

Kaikki alkoi vuosi sitten Traconissa WCS-karsintojen katsomossa, kun minulla ja Rorunella pukuina olivat Yui ja Mugi. Tuijottelimme karsintoja ja Rorunen kanssa kävimme yksinkertaisen pienen keskustelun kisan aikana: ”Miksi nää kaikki esitykset on ihan samanlaisia?” ”En tiiä. Pitäskö meijän tehä asialle jotaki?” ”Pitäs.” ”Sovittu.” Se oli siinä. Ei mitään arpomista tai pohdintaa. Selkeä päätös siinä hetkessä ja siitä pidettiin kiinni (ks. ensimmäinen kuva).

Lähes valmiita kiviä.

Lähdimme pohtimaan sarjoja, joista molemmat pidämme ja sitä millaisen esityksen haluamme tehdä. Kynyt taistelukoreografiat olivat automaattisesti pois laskuista, koska juuri niitä oli 2013 WCS-karsinta täynnä, ja tarkoisus oli tuoda jotain erilaista peliin. Aluksi oli vähän hidasta, kun mitään järkevää ei meinannut tulla mieleen. Loppupelissä kaikki loksahti kohdalleen ihan itsetään. Minä näin unta ja satuin selittämään ja kertomaan siitä Rorunelle, joka tokaisi, että sehän voisi olla meidän esityksen pohja. Jälleen lähdimme pohtimaan hahmoja, joille moinen skenaario sopisi ja joilla se olisi mahdollisimman hahmo- ja sarjauskollinen. Myöhemmin eräs ilta jammailin kotona itsekseni Daft Punk'n Get Lucky'n tahtiin ja se kolahti lujaa. Piisin löydyttyä Rorune kaiveli esiin helmen, jota myös Interstella 5555: The Story of The Secret Star System'ksi kutsutaan. Palaset loksahtivat paikalleen ja sitten piti vain alkaa tekemään jotain asian eteen.

Hioimme esitystä enemmän hahmoille sopivaksi harjoittelun ohessa ja ihan puhtaasti höpisten ja elokuvaa analysoiden. Meillä kehittyi hillittömiä teorioita muun muassa siitä kuinka Shep'n ja Stellan kaltaiset avaruusolennot lisääntyvät, onko niillä telepatiaa, mikä on Shep'hin rooli niiden yhteiskunnassa tai kulttuurissa, mikä on otusten veressä oleva happea sitova alkuaine, kun niiden veri on keltaista, tai miksi Shep'ltä puuttuu se valkoinen ”timanttipanta”, minkä kaikki muut samat otukset omaavat. Olimme ihan liian syvällä elokuvan syövereissä (perkl, miksi sitä ei ole lisää?!).

Ottakaa hehkeä mekon etukpl.

Mutta oli meillä ihan hirveän hauskaa! Harrjoittelut ja yleiset pukuja koskevat pohdinnat olivat juuri sellaista syvällistä kakkaa, jota itse olen kaivannut ihan hirveästi. Minulle myös Stellan puvun tekeminen oli hurjan hauskaa. Minulla on jokin kumma fiksaatio kummallisella tavalla siisteihin vaatteisiin ja asioihin yleensä. Stella kokonaisuuten ja varsinkin mekko oli ihan hunajaa kaikessa tökeryydessään.

Myös yksi mielenkiintoinen puoli tässä oli se, että edes kaverit eivät tienneet, mitä esityksemme sisältää. He saattoivat kuulla palasia keskusteluista, mutta mitään emme suoraan kellekkään kertoneet. Kide ja Claudia olivat meillä koeyleisönä, joten he olivat ainoat, jotka tiesivät mistään mitään ennen kisaa.

Tältä näytti minun ja Kasan cosplay-paja.
Huomatkaa kuumemittari.

Missään vaiheessa ei ollut tarkoituksemme pärjätä kisassa tosissamme. Hieman viimeisillä viikoilla mietimme olisiko meillä mitään mahdollisuuksia sijoittua. Itse en ole haaveillut WCS-karsinnoista oikeastaan koskaan saati voitosta, koska en näe itseäni sen tason puvuntekijänä. Esiintyminen on joten kuten hanskassa, mutta puvut ovat asia erikseen. WCS on kuitenkin omalla mittapuullani haastavin kisa, mitä tässä maassa on. EuroCosplay ja NCC tulevat heti perässä tietenkin, mutta niihinkään en tosissani tohdi vielä hakea. En myöskään ikinä uskonut löytäväni paria, joka olisi valmis kestämään minua sen prosessin läpi. Tunsin hillittömän suurta alemmuutta perjantai-iltana ennen kisaa, kun ensimmäistä kertaa koskaan näin Rorunen törkeän hienon avaruushaalarin. Minä tylsine mekkoineni halusin olla ja unohtaa.

Edellisessä merkinnässä mainitsin siitä, miten kivaa tuomarointi oli. Sen lisäksi, että tuomarit olivat älyttömän mukavia ja rentoja, sain huomata, että ajatusmaailmamme kohtasivat hyvin. Pohdimme ääneen epäilyksiämme siitä, että ovatko pukumme WCS-tasoa, ja kuin yhdestä suusta tuli tuomareilta vastaus, että ovat. Olin taas hitusen varmempi itsestäni.

Ystäväni Beetta tuli yökylään kesken cosplay-rumban.
Laitoin Japanin 2014 WCS-kisat pyörimään ja näin kävi.
"Sen puvusta tuli hillitön MIEKKA, jonka sisältä tuli TOINEN MIEKKA, jossa on VALOT!"

Myös tuomariston palaute oli ihan uskomaton. Sen yhteydessä melkein aloin vollottamaan. Saimme niin ihanan palautteen; se oli hyvin positiivinen ja ensimmäistä kertaa ehkä ikinä tunsin, että tuomariston palaute oikeasti toi jotain pointteja esiin, joita en itse ollut ollenkaan tiedostanut ja joihin sain oikeasti paremman vaihtoehdon ratkaisuksi. Hyödyllisin ja kannustavin palaute tähän mennessä. Minä kiitän kaikkia tuomareita siitä!

Kaikki se palaute ja kommentit, mitä olemme puvuistamme ja esityksestä saaneet muilta kuin tuomareilta, on ollut ihan ilmiömäistä. Kiitos kaikille kehuista ja on mahtava kuulla, että olemme onnistuneet jopa liikuttamaan ihmisiä. Hämmennyn vain siitä, miten paljon meitä on kehuttu söpöiksi. Itse mietin, että onkohan esitys liian "raju", kun siinä on alkomahoolin tapaista, Hermoilin myös, että onko esitys tylsä, koska se ei sisältänyt perinteistä taistelua ja nopeaa toimintaa. Söpö on sana, joka ei edes käynyt mielessäni, kun itse ajattelen esitystämme.

Nyt tuntuu siltä, että olen kai päässyt tässä harrastuksessa edes jollain tavalla eteenpäin. Ehkä ihan vähän. Jo vähän aikaa on tuntunut siltä, että en pääse eteenpäin tai kehittymään monista eri syistä. Hahmot, joita olen valinnut, ovat olleet hyvin saman tyyppisiä, en ole kiireen tai henkilökohtaisten syiden takia päässyt kokeilemaan kaikkea sitä, mitä olisin halunnut. Nyt olen kuitenkin täynnä uutta inota ja valmiina aloittamaan seuraavan projektin vaikka heti (ensin pitää kyllä siivota perusteellisesti :<). Olen jopa niin hurjistunut, että voisin aloittaa useamman puvun samaan aikaan. Iik! Apua!

Jos joku ei vielä meidän esitystä ole nähnyt, niin olkaa hyvä (BTW kiitos Bardiel'lle vidiosta :B):

Ja tässä myös linkit voittaja esityksen videoon ja kolmossijan esitykseen. Hirmuna vielä onnea molemmille pareille! AAAAAAAAAaaa! Olitte niin ihania!

Fukka kiittää! Palaan pian vähän muunlaisissa merkeissä!