Salapoliisityön tulos

Huiiii! Nyt tulee asiaa!

Vuorossa loput Yunasta eli kaikki asun valmistushommelit. Tässä on paljon tavaraa so bear with me. Sisältää paljon rakkauttaa, jokin verran ahdistusta ja kommelluksia.

Kun keppi oli hyvällä alulla lähdin työstämään Yunan yläosaa. Oikeasti Yunalla on valkoisen liina-asian alla kai bikiniyläosa, mutta tiesin jo lähtiessä, ettei se tule toimimaan omalla kohdallani, joten väkersin höpön topin.

Selkäremmit!

Tuo selkänauhasysteemi on jotain, jonka olen halunnut tehdä vuosia, ja vihdoin sain tehdä sen. Toppi on yksinkertaisuudessaan paksumpaa trikoota kaksinkertaisena ja nauhat ovat tavallista kanttinauhaa.

Topin valkoinen liinaosa on tehty myös trikoosta ja kaksinkertaiseksi. Tein sille ihan kaavat, joista päälypuoli on isompi kuin alempi. Tällä sain aikaan vaatteen poimuilun.

Kaavojen ero.

Nuolen osoitteman kohta on paikka, mihin piti laittaa lisäystä, kun totesin ensimmäisen version fiaskoksi. Toinen versio oli kuitenkin toimiva. Liina-asia on ommeltu mustaan toppiin kiinni käsipistoin sieltä sun täältä, niin että poimut pysyvät myös kohdillaan.

Suttu kuva on suttu.
Traconin la-aamulta.

Hihat olivat muodoltaan hyvin simppelit, mutta värjäys pelotti. En ole tainnut koskaan onnistua liukuvärjäyksessä niin hyvin kuin olisin toivonut. Testipalat ovat aina toimineet oikein muikeasti, mutta sitten itse pukuun kuuluvat osat ovat menneet pyllylleen. Ihan haluamaani jälkeä ei syntynyt tälläkään kertaa.

Auringossa kuivuivat aika vauhtia... sitten luin väripaketin kyljestä, ettei saa kuivata auringossa. Hubs.

Värjäyssaavini ei  ole oikein toimiva liukuvärjäyksiä varten. Pitäisi olla jokin laakeampi ja leveämpi... Ostan siis pulkan ensitalvena.

Hihat eivät olleet ainoat, jotak kävivät värikylvyn kautta. Paljon muutakin tuli värjättyä mm. nyöri, joka tulee hihojen "kiinnikkeeksi".

Viimeisessä kuvassa maalausta vaille valmiit nyörit.

Jos olisin käyttänyt vain nyörejä siihen, että hihat pysyvät käsissä, ne olisivat jääneet matkan varrelle viimeistään esityksessä. Tein hihoista aavistuksen tiukemmat kuin referenssikuvisssa ja ompelin niiden sisälle silikoninauhan. Pysyi ja hyvin.

Kengät tuli hutaistua kasaan vanhaan tuttuun tapaan elmukelmukaavoilla vanhan kengän päälle.

Nämä kengät ovat palvelleet Sesshoumarulla, Zidanella, Rurukalla ja nyt ne saivat viimeisen elämän Yunan kenkinä.

Vanhoista kengistä piti hioa liimajäämät pois koroista ja maalata ne uusiksi. Itse päälisen tein keinonahasta ja vuoritin sen kokonaan pellavakankaalla, ettei nihkeä keinonahka hankaisi jalkaa. Vetoketjua tai saumoja ei reffikuvissa tietenkään näy, mutta laitoin saappaisiin vetoketjukiinnityksen sisäsyrjälle.

Siinä vetskari ja vähän sisusta ja tietenkin häijyt kissasukat.

Näiden tekeminen oli minulle niin peruskauraa, etten edes ottanut kuvia niiden valmistuksesta. Sitten olin hyvin hämmentynyt tuomaripalautteessa Enaylan kommntista: "One of the most impressive parts of your costume." Nämä kengät? Miten ja miksi?

Yhdet hauskimmista jutuista tässä puvussa olivat korut. Tein osan niistä kahteen kertaan; portfoliohakua varten tein korvakorut kähes valmiiksi, mutta myöhemmin uusin kaikki.

Testipötköt

Yunan pötkyläkorvakorun tein paperista rullaamalla (samaa tekniikkaa käytetty myös täällä). Ensin tein testiversion mittasuhteista ja koosta (kuvassa oik.) ja sen jälkeen toisen parannellun version. Tähän paranneltuun versioon oli tarkoitus viilata urat, jotta pötköön tulisi enemmän ulottuvuutta ja näyttäisi siltä, että se kostuisi useammasta helmestä. Viilaaminen oli tuskaista ja lopputulos epäsiisti, joten aloitin alusta. Tein lopulta pötkön osissa: kolme pientä helmeä ja kaksi isompaa. Myös maalaaminen oli helpompaa, kun helmet olivat irrallaan toisistaan. Maalaamisen jälkeen liimasin helmet yhdeksi isoksi pötköksi ja lakkasin sen.

Muuten korvikset ovat aikalailla vain helmiä.

Yunan toinen rannekoru tuotti päänvaivaa, mutta lopulta päätin toteuttaa sen ihan rannerenkaana. Askartelin mustasta worblasta ohuen renkaan päälle haluamani muodot, kaulin korun sisäpuolelta, mikä tasoitti tehokkaasti ulkopinnan, ja sitten vain maalit ja lakka päälle.

Kaulakorussa ja sormuksissa pääsin jännän äärelle, kun ensikertaa työstin worbla's deco arttia eli niitä pieniä valkoisia palleroita, jotka sulavat muovimöhnäksi, kun niitä lämmittää. Tykästyin kovin, mutta olisi ehkä kannattanut aloittaa jostain vähän isommasta.

Kaulakorun pohjana hopealankaviritelmä, jonka päälystin deco artilla.

Kaulakorusta piti tehdä tosi monta versiota ennen kuin se onnistui edes jotenkin. Korussa riippuva kukka on kokonaan deco arttia. Sormusten kanssa olin jo osittain oppinut, miten tuo aine käyttäytyy, joten niiden työstäminen oli paljon helpompaa. Pienessä mittakaavassa liikuttiin, koska esim. pikkurillin sormuksen kukka on muotoiltu nuppineulan nupin päällä.

Siinä ne on.

Niin paljon helmiä ja niin paljon salapoliisityötä niiden eteen... Mistään ei oikein löytynyt kunnon kuvaa siitä, paljonko ja minkälaisia Yunan korvakorut oikeasti ovat. Tämä on minun tulkintani. Olisin muuten halunnut reijittää korvani tuota ylintä korvista varten (kaksi alempaa on jo). Kesähelle ei kuitenkaan antanut varaa laittaa uutta reikää ja sitten Tracon olikin jo liian lähellä, että reikä olisi voinut parantua kunnolla.

Yunan obi oli yksi päänvaiva. Sen kanssa kävi kommellus jos toinenkin...

Pötkyhommeli

Tilasin obi-kankaan toukokuun lopussa juuri ennen kuin lähdimme Japaniin, koska en löytänyt kelpo kangasta mistään kaupasta. Se oli saapunut matkan aikana ja olin siihen tyytyväinen. Jee jee! Vasta elokuun alussa kuitenkin lähdin työstämään obia ja saman tien huomasin, että kangasta on liian vähän. Minulle oli tullut joko laskuvirhe tai olin sössinyt jotain tilausvaiheessa. No ei muuta kuin tilaamaan lisää... Paitsi, että kyseistä kangasta ei myyty enää ja se oli ainoa, jonka olin kelpuuttanut obia varten.

Verhot.

Käytin kangasta mahdollisimman säästeliäästi ja korvasin kaikki osat, joita ei näy, kun puku on päällä, jollain muulla kankaalla. Niinpä siis Yunan pukuun päätyivät Finlaysonin verhot. Tein obin lähes niin kuin obit oikeasti ovat, eli pitkäksi kaitaleeksi, jota sidotaan vain vyötärön ympärille rutkasti. Kankaisiin on tungettu kauttaaltaan kaikista vahvinta tukikangasta, jota tämä pitäjä tarjoaa. Olin tehnyt senkin kohdalla virhearvion ja suunnistin ostamaan sitä lisää vain kuullakseni, että se on loppu... ... ... Ei pyhä päivä. Lopulta viimeiset pätkät obista on vuorattu kahdella kerroksella ei-niin-jämäkällä tukikankaalla.

Kerrottakoon vielä tähän väliin, että ompelukone teki tenät tässä välissä ja ei enää suostunut tekemään tasaista tikkiä, joten kaikki päälitikkaukset ovat tosi rumia koko asussa.

Ainoastaan kukat ja ympyrä on pohjustettu sabluunoiden avustuksella. Kaikki muu on maalattu kokonaan käsin.

Obiin piti saada myös kuvio. Minun tulkintani mukaan se on maalattu kuvio eikä kirjailtu. Tässä kohtaa halusin leikata käteni irti, koska pelkään kankaan maalaamista ihan hirveästi. Se ei salli mitään virheitä tai muuten asiat täytyy yleensä aloittaa täysin alusta. Jonkin toisen materiaalin voi kenties maalata uudestaan ja peittää virheet, mutta kangasta ei voi.

Suurensin kuvion oikeaan kokoon obin kaavaan. Leikkasin kaavasta kukkien kohdat ja keskelle tulevan ympyrän irti ja käytin niitä kohdistus paikkoine myöhemmin, kun liikuttelin kaavaa. Rullailin kuvion kankaaseen pelkällä kalkkioimisrullalla, josta onneksi jäi tarpeeksi näkyvä jälki, ja piirsin kuvion "katoavalla" tussilla "Katoava" siitä syystä, että myöhemmin huomasin, että se ei haihdukkaan tästä kyseisestä kankaasta samalla tavalla kuin muista. Sen tulisi siis ajan kuluessa vain kadota tai vaihtoehtoisesti hävitä, kun sen pyyhkii vedellä. No näin ei käynyt.

Lähes valmiit maalaukset

Kun siis sain maalaukset tehtyä ja kuvio oli varmasti kunnolla kuivunut (pari päivää) päätin siistiä muutamia kohtia, joissa tussin jäljet jäivät näkyviin kuvion alta. Pienen pienellä pensselillä ja lähdin poistamaan tussia, mutta kauhukseni sain huomata, että se ei haihtunutkaan pois vaan LEVISI! Mitä sviidua?!

Olen käyttänyt moisia tusseja iät ja ajat eikä mikään muu materiaali ole saanut sitä käyttäytymään näin. Lopulta pahimmissa leviämiskohdissa ainoa vaihtoehtoni saada jäljet katoamaan oli ns. kuljettaa väri vedellä kankaan reunaa kohti ja siitä pois näkyvistä. Kiitos kaunis, että kangasmaali, jota ei olltu tässä kohtaa kiinnitetty silittämällä, ei lähtenyt leviämään veden mukana (koska olen myös havainnut sen, että tämä samainen tussi ei enää lähede kokonaan irti, jos sen silittää...)

Että juu... vähän koetteli tämä.

Aika lähellä...

Tein rusetin irrallisena osana monesta syystä, mutta kun aloin sitä työstämään huomasin, että kangas ei riitä millään. Laskin päässäni, että kangas riittä rusetin ulkopuoliin, mutta ei sisä puoliin. Lähdin metsästämään uutta kangasta, joka olisi edes lähes samanvärinen ja tekstuuri ei olisi aivan mitä sattuu. Olin jo valmis aloittamaan taas yhden värjäys prosessin. Onneksi kuitenkin vanha ja uskollinen ystäväni eli Mallorca 2 pelasti päivän! Lähes sama väri, sama sidos ja tekstuuri, mutta materiaali oli tietenkin eri. Ei se mitään, kukaan ei tulisi huomaamaan eroa koska kangas tuli vain rusetin sisäosiin. Kuvassa siis vertailussa nämä kaksi kangasta.

Rusetti

Rusetti on kaksiosainen ja toinen ruseteista on tehty leveämmästä kappaleesta kuin, mitä obi oikeasti on. Näihin myös olen maalannut kuviot käsin, mutta en sössinyt tussin kanssa niin pahasti. Yhteensä maalasin tuota köynnöskuviota reilut kolme metriä. Rusetit on ommeltu käsin kasaan ja muotoon keskeltä ennen viimeisten osien ja kiinnityksen lisäämistä.

Melkein valmis!

Viimeisen kappaleen eli valesolmun ompelin kokonaan myös käsin kiinni. Rusettihässäkässä on rautalankaviritelmä, joka tökätään varsinaisen vyöosan sisälle, että se näyttäisi oikealta solmulta. Sen lisäksi obi pysyy paikallaan obi agen eli obin alle tulevan huivin (Yunalla tuskin näkyy) ja obi jimen eli nyörisysteemin avulla. Itse vyöosaan laitoin hakaset, että se ei vain lipsahda missään vaiheessa auki.

Kaikesta kenkkuilusta ja ylämäistä huolimatta rusetti onnistui hyvin ja se on varmaan suosikkiosani koko puvussa.

Obi dome

Obi jime ja obi dome (kukkahärpäke obin päällä) ovat myös kivoja osia tässä puvussa. Obi dome on softista, joka on voileivätty pearly worblalla. Olin käyttänyt sitä jo kepukassa, mutta tässä halusin testata sitä vielä enemmän. Tämän tyyppisiin osiin valkoinen worbla toimii mainiosti, mutta en lähtisi tekemään siitä mitään, mikä joutuu kestämään kulutusta. Sen tahmaisuus pääsee oikeuksiinsa pienten, mutta selkeiden yksityiskohtien kanssa.

Olisin oikeasti halunnut tehdä koko obi domen parkkinahasta, mutta tähän hätään ei ollut varaa hankkia kaikkia uusia värmeitä ja muistella, että mites ihmeessä niitä käytetään. Siksipä halusin maalata kukan hieman nahan näköiseksi. Sekoittelin muutaman vähän eri sävyisen oranssin ja maalasin pinnan pumpulipuikolla niitä kaikkia käyttäen. Valkoinen worbla ei kaivannut mitään tasoitetta, koska pieni rosoisuus olisi ollut vain plussaa.

Teelillunki

Obi jime -nyöri on myös itse värjätty. Tällä kertaa hedelmäteellä. Sopivan hento vaaleanpunainen syntyi muutamalla pussilla hedelmäteetä, joista oli tehty jo kupit juotavaksi. Sekoitin kahta eri merkkiä, että saisin mukaan myös vähän violettia vivahdetta.

Luikerot.

Obi domen läpi menevä pätkä nyöriä on erillinen osa. Niistä roikkuvat massiiviset pötkylähelmet, jotka on tehty paperista rullaamalla ja ne on päälystetty sen jälkeen valkoisella worblalla. Valmiit pötköt on sittemmin ommeltu ja liimattu muiden helmien kera nyörien päihin kiinni, jotta ne pysyvät mukana myös esityksessä.

Keltaiset helmet piti tietenkin tehdä itse, kun ei mistään löytynyt oikean kokoisia ja mallisia.

Obin jälkeen kaikista pelottavin osa oli hame. Siihen piti maalata käsin iso kuvio ja sen piti olla pitkä vekkihame, jossa vekit pysyvät kaikesta riehumisesta huolimatta kuosissa... Tein Kanamen Animeconia varten ihan vain siksi, että pääsisin testaamaan vekkihameen kaavaa, jonka väkersin ja suunnittelin Yunaa varten. Kjäh.

Aivan ensimmäisenä oli kuitenkin vastassa taas kankaan metsästys. Kaupoista ei löytynyt, joten tilasin nivaskan kangasnäytteitä. Niiden seassa oli yksi hyvän värinen, mutta nyrpistin tekstuurille nenääni. Päätin, että vidut, nyt värjätään! Otin siis yhteyttä vanhaan ja uskolliseen eli Mallorca 2:een. Tiesin, että siinä on haluamani sidos ja tekstuuri sekä tiesin, että pystyn värjäämään sen juuri sen väriseksi kuin haluan.

Nuoli osoittaa lopullisen värin... ehkä. Osa tilkuista tuhoutui ja osa hukkui.

Oikean värisuhteen löydyttyä värjäsin kankaan, mutta väri ei ollut aivan niin syvä kuin halusin, joten värjäsin sen uudestaan käyttäen samaa värisuhdetta, mutta hieman laimeammalla liemellä. Sen jälkeen kelpuutin värin.

Olin todennut kaavan toimivaksi Kanamen hameessa, joten suurensin ja muokkasin siihen Yunan hameen kuvion (pitempään versioon tietenkin) peilikuvana. En aikonut ottaa riskiä tussin kanssa, joten kalkkioin kuvion kankaan oikealle puolelle nurjalta puolelta käsin. Myös yksi toinen hyvä puoli oli tässä tutussa kankaassa; tiesin, että pelkkä kalkkioimisrulla jättää jälkeensä selkeästi näkyvän jäljen Mallorca 2:een.

Apuaaaaaaa!

Hameen kappaleet piti tietenkin leikata ja laskostaa ennen kuin pystyin jäljentämään kuvion kankaalle. Kuvio kulkee vekkien päällä ja sisällä. Tein paljon paljon paljon tutkimusta ja videoiden tuijottamista selvittääkseni, että miten ihmeessä kuvio jatkuu vekkien sisällä. Lisää salapoliisityötä. Lopulta, kun kuvion kulku ja koko minulle lopulta selvisi, olin sekä iloinen että kauhuissani (niin paljon maalaamista ;_____;).

Kuvio laskostettuna.

Koko kuvion maalaamiseen meni 3-4 kokonaista päivää. En enää muista kunnolla. Sain nopeutettua prosessia sillä, että piirsin köynnökset ja kukkien ääriviivat valkoisella permanenttitussilla. Onneksi äkkäsin, koska muuten tämä ei varmaan koskaan olisi tullut valmiiksi.

Kuvio levitettynä.

Kun kuvio oli lopultakin valmis, sain ommella hameen kasaan. Olin tehnyt siitä jo protoversion, jolla olin hypähdellyt meidän harjoituksissa, mutta silti jännitti, että miten hame liikkuu ja miten kuvio ja vekit toimivat päällä. Protossa kangas oli hyvin erilainen, joten näin pitkän vekkihameen laskeutuvuus oli vielä kysymysmerkki.

Kokeilin hametta päälle, kun olin neulannut sen viimeistä silitystä varten oli höpö putki.

Aivan viimeiseksi tärkkäsin koko hameen. Se oli prosessi, mutta se auttoi todella paljon. Vekit pysyivät kuosissa lähes koko päivän heilumiset ja meidän esityksen sekä harjoitukset. Olin itsekin hyvin yllättynyt siitä, miten siistinä koko hame  pysyi lauantaipäivän. Eniten osumaa hame otti kotimatkalla, kun en enää jaksanut varoa sitä juurikaan.

Ja loppuun vielä asiaa peruukista ja naamasta.

Jo ihan vain Rorunen peruukin takia, päätimme tilata peruukit Arda Wigsiltä. Laadukkaat peruukit olivat tarpeen. Minulla oli myös lahjakortti Ardalle, joten miksipäs en olisi käyttänyt sitä WCS-peruukkiin.

Koskematon ja yksi lukuisista meikkitesteistä.

Tämä oli minulle ensimmäinen kohtaaminen Ardan peruukkien kanssa ja... Voi tsuikka kun ovat ihania. Hintaa on ja postikulut+tulli ei tee niistä mitenkään halpaa lystiä näin suomalaiselle. Jos oikeasti tarvitsee juuri tietyn värisen ja hyvälaatuisen peruukin, niin kannattaa kokeilla Ardaa. Sieltä saa juuri sitä, mitä tilaa.

Omaan makuuni Yunan peruukin ei olisi tarvinnut olla ihan näin tuuhea (tuntui vähän kypärältä), mutta mielummin liian tuuhea kuin liian harva.

Valmis peruukki, viimeinen meikki- ja piilaritesti.

Peruukin stailauksesa ei ollut hirveän kummoisia juttuja. Oli kuitenkin mahtava huomata, miten helposti peruukin muotoilu sujui ihan vaan normaaleilla hiustenmuotoilu välineillä kuten kihartimella ja suoristusraudalla. Oikena puolen kiehkuran kanssa oli hieman taistelua, mutta lopulta sekin saatiin kuosiin. Eikä hirveästi tarvinnut laittaa lakkaa tähän peruukkiin.

Meikkitestejä tein ehkä tusinan, enkä ikinä päässyt haluamaani lopputulokseen. Tuomaripalautteessa saimme kehuja molempien meikeistä, mutta omaan silmääni Yunalla ei tarvitsisi olla ihan näin rajusti tavaraa naamassa. Silti samaan aikaan vähempi meikki ei olisi toiminut lavalla. Myös tekoripsien käyttöä pohdin suuresti. Laitoin ne lopulta kuitenkin.

Piti tilata Yunalle kahdet uudet piilolinssit, koska Yunalla on heterokromia ja vanhat linssit eivät sopineet yhteen.

Kuvasi: Niklas Kukkonen

Olen mielissäni siitä, miten hyvin koko puku kesti kaiken sen heilumisen ja viuhumisen. Monesti puvut ottavat osumaa ihan pelkästään päällä pidettäessä ja esityksissä vielä enemmän. Mikään osa ei tippunut minusta lavalle, en hirttynyt hihaan tai kompastunut hameen helmaan. Kokonaisuutena tämä on ehkä yksi toimivimmista puvuista, jonka olen tehnyt. Yksinkertaiset puvut ovat tietenkin helpompi tehdä kestämään. Olen silti tästä puvusta hyvin innoissani. Enkä näe syytä, miksi en voisi laitta Yunaa päälle mihin tahansa tapahtumaan tulevaisuudessa.

Fukka kiittää.