Voi hyvä päivä - Kummacon 2016

Hei hoi ja töttöröö!

No voi huh huh… olihan se jotakin. Kummacon siis. En siis edes viitsinyt näyttää naamaani Pohjankartanolla perjantaina, koska olin töissä ja katselemassa Teatteritelttaa. En myöskään olisi edes harkinnut saapumista paikalle, jos sattumoisin minulla ei olisi ollut vapaapäivä. Enkä luultavasti olisi menettänyt mitään.

Pohdinnan ja pyörittelyn jälkeen päätin pukea päälleni Houzukin. Ihan vain siksi, että se on jotenkin edes käypä puku enkä sitä ole vielä täällä pohjoisessa esitellyt. KALA tietenkin lähti mukaan seuraksi. Olin jo aikaa sitten hankkinut uudet, paremmat suippokorvat, jotka nyt pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön. Myös kulmakarvat toimivat nyt ehkä paremmin kuin aikaisemmin.

Pohjankartano on kiva paikka. Siellä on tilaa ja hyvä esiintymissali. Tarvittaessa käytössä on myös auditorio ja luokkahuoneita. Olen aina iloinen, kun paikalliset tapahtumat järjestetään Pohjiksella, koska se on yksi Oulun parhaista rakennuksista järjestää tämän tyyppistä yleisötapahtumaa. Ja olen viettänyt aikaani sen nurkissa ihan merkittävästi.

Tulkaa tänne! Meillä on tilaa!

Saavuimme paikalle loppupelissä hyvinkin aikaisin ja kerkesimme seuraamaan ohjelmaa. Jo heti aamusta, kun noudin infotiskiltä ohjelmalehtiset tuli ensimmäinen; ”Tahotko osallistua cosplay-kisaan?” Juu, en. Yllätysperiaatteella menimme seuraamaan Kuka on heistä kauhein? -paneelia. Infolehtisessä ei siis ollut mitään kuvauksia millekään ohjelmalle, joten vähän arvalla mentiin luokkaan istumaan.

En voi sanoa nauttineeni kyseisestä paneelista hirveästi. Aihe, eli Disney-pahikset, oli hyvinkin mehevä, mutta sen käsittely oli listamaista ja vähän ontuvaa. Hyviä pointteja tuli esiin, mutta joissain tilanteissa selkeästi huomasi, että puhujat eivät olleet perehtyneet aiheeseen tai edes lähdeteoksiin tarpeeksi syvällisesti (myös osan yleisön päällekäyvä osallistuminen häiritsi välistä). Harmillisesti joitain mielenkiintoisimpia Disney-pahiksia ei käsitelty saati mainittu ollenkaan koko paneelin aikana (esim. Tarzanin Clayton, Aarreplaneetan John Silver tai Shan Yu Mulanista… sitten kuitenkin käsittelyyn oli päässyt Hornansarvi Hiidenpadasta ja ”Karkkikuningas” Räyhä-Ralfista). Myös yksi puheohjelman pitämisen perussäännöistä oli unohtunut; purkkaa ei syödä puhuessa.

woodi minua salaa kuvaili...
BTW: oli niin outoa istua pulpetissa.

Seuraava ohjelma oli Mikä pilaa animen? -paneeli, mikä ei myöskään ollut mikään kuunteluelämys. Tämä olisi toiminut paljon paremmin keskustelupiirinä. Aihe vähän poukkoili ja osasta puhujista oli hyvin vaikea saada selvää. Jälleen hyviä pointteja tuli, mutta kaikille ei kuitenkaan löytynyt hirveästi perusteita, miksi tämä pilaa juuri ANIMEN eikä yleisesti mitä tahansa kulutettua mediaa. Paska juoni näytellyssä länsimaisessa tv-sarjassa pilaa sen aivan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin anime-sarjankin. Mitään en tästä saanut irti.

Loppu päivä ennen kisaa oli jonkinmoista poukkoilua. Siinä ajassa kerkesimme tervehtiä tuttuja ja maistella Hohot-soppaa, mikä oli älyttömän hyvä ja makoisa välipala. Oih! Tahdon lisää, koska se oli niin hyvää! Aulassa happi kulki hyvin ja itse tykkäsin siitä, että se oli jätetty tyhjäksi myyntipöydistä. Vähensi kakofoniaa huomattavasti. Tietenkin, jos myyjiä olisi ollut normaaliin tapaan enemmän, ei ruokalan ja kahvion käytävän pätkä olisi mitenkään riittänyt.

Omnomnomnom...

Tuossa välissä tuli jälleen kyselyitä kisaamaan. Viime vuoden kisa oli mitä tuskaisin, joten lähetin woodin ja Kiden soluttautumistehtävään takahuoneeseen. Itse jäin katsomon puolelle tarkastelemaan kisaa siviilin silmin. Jo saliin ryömiessäni, mietin mitä ihmettä. Keskellä lavaa, parrasvaloissa, pönötti tuoli. Kerkesin pohtia, onko kenties juontajana sellainen henkilö, joka ei voi seistä pitkiä aikoja… Ei ollut. Edes juontajat eivät huomanneet Tuoli-chania ennen kuin suurin osa kisaajista oli jo käynyt lavalla. Voi hyvä päivä. Tuoli-chan sai paremmat valot kuin kisaajat. Myöhemmin kuulin myös takahuoneen kaaoksesta uskollisilta agentailtani.

Ta Daaaaaa!

Pieni tapahtuma ja pienet kisaajat kuten voi olettaa. Kisaajia oli hurjan paljon silti. Tällä kertaa saatiin jopa taputtaa, mikä oli vuosi takaperin kielletty. Myös tuomaristo oli kokenut muodonmuutoksen viimekertaisesta positiivisessa mielessä, mutta ei ilmeisesti senkään kanssa kaikki mennyt ihan putkeen. Menkää lukemaan woodin sepostus kisahommista. Se on ihan jännä. Kokemattomia kisaajia oli tietenkin ja niin oli jännitystäkin. Katsomoon asit näkyi, että ohjeistusta lavalla toimimisesta ei oltu hirveästi tehty. Hieman minua top-3 hämmensi.

Päivän viimeinen ohjelma, Bluffin tanssiesitys, tuli tarkastettua. Se olikin se päivän toinen kohokohta (Hohot oli se isoin kohokohta). Taidekujaltakin onnistuin löytämään yllättäviä ihanuuksia. En nyt tiedä, että mitä tästä ihan oikeasti jäi käteen. Likaiset varpaat, koska zoori-kengillä ei hirveästi autoa ajella.

Kasvatan eläintarhaa...

Fukka kiittää!

PS: Äiti kielsi ompelemasta vähään aikaan, mutta menin jo ostamaan uudet kankaat seuraavaan pukuun... hubs.

Keski-ikäisten hahmojen paraati - Desucon 2016

Hei!

Selvisin viimeviikkoisesta Desuconista. Jee. Ensiviikonloppuna olisi luvassa jälleen Kummacon perjantaista lauantaihin. Perjantai menee töiden ja puvun säätöjen merkeissä, mutta lauantaina aion näyttää naamaani Pohjankartanolla edes jonkin verran. Pohjoisen ja etenkin paikallisia tapahtumia pitää tukea, vaikka mitään odotuksia Kummaconia kohtaan minulla ei ole. Lauantain puvusta en ole vielä aivan sata varma. Luultavasti saavun paikalle pyöräillen, koska Pohjis on vain kiven heiton päässä (wink wonk jos siis jollain muulla on ideoita, saa heitellä).

Desusta kuitenkin piti kirjoittaa! Desu-viikko meni aikamoiseksi säätämiseksi, koska päätin tehdä kaiken taas mahdollisimman työläästi. Ainoana uutena pukuna Desua varten oli työ alla siis herra Fujimoto Ponyosta. Homma taisi lähteä lapasesta siinä vaiheessa, kun päätin, että painan takkikankaan raidoituksen itse enkä löytänyt mistään sopivaa tekonenää, joten senkin tein itse. Lupaan puvusta WIPpejä vähän myöhemmin, koska en halua ahtaa niitä enää tähän.

Muutamat viimeisimmät Desuconin lipun alla lainehtivat tapahtumat ovat minulle olleet hyvin ohjelmaköyhiä. Samoin oli tämä Desu, minkä vuoksi pohdin tulevaisuudessa tarkkaan lähdenkö koko tapahtumaan ollenkaan. Muutama jokseenkin kiinnostava ohjelma löytyi kartasta, mutta mitään ’Pakko päästä!’ -tyyppistä ei oikeastaan ollut mitään. Kävin yhdessä puheohjelmassa.

Matkalta löytyi Tepolle ja Pallenalikalle uusia kavereita.

Perjantaina oltiin perillä jopa liian aikaisin, kun ovet olivat vielä kiinni saapuessamme. Tarkoitus oli vain napata ohjelmalehtiset ja liueta paikalta, mutta päädyimme katsomaan jopa Avajaiset. Ihan viihdyttävä oli Desu-kunin tuomioistunto, vaikka vähän liian pitkitetty ja vetelehtivä.

Lauantaipäivä tuntui niin oudolta ilman kisaa. Toisaalta aikaa oli yllin kyllin ja kerkesi pönöttää ihan rauhassa. Ainokaisena ohjelmana lauantaina kävin kuulemassa cosplay-höpötystä Iriksen sanelemana. Hirveästi ei mitään uutta tai ihmeellistä tullut esiin, mutta viihdyin.

Lauantaina pukuna oli siis Edea. Voivottelimme Rorunen kanssa jossain välissä sitä, että pitäisi saada näistä kisapuvuista joskus jotain kunnon kuvia ja mielellään yhdessä. Desu osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi vetäistä puvut taas niskaan ja näin teimme. Harmi, että Kis-murunen ei päässyt paikalle, joten kuvasaldo jäi edelleen vähäiseksi. Myös tuuli lisäsi jälleen oman mausteensa kuviin.

Lärpäkkeeni nuolemassa Rorunea.
Kuvasi Kide.

Oli jännittävää ja jotenkin hyvin vapauttavaa pukea Edea taas päälle. Puvun liikkuvuus ja yleinen mukavuus päällä oli paljon parempi kuin muistini antoi ymmärtää. Edean kehonkieltäkin olen treenannut niin paljon, että kaikki tulee niin vahvasti selkäytimestä, mikä teki oloni tuossa puvussa hyvin kotoisaksi. Olin iloinen.

Sunnuntai oli vähän tohina päivä. Aamusta piti keritä paikan päälle ihmisten aikaan, jotta saisimme paikat kisaan. Kaiken meikkaamisen ja lateksiläträilyjen lomassa piti suorittaa vielä viimeiset pakkaamiset.

Fujimoto on varmaan hirvein asia, mitä olen taas vähään aikaan tehnyt. Onneksi päällä se ei näyttänyt niin hirveältä kuin kuvittelin. Nenä olisi voinut olla paljon parempi ja meikkiä vielä enemmän, mutta olin silti positiivisesti yllättynyt. Kerron takki- ja nenätuskistani tosiaan vielä myöhemmässä merkinnässä enemmän. Nenä oli kyllä tukala pieni sauna ja olin hyvin onnellinen, kun sain ottaa sen pois päivän päätteeksi.

Kuvasi Rorune.

Kisa oli minulle aika blah. Ei mitään suurta, eikä mullistavaa. Tykkäsin voittaja esityksestä, koska siinä oli jotain jujua. Vaikka istuinkin yläparvella, mihin kemikaalien värit näyttivät suurimmaksi osaksi mustilta, ymmärsin idean ja pidin siitä. Tällaisia lisää. Ja tietenkin onnea sijoittuneille!

Kisan siirtäminen sunnuntaille harmittaa minua vähäsen. Tässä tapahtumassa sillä ei niin hirveästi ollut väliä omasta näkökulmastani, mutta monesta syystä se harmittaa vähän muiden puolesta. Lähinnä niiden, jotka tulevat coniin kauempaa. Ajattelen tätä nyt siltä kantilta, jos itse kisaisin tai tahtoisin Hall-kisaan.

Viikonlopun hahmouskollisin kuva.
Kuvasi Rorune.

Sunnuntai on se kotiinpaluupäivä suurimmalle osalle conikävijöistä ja esimerkiksi omalla kohdallani kaikki isompi tavara täytyy olla pakattuna lähtöä varten. En missään nimessä pystyisi laittamaan mitään Edean kaltaista pukua päälle sunnuntaina, koska lähtö conipaikalta on tehtävä hyvin nopeasti ja rivakasti, jos haluaa päästä vielä joskus kotiin. (Yleensä Desuconista saavutaan kotiin noin kello kaksi yöllä ja seuraavana päivänä töihin. Eikä edes puhuta siitä, milloin tuo woodi on yleensä kotona Rovaniemellä.) Harvemmin meillä on aikaa jäädä ahtaaseen pukuhuoneeseen jonottamaan, vaihtamaan vaatteita ja pesemään meikkejä. Narikkakin tuottaa joskus ongelmaa. Me hoidamme tämän kaiken yleensä huoltoaseman vesassa tai jopa autossa.

Sunnuntaipäivä on itsessään jo lyhyt, mutta kisa ahmaisee siitä aikamoisen leijonan osan. Tässä tapahtumassa se ei haitannut, koska muutakaan ohjelmaa ei ollut. Paskanjauhanta on tehokas ajanviete. Kisan lisäksi kävimme katsastamassa päättäjäiset, minkä jälkeen tietenkin huristelimme takaisin kotia kohti.

Vähän on iho-ongelmia, mut onneks tää mun arkimeikki hämää sen verran, ettei sitä huomaa.

Sellainen Desu. Vähän meni murinan puolelle tämä myös, mutta en jaksa välittää. Edea ja Fujimoto ovat tietyllä tapaa kaksi vanhinta hahmoa, joita olen pukuillut. Oli sis höpsöä, että ne vahingossa päätyivät päälle samaan coniin. Heh. Tulevista ja menneistä koitoksista kirjoittelen tässä, jahka saan asioita pois päiväjärjestyksestä.

Kotimatkalla Helvettiin.

Fukka kiittää!

Studion katkua

Moi!

Desucon on tuloillan ja minä yritän viivytellä puvun kanssa niin monella tasolla. Onneksi siihen on tarjoutunut tilaisuus jos toinenkin.

Minua ja Rullarinkeliä lähestyttiin jokin aika sitten Focus Klubin (Focus Studio) puolesta, josko meistä olisi heille malleiksi. Tuomas oli löytänyt Kalevan vanhan artikkelin Rullarinkelistä ja minusta. Minulla kävi tuuri ja seuraava lauantai sattui olemaan vapaapäivä, joten pääsin kokeilemaan jälleen studiokuvauksia. Olen ollut kunnon studiossa kuvauksissa viimeksi... 2011? Hyvin samanmoisissa merkeissä.

Laitoin kuvia jokusesta puvusta Tuomakselle ehdolle. Lopulta ahdoin itseni Alexsian korsettiin vuodelta 2013... voi apua. Minulla oli suunnitelmia käyttää Alexiaa uudestaan jossain kesän tapahtumista, mutta nyt voin hyvin antaa Alexialle rauhan ja tunkea sen varastokomeroon.

Kuvaaja: Ismo Alajärvi

Vuodet tämän harrastuksen parissa ovat jotenkin tuottaneet tulosta. Jollain elämän ja olemisen osa-alueella. Kameran eteen ja täysin uusien kuvaajien kohteeksi joutuminen ei ollut yhtään niin jännittynyt kuin muutama vuosi sitten. Olen kai napannut mukaani edes jotain vinkkejä myös luennoilta tässä matkan varrella.

Kuvaaja: Tuomas Luukkonen

Studiolla oli tietenkin pelit ja vehkeet ja kuvaajina toimivat Tuomas Luukkonen ja Ismo Alajärvi. Koko touhu oli niin eri sfääreissä kuin yleensä cosplay-kuvauksissa on. En pidä itseäni kovin vakuuttavana poseeraajana, mutta nyt ei tehty mitään muuta kuin poseerannut. Jotenkin tällä tavalla huomionkeskipisteenä oleminen oli hyvin jännittävä ja erilainen kokemus. Sain hyvin selkeää ohjausta, mikä varmasti helpotti omaa tekemistäni hurjasti.

Kuvaaja: Tuomas Luukkonen

Minulla oli tosi kivaa ja olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Varsinkin savukone sai sisäisen, pienen steampunk-fanini hyppimään riemusta. Alexia ja savua! Tämän seikkailun johdosta olen pääsemässä uuteen seikkailuun heti perään. Nyt pitää kuitenkin yrittää keskittyä Fujimotoon, joka toivottavasti valmistuu Desuconia varten.

Fukka kiittää!

Kuvaaja: Ismo Alajärvi

Neiti Rapu

Hoi hoi!

Cösviissiönissä Kis oli siis ihana ja muru ja näpsi muutamat kuvat Senjougaharasta. Voi taivas, miten iloinen osaan olla omista kuvistani! Kis on myös se, joka muokkasi kuvat, joten minä olen heilunut vain linssin toisella puolella.

Kis kuvasi.

Nokkelimmat pokkelimmat siellä kotona jo varmaan huomaa, että ulkoasukin on vaihtunut. Omasta mielestäni oli jo aikakin. Viimeisimpien pukujen kuvasaldo on kuitenkin jäänyt vähän vajaaksi syystä jos toisesta. Nyt sitten, kun Senjougaharasta irtosi kivoja kuveja, päätin vähän uudistua. 

Kis kuvasi.

Kerrankin sain mm. maata lattialla ja maassa, nojailla kasuaalisti ja näyttää sievältä. Onneksi Senjougahara hahmona antaa sillekkin geneerisyydelle syvyyttä. Gaaaah! Miä rakastan tätä sarjaa niin kovasti ja kaikkia sen eri tasoja ja symbolisia merkityksiä ja äääääääääääääääääää!

Melkein pantsushotteja.
Kis kuvasi.

Verkatehtaan ympäristö tarjosi yllättävän hyvät puitteet Bakemonogatarin tunnelmalle. Sen visuaalinen ilme on kuitenkin hyvin omalaatuinen geometrisine ja arkitehtuurisine taustoineen. Suoria linjoja ja selkeitä isoja pintoja onneksi löytyi vaikka ihan pastellin sävyihin ei päästy.

Kis kuvasi.

Tämä koko kuvasetti on minulle pieni 'tietäjät tietää' -aarre. Siksi olen kai niin tyytyväinen näihin kuviin. En ehkä ryssinytkään tätä hahmoa, vaikka Kitaconin jälkeen olin vähän kahden vaiheilla asiasta. Nyt olen iloinen, vaikka aivan täydelliseksi en pystynytkään tätä pukua tekemään.

Vähän harmittaa, etten löytänyt ihan täydellistä nitojaa.
Kis kuvasi.

Hillitön anime glow iskee!
Kis kuvasi.

Bakemonogatari on rakkautta ja Senjougahara on ihana. Vähän suunnittelin, että voisin joskus vielä tehdä ainakin Araragin. Shinobu ja Kanbaru houkuttelevat myös suuresti. Yhyy haluun tehdä kunnon ryhmän ;___;

Bonuskuva höpsöstä Senjougaharasta.
Kis kuvasi.

Fukka kiittää!

PS: Jossain välissä pitäisi taas vähän kertoilla, mitä keskeneräisille puvuille kuuluu.

"Mitä täällä tapahtuu?!" - Cosvision 2016

Heissan!

Cosvision-merkintää pukkaa! Voi että! Oli kivaa! Uutta ja ihmeellistä! Vähän juttua siitä, miten reissu meni, mitä jäi käteen ja millaiset kutinat nyt ovat päällä.

Matkaan lähdettiin perjantaiaamusta, kun porukka yritettiin sulloa pikkuruiseen autoon. Tiukille meni, mutta koko porukka mahtui mukaan kaikkine kamoineen. Sää osasi kyllä pistää mielenkiintoista settiä aina välistä, mutta suurimmalti osin oli hyvä keli bongailla lintuja.

Teppo tarkkaili tietä elikoiden varalta.

Majoitus oli ihana! Pitkästä aikaa oikea hotelli = ruokaa aamulla. Naurettavan lyhyt kävelymatka Verkatehtaalle oli parhautta, koska ei tarvinnut stressata sitä, onko kaikki mukana vai ei. Jos ei ollut, pystyi nopeasti kipittämään hotellille hakemaan. Kertaakaan ei kyllä tarvinnut, mutta silti.

Teppo sai myös uuden kamun.
Saanko esitellä Pallenalikka.
Kis teki.

Itse tykkäsin Verkatehtaasta tilana ihan hirveästi. Ainoa huonopuoli oli pukkarin sijoitus. Itsehän oikeasti luulin, että pukkari oli Studion edessä käytävällä, koska siinä pörräsi välistä niin paljon ihmisiä pukemassa ja meikkaamassa. Muuten kyllä kaikki toimi ainakin omaan silmääni. Lasipiha oli aivan ihana. Valtaisat portaat olivat ihanan väljät ja se, että pystyi oikeasti istumaan portailla ja vielä tyynyillä, oli mahtavaa (terveisin tykkään istua lattioilla ja portaissa). Oli ihana myös katsella pukuilijoita kököttämässä leveillä portailla kuin näyteikkunassa.

Taidetta.
Sophie: woodi

Lauantaina olin jo mainitusti Hauruna. Lähes koko päivä meni ohjelmissa istuessa, joten Linnalaisista ei tullut otettua uusia kuvia ollenkaan. Ohjelmaahan sitten olikin tarjolla ihan kohtuudella.

Tapamme mukaan avajaiset tuli katsastettua. Siellä ei mitään ihmeellisempää ollut, mutta sen jälkeen raahauduimme Studioon kuulemaan meikkaamisesta ja maskeerauksesta. Eihän se meille hirveästi mitään käteen jättänyt, mutta käytiinpä kuulemassa. Vähän vajaaksi jäi anti, jos tarkoitus oli opastaa aloittelijoita. Listoja asioista ja merkeistä, mutta osasta jäi syvempi opastus uupumaan.

Sitten oli luvassa cosplayn ja median suhteen puintia. Viihdyin ja sain jotain uuttakin mukaan. En nyt tiedä oliko kyseessä enemmän informatiivinen pläjäys vai komedia putki. ¯\_(ツ)_/¯ Oli jännää.

Iso oli kangas.

Sitten oli kisat, jotka sattuivat päällekkäin kahden kiinnostavan ohjelman kanssa. Kisat kuitenkin vetivät pitemmän korren. En hirveästi edes odottanut tältä kisalta mitään, koska peruutukset kutsuvieraskisan kohdalla ja Hall-kisat nyt alkavat maistua puulta muutenkin. Voitot menivät kuitenkin ihan oikein ja voittajaesitys oli hurmaava ja ihana ja paras ja kaunis ja aaaaaaaaaaaa! Onnea!

Käytiin jopa iltabileissä! What is this bs? Yleensä ilta menee hirveäksi häseltämiseksi ison porukan kanssa, mutta näin minipossella oli mukava käydä pyörähtämässä ja jauhamassa kakkelia erinäisten ihmisten kanssa.

Kääpien muistelot olivat mielenkiintoisia, vaikka en itse olekkaan niin muinaisina aikoina vielä coneissa pyörinyt. Ajankäyttöä olisi ehkä voinut tarkkailla enemmän, että oltaisiin päästy edes hitusen pitemmälle aikajanalla.

Suomen cosplay-piiri

Saatoin ehkä juosta ympyrää ja yrittää värvätä ihmisiä kimppaan, että sain tilattua drinkkilistalta Suomen cosplay-piirin eli kuusi shottia. Oli ihan pakko vaan tuon nimen takia.

Lauantain eli Rimppuconin päätti Pukuvuoto, jota on tähän asti tullut seurattua vain näättetin välityksellä. Odotukset olivat korkealla, mutta saatoin pettyä suuresti, kun homma meni niin blörinäksi. Viihdyin kyllä ei siinä, mutta odotin tehokkaampaa ja hieman asiallisempaa paneutumista aiheisiin. Varsinkin, kun käsittelyssä olivat niin herkulliset aiheet kuten 'mitä saa pukuilla'. Sainpahan istua lattialla.

Kiitos. Unohdin, että Haurun kengissä oli tällainen ominaisuus.

Sunnuntai oli hitusen rauhallisempi päivä. Ohjelmissa ei tullut juostua niin hirveästi, joten rakas-muru Kis kerkesi kuvata minua Senjougaharan kamppeissa. Ehti myös paremmin jutustella ihmisten kanssa, kun koko ajan ei istunut ohjelmassa.

Kuvasi Kis

Kisat olivat hämmentävästi heti aamusta. Mikäs siinä, saadaan alta pois. Esityskisa oli ihan ok. Yhdellä jos toisella oli syttynyt lamppu esitysideoinnin kohdalla, mikä näkyi oivaltavina kikkoina lavalla. Tästä pidin. Sitten taas osaan ihmetellä tätä videotrendiä, jossa kaikki mielenkiintoinen nähdään valkokankaalla ja näin varsinainen esitys jää täysin turhaksi. Silti vähäeleinen Doctor Who -esitys jäi jonnekkin takaraivon perukoille. Voittajaesitys oli ehdottomasti tämän kisan parasta antia ja ansaitsi ensimmäisen sijan. En tunne lähdettä juuri ollenkaan, mutta osasin nauttia esityksestä ja sen tunnelatauksista.

Photoshoot-kisa vähän meinasi epäilyttää, mutta sen toteutus oli onnistuttu kokoamaan hyvin. Pienet kuvien esittelyt toimivat hyvin täytteenä. Kuitenkin, jos photoshoot-kisat alkavat yleistyä ja osallistujamäärät kasvaa, kaipaisin ehkä erilaisia kategorioita. Taas toisaalta, miksi ihmeessä? Minulla on pähkinä.

Kuvasi Kis

Verkatehtaan ympäristö oli todella monipuolista cosplay-kuvaamista ajatellen, ja juuri tästä syystä toivon, että tapahtuma palaisi Hämeenlinnaan. Löytyi nurmikkoa ja vettä, vanhaa kaunista arkkitehtuuria, modernia betonihirviötä ja ruosteseinää. Oli melkein kaikkea. Yllättävän hyvin siis saimme ujutettua jopa Senjougaharan tuohon ympäristöön vaikka Bakemonogatarin visuaalinen ilme on niin erikinen.

Ilmeeni, kun hametta piti koko ajan kiskoa ylös.
Kuvasi Kis

Tässä oli käynyt sellainen onninen epäonni taas, että minä olen laihtunut. Viimesyksyn liikuntakielto oli tehnyt tehtävänsä ja Kitaconin aikaan Fukka oli taas hyvissä joulumitoissa. Niihin mittoihin oli tehty myös Senjougaharan vaatteet. Nyt, kun vyötärön ympäryksestä puuttuu sellaiset vajaa 5 cm, ei meinannut hame pysyä kohdillaan sitten ollenkaan.

Senjougaharaa oli silti ihana kuvata. Pitkästä aikaa olin itsekkin kärryillä siitä, mitä naamani tekee. Ei tarvinnut jälkikäteen katsella kuvia ja todeta, että lahananaamailen joka ikisessä kuvassa. Sain heittäytyä sellaiseen rooliin, mitä en hirveästi ole tehnyt, eli se Kaunis Päähahmotyty, joka voi myös poseerata hyvin geneerisesti. Ja rompetta oli mukana vaikka mitä. Penaalin sisältö oli hyvin käytössä ja ostinpa vielä ihan nitojan ja paljon viivottimia, koska Senjougahara ja koska viivottimet on parhaita. Lisää kuveja kenties jossain välissä.

Tietäjät tietää.
Kuvasi Kis

Viimeisenä varsinaisena ohjelmana kävin katsomassa löpinää cosplay-kisoista. Olisin kovasti halunnut käydä myös CMV-luennolla, mutta koska omat pyllykipeyteni kisojen suhteen vievät aina voiton, meni CMV-höpinät tällä kertaa sivusuun. Asiaa tuli, sanotaanko näin. Muutamaan kysymyksen heitin ilmoille, joista yhteen sain ihan oikean vastauksen, mitä hainkin, mutta osa taas jäi vähän hataralle pohjalle. (Näitä asioita päästiin kyllä sitten puimaan vessapiirin muodossa jälijunasta, mikä tyydytti minua kovin.) Minähän olisin voinut jäädä jauhamaan asiasta edes sun takas...

Kuvasi Kis

Viimoisena olivatkin päättäjäiset, jotka olivat hyvin suppeat. Saatiin kuitenkin hyvä lopetus Cosvisionille ennen kuin piti sulloa tavarat autoon ja huristella takaisin kotiin. Minä nautin viikonlopusta hyvin paljon monesta syystä ja olen hyvin onnellinen siitä, että lähdin, ja kaikista muruista ja ihanista, joita tuli nähtyä. Toivon, että Cosvision palaa pian ja mielellään Verkatehtaalle. Väljä, hyvän tuulinen, rento coni täynnä ohjelmaa MINULLE oli hyvä piristysruiske tähän väliin. Ja Rakkaat! Rakkaat ovat aina tärkeitä!

Fukka kiittää!

PS: Elän ehkä elämäni kummallisinta aikaa, kun minulla on kolme pukua enemmän tai vähemmän levällää.

Lähtökuopissa

Moi!

Cosvision häämöttäääääääää! Ihan ovella ja voi kikkara, kun yritin muka tehdä asioita sen eteen. Sitten hommat menivätkin enemmän tai vähemmän blörinäksi ja kaikki jäikin kesken. Oh noes.

Tällanen otus pitää raahata Cosvisioniin.

Tarkoituksena oli tehdä Tatsumia, ja sainkin herran puoliksi valmiiksi, mutta sitten woodi ehdotteli taas pariutumista. Ajatus oli, että kumpikin olisi parannellut omaa puoliskoaan HaliVali-kombosta ja sitten olis voitu olla super fabulous. Tatsumi sai siis väistyä ja Halin korjailu tuli tilalle.

Kesken... sniff...

Halille olin tekemässä kepakkoa. Rumaa sellaista. Kuvassa, minkä pohjalta tein Halin asun, herralla on myös yksi taikakepukka. Kepukka on täysin erilainen tietenkin joka kuvassa, ja tässä kuvassa piti sitten olla se kaikista rumin vaihtoehto. Jee. No päätin silti tehdä just sen.

Myös Halin puvussa olevat hartsikivet, joita valoin n. vuosi sitten, vaativat uusimista. Osasta kivistä oli nimittäin hävinnyt väri lähes kokonaan. Miksi näin? En tiedä. Minua saa valistaa. Joka tapauksessa piti uusia suurin osa kivistä. Tämä vuodenaika ei kuitenkaan ole mikään parhain valuhommille, koska on niin kylmä ja hartsilla kestää sata vuotta kovettua.

Mustia?! Mitä pyllyä?!

Lopulta, monen päivän jälkeen, kun hartsi vihdoin oli kovettunut, lopputulos oli ??? Miksi ne on mustia? Violettejä piti olla. Hyvin olivat violettejä vielä alussa. Tässä kohtaa löin hanskat tiskiin ja kyselin voitaisiinko keksiä jotain muuta päälle pantavaa.

Eli pukurepertuaari näyttäisi tällä hetkellä tältä:

Lauantai
Ja woodi on mun morsmaikkuna :3

Sunnuntai

Jee uusi tapahtuma (minulle)! Jee uusi paikka! Jee rakkaita! Jee! Jee! Jee! Nyt alkaa jo vähän jänskättää huominen lähtö. Cosmobiiliin ahtautuukin tällä kertaa vähän erilainen seurakunta. Saankohan yöllä unta.

Nähdään Cosvisionissa!

Fukka kiittää!

Lahna ei saa aikaan

Hei...

Voi elämä. Viimeiset öö... vajaat kaksi kuukautta... hups. Olen siis ollut jokseenkin kakka-aivo, jopa itseäni kohtaan. En ole tehnyt lähes mitään tulevien pukujen eteen. Sen sijaan olen tehnyt kaikkea sitä muuta, mitä en ikinä kerkeä tai kykene tekemään silloin, kun minulla on joku puku työn alla. Olen siis katsonut hirveästi animea ja elokuvia, lukenut mangaa, pelannut ja nukkunut. Jonkun kerran olen tätä blogiakin yrittänyt päivittää, mutta ajatusten kasaaminen on tökkinyt. Nyt yritän vähän ämpätä tähän kaikkea, mitä mieleen on juolahtanut.

Koin jossain välissä hirveää itseinhoa tätä tekemättömyyttä kohtaan, mutta sitten pohdin asiaa uudestaan. Edellisen vuoden tein pukuja lähes tauotta, jolloin kaikki muut rakkaat asiat jäivät taka-alalle. Lisäksi minähän teen tätä vain itseni vuoksi, joten voin itse päättää, millä tahdilla ja missä määrin tätä teen. Totesin myös, että pitäähän sitä antaa aikaa myös niille asioille, mistä voin tulevaisuudessa ammentaa cosplaynkin saralla. En missään nimessä ole vaipunut mihinkään cosplay-masennukseen. Aloittaminen on vain tökkinyt.

Fujimoto

Aloittamisesta puheen ollen. Yksi puku on yritetty laittaa alulle jo useampaan otteeseen, mutta eBayn Onnetar ei ole ollut laupea. Tilasin vanhaa tuttavaa eli Ponyon Fujimotoa varten kaksi peruukkia siinä toivossa, että saisin niistä herralle hyvän kuontalon. Suurista etsinnöistä huolimatta postiluukusta tupsahti sisään ihan jotain muuta kuin, mitä odotin.

Lapsi A

Lapsi B

Peruukkien piti olla täysin erivärisiä. En tee näillä kummallakaan mitään, joten molemmat ovat myynnissä Facebookin Cosplay-kirpputorilla (A & B). Ostakaa pois! Hintana se, mitä itsekin olen näistä maksanut pyöristettynä vahän alaspäin, koska molempia on kokeiltu päähän. Tuo A on sen verran ihan tapaus, että en siitä raaskisi luopua, mutta en oikeasti tee sillä mitään.

Tilasin Fujimotoa varten myös kolmannen peruukin, joka ei myöskään ollut sitä, mitä odotin, mutta näistä kolmesta ehdottomasti osuvin ja parhain. Kikkailin ja tilasin vielä neljännenkin peruukin, jonka pitäisi olla sävyltään enemmän vaaleanpunainen. Kokeilen, jos saisin yhdistettyä nämä kaksi viimeisintä niin, että lopputuloksena olisi oikean sävyinen, paksu ja hulmuava peruukki. Se jää nähtäväksi, koska viimeisin ei ole vielä saapunut.

En myöskään löytänyt mistään sopivaa kangasta Fujimoton pikkutakkia varten, joten joudun kai painamaan raitakankaan itse. Nigh...

Senjougahara

Seuraavan matkan päämääränä on Cosvision, jonne näillä näkymin olen tuomassa vain vanhoja pukuja. Yksi uusimmista muruistani eli Senjougahara lähtee ainakin mukaan. Helppo ja kiva puku, jota ei vielä kunnolla ole ulkoilutettu. Toiselle päivälle on vielä useampi vaihtoehto. woodin kanssa pohdimme, pariutua vaiko eikö, eli Hali ja Hauru ovat listalla. Myöskin Naruto houkuttelisi minua ihan vain mukavuutensa takia. No, kulkuneuvo määrittelee myös osittain sen, minkä otan mukaan. Jos joudun kulkemaan junalla, niin en halua raahata Halin kenkiä...

Yhtenä vaihtoehtona ja kutinana olisi myös Fujimoto. Jos peruukki-taistelu jatkuu, en edes harkitse pikapajaa Fujimoton suhteen. Olisi kuitenkin yksi älyttömän simppeli hahmo, josta olen jo pitkään haaveillut monessa mielessä.

Orenchi no Furo Jijou on ihana.

Tämä tummahiuksinen herra tässä, Tatsumi, voisi hyvinkin toteutua kaappi-cosplayna tai yhden päivän puristuksena. Sarja ja sen hahmot ovat kuumotelleet jo pitkän aikaa. Orenchi no Furo Jijou on yksi niistä sarjoista, joista haluaisin saada hienon vedenalaisen photoshootin aikaiseksi. Kamerakin olisi sitä varten ja nyt löysin myös hyvän vedenkestävän meikkimerkin, joten Tatsumi kuumottelee suuresti (wink wonk you know who you are). Sopiva peruukkikin lymyää käyttämättömänä laatikossa. Halu on suuri.

Huh! Olipas kiva kirjoittaa! Sain myös nostettua ompeluintoani tällä aivan tajuttomasti, joten ehkä tämä saamattomuus alkaisi pian olemaan tässä.

Fukka kiittää!