Pikkuruinen ja pikainen - Chibicon 2017

Heip heip!

Vähän on jäänyt laiskemman puoleiseksi taas tämä blogielämä, mutta jaa. Kuiteskin, tuossa joku aika sitten järjestettiin Oulussa taas Chibicon. Pyörähdin paikalla ja oli jopa "uusi" puku. Eli vähän Chibistä ja vähän väkerryksestä.

En muista, milloin aloin haalia vaatteita kasaan ensimmäistä kaappi-cosplaytani varten eli Tatsumia sarjasta Orenchi no Furo Jijou. Olin kerennyt jo unohtaa koko puvun ja mietin, että laitan Shimizu Kiyokon päälle Chibiconiin, koska se olisi ollut helppo ja rento puku vetää päälle työpäivän päälle. Peruukkia kaivellessani kuitenkin törmäsin Tatsumille suunnitelemaani peruukkiin ja tuumailin, että voisin ehkä uhrata muutaman tunnin sen eteen.

Eka kaappipuku ja eka ahoge.

Peruukki on alkujaan tilattu Samia varten, mutta en koskaan kiireessä sitä saanut leikattua ja päädyin käyttämään lopulta toista karvalasta. Peruukki periytyi Tatsumille, vaikka joku enemmän volyymia omaava olisi ehkä ollut parempi.

Tatsumin kampaukseen kuuluu hyvin jännittävä hiustörrötin eli ahoge. Ensimmäistä kertaa pääsin moista tekemään ja vähän taas jänskätti välistä.

Kaunis poekka. Ja ahoge pyörii miten sattuu.

Pohjana on pötkö foliota, joka on päällystetty ensin mustalla kankaalla ja sen jälkeen toisen mustan peruukin kuitunauhoilla. Ompelin vekottimen peruukin pohjaan kiinni ja lopullisen muodon tein ihan vain hiuslakan ja föönin avustuksella. Siihen vielä päälle viimeistely ja muun peruukin leikkuu. Jippii! Valmista!

Tatsumin vaatteet ovat muuten ostetut, paitsi housut, jotka ovat Lenin housut.

Kiire ja hässäkkä työmaalla verottivat Chibiconista sen verran, että olin töissä aina klo 14 asti. Jee. Lähes täydessä cosplay-meikissä ja hirveä pärinä päällä kahlasin työtunnit läpi. Vasta perjantai-iltana varmistui, minkä puvun aion laittaa päälle. Cosplay-meikki on aina cosplay-meikki ja varsinkin, kun hahmo on mies. Hieman piti tsempata omaa pyllyä, että kehtasin mennä töihin Tatsumin meikeissä.

Mutta sain kehuja meikistä työkavereilta *3*

Heti piti saada todisteaineistoa uudesta puvusta ja siitä, että olin Chibissä.
feat. Kide ja ankka, joka sai nimekseen Klam.

Maksoin itseni sisään paikan päällä ja siitä voidaan olla montaa mieltä, oliko Chibicon aivan 10€ värtti. Ehdin kuitenkin hyvin kisaan ja murut olivat hankkineet minulle jo lipunkin sitä varten.

Kisa oli... vaivaannuttava. Itse en ymmärtänyt juontotarinasta yhtään mitään. Enkä tiennyt sen alkuperää (sain myöhemmin kuulla, että se oli kai Supernatural). Alkujuonto oli vielä jotenkin sidettävän pituinen, mutta väliaikaesitystä edeltävä pätkä oli pitkä ja hyvin hyvin vaivaannuttava. Edelleenkään minulla ei ollut mitään hajua, mistä siinä on kyse, joten se varmasti tuntui minulle vielä sitäkin pitemmältä.

Itse KISAN sisältö oli hyvin teemaan sopiva ja kisaajat olivat hienoja. Taisin repeillä muutaman kerran yleisössä. Haittapuolena välillä oli musiikki, joka peitti alleen haastattelut. Myös hatara mikinkäyttö haittasi tässä kohtaa. Omat suosikkini päätyivät palkintosijoille ja kunniamainintoihin jee jee! Ja väliäika-MorF oli hieno. Tykkäsin asuista ja tansseista.

Suttu kuva on suttu.

Minulla on vähän jännät ajatukset näistä pikkukisoista. Halaun, että ne pysyvät aloittelijaystävällisinä, mutta haluaisin silti nähdä niihin panostettavan. Varsinkin täällä pohjoisessa, koska monille ne kisat ovat ne ainoat, jotka pääsee näkemään. OF:n porukan järjestämät kisat ovat toimineet omasta näkökulmastani hyvin. Asiat ja aikataulut ovat luistaneet ja säännöt ovat olleet selkeät. Kaikista kisoista ei ole voinut sanoa näin. Muutkin kuten esim. Kitacon ovat ottaneet palautteen vastaan ja kehittyneet, mikä on aina hyvä. Kuitenkin välillä näitä perähikijän kisoja seuratessa tulee sellainen olo, että energia ja ajatus on keskitetty pikkaisen väärään paikkaan.

Haluaisin vain hyviä ja toimivia kisoja, jotka kannustaisivat taitavia tekijöitä kilpailemaan myös isommissa tapahtumissa ja kisoissa. Sujuva, selkeä ja loppuun viety konsepti, joka kantaisi itse itsensä maaliin asti. Ilman mitään fancy pancy kommervenkkejä, jotka ampuvat asiaa nilkkaan. Sitten, kun pohja on kunnossa, niin voidaan lisäillä niitä fancy pancy juttuja. Täälläkin selkeästi taso nousee koko ajan kisaajien puolesta, joten vähän voisi päivittää kisojakin.

Suuria pohdintoja elämänvalinnoista.
Rorune oli muru ja kuvasi.

Sää ei suosinut ja kalsea keinovalo ei ole mikään ihanin valinta kuvaamisen kannalta. Jokusen hassun kuvan Rorune sai kuitenkin napattua Tatsumista todisteeksi.

Kerkesimme jopa kuulemaan vielä yhtä ohjelmaa ennen kuin livistimme paikalta. Epärealistiset vartalot ja niiden kyseenalainen toimiminen tosielämässä oli aiheena. Mielenkiintoinen ja hupaisa juttu, mistä olisi varmasti aineistoa vaikka mihin. Vaikka tämä kyseinen ohjelma oli selkeästi enemmän humoristinen katsaus aiheeseen, niin olisin silti toivonut vähän enemmän kuin "ei ole realistista tämä" ja "höhöhö tissit". Toisaalta omaa kokemustani sakottivat takapenkin mölyapinat, jotka eivät osanneet pitää turpaansa kiinni edes sen jälkeen, kun asiasta heille sanottiin, ja ihmiset joita ramppasi sisään kesken ohjelman. Sinäänsä kyllä viihdyin.

Pian tämän jälkeen päädyimmekin vaihtamaan vaatteita ja suuntaamaan ruokaa kohti. Eipä tästä Chibistä hirveästi käteen jäänyt, mutta tulipa käytyä. Sain vähän pukupärinöitä pois harteilta ja motivaation uusia juttuja varten.

Fukka kiittää!