Mennään metsään tullaan puskista - Desucon Frostbite 2017

Moi.

Olen kohta kaksi päivää völlynyt sängyssä Desucon Frostbiten jälkitunnelmissa. Conikrapula ja hämmennys ovat todellisia. Onneksi pomo oli tosi mahtava ja oli laittanut vuorolistaan kaksi ylimääräistä vapaapäivää juuri Frostin jälkeen.

Tämä oli tapahtumana monessa muotoa ihan uusi ja ainutkertainen. Jotenkin on hirveän vaikea pukea sanoiksi kaikkea sitä, mitä tuli tunnettua tuon viikonlopun aikana. Tai edelleen. Jo lähtökohtaisesti ennen tapahtumaa olin kaikesta niiiiiiiiiiiiin innoissani, mutta samalla kauhuissani. Yritän kirjoittaa jotain.

Valkoinen pimeys, Pallenalikka & Pelkkä-Teppo
feat. Pylly-Orava
(kavereiden kesken PersKurre)

Ensimmäistä kertaa otin mukaani kolme pukua. Suga on vaan niin rakas, että oli pakko saada vetää se päälle perjantaina, vaikka aikaa vietettiin tapahtumapaikalla vain hitusen. Ainoastaan peruukki on uusi juttu tässä puvussa. Koko muu vaatetus on täysin sama kuin Shimizulla. Kenkiäkään en lähtenyt modaamaan uudestaan, mutta ehkä tulevaisuudessa. Myös uusi peruukki on tarpeen tulevaisuudessa, koska tämä oli aivan liian pörheä ja tuuhea.

Minä klo 8:40 perjantaiaamuna raportoimassa Japaniin Sugasta.
Kasa pitää pitää ajantasalla.

Olen yhden ainoan kerran pitänyt Desuconissa perjantaina pukua päällä. Silloin vaihdoin puvun Sibeliustalon pukuhuoneessa, mutta nyt totesin, etten jaksa meikata itseäni pitkän automatkan jälkeen vaan mielummin istun autossa puku päällä koko matkan. Onneksi Karasuno-collaripuku on rento, joten se ei tuottanut mitään ongelmaa. Peruukin naamioin kuitenkin pipolla, koska törröttimet.

Yritin olla herättämättä huomiota pikkukylän K-kaupassa.

Sugasta ei ole yhtään kunnon kuvaa olemassa. Eikä se haittaa, koska tämä oli vain omaksi iloksi. Perjantai meni aika tiiviin aikataulun puitteissa. Autolla pöristelimme Sibeliustalolle vaihtamaan liput rannekkeisiin ja sieltä majoitukseen näkemään muut ihmiset. Ruokaa naamaan ja takaisin Sibeliustalolle heittämään tavaroita bäkkärille ja kokoamaan lavasteita. (Niille jotka eivät siis vielä jostain ole tietoa kaivaneet: Olimme Rorunen ja woodin kanssa mukana ECG-karsintojen ryhmäsarjassa.) Lavatreenit, viimeiset valmistelut ja sitten pääsin istumaan persiilleni.

Conipäissään on paras slangisana.

Soffi oli siis pitämässä luentoa Japani-harrastajien slangi ja identiteetti. Minusta aiheena hyvin kiehtova ja olin itsekin hyvin positiivisesti yllättynyt ihan tupaten täydestä salista, vaikka ohjelman sijoitus klo 21:30 perjantai-iltana oli vähän arvelluttava. En ihan hirveästi tiennyt luennon sisällöstä varsinaisesti. Jotain rakennetta ja sisältökokonaisuuksia Soffi oli ääneen pohtinut, mutta siihenpä se sitten jäi. Itse tapitin ja kuuntelin ihan intopiukeana. Ilmeisesti muutkin olivat tykänneet Twitterin ja muiden meedioiden perusteella >:)

Lauantaiaamu oli hösellystä ja häsellystä, kun yritimme toinen toisillemme tunkea naamaan lateksineniä ja maalata iteämme metsäläisiksi. Minun asunani oli siis Prinssi Juhana Disneyn Robin Hood -elokuvasta, kun taas Rorune ahtoi itsensä Pikku-Johnin nallepukuun ja woodi Robin Hoodin karvahaalariin.

Twiittini lauantaiaamulta.

Kerrottakoon tässä vaiheessa, että tämä ryhmä-cosplay ja esitysidea olivat täysi vitsi. Ihan puhdasta läppää (terveisiä vaan sinne #2017voiscossaaläpäl kerettiin ennen teitä). Ei ollut muuta tarkoitusta kuin perseillä ja pyörähtää lavalla. Esityskisojen puutteessa se oli sitten ECG, mihin ilmoittauduttiin. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin sekä täällä että woodin Gesso-luolassa.

MINÄ OLIN NIIN HÄMMENTYNYT, kun viimein pääsimme tapahtumapaikalle. Itse nyt ajattelin, että näytämme ihan kaheleilta, mikä sinäänsä oli tarkoitus, mutta eihän kukaan täysjärkinen tee tämmöistä vakavissaan. Silti niin hirveän moni tuli heti pyytämään kuvia ja kehumaan. Kaikkein hämmentynein itse olin siitä, kun meitä kutsuttiin söpöiksi! Siis mitä ihimettä?! Mulla on jalassa karvaset leijonalegginsit/jalat ja saan kuulla, että olen jossain määrin söpö?!?!?! Ei ihminen ymmärrä.

Mitääää?!
Kuvasi Kis.

Lauantaina oli tietenkin tuomaroinnit ja lavatreenit ennen kisaa. Itselläni oli lateksinenä naamassa jo aamupäivästä, joten tuomarointien aikaan se alkoi jo kovasti repsottaa. Hieman yritin paikkailla, mutta kaikkea ei voinut enää pelastaa, joten annoin kiinnostukseni lopahtaa ihan täysin. Tehty mikä tehty, eikä tänne tultu kuin perseilemään.

Tuomarointi meni kivasti. Ihan vahingossa olimme unohtaneet ryhmämme neljännen jäsenen aarearkkuun, mutta pikaisesti kerkesin hänet käydä noutamassa tuomarointia varten. Oli jälleen tosi rentouttavaa päästä tuomarointiin. Kaikki puvusta huolehtiminen ja säheltäminen oli sen jälkeen ohi. Tuomarointi itsessään oli hyvin leppoisaa ja tuntui ainakin siltä, että kaikkiin tuomareihin sai jonkin moisen kontaktin.

Alkuun ajattelin, että tuomarointitila on hyvinkin intiimi kokonsa puolesta, mutta siinä vaiheessa, kun tuomarit tulevat 10cm päähän tutkimaan naamaasi, voi puhua intiimistä etäisyydestä. Minua tämä ei haittaa yhtään.

Lavatreeneistä ei sen ihmeellisempää. Kaikki meni niin kuin pitikin ja saimme hetkellisen vapauden.

Tässä on siis Herra Hiss, meidän neljäs jäsenemme.
Tässä on myös herran rappeutuminen dokumentoituna la-illasta su-aamuun.
Kuvaajina miä ja Kide

Tässä kohtaa minun täytyy tehdä pieni valistuksellinen ilmoitus. Meitä kuvattiin lauantaina ihan hirveästi. Käsittämättömän paljon. Pyydettiin sekä valokuvia, että videoita. Suurimmaksi osaksi kumpikaan ei ole ongelma tai uusi asia meille, mutta hetkittäin mentin tietyn rajan yli. Harvoin olen joutunut epämukavaan tilanteeseen kuvaajien kanssa, mutta olen ollut todistamassa sitä vierestä kavereiden tai ihan randomien ihmisten osalta aina välillä.

Jos haluaa jostain pukuilijasta kuvia tai videota, kannattaa se tehdä pukuilijan ehdoilla (tai kaikkien pukuilijoiden ehdoilla, kun kyseessä on ryhmä). Tämä ei koske perus 'Hei saanko ottaa kuvan, Joo, Räps, Kiitos, Ole hyvä' -tilannetta, vaan sitä, kun kuvaaja haluaisi jotain enemmän. Jos haluat videota tai erikoisempia kuvia tai paremmassa paikassa, kysy pukuilijalta onko se ok. Kysy tämä kaiken kohdalla! "Onko ok, jos otan videota? Onko ok, jos mennään vähän tuonne kauemmas kuvaamaan? Onko ok, jos kuvataan vähän pitempi pätkä? Onko ok, jos tässä menee vähän enemmän kuin hetki?" Jos et entuudestaan tunne kuvattavaa, tiedä hänen aikataulujaan tai ravitsemustilannetta, kysy mikä on passelia hänelle juuri sen puvun kanssa ja sillä hetkellä. Ja kysy se kaikilta, jos kyseessä on ryhmä! Ja niin, että kaikille on varmasti selvä ja OK, se mitä ollaan tekemässä.

On myös hyvä, jos olet miettinyt, mitä haluat jo ennen kuin lähestyt tätä kyseistä tuntematonta ihmistä ideasi kanssa. Mielellään useamman idean, jos vaikka käy ilmi, että pukuilija ei tahdo tai pysty toteuttamaan ihan ensimmäistä ideaasi. Pukuilijan kanssa kannattaa pohtia ja miettiä, koska he usein tuntevat hahmonsa ja tietävät, mitä hahmo tekee ja mikä hahmolle sopii. On täysin eri asia kuitenkin vaatia pukuilijaa keksimään itse näitä asioita tai vaatia heitä käyttämään suurta määrää omaa aikaansa ja energiaansa sinun omaan projektiisi, kun he itse siitä harvemmin mitenkään hyötyvät. Saati pitkittää tilannetta, kun pukuilija tuntee olonsa epämukavaksi.

Jos pukuilija kuitenkin innostuu ja on ihan täysillä mukana, niin sitten antaa palaa. Tilannetaju olkoon paikallaan.

Anteeksi tämä oli pakko saada pois systeemistä.

Kuvasi Kis.

Siinä vaiheessa, kun pääsimme vihdoin kuvaamaan asuja Kissin toimesta. Olin itse jo niin mehut poissa, että en jaksanut edes yhteiskuvia. (Eväänä oli pähkinöitä, mutta niitä olikin hyvin vaikea syödä, kun ei voinut liikuttaa naamaa kunnolla.) Halusi vaan päästä lavalle meidän pyllyesityksen kanssa ja ottaa nenän pois. Lateksinenä toimii omana henk.koht. minisaunana ja kerroin tästä tietenkin kaikille tutuille, joita kerkesi nähdä.

Vihdoin, kun oli kisan aika olin yllättävän rauhallinen kaikesta. Hirveä hinku oli päästä lavalle ja esiintymään, mutta silti oli hyvin raukea olo. Meillä oli ihan mukava väli esiintyä; ei liian aikaisin ja pystyi katsomaan muiden esityksiä. Yleensä tykkään esiintyä häntäpäässä, mutta nyt ei ollut juuri väliä.

Meijän esitys:

Nopeaa toimintaa Cossilorton puolesta taas videoiden kanssa. Kiitos kovin. Arvostan!

Oli aivan ihana esiintyä. Kaikki tuntui menevän suunnitelman mukaan, kerrankin olen omaan roolisuoritukseeni tyytyväinen ja saimme yleisön reagoiman. Ja reaktio oli jotain niin paljon suurempaa, kuin mitä olen koskaan osannut edes uneksia. Yleisö oli mukana heti alusta asti ja koko esityksen läpi. Niin moni hoksasi kaikki pienet viittaukset ja vitsit. Lavalla sen tunsi, kun yleisö hengitti mukana ja nauroi juuri oikeissa kohdissa. Jo kesken esityksen ajattelin, että olimme onnistuneet siinä, mitä tulimme tekemään, mutta se ei ollut mitään verrattuna loppusuosionosoituksiin. Hyvä etten alkanut itkeä siinä kohtaa, kun yleisö kirjaimellisesti räjähti. Oli niin hyvä olla ja en ikinä ikinä ikinä ole kuullut, niin kovia aplodeja. En yleisössä enkä lavalla.

Se mahtava olotila esityksen jälkeen oli minulle suurin palkinto. Minä kuitenkin olen intohimoinen esiintyjä ja haluan palvella yleisöä parhaani mukaan. Kiitos siitä, että sain esiintyä! Kiitos, että sain olla lavalla ja viihdyttää! Ja kiitos, että meidän esitys otetiin niin hyvin vastaan!

Keskustelua puvun teosta...

Pukukisassa oli aivan ihania asuja. Olin joitain kerinnyt ihastella ja kehua jo takahuoneessa, mutta kaikkia en ollut nähnyt. Tuli jälleen sellainen olo, että on niillä pukukisoillakin paikkansa, vaikka niitä aina välillä sorsin. Itselläni alkoivat tassut olla kipeänä seisomiseta (kyöräsin siis meidän arkun pois lavalta itseni lisäksi enkä kehdanut sen kanssa ängetä katsomaoon) ja olin hyvin onnellinen yhteiskuvasta, koska sen turvin pystyin hiippailemaan istumapaikalle seuraamaan väliaikashowta. Nauroin kerrakseni.

Palkintojenjako löi naamaan. Enemmän kuin mikään aikaisempi palkintojenjako ikinä aikaisemmin. Siellä oli kisassa niin uskomattoman hienoja pukuja ja siistejä esityksiä. Ja sitten ollaan me, jotka ollaan turripuvuissa, naama ja selkä hiestä märkinä perseilemässä lavalla. Ja sitten saadaan kuulla, että ME ollaan tultu toiseksi.....?!?!?!?!? ECG-karsinnoissa.....................?! Että mitähän vittua?

Onnea Elzylle ja Aselealle voitosta! Ja Maijalle yksilökisan voitosta! Menkää maailmalle ja olkaa siistejä ja hienoja niinku aina!

La Pökääli saunoo.

Tämä oli hyvin jännittävä seikkailu. 

Kisan jälkeen oli hirveä hulina ja tohina saada lavasteet purettua ja pakattua. Minä revin nenän päästäni heti tilaisuuden tullen. Käytiin haastateltavana ja sitten palautteeseen.

Palaute oli hyvä. Suurimmaksi osaksi jo tiedostettua asiaa omalta osaltani, mutta uutta näkemystä tuli myös. Oli mahtava saada palautetta esityksestä ja puvuista sellaisilta ihmisiltä, joita arvostan ja ihailen. Palaute myös valotti hieman sitä, miksi ehkä kenties olimme sijoittuneet toiseksi. Tämä ei todellakaan ollut meille kellekkään mikään suuritaidon näyte pukujen osalta. Itse olin kuitenkin hyvi mieltynyt siihen, että tuomaristo oli pitänyt tietyistä ratkaisuista, joita pukujen kanssa oli tehty. Tässä kohtaa voin sanoa, että ei ole ihan hirveän helppoa muuttaa iteään eläimeksi tai edes 2D-eläimeksi.

Juhanan osalta päivä oli kuta kuinkin ohi siinä vaiheessa, kun ryömimme ulos bäkkäriltä, autoon ja majapaikkaan. Minulla oli energia ihan lopussa, mutta auttoi, kun pääsi syömään kunnolla ja suihkuun.

Löydä Fukka, tuo yön pimeä ninja-pinja!
Goku: woodi, Sanzo: Anniilaugh, Gojyo: Kizzy ja  Hakkai: Rorune
Kuvasi Kide

Murut olivat kyhänneet itselleen vielä Saiyuki-ryhmän lauantai-illalle, jota palattiin kuvaamaan Sibeliustalolle aina yömyöhään asti. Peukut heille. Minä en olisi yhtään jaksanut.

Sunnuntaina koitti viimeinkin Kokkuri-sanin aika. Niin kauan oli raukkaparka joutunut lymyämään komerossa ennen ensiesiintymistään. Tässä on syy, miksi en tee pukuja kaappiin odottamaan; en malta. Kokkuri-san tuotti hieman niskakipuja, koska pitkä peruukki painaa kuin synti ja siihen päälle kaulassa killuva kello ja sen naru... Välistä teki vähän tiukkaa. Pitää katsoa josko hieman lyhennän peruukkia tulevaisuutta varten.

Pääsin kuitenkin laittamaan taas kulmahampaat! Jee! Hampaat on jee!

Kuvasi Kis

Olin sitten kuitenkin unohtanut ottaa kimonon sitomista varten olevat nauhat mukaan, joten homma meni vaikeamman kautta.... Ja lauantaina ei ollut missään välissä aikaa laittaa tekokynsiä kuntoon. Kokkuri-sanin pitää tehdä uusi tuleminen jossain välissä.

En tiedä mihin sunnuntai meni. Hirveästi en kerennyt mitään tehdä. Viikonlopun ainoaksi ohjelmaksi jäi Slangi-luento syistä x, z ja y. Oli tarkoitus käydä ohjelmissa. Kävin sunnuntainta kuitenkin myyntipöytäsalissa ja ostin jopa jotain. Korviksen ja perinteisen coniviuhkan (näitä alkaa kertyä). Rorunen ja Soffin kanssa löysimme tien karaokeen, missä ei ole tullut vierailtua pitkään aikaan ja lopulta päättäjäisiin. 

Tämä ylläriviuhka olikin älyttömän nätti.
Kuvasi Kis

Kiitos kaikille, jotka kehui ja ihasteli meitä lauantaina! Olen hämmentynyt, mutta iloinen.  Kiitos majoitusseurasta te höpsöt ihmiset! Olette ihanoita! Fukka kiittää muutenkin Desucon Frostbiten osalta!

PS: WIP-juttuja ja esitysmössötystä tulossa... jossain välissä.