Aika ryhdistäytyä

Terve!

Viikon päästä Desuconista on suurin osa desuiltu. Tällä hetkellä mennään sentään niin hyvissä tunnelmissa, että uskallan blogia päivittää välissä. Hetken jos toisenkin kävin taas epätoivon pohjamudissa, kun sössin asioita. Osa velloaminen oli ihan turhaa, mutta tulipa vellottua. Itse asiaan!

Hauru on tässä vaiheessa "valmis". "Valmis" siksi, että menin ja sössin peruukin kanssa. Välistä olen ihan käsi kaikkien karvalasten kanssa ja toisinaan itsekkin mietin, että mistä sitä muka osaa soveltaa jotain ihan kunnnolistakin välillä. Tällä kertaa luottamusta omiin taitoihin oli liikaa ja Haurun upea, ihana ja silkkinen peruukki lyhenikin hieman liikaa. Hups. Käpy meinasi palaa kyllä ihan kunnolla. Tilasin sitten Haurulle uuden peruukin ja toivon, että se saapuu kätösiini ajoissa. Jos ei, niin sitten mennään sentin kaksi liian lyhyellä peruukilla. Muuten peruukki on ihan mukiin menevä, mutta pituutta olisi sittenkin saanut jäädä enemmän.

Tälaisen palapelin sain tehtyä.

Toisena murheenkryyninä minulla oli Haurun takki, johon ei tahtnut löytyä kunnon kankaita. Päätin heti, että en ala värjäämään yhtään kangasta, koska sitä on tehty tarpeeksi vähäksi aikaa. Päädyin sitten ihan nurinkurisiin kankaisiin. Takin miehustakangas on lirulärylakanakangasta, koska oikeat värit löytyivät siitä. Vuorikangas puolestaan on hyvinkin jämäkkää puuvillaa. Epäilin tätä yhdistelmää jo ostovaiheessa ja ommellessa takkia kasaan olin hajoilla molempien kankaiden kanssa.

Tämä tyydytti minua suuresti.
Olenko muuten koskaan hehkuttanut sitä, kuinka tärkeitä ja hyviä juttuja saumanvarat ovat?
En? Hyvillä saumanvaroilla saa siistejä juttuja aikaiseksi.

En oikeasti uskonut, että takista tulisi kalua. Jossain välissä huomasin typerääkin typerämmän kaavoitusvirheen, erinäiset työmenetelmät eivät toimineetkaan ihan niinkuin olin suunnitellut ja tukikankaat piti kiinnittää ihan hupsuihin kappaleisiin, koska takin muoto ja kangasvalinnat eivät ihan kohdanneet. Tuskailin, mutta tein sen silti. Kannatti, koska takista tuli tosi kiva.

Uusi muru.

Ta DAA! Yhdistettynä vuoriin miehusta toimi juuri niin kuin olin suunnitellut, kaavoitusvirhe ei lopulta olutkaan yhtä fataali kuin ajattelin ja kokonaisuutena takki toimii oikein hyvin. Olkatoppaukset olisivat voineet olla paremmat. Jouduin vääntämään toppaukset itse, koska eihän kaupasta löydy niin hillittömän suuria toppauksia kuin, mitä tähän tarvitsin.

Haurun sormuksetkin valmistuivat, mutta enpä hoksannut ottaa niistä kuvia. Koruartesaani sisarellani oli hyvin paljon sanottavaa Haurun sormuksista ja korvakoruista...

Ja koska Hauru on paketissa, Hali on päässyt alkuun. Kaikenmoista härpäkettä on ränssätty. Hali on yksi harakka ja on siksi yltäpäältä korujen peitossa. Lähdinkin työstämään kutkuttavaa päähärpäkettä heti alkuun.

Ensimmäinen vedos.

Ensimmäinen pohja, jonka perusteella olen tehnyt kiven. Sitten, kun kivi on olemassa, niin tämä hökötys pääsee worbla-käsittelyyn. Saatan kuitenkin vielä muunnella mallia sen mukaan, miltä muut korut näyttävät valmiina. Tämä nimittäin on ihan oma sävellykseni. Tästä versiosta Halia on yksi ainoa kuva, jossa pää härpäke ei näy ollenkaan, joten parhaani mukaan yritin mukailla muita kuvassa näkyviä koruja ja muiden kuvian päähärpäkkeitä.

Pöhkökaulus.

Halin kaapu on lähes valmis. Muutamat nauhat pitää vielä maalata ja kiinnittää. Sitten on herralla jonkin moiset vaatteet. Kaavun kauluksen tein kahteen otteeseen, koska ensimmäinen tahtoi mennä tyhmästi ruttuun eikä pysynyt toivotussa asennossa. Revin taas hiuksia, kun sähelsin kauluksen kanssa. Myös vinokaitalenauha aiheutti kränää. Minä en hirveästi tykkää vinokaitalenauhasta, vaikka se oikeasti kätevä jutsku onkin. Aina taistelen sen kanssa samoista ongelmista ja mietin, että onko minulla oikeasti tähän hommaan joku koulutusin muka. Mutta nyt on nauhat kaavussa.

Se viistää maata ilman kenkiä.

Tilasin kaksi uutta peruukkia varmuuden vuoksi Halin ensimmäisen peruukin jälkeen. Toinen uusista kerkesi jo tulla. Se on mahtava! Lähentelee ihanuudeltaan Kenshinin peruukkia, joka on paras omistamani peruukki. Väri olisi voinut olla ihan hitusen tummempi, mutta se ei minua haittaa! Tällä mennään, ellei kolmas ehdokas kerkeä tulla ja ole jokin ilmiömäinen yksilö.

316 helmeä ja paperimassapallo.

Koruja Halilla siis on ja koruja varten tarvittiin helmiä. Lähdekuva on mustavalkoinen (idiootti), joten värit heittelen taas omasta päästäni ja muiden kuvien perusteella. Ostin hurjasti pikkuhelmiä, joista suurin osa sai hopean spray-maalin pintaansa. Osa jää vielä mustiksi ja ihan pikkuinen osa sinisiksi. Luultavasti sekoittelen helmiä keskenään satunnaisesti vain koska voin.

Pääsin jälleen taas valuuhomiin. Vaikka Stellan kivä valaessa oli mutkiä matkassa, jäi hommasta silti niin hyvä maku suuhun, että halusin päästä läträämään uudestaan. Halin korut ovat hyvin näyttäviä ja kertovat hahmosta aika paljon. Se on myös osa syynä siihen, miksi halusin valaa korukivet itse.

Aseinani tällä kertaa maissitärkkelys ja silikooni sekä uusi polyesteriepoksi. Silikoonin kanssa kävikin ensin ihan hassusti. Ostin uutta silikoonia, jota en ollut aikaisemmin käyttänytkään. Heti alkuun yllätyin siitä, että silikooni oli täysin kirkasta ja äärettömän pahan hajuista. Muottitaikinaa työstäessä meinasi taju lähteä, kun höyryt olivat niin voimakkaat ja silmiä sekä nenää kirveli ihan kunnolla. Silikoni myös kuivui äärettömän nopeasti, mikä vuoksi yli puolet tuubista meni minulla hukkaan. En siis ehtinyt painaa kivien cernit-vedoksia taikinaan tarpeeksi ajoissa. Liian kovaksi jähmettynyt massa kyllä oli vielä vähän pehmeää, mutta alkoi halkeilla ikävästi. Tein uuden satsin massaa ja sain siitä tehtyä kuvassa näkyvän testimuotin. Sinä aikana ensimmäinen satsi oli jähmettynyt jo ihan kivikovaksi. En suosittele Bison-merkkistä yleissilikoonia.

Tänään tein uudet muotit ja kokeilin epoksin värjäystä. Ensimmäisistä kivistä tuli aivan liian tummia (toinen kuva), vaikka väriä ei seokseen tullut nimeksikkään. Toisella kertaa osasin olla vielä varovaisempi ja sainkin ihan kivan lopputuloksen aikaan (alin kuva). Uudet muotit saavat jämähtää kunnolla yön yli, että saan mahdollisimman sieviä kiviä aikaiseksi.

Muutakin pientä olen saanut aikaan, mutta niissä tuskin on mitään kovin kiintoisaa vielä tässä vaiheessa. Seuraava päivitys tulee luultavasti Desusta, minkä jälkeen toivottavasti kunnon kuvien kera vielä viimeiset WIP-katsaukset.

Fukka kiittää! Nähdään Desussa!