Jaa - Umicon 2018

Heippa!

Kävin Umiconissa... puolivahingossa. Minun ei koskaan ollut tarkoitus lähteä Umiconiin. Tanemura ei sykähdytä minua millään tasolla ja muita kunniavieraita en edes vilkaissut, sisäänpääsy oli todella kallis kaksipäiväisestä tapahtumasta ja kesän Animecon jätti tietyllä tapaa pahan maun suuhun. En halunnut tuhlata rahojani tai tukea sellaista, mistä en ole kiinnostunut.

Olen kuitenkin Frostbiten jälkeen elänyt ihan hirveissä täpinöissä. En ole osannut pysyä aloillani lähes minkään asian kanssa (sain jopa uuden puvunkin tehtyä tässä välissä). Viikko ennen tapahtumaa huomasin, että minullahan olisi viikonloppuvapaa Umiconin aikaan, woodi ja Rorune olivat joka tapauksessa menossa ja koska pärinä, niin päätin sitten lähteä käymään Turussa.

Lipun sain huudeltua Twitterissä (eli en tukenut tapahtumaa varsinaisesti sen enempää) ja Rorunen veli lupasi majoittaa myös minut Rorunen ja woodin lisäksi. Tästä tuli kaikkinensa suht halpa reissu, vaikka juna vähän tyyris olikin.

Ottakaa Oliver.

Lähdin matkaan perjantaina suoraan töistä, mikä tuntui kyllä viikonloppuna. Alla minulla oli kohtuu rankka ja uneton työviikko + puvun kanssa pikaspurtti. Taisin selvitä koko hommasta vaan tämän oudon pärinän voimalla.

Yövyimme siis Rorunen veljen luona, missä meitä odoti kunnon huolenpito ja hyvin innokas kisu, Oliver.

Minä päätin vetää tämän helpolla, joten mukaan lähti vain rentoja pukuja. Työn alla ollut Yamaguchi kuitenkin muuttui toiseksi hahmoksi torstaina ennen Umiin lähtöä. Numero 2 on nopeampi tehdä kuin 12, joten lauantain puvuksi pääsikin Haikyuun Sugawara Koushi. En olisi ehtinyt tehdä Yamaguchin peruukkia valmiiksi Umiconiin, mutta Sugalle oli jonkinlainen peruukki jo olemassa 2017 Frostbiten jäljiltä, joten poju vaihtui lennosta. (Suga oli tarkoitus tehdä joka tapauksessa Yamaguchin jälkeen joten ¯\_(ツ)_/¯ )

Hirveä väsy, mutta ihana kisse halusi koko ajan huomiota.
woodi salakuvasi.

Minulla ei kovin kummoisia odotuksia Umiconia kohtaa ollut. Logomo osoittautui kivaksi tapahtumapaikaksi; siellä oli väljää, tilat, joissa ohjelmia pidettiin olivat kivat ja toimivat, oli paljon vessoja ja ne olivat tilavat, kaksi eri syöttölää, eikä edes palellut, vaikka ulkona olikin paljon miinusta. Tilat miellyttivät suuresti. Varsinkin taidekujan kohdalla, koska siellä oikeast mahtui vaeltamaan ja tutkimaan pöytiä rauhassa. Yleensä vain onnistun vilkaisemaan pöytiä, eikä silloin juuri tule ostettua mitään. Nyt onnistuin kuluttamaan rahani alta aika yksikön.

Ostoksia

Avajaisissa saimme kuulla kaikista mahdollisista muutoksista ohjlemakarttaan. Iso osa ohjelmista oli jouduttu perumaan, koska tautiaalto, joka tällä hetkellä velloo koko Suomea, on hyvin raju. Sille ei voi tapahtuma tietenkään mitään, mutta peruutusten takia muut ohjelmat hyppivät paikasta toiseen. Toisin sanottuna puolet ohjelmakartasta muutti muotoaan, ja jos et itse niitä muutoksia osannut merkata, ei ollut ohjlemakarttaan luottaminen loppu conin aikana.

Muutenkin hieman kummaksuin ohjelmakartan olemusta. Lähes kaikki cosplay-ohjelma oli laitettu päällekkäin. Lauantaina cosplay-esitysjaarittelut ja worbal-työpaja menivät päällekkäin, cosplay-musiikkivideoluento ja Pienen budjetin cosplay menivät päällekkäin sekä sunnuntaina Suomijuntit Ruottiin ja cosplay-deitti menivät osittain päällekkäin. Ainoastaan cosplay-kisat eivät menneet minkään muun cosplay-aiheisen ohjelman kanssa päällekkäin (minä tietenkin katson tätä hyvin vahvasti cosplay-lasien läpi). Vaikka kaikki nämä ohjelmat eivät minua itseäni kiinnostaneetkaan, oli se mielestäni vähän outoa, että saman aihepiirin ohjelmia meni näin paljon päällekkäin.

Kirjoitan tähän vielä kerran: päällekkäin.

Oma ohjelmalehtiseni. Ympyröidyt ovat niitä, jokta kiinnostavat, muista merkinnöistä en enää ole varma.

Tunnelma koko tapahtumassa oli jotenkin hassu. Olin matkustanut monta tuntia junalla Turkuun, mutta tapahtuma itsessään oli jotakuinkin samaa luokkaa kuin Oulun Matsucon. Ja tässä kohtaa, kun taas mietitään tapahtuman sisäänpääsymaksua... Kunniavieraat olivat kyllä huippuluokkaa, mutta muu tapahtuma ei yltänyt sellaiselle tasolle, että sitä varten tulevaisuudessa haluaisi matkustaa monta tuntia ja maksaa lipusta n. 40€. Ja omalla kohdallani edes se suurin vetonaula, eli Tanemura, ei ollut relevantti.

Lauantain Oliver-selfie.
Joku päivä keksin, miten saan tehtyä Sugan kulmakarvat hyvin.

Avajaisten jälkeen ensimmäisenä oli vuorossa Reikan Q&A, joka oli nimetty 'Reika: Japanin cosplay-kulttuuri'. Juuri nimen takia vähän kummaksuin, kuinka Suomi ja Reika painotteisia kysymykset olivat. Hieman harhaanjohtava nimi. Reika ei itselleni ole mikään uuuh wauh -idoli. Sivusilmällä olen hänen uraansa seurannut, mutta koska Japanissa cospaly on niin eri sfääreissä, en sen kummemmin kieli pitkällä ole ollut kiinnostunut. Ja tämä onkin se syy, miksi olin tästä ohjelmasta niin kiinostunut; odotin, että Reika olisi avannut Japanin moninaista cosplay-kulttuuria (valokuvien merkitys, kisaaminen Japanissa, eri tyylinen cosplay yms.), mutta sitten kysymykset olivatkin aivan peruskauraa kuten ”Miten Japanissa suhtaudutaan ostopukuihin?” … …. ….... Jaa.

No, arvostukseni Reikaa itseään kohtaan kohosi sentään, kun ohjelmassa tuli esille kuinka pitkä ura hänellä onkaan takanaan. Visiteerasimme myös myöhemmin Reikan myyntipöydällä ja itselleni tarttui mukaan kuvakirja. Kalenteri olisi myös ollut kiva ja käytännöllinen, mutta tuo kirja oli ainut asia, jossa oli kuvia Reikan Hakutaku-puvusta, joka on niin kaunis. Ja kuvat olivat hyvin kauniita.

Vähän piti olla fani...

Kävimme kuuntelemassa Cosplay-esitykset 2.0, joka oli suurimmalta osin tuttua huttua. Joitain uusia asioita tuli myös eteen. Joidenkin asioiden kohdalla, mietin, että miten paljon ne ovat makuasioita tai että kuinka hyvin cosplayn mittakaavassa niitä pystyy hyödyntämään. Nämä siis vain omia mietteitäni sen pohjalta, millaista cosplay-esiintyminen on ollut omalla kohdallani. Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän ohjeistusta nauhoitetun äänen jälkikäsittelyyn, koska se on itselleni aina ollut vähän tuntemattomampi alue ja halauaisin siinä kehittyä. Vaikutti kuitenkin siltä, että ainakin osa yleisöstä sai paljon osviittaa, koska kysymyksiä kyseltiin ja keskustelua käytiin. Se on aina hyvä merkki.

Tässä kohtaa mietin, että missä aikavääristymässä olemme seikkaileet, koska kävimme kuulemassa Tanemuran haastattelutilaisuuden, mutta kävimme myös luennolla, jonka oli tarkoitus olla sen kanssa päällekkäin..? No jaa.

Taidekujalta ostettiin höpöjä klipsuja.

Itse en ole hirveästi Tanemuran tuotantoon tutustunut, koska en ole shoujon kuluttaja juuri mitenkään enkä ole koskaan myöskään lukenut mangaa suomeksi. Tämä ohjelma vahvisti ajatustani siitä, ettei minun kannata koskaan tutustua sen enempään Tanemuran tuotantoon. Ei ole minun kuppini se.

Onnistuimme tosiaan ryömimään Behind the scenes – cosplaymusiikkivideoiden takana -luennolle. En nyt ole aivan varma, mitä mieltä olen tästä ohjelmasta. Asiaa tuli ihan hirveästi, mutta silti jäin ihmettelemään. Sain ihan perusluontoisia vinkkejä, jotka olivat uusia (muutama lyhäri on tullut tehtyä). Vähän mentiin ehkä liikaa oletuksella mm. siitä, että A)ihmisillä on jo tarvittavat värmeet ja välineet (kamerat yms.) ja B) tarpeeksi ihmisiä toteuttamaan mahdolliset ideat. Valoista ei kai puhuttu juuri mitään... Lisäksi vähän särähti korvaan se, että ensin mainitaan siitä, kuinka on olemassa hyviä ilmaisia editointiohjelmia videoille, mutta sitten ei pystytä nimeämään yhtään. Jaaaaaaaaaa... koska kyseessä oli cosplay-musiikkivideoiden tekeminen, olisin toivonut, että olisi edes vähän puhuttu myös siitä cosplaysta.

Suga
Rorune kuvasi.

Monia ohjelmia meni ihan ohi päällekkäisyyksien takia, mutta myös puhtaan unohduksen ja ajantajun katoamisen vuoksi. Esimerkiksi pianokonsertti meni sivu suun, koska ei vain älynnyt. Onneksi pääsin kuitenkin osatamaan muutaman levyn Tanioka Kumin pöydältä. Pianomusiikkia ei koskaan voi olla liikaa.

Toiseksi Umicon-puvuksi pääsi Haikyuun Shimizu Kiyoko. Oli taas mukavan löllöä collaripuvussa, mutta peruukin kanssa oli vähän ongelmia. Tukka ei asettunut peruukin alle kunnolla ja peruukin otsa-niska-mitta on jotenkin lyhyt. Olin unohtanut tämän ja siksipä peruukki sitten lähtikin vetäytymään taaksepäin päivän kuluessa.

Olisin halunnut oman kirakiran, mutta loppui käteinen :(
Sain lainata Rorunelta.

Sunnuntai alkoi Bluffin Alice in Danceland -showlla, jota oltiin siirretty puolituntia myöhemmäksi. Tämä tiedon puolestani sain ryhmän jäseneltä enkä mistään viralliasia tiedoituskanavia pitkin... Olin hyvin viihtynyt. Tämä oli selkeästi kokeellisempaa Bluffia, mikä ei yhtään ole huono asia. Paljon oli saatu mahtumaan hyvin pieneen aikaan.

Rorune ja woodi jonottelivat Tanemuran nimikirjoituksia ja minä katsastin samaan aikaan NCC – Suomi-juntit ruottiin sepostuksen. Tämä osoittautui minulle mielenkiintoisimmaksi ohjelmaksi Umiconissa. Edelleen katson asiaa hyvin paljon cosplay-kiikareiden läpi, mutta tämä ohjelma viihdytti minua suuresti. Hyvä kerronta siitä, minkälaista kisaaminen on NCC-finaalissa ja toimivana vertauskohtana oli otettu mukaan WCS-finaali. Tällaista ohjelmaa kannattaisi kaikkien Suomen cosplay-edustajiksi halajien käydä kuulemassa (myös muista kisoista). Aina ei ole niitä kontakteja, joiden kautta kuulisi, millaista se oikesti on missäkin kisassa ulkomailla, joten tästä hyvä valmistautumispaketti.

Sunnuntain Oliver

Jäljellä olivat enää cosplay-kisat ja päättäjäiset. Kisoista ei ole kummempaa sanottavaa; taso oli ihan jees. Sain taas tästä Oulu/Matsucon-viboja. Sepä tästä tekikin vähän hassua, kun kuitenkin odotin (jostain syystä) kisoilta vähän enemmän. Yukicon ja Frostbite varmasti verottivat osanottajia. Photoshoot-kisassa sen sijaan ainakin näytti olevan kohtuu paljon kisakuvia.

Päättäijäisiltä en odottanut mitään kummoista. Oli kiva kuulla taas Taniokan musiikkia ihan livenä (hän konsertoi ministi jo avajaisissa) ja hieman sydän sykähti siinä FF Preluden kohdalla. Lopuksi kuitenkin julkaistiin "vain Umiconin kävijöille" koodi/linkki, jota kautta pääsi ostamaan kesän Animeconiin liput ale-hintaan. Tätähän ei ollut mitenkään muuten rajattu kuin sillä, että se julkistettiin Umiconissa ja aikaa oli vuorokauden loppuun. Räps ja kuva jakoon, jolloin kaikilla oli mahdollisuus ostaa lippu. Toisaalta tämä ei esimerkiksi palvellut ollenkaan minua tai woodia, vaikka paikanpäällä olimmekin, koska tietokoneen ja nettipankin ääreen pääsimme vasta vuorokauden vaihduttua. Joillakin kotimatka on pitkä.

Että jaa...
Jöllin woodin kuvan.

Vähän spekuloin sitä, että tämän linkin olikin tarkoitus lähteä leviämään, jotta saataisiin mahdollisimman moni ostamaan lippu mahdollisimman nopeasti. Näillä rahoilla voisi sitten paikkailla Umiconin aiheuttamaa mahdollista taloudellista tappiota. Jaa, tiedähäntä, miten on asian oikea laita.

Umiconissa huomasi sen, että väkeä on vähän. Ehkä juuri siksi se tuntui samalta kuin nämä Oulun tapahtumat, koska kukaan ei viitsi raahautua niihinkään. Kisat olivat tasoltaan ehkä vähän korkeampia, mutta täällä pohjoisessakin taso on noussut parin vuoden aikana. En siis tiedä, pitääkö sekään paikkaansa enää. Jos en olisi kärsinyt pärinästä, en olisi lähtenyt Umiconiin ja nyt jälkijunasta voin todeta, etten varmaan olisi menettänyt yhtään mitään.

Myös kotimatkalla väsy oli syvä.

Sitten joku sana ihan vain tästä Suomen Con-tapahtumat Oy -agendasta: Omasta mielestäni ei ole mitenkään väärin, että tapahtuma tavoittelee tuottoa ja haluaa maksaa tekijöilleen palkkaa. Kuitenkin tuolloin tapahtuman laadun pitäisi olla myös sitä luokkaa, että siitä kuuluu saada palkkaa. Suomen Con-tapahtumat Oy:llä on vielä paljon tekemistä saavuttaakseen samanlaisen tasainen laatutaso kuin esimerkiksi Desuconilla ja Traconilla on jo. Ehkä jopa pitäisi mennä siitäkin vielä yli. Itse ainakin mielummin maksaisi vähän suuremman hinnan näiden tapahtumien sisäänpääsystä, koska tiedän, että saan rahalleni vastinetta. Minua ei haittaa se, että osa lipun hinnasta menee suoraan jonkun taskuun, kun se on ansaittua.

Myöskin ilmaisen vapaaehtoistyön käyttäminen hyväksi conin järjestämisessä epäilyttää siinä vaiheessa, kun osalle kuitenkin siitä hommasta maksetaan muutakin kuin lounasseteli tapahtumapaikan syöttölässä ja pala lattiaa jostain liikuntasalista yöpaikaksi.

Umicon oli aikalailla, mitä odotinkin. Joissain kohdissa olin positiivisesti yllättynyt, mutta myös negatiivisesti. Umicon on saanut paljon kritiikkiä osakseen, enkä voi sanoa, etteikö se olisi tietyissä paikoin ihan ansaittua. Minulla oli ihan ok-kivaa kävijänä, mutta kuinka paljon siitä oli tapahtuman järjestelyihin liittyvien asioiden ansiota, on vaikea sanoa. Johtuiko mukava väljyys vain siitä, että alta puolet tavoitellusta kävijämäärästä saavutettiin? Vai siitä, että tapahtumapaikka oli suunniteltu alkujaan väljäksi?

Näitä asioita voi kyseenalaista ja kritisoida, ja minun mielsetäni myös pitää. Tämä on uusi konsepti tässä maassa, joka ei ole toistaiseksi osoittanut toimivuutta tai edes yhdenvertaisuutaan muihin "perinteisiin" tapahtumiin nähden. Hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan ja jopa ehkä läpinäkyvyydessä olisi parannettavaa.

Fukka kiittää.

PS: Kirjoittelen puvusta ja vähän ehkä muistakin jutuista tässä jossain välissä, mutta nyt yritän ihan oikeasti keskittyä muihin juttuihin, joita on tullut laiminlyötyä.