Kanelipullan ja Suolatikun seikkailut - Chibicon 2018

Moi!

Oho. Viikko on jo kulunut Chibiconista. Yritän kertoilla siitä nyt vähäsen, mutta ennen sitä pikkaisen Yamaguchin kommelluksista.

Tarkoitukseni oli tehdä Yamaguchi valmiiksi jo kevättalven Umiconiin, mutta aikataulut eivät tuolloin ihan passanneet. Vaihdoin hahmoa ja vein Sugan Turkuun tuolloin. Nyt kuitenkin näin Chibiconin tilaisuutena saada Yamaguchi vihdoinkin tehtyä ja ehkä houkutella Rorune (wink wonk sillä on nykyään Instagram menkää ja stalkatkaa), myös tekemään tälle kanelipullalle kaverin.

Whoop

Pelipaitaan piti vain vaihtaa numero 2 tilalle 12. Olin tästä jotenkin hirveän iloinen. En mitenkään sovi pukuilemaan lempihahmojani Haikyuusta (Ushijima, Oikawa, Kuroo...), joten tyydyn näihin pienempiin suosikkeihin. Ei haittaa! Haikyuu antaa minulle hyvin paljon iloa jo itsessään. Tietenkin olin hirmu iloinen myös siitä, että Rorune sai Tsukkin aikaiseksi.

Värjäsin Yamaguchin peruukin jo talvella ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Varsinkin, kun sain sen muokattua vielä oikeamman malliseksi. Muokkauksen puolesta en kuitenkaan ole aivan hirveän tyytyväinen. Vastaan tuli pienoinen ongelma, jota olin pelännyt...

No jee...

Kemikaalit, kuten esim. saippua ja varsinkin alkoholipitoinen hiuslakka irrottivat musteväriä peruukista ihan hirveästi. Pesin peruukin saippualla useamman kerran, mutta värin irtoaminen ei vain loppunut mitenkään. Yritin muokata peruukin johonkin kuosiin mahdollisimman vähällä lakalla. Etupuoli onnistuin ihan kohtalaisesti, mutta takaraivoon en ole tyytyväinen.

Kanelipulla

Jos kuitenkin johonkin olen tyytyväinen Yamaguchissa on meikki. Tykkäsin ihan hirveästi pisamista. Jotenkin myös opin pukemaan sanoiksi tämän hahmon kanssa sen, miten tulkitsen asioita cosplayllä; tavoittelen puolirealistista jäljitelmää hahmoista.

Mutta sitten se Chibicon!

Mitään kummempia odotuksia ei taaskaan ollut, mutta lähdin seikkailuun sillä asenteella, että saan vetäistä uuden puvun niskaan.

Rorune ja Miä

Kattokaa meitä! Ollaan ällöjä ja pällejä, mut jeeee jeee! Vihdoin saatiin tämä duo tehtyä! Rorune on mun Tsukki.

Hirveästi ei ollut ohjelmaa Chibissä, joka olisi meitä vetänyt puoleensa. Aamulla olisi ollut 'Kun meikkaaminen pelottaa', asiaa cosplay-meikistä, mutta se alkois klo 10... samaan aikaan, kun ovet avattiin, joten jäi välistä. Kenenhän hyvä idea se oli?

Ennen kisaa emme hakeutuneet katsomaan mitään ohjlemaa, mutta seurasimme toisesta kerroksesta aulan lavalla pyörivää K-pop random dance gameä.

Dansa dansa!

Tämä oli hyvin iloinen yllätys. Konsepti toimi äärettömän hyvin näin sivustaseuraajan näkökulmasta. Idea oli siis se, että soitetaan pätkä jotain K-popbiisua ja kaikki, jotka osaavat ja haluavat saavat tulla lavalle tanssimaan. Ohjelmassa oli muutama esitanssija, jotka osasivat täyttää lavan hyvin silloin, kun porukkaa oli vähemmän. Suurimmaksi osaksi lavalla kuitenkin oli ja tanssi iloisesti ihan rutkasti porukkaa. Tämä viihdytti minua suuresti.

Ennen cosplay-kisaa peeloilimme pihalla ja sisällä kuvaamassa.

Rorune edelleen mun Tsukki ja Soffi kuvasi.

Pihalta tuli kuitenkin lähtö aika nopeaa, koska sade yllätti. Peruukki täynnä lakkaa ja valumavaara oli taattu, joten minun tuli todellinen äkkilähtö sisälle ensimmäisten pisaroiden tippuessa. Piti panna ihan juoksuksi.

Sisällä ei ollut niin hyvä kuvata, vaikka kouluympäristönä sopi pojille ihan ok. Pohjankartanossa on kuitenkin sisätiloissa todella ällö keltainen valaistus, joka pilaa mm. KAIKKI KUVAT.

Pyllyiltiin silti vähän.

Besto furendos
Soffi kuvas.

Cosplay-kisa oli... ihan jännästi järjestetty. Saliin oli paikkaliput, mutta niitä ei varsinaisesti jaettu vaan ne istuivat infotiskillä rasiassa, josta kukin pystyi ottamaan vaikka kourallisen, jos siltä tuntui. Lisäksi liput oli värikoodattu, mutta emme ikinä olisi tätä äkänneet, jos infon työntekijä ei olisi sattunut huikkaamaan, että "Ottakaa sinisiä, ne on kaikista lähimpänä lavaa." Onneksi huikkasi, kiitos siitä.

Salin ovelle muodostui myös tehokkaasti jono ennen kisaa, ja veikkaan, että suurella osalla ei ollut edes lippuja (ei sinäänsä haitannut, koska sali ei tullut edes täyteen). Ovet avattiin 10 min sen jälkeen, kun kisan piti jo alkaa, eikä lippuja tarkastettu mitenkään :)

Kisa itsessään oli hyvin peruskauraa, mutta järjestelyistä vähän paistoi läpi se, että nyt on ensikertalaiset puikoissa. Mitään maata kaatavaa ei käynyt, mutta hieman huvituin siitä, että sijoittuneiden annettiin vain paeta takaisin yleisöön heti pyttyjen ojentamisen jälkeen. Top 3 hämmensi suuresti ja, olisin itse rakentanut sen hieman erillä tavalla. Ainakin 1. sija meni ihan oikeaan osoitteeseen.

Olen vakavasti otettava cosplay-harrastaja.

Kisan jälkeen kävimme katsomassa vielä yhden ohjelman: Ghibli ja maaginen arki. Tämä oli viihdyttävä katsaus toistuviin teemoihin Ghibli-elokuvissa. Käsittelyssä olivat mm. ahkeruus, siisteys ja ruuan arvostaminen, mitä Ghibli on onnistunut kuvaamaan hyvin romanttisesti. Ainoa seikka, mikä luennon sisällössä jäi huomiotta, mutta oli ainakin minulle päivän selvää, oli se kuinka olennaisia asioita nämä ovat nimen omaan japanilaisessa kulttuurissa. Tästä keskusteltiin kuitenkin luennon loppupuolella.

Nyrpistän vielä erikseen nokkaani jälleen kerran kaikille luonnoilla huutelijoille. Sitä omaa kommenttia tai mukahauskaa läppää ei tarvitse tunkea joka väliin. Varsinkaan, jos se tulee nimen omaan huuteluna ilman, että pyytää puheenvuoroa tavalla tai toisella. Opetelkaa viittaamaan.

Elämänasenteeni: meh

Alkuun luulin, että Chibiconissa ei edes ole taidekujaa, mutta sitten se löytyikin vahingossa. Löysin sieltä magneetteja. Magneetit on parhaita.

Loppuun kävimme heittämässä vielä puvut pois päältä pukkarissa, ja sain ilokseni huomata, että aivan vaurioitta ei oltu selvitty.

Vihreää...

Yamaguchin peruukki oli jättänyt jälkensä. Olin aamusta liimannut peruukin kiinni naamaani lakalla ja nuista kohdista naamani oli vihreä. Se onneksi lähti vain pesemällä, mutta surukseni huomasin myös, että peruukki on hinkannut paidan kauluksen ja niskani vihreäksi. Vanish onneksi pelasti kauluksenkin, mutta taidan silti hankkia Yamaguchille uuden peruukin. En suosittele tätä värjäysmetodia kellekkään.

Sellainen oli jälleen Chibicon. Ei mitään ihmeellistä. Pikkuhiljaa alkavat sulautua yhteen nämä kaikki pienemmät Oulu-tapahtumat, jotka järjestetään Pohjankartanolla...

Fukka kiittää.

PS: Yunan päivitys on jo lähes valmis, joten saatte sen heti, kunhan kerkeän taas istua alas kunnolla.