Osasia sieltä ja täältä

Moi!

Ymppään nyt monta asiaa yhteen, koska missään ei ole niin paljon asiaa, että saisin niistä oman merkinnän. Ja olen taas unohtanut ottaa kuvia...

29.9. pidettiin Oulussa jälleen Animeseminaari Valveen (Nukun) tiloissa. Hieman ennen tapahtumaa minua pyydettiin pitämään jotain ohjelmaa Aseminaariin. Huvikseni vastasin myöntävästi ja päädyin pitämään luennon cosplay-kilpailemisesta Suomessa. Tarkoituksena oli hieman valottaa vähemmän kokeneille tämän seudun harrastajille sitä, millaiset mahdollisuudet ja tarjonta meillä on Suomessa cosplay-kisojen saralla, ja sitä kautta houkutella uusia ihmisiä kisailemaan muuallekin kuin näihin Oulun piireihin.

Arvelin, ettei luentoni ole mikään vetonaula, mutta yllättävän paljon ihmisiä oli yleisössä. Saatiin aikaan jopa keskustelua.

Arvuuttelin vähän sitä, minkä puvun laitan päälleni, mutta lopulta käytännöllisyys ja nopeus voitti; Excel pääsi kierrokselle, koska sen pystyin vain nakkaamaan niskaan ilman mitään korjailuja tai säätöjä.

Bluff oli taas väliaikaesiintyjänä.

Oman luentoni lisäksi tuli katsastettua puujalka-anime-visa (jee voitettiin!) ja cosplay-kisa. Kisasta en enää hirveästi muista mitään sen kummempaa kuin sen, että kisaajia ei ollut kovin paljoa. Väliajalla esiintyi kuitenkin Bluff, joka oli HIENO! Upean tanssin ja hauskan tarinan ohella nautin suuresti valoista. Kunnon lava- ja valokateus iski ja nyt haluaisin vain tehdä jonkin esityksen Valveelle.

Se oli Animeseminaari.

19.10. puolestaan Pohjankartanolla järjestettiin Oulun Chibicon, jonne sain kutsun tuomarin hommiin. En ollut varma pääsenkö osallistumaan Chibiconiin ollenkaan, mutta kutsun saatuani varmistin pomolta työvuorot ja pääsin kuin pääsinkin osallistumaan.

Chibiconiin korjailin hieman Gakupoa, joka on muuttunut 'hahmo, jonka unohdan aina' -statuksesta 'hahmo, jonka haluan laittaa aina päälle' -statukseen. Gakupo on tehty 2013, mutta jotenkin olen vasta nyt oppinut pitämään siitä kovasti. Kuitenkin pientä fiksailua se kaipaa.

Vertailua

Gakupon peruukkiia ei oikeastaan koskaan ole mitenkään leikattu... Mikä on hyvin hämmentävää. Se on kuitenkin ottanut paljon osumaa vuosien aikana, joten päätin nyt korjailla sen kuntoon. Hetken aikaa haaveilin uuden peruukin tilaamisesta ja oikeasta ponnarikampauksesta (nykyisessä on irrotettava ponnari)... Gwendolyn on houkutellut minua jonnekkin huulluuden liepeille... Sitten kuitenkin muistin, että A) oikean sävyistä peruukkia luultavasti on mahdoton löytää ajoissa ja B) joutuisin tilaamaan aivan tuhottoman pitkän peruukin vain noita pulisonkihärpäkkeitä varten. Yritin siis korjailla vanhan parhaani mukaan.

Hamppu vs. ei-enää-hamppu

Peruukki sai kattavan perushuollon: selvitin kaikki pitkät osat peruukista ja suoristin ne suoristusraudalla. Ero oli hyvin huomattava kuten kuvasta näkyy. Tähän päälle suihkuttelin peruukin huolellisesti silikoonisuihkeella.

Onni?

Koska Gakupon peruukkia ei ole koskaan kunnolla leikattu, pohjaperuukki oli sen verran pitkä, että sain sen kahdelle pienelle ponnarille, jotka pystyin piilottamaan kiinnitettävän ponnarin alle. Tämä oli sentään parempi kuin aikaisemmmin käyttämäni pinniviritelmä. Vihdoinkin leikkasin myös etuhiukset johonkin järkevään kuosiin.

Nyt jopa voin ehkä sanoa, ettei tämä peruukki enää häiritse minua sietämättömästi.

Aivan kokonaan upouutena osana tein Gakupolle solmioneulan vai miksi ikinä sitä kuuluisi kutsua. Jo pitkään olen inhonnut Gakupon solmioneulaa. Oh ja voi... jälleen näen ajan vyöryneen eteenpäin ja muuttaneen maailmaa. Tämä alkuperäinen solmioneula nimittäin on tehty kokonaan wonderflexistä (saattoi jopa olle ihan ekoja WF-juttuja, blogi tietää minä en). Uusi puolestaan on worblaa ja kivi Worbla's Crystal Arttia. Alkuperäisessä jopa kivi on wonderflexiä.

Yllä uusi ja alla vanha.

Olen jo pitkään hautonut pussillista crystal arttia (kuullostaa ihan joltain huumeelta) ja nyt pääsin testaamaan sitä tarpeeksi pieneen projektiin. Tykkään kovasti tästä aineesta. Valuhommat eivät ole menneet minulla ihan putkeen; paljon epäonnistuneita kappaleita, paljon hävikkihartsia ja osasta kappaleista on kadonnut ajan myötä väri. Crystal art toimii tarpeeksi hyvin jalokivien tekemiseen, että tästä lähtien pysyttäydyn siinä, ellei jokin projekti vaadi aivan hillitöntä määrää kiviä tai onnistun jostain löytämään sellaista hartsia, joka 1) ei jätä kiviä tahmeiksi 2) jähmety niin nopeasti, että joudun heittämään puoli purkkia aina mäkeen, 3) pitää värinsä ja 4) SITÄ SAA TILATTUA TÄNNE REIKÄÄN ASTI!

Päivitetty Gakupo siis pyörähti Chibiconissa. Vähän hulinaa oli koko päivä, kun olin tuomarihommissa ja mukanamme oli yksi kappale 7-vuotiaita. Coni oli ihmeellinen taikamaailma pienelle ihmiselle. Jännitti mennä vessaan, kun vastaan saattoi tulla peikko.

Ostin Japanista kasvoteippiä ja kokeilin sitä myös Gakupolle.
Ihan jännää oli tämä.

Oli jännittävää tuomaroida taas pienemmän tapahtuman kilpailua. Harmiksemme yksi tuomariston jäsen ei päässyt tulemaan, joten tuomaroimme vajaalla kokoonpanolla. Oli hirven kiva nähdä uusia ihmisiä kisassa ja itse kisa sujui hyvin.

Olin myös hyvin iloinen, että Worblakauppa oli yhtenä myyjänä Chibissä. Sain lisää EVA:a.

Chibi oli lyhykäisyydessään myöskin siinä, mutta vähän jotain muutakin kokeilullista olen tässä välissä kenennyt tehdä; ostin japanista myös "kulmakarvalaastareita", joilla on siis tarkoitus pystyä peittämään kulmakarvat ja meikkaamaan ne piiloon.

Tämmöstä jännää.

Nämä siis olivat läpikuultavia kulmakarvan peittäviä laastareita, joiden päälle pystyi levittämään meikkiä. Pikaisesti näitä testasin, mutta heti alkuun huomasin, että näiden kiinnittäminen sievästi ja tasaisesti on kovin haastavaa. Taisin kuluttaa yhteensä kolme kallisarvoista laastaria ennen kuin sain yhden edes jotenkuten siististi kiinni.

Tässä laastarin päällä on kai vain meikkivoide.
Ja kuten näkyy ulkokulmassa vähän ruttua.

Voi olla, että esimerkiksi kulmakarvojen harjaaminen tiettyyn suuntaan auttaisi häivyttämään niitä paremmin laastarin alle (en siis ole edes yrittänyt lukea pakettia ja kääntäjän jouduin poistamaan puhelimesta). Myös erilaisilla meikeillä kikkailu varmasti peittää enemmän. Näin lähietäisyydeltä ainakin tummat kulmat näkyvät jonkin verran meikkivoiteen ja peitevärin alta, mutta kauempaa katsottuna kulmakarvat naamioituvat tietenkin paremmin.

Suttuinen kuva, mutta näyttää eron.

Tämä on ihan kätevä kikka. Laastari ei itsessään näy lähes yhtään, jos sen saa sievästi ja tasaisesti kiinni. Harmi, että nämä on niin vaikea kiinnittää, koska se oikeasti vaati harjoittelua ja siinä voi mennä jokunen laastari hukkaan. Nämä eivät kuitenkaan olleet mitään halpoja tai helposti saatavia (Japanista u know). Onneksi ihan jokainen puku ei vaadi kulmakarvojen hävittämistä.

Tällainen pläjäys tähän väliin. Uusista puvuista sitten tulevaisuudessa.

Fukka kiittää!