Minulla oli idea...

Heissan!

Vaikka voisin tehdä päivityksen edistyksestäni pukujen kanssa, en tee sitä. Minulla on nyt ihan muut asiat mielessä.

Monelle ovat varmaan tuttuja nämä cosplay-musiikkivideot, joita tätänykyä putkahtelee joka kolosta. Minä tykkään niistä ihan hirveästi silloin, kun ne ovat hyvin tehtyjä ja mietittyjä (hyvä kuvaus, hahmokemiat kohdallaa ja silleen). Oma suosikkini on ehdottomasti Cosplay Fever'n video, joka on tehty Pink'n Rise Your Glass -kappaleesta.

Koko konsepti on minusta hyvin toimiva ja kappalevalinta täydellinen. Mehän olemme vain kourallinen friikkejä, jotka pitävät omia pieniä pileitään. Jee. Toteutus on myös onnistunut.

Teknologian kehitys on mahdollistanut sen, että lähestulkoon millä vempeleellä tahansa joku voi kuvata tällaisen videon. Se on kivaa arvatenkin, mutta siitä on taas muodostumassa massailmiö. Ei ehkä ihan Suomessa vielä, mutta kyllä se maailmalta tännekkin perseensä raahaa.

Mikä itseäni tässä risoo, on se, että minulla ei ole kuvauksellisia taitoja tehdä tällaista videota. Hiljattain olin mukana lyhytelokuvan kuvauksissa, mikä vakuutti minut siitä, että koko posessi olisi minulle mahdoton toteuttaa, koska en osaa kuvata tai tehdä valaistuksia tai äänittää. Tietotaitoni on puutteellista.

Cosplay-esitysideoita tursuaa korvista jatkuvasti. Suurin osa ovat kuitenkin toteuttamiskelvottomia ilman monen kuukauden valmisteluja, harjoitteluja ja osaavaa porukkaa. Minä kuitenkin toistaiseksi ideoin ja haaveilen aivan yksinäni omassa kolossani. Osan ideoista onnistuisin toteuttamaan videolla, vaikka yksin, jos tarve vaatii. Kuvaamiseen edelleen pitäisi hommata joku, joka oikeasti osaa hommansa...

Nyt kuitenkin huomaan innostukseni oman videon tekemiseen hiipuvan, koska kaikki muutkin tekee sitä. Jos oikeasti osaisin, ei minulla olisi mitään epäilemistä, muttakun ei osaa. Siitä huolimatta! Yritän pitää pintani tämän kanssa, koska ne videot on vaan niin kivoja. Tahdon myös kokeilla enemmän kameralle näyttelemistä, koska se on jäänyt aika vähäiselle.

Ja täten minä virallisesti varaan piisin... Backstreet Boys'n Masquerade!

Minähän olen jonkinmoinen BSB-intoilia ja tykkään tästä piisistä muutenkin. Olen tätä pohtinut kesästä 2010, joihin aikoihin tämä piisi ensimmäisen kerran ilmestyi. Ihan vain siltä varalta, jos joskus saan asioita aikaiseksi.

Fukka kiittää.

Näillä mennään kesää kohti

Minä täällä hei!

Olen oikeasti jaksanut työstää Desun pukuja nyt pikkuhiljaa joka päivä, sen sijaan, että vääntäisin kaiken yhdessä super-intensiivisessä rytäkässä. Vaikka minulla on tässä rutkasti aikaa saada kaikki valmiiksi, tuntuu siltä, että pientä stressiä on ainakin ollut ilmassa. Tilanne tuntuu nyt kuitenkin lievittävän jokseenkin, kun osa stressitekijöistä on pois päiväjärjestyksestä. Osasta päästän hyvillä mielin irti ja osa jää vähän harmittamaan. Tarkoitus oli lähteä OF'n mukana Kemin Manga-päiville, mutta piti tehdä valinta sen ja perheen välillä, ja perhe meni edelle. Se, että ylipäätään jouduin moisen päätöksen tekemään, ärsyttää.

Mutta silti! Edistysaskelia! Toisen Desu-puvun peruukki saapui postiluukusta sisään maanantaina. Odotin tuota peruukkia hyvin täpinöissäni. Se tulee siis Yuille K-ON!'sta. Teen Yuin koulupukuversion ja näillänäkymin Yui olisi sunnuntain puku, mutta saatan sen laittaa myös ehkä perjantaille. Jakun kaavoja olen yrittänyt piirrellä, mutta vihani jakuntekoa kohtaan oli ylitse vuotava. Nyt asia on kuitenkin korjattu ja voin kaavoitella ensiviikon hyvillä mielin.

Retardi on retardi.

Ensikertaa, kun tätä peruukkia sovitin, ne näytti vähän pömpöltä tuolta päälaelta, mutta luulen, että syy oli siinä, että oma tukkani oli huonosti peruukkisukan alla. Koko kuontalo oli kai kasaantunut päälaelle, koska kun uudelleen tätä sovitin, se näytti aivan eriltä. Kuva on tosiaan ekalta kerralta. Peruukki saa kokea vielä suoristuksen ja saksikäsittelyn. Etutukkaa ja latvoja päitää hieman lyhentää.

Yuille pitää ostaa myös piilarit, mutta valinnan vaikeus meinaa jarruttaa. En ole koskaan ruskeita piilolinssejä ostanut, joten kaikista eri vaihtoehdoista on niin vaikea päättää >______<

Yuille on jo olemassa kengät entuudestaan sekä hame- ja jakkukankaat ostettuna. Minulla oli mielikuva, että omistan valkoisen peruskauluspaidan, jota voisin käyttää Yuissa, mutta en löytänyt sitä ainakaan mistään. Olin jo repimässä hiuksia päästäni, kunnes sain aivan toista pukua varten tilatun kauluspaidan... Pienen tovin aivosoluni harhailivat, ennen kun tajusin, että voin käyttää sitä myös Yuissa. Jakkua, peruukin muokkausta ja hametta vaille valmis on siis Yui. Ei paha.

Lukaa olen työstänyt eteenpäin hieman ahkerammin. Tällä hetkellä uupuu vielä pikku juttuja ja edelleen ne kengät. Olen ensiviikon lähestulkoon lomalla, joten ajattelin raidata kirpputoreja siinä toivossa, että hyvät kengät löytyisivät. Sitten pitäisikin tehdä ne kengänpäälliset... ... ... APUA!

Paita lähes valmis. Korut valmiit ja maalatut.

Omistaako kukaan Joka tyypin kaavakirjaa? No, minä omistan. Pyysin sitä lahjaksi ennen kuin aloitin kouluni vaatetusalalla. Siinä on hyviä ohjeita kaavoitukseen ja kaavat tulevat kirjan mukana. Aluksi se vaikutti taivaan lahjalta, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että voisin heittää koko kirjalla vesilintua.

Joudun joka ikinen kerta muokkaamaan kaavoja niin paljon, että samalla vaivalla piirtäisin kaavat itse. Kirjan taulukoiden mukaan kokoni olisi L (en ole koskaan käyttänyt kauppojen L-kokoisia vaatteita). Sen kaavat ovat minulle aivan liian isot. Lukan hametta kaavoittaessani päätin sitten jäljentää M-kokoisen kaavan. Kun tarkistelin kaavan mittoja ja vertasin niitä omiin mittoihini huomasin, että kaavat olivat aivan liian pienet... GHAAAAAAAAA! Piirsin ja pienentelin stten ne L-kokoiset kaavat. Eli halusin vain sanoa, että ne kaavat ovat välillä aivan päin pyllyä.

Selvisin kuitenkin.

Kellotin takakappaletta vähän enemmän, jotta saisin vähän volyymia hameeseen.

Taas eräs asia, jota vihaan. Saumanvarojen piirtäminen kankaalle kangasliidulla. Kangasliitu on niin kömpelö väline, että sen kanssa hommaan menee ikuisuus. Vielä en ole löytänyt sellaista vaatturinkynää, josta oikeasti jäisi jokin jälki kankaaseen (Jos jollakin on hallussaan tällainen ihme, kertokaa mistä sitä saa ja paljonko maksaa. Kiitos). Yleensä piirrän saumanvarat valmiiksi kaavoihin, mutta koska en ollut varma siitä, miten paljon joudun noita hameen kaavoja muokkaamaan sovituksen jälkeen, niin jätin sen tällä kertaa välistä.

Kaikesta tästä kakasta huolimatta Lukalle on nyt hame. Harmillisesti minulla ei nyt ole tarjota kuvaa täysin valmiista headset'stä. Luurimet näkyivät jo viime merkinnässäni, mutta mikrofooni on lisätty sen jälkeen.

Fuu kiittää ja toivoo, että voi tehdä vielä jonkun merkinnän ennen Desua. Kiire on kuitenkin se joka määrää.

PS: Olen viime päivät lukenut Naruton uusimpia lukuja siitä, mihin joskus jäin. Noin 80 luvusta olen lukenut 70 ja itkenyt silmät päästäni. Sen innoittamana olen harkinnut kaivavani vanhan Tsunade-pukuni kaapin kätköistä Desun perjantaipuvuksi. Peruukia minulla ei ole, mutta voisin lainata Kideltä peruukkia, jos kelpuutan sen. Jos näin käy voi olla, että Tsunade lähtee toden totta mukaan Desuun. Jos ei, niin sitten varmaan perjantaina on se Yui.

Oho, ei se mennytkään niin...

Moro!

Tässä pikapikaa kirjoittelen, koska en oikesti osaa muuten tappaa aikaa. Kuitenkin tässä on saatu asioita aikaan, mikä on minulle kohtuu harvinaista siinä mielessä, että yleensä lusmuan työttömänä todella pitkään tapahtumien jälkeen. Nyt ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, koska OF laittoi listalle yhden uuden puvun Desua varten, joten sitä on nyt pakko työstää, että kerkeän saamaan molemmat Desu-puvut valmiiksi ilman suurempaa paniikkia. Siksi Rikku ja muut härpäkkeet saavat odottaa, vaikka lupasin ne hoitaa seuraavana.

Asia, johon en suuremmin ole perehtynyt tai vihkiytynyt on nyt ollut suurkulutuksen alla, kun tätä pukua väsään. Voca-voca-vocaloideja! Olen nyt tekemässä Lukan perusasua, ja siksi kolossani (ja pian autossanikin) raikaa koneääni lähes jatkuvalla syötöllä. Pitää perehtyä hahmoon... ja kaikkiin muihinkin.

Luka oli minulle aika hätäinen valinta, mutta lopulta tosi kätevä. Tilasin Rurukalle kaski vaaleanpunaista peruukkia, jotka eivät ole olleet käytössä vielä muualla kuin baarissa. Pystyn hyvin uhraamaan niistä toisen Lukalle, joten peruukki on jo valmina. Leikkasin siihen jo jonkinmoisen etutukan, mutta sitä pitää vielä vähän säätää.

Lähdin askartelemaan Lukan luureja, joka osoittautui hyvin hauskaksi hommaksi. Näin leikkaa-liimaa-periaatteella en ole pitkään aikaan mitään tehnyt, joten tämä oli mukavaa vaihtelua.

Testi. Kaikki vielä teipillä kiinni.

Hiuspanta, pahvia ja craftia. Niistä on Lukan luurit tehty. Mikki puuttuu vielä, mutta muuten luurit ovat jo valmiit. Tykkään niistä ja näyttävät tältä...

Paita ja hame on kaavoitettu ja kangaskin lojuu jossain muovipussussaan. Siitä en ole aivan varma, että missä. Kuitenkin lähestulkoon kaikki materiaali on kasassa. Kengät uupuvat. Löysin kyllä kirpparilta todella hyvät kangät, mutta hintaa niillä oli 15€ eivätkä olleet edes käyttämättömät tai merkkikengät. Voi olla, että jos en parempia löydä, joudun ne hakemaan ja puremaan hammasta kukkaron avautuessa.

Tuli ostettua hämmentäviä asioita Lukaa varten. Yleensä ei minun puvuistani löydy mitään kummallisia materiaaleja, mutta tämä ehkä on vähän hassu. Ainakin siinä, mihn sitä käytin.

Älkää välittäkö kultanauhasta. Se on ihan normaalia, mutta sitten tuo toinen tuossa. Ostin 5 metriä sähköjohtoa... kaulakorua varten. Itseäni hieman huvitti, kun asiaa ensikertaa ajattelin, mutta koska en keksinyt mitään parempaa vaihtoehtoa, menin sitten tällä. Se toimi mielestäni ihan hyvin.

Koru on vielä vähän kesken, mutta kyllä se siitä valmistuu. Kiinnitysmenetelmää täytyy vielä pohtia. Koru näytti toiselta puolelta aivan hirveältä pienten naulojen ja niittien taki, kunnes peitin kaiken massalla. Hah!

Desun toinen puku on aika alkuvaiheessa, mutta tuloillaan. Yritin sitä kaavoittaa ja sarjoa, mutta pääkoppa pani vastaan migrenin voimin, joten sekin, mikä piti olla jo tehtynä, ei ole. Kankaat ovat jo ostettu ja ainoa puuttuva asia on peruukki, jota odottelen saapuvaksi piakkoin.

Josko tässä päästäisiin eteenpäin...

Vocaloid-hömpän takia olen saanut uuden himotuspuvun...

Haluan niin tehdä tuon version Gakuposta <3 Koska en tule ikinä pukuilemaan Gacktia, niin mennään asian ytimeen kiertoteitse. Tällekin olisi ehkä jo tapahtuma tiedossa, mutta katsotaan nyt.

Mutta Fukka kiittää ja sanoo nyt heiheit. Palataan astialle taas, kun jotain edistystä on tapahtunut.

Iloinen neiti ja mustaa taikuutta

Terve!

Nyt on tarjolla kertomusta Rikkun Black Magen valmistuksesta. Valitettavasti kuvia selatessani sain todeta, ettei niitä WIP-kuvia ollutkaan niin paljon kuin luulin. Tarjoilen kuitenkin kaikki, jotka pystyn ja viitsin. Pää periaatteenani oli saada puku vain mahdollisimman nopeasti valmiksi, joten hyvin monessa kohtaa puvunteon aikana ajatukset menivät: "No ratkon tämän sitten myöhemmin ja ompelen siistimmin uusiksi". Onneksi vain harvat kohdat ovat oikeasti ratkomista vailla, koska kuitenkin oma laaduntarkkailuni on kehittynyt hyvinkin paljon.

Huono kuva on huono.

Nyt sitten pohditaan, että mistä sitä aloittaisi kertomaan... Aloitetaan hatusta, koska se oli yksi ensimmäisistä osista, jonka aloitin ja sain loppuun. Hattu joutuu ratkottavaksi, kunhan olen tältä pikku cosplay-lomaltani päässyt. Lieriosan kangas on leikatu kokonaisena "ympyränä", koska en halunnut siihen saumaa keskelle. Ostin vahvinta tukikangasta, jota löysin. Vahvaahan tuo sitten oli. Tuettuani hiipan osat totesin, että hiipalla pääsisi tarvittaessa tiiliseinästä läpi, koska siitä tuli niin vahva. Lieri on tuettu vain toiselta puolelta, koska sinne laitoin myös kartonkia sisälle.

Kartonki/kaava valmistumassa

Leikkuuta odotellessa. Yllä hiipan osat.

Hiipan kuvioinnin, joka ei valitettavasti tuossa koko kuvassa näy, tein kangasvareillä painamalla ja maalaamalla. Värejä sekoitellessa meinasi mennä blörinäksi, kun keltainen väri oli loppua aivan kesken. Vähän jännitti, että riittääkö väri vai ei, mutta lopulta onneksi se riitti tarvittaviin.

Tätä karmeaa vahakangasta tulette näkemään vielä lisää.

Hiipan kuvioinnin jälkeen piti vain ommella koko hökötys kasaan ja lisätä hiippaan tupsu ja helmi. Tupsu on karvakangasta, jonka värjäsin kangasväreillä ja kiinnitin värin hiustenkuivaajalla, koska en tohtinut karvaa silittää.

Sukat meinasivat tuottaa päänvaivaa, kun ei oikean väristä trikoota löytynyt mistään. En myöskään ollut sillä tuulella, että olisin jaksanut piirtää legginsien kaavat (koska käyn sotaa kyseisiä vaatekappaleita vastaan). Lopulta kaivoin vanhat välihousut kaapista, leikkasin niistä yhden lahkeen irti ja sen vielä kahdeksi kappaleeksi, että sain sukkiin kaavat. Ostin valkoista trikoota ja leikkasin siitä kappaleet, jotka sitten epätoivoisesti värjäsin.

Ei tullut ihan oikean värisiä.

Keltainen väri laittoi taas jännittämään.

Valkoiset lehtihärpäkkeet sukkien yläreunassa ovat samaa trikoota, joka on myös värjätty. Trikoo oli luonnonvalkoista ja niistä piti tietenkin saada puhtaan valkoisia. Koska käytin kaikkeen värjäämiseen painovärejä, värit kovettivat trikoota hieman. Kovettaminen myös esti neuloksen purkkaantumisen aika hyvin, minkä takia valkoisten osien värjääminen oli hyvä juttu. Lisäksi sukissa on kuminauha, jotta ne pysyvät ylhäällä. Lahkeen typerät pellehärpäkkeet ovat taas samaa kangasta kuin mekko ja hattu, mutta ne om myös tuettu supertukikankaalla.

Nuo oranssit vyön kaltaiset asiat lantiolla ovat akryylein maalattua tekonahkaa, jotka ovat kiinni toisisaan noilla niiteillä ja yhdellä ompeleella sivusta. Ei siis mitään ihmeellistä. Ja sinne sujahdetaan sisään.

Mekon valmistuksesta ei valitettavasti ole yhtään kuvaa, mutta eipä siinäkään mitään ihmeellistä ollut. Boleron kaavoittaminen olikin sitten jännä juttu. Tein ehkä maailman säälittävimmän etukappaleen kaavan ja hihat olivatkin sitten aivan överit.

Tässä ei paperia säästelty.

Tykkään bolerosta hurjasti. Hihojen "sauma" on liimattu kaksipuoleisella liimakankaalla yhteeen ja sitten "brodeerattu". En tukenut hihoja ollenkaan, koska liimakangas antoi niin paljon tukea.

Hihojen kaavasta piirsin sitten toisen kaavan mustille tekonahkakappaleille. Kuviot on maalattu ihan askarteluun tarkoitetulla akryylimaalilla. Tein kontaktimuovista jonkin moiset sabluunat ja maalasin vain päälle.

Tässä kohtaa kaadoin maalipurkin hihan päälle.
Onneksi sentään sen muovitetun.

Hihoista on tuettu vain pyöreät alareunat ja nuo terävät piikkikuviot. Piikkikuviot tuin kahdella tukikankaalla, mutta kolmas olisi ollut ehkä hyväksi vielä sen lisäksi. Sitten nämä lerpakkeet ompelin parilla pistolla sieltä ja täältä kiinni boleron hihoihin. Pysyivät hyvin.

Tuo vyötärökorsetti oli taas jotain kaavoituksen ihmeitä. Kaavoitin sen tosiaan niin, että jokaisen kultaisen raidan kohdalla on oikeasti sauma. Näin ei tarvinnut sählätä sabluunoiden tai kohdistamisen kanssa, vaan kuviot tulivat automaattisesti symmetrisesti ja oikeisiin kohtiin. Se on myös tekonahkaa ja maalattu samalla maalilla kuin hihasysteemit.

Rikkun peruukki on nyt virallisesti hirvein asia, mikä olen cosplay parissa joutunut tekemään. Oli hyvin lähellä, että olisin purskahtanut itkuun ja oikeasti luovuttanut tuon peruukin kanssa ja antanut tämän puvun olla. Peruukien laadunpuutos ei varmastikkaan auttanut asiaa. Ostin kaksi samanlaista peruukkia, joista toisen laitoin palasiksi ja yhdistin toiseen varsinaiseen peruukkiin. Toisesta peruukista ei jäänyt jäljelle juuri mitään.

Kiinnitin kuidut verhoihin, että pysyisivät selvänä ja tallessa.

Peruukin työstäminen näytti niin hirveältä, etten edes kehdannut ottaa kuvia. Kasasin  ja purin ponnarin varmaan kymmenisen kertaa eri tavoilla, ennen kuin se suostui asettumaan edes jotenkin. Pikkuletit väänsin kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla pissin koko homman ja koko ponnari piti purkaa. Jee, hyvä minä. Voi sitä autuasta tunnetta, kun peruukki näytti ensimmäistä kertaa hyvältä päässäni. Jälleen olin valmis itkemään. Lopulta käytin osittain stubbing-menetelmää ja osan kuontalosta leikkasin hemmettiin ja jäljelle jääneistä osista tein kaikki pikkuletit. Toisen peruukin päälakiosa sai toimia ponnarina stubbing-osan päällä.

Tappiota kokivat sodan molemmat osapuolet.

En uskalla sanoa, haluaisinko tehdä tämän peruukin uusiksi. Pelkään koko prosessia sydämeni pohjasta, mutta en ole aivan täysin tyytyväinen lopputulokseen. Se on varmaa, että tämä operaatio ei antanut mitään lisävarmuutta tulevien peruukkien stailaukseen. Onneksi kaksi seuraavaa peruukkia ovat kohtuu helppoja >___<

Rikkun musta päähuivi on taas kierrätystavaraa. Ne samat välihousut, joista otin kaavat sukkiin, olivat päässäni koko Chibiconin ajan. Välihousujen vyötäröosa oli oikein oiva tuubihuivi. Että näin tällä kertaa.

Siinä taisi olla kaikki. Jahka saan kengät ja kepit valmiiksi, niistäkin tulee asiaa, mutta nyt olkoon tämä tässä.

Fuu kiittää.

PS: Jahka pääsen täältä lomaltani ja saan itseni henkisesti kokoon, alkaa Desun pukujen tekeminen.

PPS: Kerta eräät tahot onnistuivat minut puhumaan asioihin, joita en ehkä muuten menisi tekemään... Kun lukijamittari naksahtaa 55 kohdalle saatte jotain noloa. Anteeksi näin etukäteen.

Nyt, kun uskallan kirjoittaa - Chibicon

Moe!

Tosiaankin mieleni on tehnyt tehdä päivitys jo aikaisemmin, mutta paniikki ei ole antanut armoa sen vertaa, että olisin oikeasti uskaltanut. Chibiconin puvun kanssa kävi pienoinen fiba, joten jouduin ensimmäiseen todelliseen 'Läheltä piti' -tilanteeseen puvunteon kanssa. Kaikki muutkin Chibicon-asiat yrittivät painaa päälle. Viikko sitten oli myös cosplay-miitti, joka oli tosi mukava ja toivon, että uusinta saadaan. Olen oikeasti ollut niin kiireinen, etten siitäkään uskaltanut mitään kirjoittaa.

Oulussa oli siis Chibicon. Tällä kertaa coni ei missään nimessä ollut minulle mikään hengailucon. Olin ihan rehellisesti töissä ja sen lisäksi ohjelmissa mukana. Muutenkin tämä con oli minulle vähän erilainen, koska tapahtuma järjestettiin rakastamassani Pohjankartanossa.

Pohjankartano on lukio ja yläaste yhteen sullottuna, mutta siellä järjestetään monenlaista tapahtumaa vähän väliä, mikä saa myös minut ihmettelemään sitä, miksi Animeseminaaria ei ole koskaan järjestetty siellä. Tilat ovat omasta mielestäni aivan mainiot. On hyvä sali, auditorioita, luokkia, jättimäinen ja valoisa keskiaula, sisäpiha ja puisto, eivätkä käytävät ole missään kapeita. Ja jos vielä isompaa lavaa ja salia kaipaa, niin Madetojan sali on samassa yhteydessä.

Operaatio Fredrik oli järjestämässä cosplay-kilpailua ja minusta onkin tullut jonkinmoinen OF'n yleinen nakki, joten aamupäivä tuli istuttua cosplay-infossa. Siksi minulta jäi välistä Yaoi-luento, jonka olisin halunnut käydä katsomassa. Luennon kuvaus oli vain niin käsittämätöntä, että olin aivan varma siitä, että se on vitsi.

Infosta pitikin sitten pyyhältää vaatteiden vaihdon kautta lavan takahuoneeseen, koska olin värväytynyt toiseksi kisajuontajaksi. Emme juontajaparini kanssa halunneet mitään sen ihmeellisempää juontoa tehdä, joten pidimme sen mahdollisimman simppelinä. Kisaajiakin oli loppupelissä mukana ihan mukava määrä.

Kisan jälkeen tulikin sitten tanssittua OF'n mukana jälleen kerran. Tällä kertaa en sössinyt ihan niin pahasti kuin edellisellä kerralla, mutta luulempa silti, että minulle ei ole suotu julkisesti tanssimisen lahjaa.

Jälleen jouduin jättämään välistä ohjelman, jonka olisin halunnut katsoa, koska omat hommat menivät päälle. Luento, jonne en päässyt, olisi ollut Cosplayta savimallista. Siitä näinkin jo vähäsen Kitaconissa, mutta olisin todellakin halunut kuulla tämän. Samaan aikaan oli kuitenkin paneeli, jossa olin panelistina. Tunnin verran puimme aihetta; Onko cosplay ihan persiistä? Panelointi oli omalta osaltani yllättävän rentoa. Toimitin tuossa paneelissa pitkäaikaisen cosplay-harrastajan roolia *köh*köh*.

Samantien paneelin jälkeen olikin oman pikku luentoni vuoro. Homma alkoi jo niin hätäisesti videotykin asentamisella, etten kerennyt edes jännittää. Aiheenani oli ylläripylläri cosplay-esiintyminen. Hyvin yksinkertaista ohjeistusta, mitä olen täälläkin viljellyt. Omasta mielestäni ohjelma meni ihan hyvin, mutta toivoisin silti kommenttia ja palautetta. Sisällöstä ja itse luennon vetämisestä.

Oikeastaan ainoa ohjelma, jonka pystyin katsomaan oli Lolita-muotinäytös. Harvemmin tulee niitä katsottua, mutta koska tämänkertainen oli lopputilaisuuden yhteydessä, niin tuli sekin nähtyä. Olin positiivisesti yllättynyt koko kokonaisuudesta. Se oli hyvä.

Pukuna minulla oli Rikkun Black Mage (Final Fantasy X-2), joka valmistui conia edeltävänä yönä. Aloitin kyllä puvun tekemisen hyvissäajoin yli kuukausi sitten, mutta välissä ehdin olla lähes kolme viikkoa kipeänä (kuten koko muukin perheeni), eikä tuolloin mikään oikein luonnistunut. Kaksi viikkoa ennen conia vietinkin taas täysin työn touhussa ja vielä perjantai-iltana olin valmis laittamaan Sesshoumarun niskaani. Yhdeltä yöllä puku ei ollut vielä valmis, mutta totesin sen esittelykelpoiseksi.

Paine - Kaunein Rorune

Ainokainen kuva, joka minulla tästä asusta tällä hetkellä on. Kengät ja keppi ovat vielä kesken. Puvunteosta yleisesti aion tehdä ihan oman merkintänsä tässä kohta, vaikka kaikki ei olekaan vielä koossa. Sisareni mun oli myös tarkoitus olla mukana Yunan Black Magella, mutta flunssa jylläsi hänenkin osoitteessaan. Pienet suunnitelmat on näiden asujen uudelleen ilmestymisestä jo suunnitteilla. Rikku oli minulle aivan ihanteellinen hahmo, koska ei tarvinnut olla mutrusuuna kuten yleensä ja sain olla naurettava aivan rauhassa. Sitäpaitsi Rikku <3

Minä en kerennyt kiinnittää huomiota pukuilijoiden vähäisyyteen, josta jotkut ovat jo kerenneet osoittaa mieltään. Minusta tuntui, että pukuja oli aivan yhtä paljon kuin muissakin tapahtumissa. Ohjelman vähyydestäkin on nypisty, mutta minusta se on vähän yliampuvaa, koska kyseessä on CHIBIcon. Tilat oli kyllä isot ja kävijöitä paljon, mutta se oli silti Chibi.

Seuraavana hoidan pois alta sekä minun että Kiden propit, jotka näyttävät tällä hetkellä aika keskeneräisiltä.

Hiomatyökaluni: Kynsiviila

Toinen puoli Nirvanasta on jo muotoiltu lähes kokonaan. Vähän hiomista ja lisää massaa. Sitten onkin maalien vuoro. Keskityin Nirvanaan aluksi ihan liikaa, koska innostuin noista kohokuvioista niin paljon.

El Dorado on aikalailla samassa tilassa, mutta hieman paremmassa vaiheessa kuitenkin. Hionut en ole tätä vielä ollenkaan, koska sen muodot ovat erilaiset, ettei sitä hirveästi edes tarvitse hioa. Työstö on hieman eronnut Nirvanasta, mutta epäilyksistäni huolimatta, se näyttää silti toimivan ihan menevästi.

Fuu kiittää.

PS: Nyt olen pyrkinyt ottamaan ihan kunnolla niitä WIP-kuvia, että on jotakin materiaalia tänne. Ni!

No nyt meni ööveriks!

Tervehdys!

Aika taas menee ja minä en tiedä, mistä raoista se pyrkii karkuun. Onneksi en ole sitä aivan kadottanut. Uusi projekti on taas työn alla ja alkaa pikku hiljaa näyttää jo oikealta tekemiseltä. Toivoin, että olisin talviloman aikana saanut asioita hitusen enemmän eteenpäin, mutta jokin "elämä" tuli tielle. Taas. Kuitenkin tässä vähän WIP-asiaa!

Oulun Chibiconin puku on sovittu ja odotan kyseistä tapahtumaa siksi kovin innolla. (Odotan tapahtumaa muutenkin ihan tutisten. Yksi syy on erityisen hulppeat tilat.) Koska ihmiset ovat niin siistejä, Chibiconissa tullaan minun puolestani näkemään Final Fantasy X-2'n Rikkun Black Mage! Jos tästä puvusta tulee niin kiva kuin tässä nyt kuvittelen, se saattaa myös lähteä yhdeksi Desucon puvuksi. Rikkua varten tilailinkin jo peruukkeja.

Saatte katsella flunssaista naamaani.

Homma meni hieman överiksi, kun sain 100cm pitkän peruukin samaan hintaan kuin 80cm, niin tietenkin piti ottaa se pitempi. No, se oli sitten tosi pitkä. Peruukki yltää minulla reippaasti takapuolen yli ja "otsatukka" menee lie missä. Laadultaan peruukki ei ole mitään huippua, mutta päätin jo alunperin ostaa kaksi, ettei varmasti tule pula karvasta. Se onkin sitten ihan oma numeronsa, miten taiteilen tuosta Rikkun tukan. Pelottaa jo nyt, että sössin koko homman, mutta yritän tehdä tämän hyvin, että pystyn käyttämään tätä peruukkia muissakin Rikku-cosplay'ssa, jotka ovat listalla.

Pääsin taas yhteen lempipuuhistani tämän puvun kanssa. Proppeja jee!!! Tietenkin teen Rikkulle oman sauvani, mutta otin hommakseni myös tehdä Kidelle sauvan syntymäpäivälahjaksi. Nyt ovat työn alla siis Yunan Nirvana ja Rikkun(Yunan) El Dorado.

Vas. Nirvana Oik. El Dorado.

Olen niin onnesta piukeana näiden kanssa. Nyt, kun alkuhankaluudet ovat takana. Käytän sauvojen pääkoristeisiin puupahvia, kuten tein myös ensimmäisessä tekemässäni kepakossa. Koska Eldoradon ja Nirvanan muodot ovat jokseenkin hankalammt, kuin Yunan perussauvassa ja koska asun kerrostalossa, aloin työstämään puupahvia mattoveitsellä, kunnes meni hermot...

Siihen se jäi törröttämään.

Tiesin, että tällä tavalla työskenteleminen tulisi olemaan hidasta ja tuskallista, mutta koska en halunnut lähteä äitini kellariin nyhväämään näiden takia, niin päätin, että yritän edes tuolla mattoveitsellä. Lopulta kuitenkin sanoin hommalle paskat ja nyysitytin itselleni kuviosahan.

My new baby <3

Työstäminen on nyt nopeampaa, mutta jälki hieman epätasaisempaa. Ja koska minulla ei ole höyläpenkkiä tai mitään muutakaan käytännöllistä työpöytää sahaamiselle, menin sitten ja sahasin tuolin päällä. Ylläripylläri sahasin tuoliin alta aikayksikön... 

Laitan joskus, kun nämä kepit valmistuvat, kunnon merkinnän WIP-kuvien kera ja kaikkea. Nyt vain pitäisi tervehtyä, että pääsen ostamaan hiomapaperia ja pääsen keppien kanssa eteenpäin.

Fukka kiittää.

PS: En ole tainnut tänne ollenkaan nakata linkkiä omaan WorldCosplay-profiiliini. Korjataan asia. Kliketi.

Oh! Mariya-sama!

Nönni!

Aivan täydellisesti menin ja unohdin, että piti tännekin kuvia Mariyasta tukki. Asia korjaantunee nyt. Kaikki kuvat ovat sitten Rullarinkelin ottamia ja muokkaamia. Rulliksella voi olla vielä lisää kuvia jossain kätköissään, joista minä en tiedä, mutta tässä nyt jokunen.

Mariya oli hassu kuvattava. Oli itsellä vähän homma hukassa, kun ei osannut päättää näyttäisikö sitä kaunista enkelinaamaa vai pitäisikö sitä virnuilla ilkeästi. Enkä osaa olla mitenkään paijattavan söpö, joten yritin ehkä liikaa kääntyä sen pikkupaskiaisen puoleen. No, paremmissa puitteissa sitten uudestaan ja paremmin.

Mariyasta pukuna ei ole varmaan mitään uutta sanottavaa. Ompelin paidan, liivipaidan, rusetin ja hameen. Perukki ei edelleenkään tyydytä, mutta en tunne sitä kohtaan enää niin paljoa inhoa. Kenkien kanssa kävi hyvä säkä, kun satuin ne löytämään kirpparilta täysin käyttämättöminä ja melkein omaa kokoani. Silputtua tyynyliinaa sisään, pohjallinen päälle ja sopivat täydellisesti. Ensimäiseksi koulupuvuksi tykkään kovin. Piilarit tuli tilattua aika kiireellä, mutta lopulta ne olivat aivan ihanat. Mukavat silmissä ja hyvänväriset.

Fukka kiittää ja kumartaa.