Mikä on, kun ei taidot riitä?

Moro.

Öömm... Tuleeko kellään muulla koskaan sellainen olo, että puku ei näytä yhtään siltä, miltä pitäisi, tai itse ei näytä yhtään siltä, miltä pitäisi?

Vaivun jälleen epätoivoon. Aqua on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Erinäisistä mutkista johtuen, en päässyt toteuttamaan kaikkia puvunosia niin kuin olisin halunnut. Tässä vaiheessa suurin työmäärä puvun osalta on jo takan, mut en ole oikein kovin tyytyväinen mihinkään. Kun sovitan puvun osia tulee sellainen olo, että: "Joo lähestulkoon kaikki osat on olemassa ja päällä, mutta siltikään en näe hahmoa." Tällaista on käynyt minulle ennenkin. Pahiten tämä on tapahtunut Sanin ja Zidanen kanssa. Ja nyt Aqua-baby...

Reilun viikon olen näpertänyt ja askarellut, mikä ei todellakaan ole suurin forteni, vaikka hirveästi siitä pidänkin. Voin sanoa, että olen oppinut taas hirmuisesti lyhyessä ajassa. Jos aikaa ja rahaa olisi yllin kyllin, vääntäisin ja ränssäisin vielä lisää, että jälki paranisi entisestään. Mut ei. Frosti lähestyy.

Rapuja.

Tehtailin jokusen rapuolennon Aquan "käsipanssaria" varten. Ensimmäiset kappaleet näyttivät mitä hirveimmiltä, mutta harjoitus auttoi. Lopputulos on ihan mukiin menevä, vaikka näitä ränssätessä mietin koko ajan, että jos aikaa jää, teen ne uusiksi. Luultavasti en, koska hiha- ja panssariasiat ovat tällä hetkellä korsetin lisäksi lempiosani puvusta. Kertoo hyvin paljon siitä, kuinka paljon vihaan muita osia...

Hihahommeli.

Alexin vanhat korkokengät saivat uuden elämän Aquan kenkinä. En kestänyt yhtään katsella kenkien äärimmäisen kärsinyttä maalipintaa, joten ilolla tein niihin uudet kengänpääliset. Hyväksi havaittu elmukelmu-teippi-tekniinkka toimi jälleen.

Hei hei rumilus!

Kenkien päälystämiseen käytin samaa lycraa, mitä sukat ja korsetin näkyvä puoli on. Jännittävän paljon jouduin pienentämään päälistä, että se asettui nätisti kengän päälle. 

Suttukuva :(

Tein sukat erilisinä, että kenkien käsittely ja käyttäminen olisi helpompaa. Voin liikkua tarvittaessa ilman kenkiä, mutta ei tarvitse olla ihan shortseissa. Tämän hässäkän jälkeen alkoikin sitten helvetti... Noin viikon olen vääntänyt lähestulkoon ainoastaan kenkien panssariosia. Viikon! Omassa tahdissani se on ihan hirvittävän paljon aikaa yhtä puvun osaa kohden. Mutkia oli matkassa.

Liimaa.

Kengissä itsessään kiinni olevat osat ovat vain softista, joka on saanut päälleen rutkasti erikeepperiä. Liimaa tähän pukuun on kyllä uponnut. Erikeepperiä ja yleisliimaa. Myös nuo pyöreät jutskut ovat softista ja liiman peitossa. Niistä tuli "kivet" käsipanssareihin. Kaikki on suunnilleen kyllästetty Erikeepparillä. Hirveät imppausbileet minulla ollut koko viikon. Töissä ovat vähän katsoneet, kun kannan kotiin tuubitolkulla vaan liimaa, kun muut ostavat vessapaperia.

Esiliimatut ja pohjamaalatut.

Sitten pitikin vääntää nilkan ympärille tulevia panssareita. Ne ovat kunnon murheenkryyni, jonka haluaisin toteuttaa aivan alusta. Alkuperäinen suunnitelma meni mönkään ja kokeilin toista. Sekin meni mönkään, jote yritin pelastaa tilanteen.

Toinen paperivedos.

Lähdin tekemään panssareita softiksesta, kuten käsipanssari. Halusin saada kaikkiin "metalliosiin" mahdollisimman samantyyppisen pinnan, joten halusin käyttää samoja materiaaleja niissä. Lisäksi softis on taipuisaa ja nivelen kohdalla se olisi siksi ollut mukavin vaihtoehto.

Sinä kurja...

Huomasin, että ihan sama menettelytapa kuin käsipanssarissa ei toiminutkaan, joten teippasin koko paskan maalarinteipillä. Siistien, oikean tyyppisten kulmien aikaansaaminen osoittauti pelkällä softiksella hyvin hankalaksi. Tämä ei kuitenkaan vieläkään toiminut ihan niin kuin piti. Vastentahtoisesti toin worblan kehiin.

Yhyy!

En oikeasti hallitse worblan työstämistä millään tasolla. Tämä oli ensimmäinen kunnon juttu, mihin sitä käytin. Siivekkeisiin sentään oli tarpeeksi vielä wonderflex'ä jäljellä. Worblan suuri miinus tässä kohtaa on sen kovuus. Nilkkaa ei nyt pysty kunnolla taittamaan ja kulmat meinaavat välillä hangata ja pistää jalkaa. Worblan röpelö pintatekstuuri piti myös hävittää Erikeepperillä.

Innovatiivista.

Kuivausteline on kuivausteline myös vessanpeiliin teipattuna. Liimaa sai levittää ihan runsaalla kädellä, että pinta lopulta alkoi näyttää edes jotenkin tasaiselta. Päälle piti lyödä vielä metallinhohtoinen maali, joka ei anna armoa kuhmuile ja rutuille.

Maalit, lakat ja kunnon liimaukset.

Sitten oli arpomista kiinnityksen kanssa. Päätin turvautua tarranauhaan, koska jos se joutuu liian suuren paineen alle panssari aukeaa ja antaa liikkuvuutt, sen sijaan, että hajottaa koko hökötyksen. Olen nimittäin jäänyt noista siipihärpäkkeiistä kiinni ties mihin testikäpöttelyideni aikana.

Niin paljon haluaisn korjata, mutta se saa odottaa ainakin Frostin yli. Olen ehkä saanut huijattua itselleni Terran ja Ventuksen tulevaisuutta varten, joten saanpahna lisäintoa korjaukseen. Yksi dilemma tähän hätään meinaa olla.

KUMPI?!

Aqua heiluu kahden eri avainmiekan kanssa, joita kukaan muu ei heiluta pelin aikan. Tuo pitempi, eli Stormfall, sisältää ihan omat merkityksensä ja se näkyy ihan ensimmäisissä kuvissa, mitä Aquasta on. Toisaalta lyhyemp, eli Rainfell, nähdään Aquan kätösessä useammin. Stormfall on mielestäni esteettisesti ihanampi, mutta pelien ja kaiken piilomerkitysten sun muiden takia Rainfell olisi mielenkiintoisempi. Pian pitäisi alkaa päättämään, mutku...

Fukka kiittää ja yrittää kaivautua ylös epätoivon syövereistä.