Kuumaa ja kutkuttavaa - Animecon 2017

Heippa!

Jos sitä vihdoin saisi kirjoitettua tämän Animeconin merkinnänkin pois päiviltä?

Lähtö Kuopioon meni hienoiseksi säädöksi ensin minun työvuorosompailujeni kanssa ja sen jälkeen juna-aikataulujen. Vähän oli stressin poikasta ilmassa, kun takana oli muutama huonosti nukuttu yö ja pitkä työpäivä. Jotenkin onneksi pääsimme Kuopioon vielä ihmisten aikaan. Onni, kohtuu lyhyistä conimatkoista.

Pallenalikka ja Teppo ihan valmiina unille.

Animeconiin lähtö oli vaakakupissa jo siitä alkaen, kun tuli tieto, että se palaa takaisin Kuopioon ja Musiikkikeskukselle. Musiikkikeskus on mielestäni yksi tukalimmista ja inhottavimmista rakennuksista conien järjestämiseen. Huono ja kuuma sisäilma latistavat tapahtumaa kokemuksena, koska koko ajan on hankala olla. (Ja minähän osasin ruikuttaa ja kauhistella tätä hyvän tovin ennen tapahtumaa.) Kun vuosi takaperin saimme nauttia Jyväskylän Paviljongista, joka taas on mielestäni yksi parhaista tapahtumapaikoista, paluu Musiikkikeskukseen tuntui hyvin suolaiselta.

Ja suolainen oli myös pääsylipun hinta. 35€ tapahtumasta, joka on tukala ja kuuma, kaksipäiväinen, eikä ole edes auki 24/7 (toisin kuin moni muu) ja ohjelmatarjonnaltaan täysin samaa luokkaa kuin muut halvemmat tapahtumat.... ei mene ihan mukiin tämä.

Salakuvia.
Leen: Rorune ja Kiki: Soffi

Lauantaille lähti puvuksi Senjougahara. Luovutin hyvissä ajoin oman uuden pukuni kanssa kamppailun, koska aika näytti valuvan ihan muihin juttuihin. Olen ehkä oppinut hölläämään ihan uudella tavalla tämän harrastuksen kanssa. Pohdin hartaasti myös Tsunadea, mutta pieni sovitustesti osoitti Senjougaharan niin paljon mukavammaksi asuksi, vaikka kuumahan pitkähihaisessa tuli (ironisesti lauantaina, kun laitoin Senjougaharan päälle oli olo pyllyin ikinä tässä puvussa).

Harmillisesti moni kiinnostava ohjelma meni lauantaina päällekkäin. Päädyimme kuuntelemaan jauhantaa Kingdom Hearts -plelisarjasta, mutta itse hipsin kesken kaiken tunnin päästä ulos salista seuraavaa ohjelmaa varten. Ei harmittanut sinäänsä, koska kaikki, mitä tuohon pisteeseen asti luennolla oli käsitelty, oli täyttä Wikipadia-kertausta. Olisin toivonut enemmän analyyttista ja pohtivaa pyörittelyä.

Trön tri trööö!

Hiippailimme siis katsomaan Odin Sphere -sepostuksia, jota olikin sitten paljon. Harmillisesti aika loppui täysin kesken (tässä kohtaa mietin, miksi tuo KH-höpötys oli saanut kahden tunnin slotin ohjelmakartasta ja tämä vain yhden). Mielenkiintoista sisältöä olisi ollut vaikka kuinka. Se, mitä ehdittiin käsitellä oli osittain itselleni jo tuttua, mutta oli paljon uuttakin.

Ja koska kaikki mielenkiintoisimmat ohjelmat olivat heti ensimmäisinä ja päällekkäin, jäi loppu päivä vähän tyhjäksi. Kerkesin sentään syömään lounaan greenroomissa! Oli hyviä lihapullia. Ehdimme myös pannarille Kuopion keskustaan. En ehkä koskaan ole syönyt conipäivän aikana näin hyvin.

Om nom!

Alkuillasta menimme vielä kuulemaan animemusiikkikonserttia. Siitä jäi vain meh-fiilikset, koska suurin osa kappalesita oli kuultu jo kertaan jos toiseen, taustavideot olivat edelleen yhtä tökeröitä kuin aijemminkin ja välijuntojen perusteella tuli sellaiset kutinat, että konsertin sillisalaattisisältö oli koottu vain juontajan mieltymysten mukaan. Hienoinen pettymys oli tämä.

Loppuilta menikin siinä, että piti laittaa ruokaa nassuun ja painella nukkumaan, koska varsinainen työpäivä oli minulla vasta edessä.

Aamupala Musiikkikeskuksella.

Nostalgiapärinäpuku, Excel, vedettiin päälle sunnuntaina, koska olin tuomaroimassa Nostalgiakisaa. Herätys oli itselläni sen verta aikainen, että muut asuintoverit jäivät vetelemään sikeitä, kun minä talsin jo Musiikkikeskukselle kera raejuustoni.

Tuomaroinnit menivät kohtuu sutjakkaasti. Tuomarointitila oli mukava; tarpeeksi tilaa, valoa ja mukavuutta. Aikaa oli sopivasti kaikkia kisaajia varten ja kerkesimme myös läyhätä ihan muitakin asioita Iriksen ja Hellun kanssa. Pienoisen tauon kerkesimme pitää ennen kisaa.

En yhtään osannut odottaa näin kovaa tasoa tältä kisalta. "Nostalgiarajoite" aiheutti monenmoista keskustelua netissä ennen kisaa, joten omat ajatukseni olivat vähän ulalla. Olin niin positiivisesti yllättynyt kaikkien kisaajien kohdalla. Taso oli ihan oikeasti kova.

Post-it-lapun alta paljastui salainen identiteettini.

Ja voi kaikkien sijoittuneiden hämmentyneitä naamoja! Minä tiedän tuon hämmennyksen tunteen niin hyvin, mutta oli jotenkin hellyyttävää nähdä se nyt siitä toisesta näkökulmasta. En tiedä johtuuko se suomalaisuudesta vai mistä, mutta ihan selkeästi tässä harrastuksessa monien pitäisi oppia luottamaan itseensä enemmän. Positiivisuuden ilmapiiri on läsnä Suomen cosplay-scenessä, mutta se pitäisi osata kääntää välillä myös itseensä päin.

Onnea vielä voittajille ihan hirveästi! Kaikki olitte mahtavia ja upeita!

Kisan jälkeen oli pakko päästä ulos. Tuomarointi ja kökötys suljetussa tilassa monen tunnin ajan käy ihan oikeasta työstä. Tarkoitus oli mennä keskustelemaan ihonväristä ja cosplaysta, mutta klaustrofobian oireita oli sen verran ilmassa, että jätin välistä.

Ostokset.

Koko viikonlopun aikana taisin harhautua myyntipöytäsaliin kerran, ja se oli yhtä ahdas kuin ajattelinkin. Lisäksi ylimääräinen älämölö, jota osa myyjistä harasti, pahensi kakofoniaa julmetusti, joten myyntipöytäsaliin ei tarvinnut palata. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi meluista tilaa pitää täyttää enemmällä melulla soittamalla musiikkia ja huutamalla. Varsinkin, jos saman tilan yhteydessä on jo meluisia elementtejä kuten karaoke-huone ja kaikumista tapahtuu enemmän kuin tarpeeksi.

Tämä oli parasta!

Parasta koko tapahtumassa oli kuitenkin Riuchi Mangan valo-show! Minä olen ihan kipeänä tällaiselle performanssityyppiselle esityshömpälle. Ja varsinkin silloin, kun se on kaunista ja herkkää! Uwaaaaa! Oli ihan! Oli kaunis! Vähän meinasin itkeä...

Mitä tästä tapahtumasta jäi lopulta käteen? Jos olisin ollut vain käviä, tapahtuma ei ehkä olisi ollut 35€ arvoista, mutta koska olin tuomaroimassa, nautin tapahtumasta eri tavalla. Tuomaroiminen on heti kisaamisen jälkeen parasta, koska pääsen keskustelemaan ja puimaan asioita sekä uusien ihmisten että itse esiintyjien ja pukuilijoiden kanssa. Jos kuitenkin Animecon jää Kuopioon ja Musiikkikeskukseen eikä tee mitään suuria muutoksia olemukseensa, en ehkä itse ole palaamassa. Ainakaan kävijänä... tai ilman ryhmäpainetta.

Perhe... tai osa siitä.

Kotimatkalla piti perinteisesti pysähtyä tallentamaan hetkiä elämässä. Tässä nyt odotan kunnon loman alkua, että pääsen nauttimaan kesästä ja kaikesta siitä, mitä ei ole pitkään aikaan kunnolla elämässä ehtinyt. Yritän myös päivitellä tätä blogia pölyttyneillä ajatuksilla jostain viimetalven perukoilta. Ja yritän saada noita pukuja tehtyä.

Fukka kiittää!