Mennään metsään tullaan puskista - Desucon Frostbite 2017

Moi.

Olen kohta kaksi päivää völlynyt sängyssä Desucon Frostbiten jälkitunnelmissa. Conikrapula ja hämmennys ovat todellisia. Onneksi pomo oli tosi mahtava ja oli laittanut vuorolistaan kaksi ylimääräistä vapaapäivää juuri Frostin jälkeen.

Tämä oli tapahtumana monessa muotoa ihan uusi ja ainutkertainen. Jotenkin on hirveän vaikea pukea sanoiksi kaikkea sitä, mitä tuli tunnettua tuon viikonlopun aikana. Tai edelleen. Jo lähtökohtaisesti ennen tapahtumaa olin kaikesta niiiiiiiiiiiiin innoissani, mutta samalla kauhuissani. Yritän kirjoittaa jotain.

Valkoinen pimeys, Pallenalikka & Pelkkä-Teppo
feat. Pylly-Orava
(kavereiden kesken PersKurre)

Ensimmäistä kertaa otin mukaani kolme pukua. Suga on vaan niin rakas, että oli pakko saada vetää se päälle perjantaina, vaikka aikaa vietettiin tapahtumapaikalla vain hitusen. Ainoastaan peruukki on uusi juttu tässä puvussa. Koko muu vaatetus on täysin sama kuin Shimizulla. Kenkiäkään en lähtenyt modaamaan uudestaan, mutta ehkä tulevaisuudessa. Myös uusi peruukki on tarpeen tulevaisuudessa, koska tämä oli aivan liian pörheä ja tuuhea.

Minä klo 8:40 perjantaiaamuna raportoimassa Japaniin Sugasta.
Kasa pitää pitää ajantasalla.

Olen yhden ainoan kerran pitänyt Desuconissa perjantaina pukua päällä. Silloin vaihdoin puvun Sibeliustalon pukuhuoneessa, mutta nyt totesin, etten jaksa meikata itseäni pitkän automatkan jälkeen vaan mielummin istun autossa puku päällä koko matkan. Onneksi Karasuno-collaripuku on rento, joten se ei tuottanut mitään ongelmaa. Peruukin naamioin kuitenkin pipolla, koska törröttimet.

Yritin olla herättämättä huomiota pikkukylän K-kaupassa.

Sugasta ei ole yhtään kunnon kuvaa olemassa. Eikä se haittaa, koska tämä oli vain omaksi iloksi. Perjantai meni aika tiiviin aikataulun puitteissa. Autolla pöristelimme Sibeliustalolle vaihtamaan liput rannekkeisiin ja sieltä majoitukseen näkemään muut ihmiset. Ruokaa naamaan ja takaisin Sibeliustalolle heittämään tavaroita bäkkärille ja kokoamaan lavasteita. (Niille jotka eivät siis vielä jostain ole tietoa kaivaneet: Olimme Rorunen ja woodin kanssa mukana ECG-karsintojen ryhmäsarjassa.) Lavatreenit, viimeiset valmistelut ja sitten pääsin istumaan persiilleni.

Conipäissään on paras slangisana.

Soffi oli siis pitämässä luentoa Japani-harrastajien slangi ja identiteetti. Minusta aiheena hyvin kiehtova ja olin itsekin hyvin positiivisesti yllättynyt ihan tupaten täydestä salista, vaikka ohjelman sijoitus klo 21:30 perjantai-iltana oli vähän arvelluttava. En ihan hirveästi tiennyt luennon sisällöstä varsinaisesti. Jotain rakennetta ja sisältökokonaisuuksia Soffi oli ääneen pohtinut, mutta siihenpä se sitten jäi. Itse tapitin ja kuuntelin ihan intopiukeana. Ilmeisesti muutkin olivat tykänneet Twitterin ja muiden meedioiden perusteella >:)

Lauantaiaamu oli hösellystä ja häsellystä, kun yritimme toinen toisillemme tunkea naamaan lateksineniä ja maalata iteämme metsäläisiksi. Minun asunani oli siis Prinssi Juhana Disneyn Robin Hood -elokuvasta, kun taas Rorune ahtoi itsensä Pikku-Johnin nallepukuun ja woodi Robin Hoodin karvahaalariin.

Twiittini lauantaiaamulta.

Kerrottakoon tässä vaiheessa, että tämä ryhmä-cosplay ja esitysidea olivat täysi vitsi. Ihan puhdasta läppää (terveisiä vaan sinne #2017voiscossaaläpäl kerettiin ennen teitä). Ei ollut muuta tarkoitusta kuin perseillä ja pyörähtää lavalla. Esityskisojen puutteessa se oli sitten ECG, mihin ilmoittauduttiin. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin sekä täällä että woodin Gesso-luolassa.

MINÄ OLIN NIIN HÄMMENTYNYT, kun viimein pääsimme tapahtumapaikalle. Itse nyt ajattelin, että näytämme ihan kaheleilta, mikä sinäänsä oli tarkoitus, mutta eihän kukaan täysjärkinen tee tämmöistä vakavissaan. Silti niin hirveän moni tuli heti pyytämään kuvia ja kehumaan. Kaikkein hämmentynein itse olin siitä, kun meitä kutsuttiin söpöiksi! Siis mitä ihimettä?! Mulla on jalassa karvaset leijonalegginsit/jalat ja saan kuulla, että olen jossain määrin söpö?!?!?! Ei ihminen ymmärrä.

Mitääää?!
Kuvasi Kis.

Lauantaina oli tietenkin tuomaroinnit ja lavatreenit ennen kisaa. Itselläni oli lateksinenä naamassa jo aamupäivästä, joten tuomarointien aikaan se alkoi jo kovasti repsottaa. Hieman yritin paikkailla, mutta kaikkea ei voinut enää pelastaa, joten annoin kiinnostukseni lopahtaa ihan täysin. Tehty mikä tehty, eikä tänne tultu kuin perseilemään.

Tuomarointi meni kivasti. Ihan vahingossa olimme unohtaneet ryhmämme neljännen jäsenen aarearkkuun, mutta pikaisesti kerkesin hänet käydä noutamassa tuomarointia varten. Oli jälleen tosi rentouttavaa päästä tuomarointiin. Kaikki puvusta huolehtiminen ja säheltäminen oli sen jälkeen ohi. Tuomarointi itsessään oli hyvin leppoisaa ja tuntui ainakin siltä, että kaikkiin tuomareihin sai jonkin moisen kontaktin.

Alkuun ajattelin, että tuomarointitila on hyvinkin intiimi kokonsa puolesta, mutta siinä vaiheessa, kun tuomarit tulevat 10cm päähän tutkimaan naamaasi, voi puhua intiimistä etäisyydestä. Minua tämä ei haittaa yhtään.

Lavatreeneistä ei sen ihmeellisempää. Kaikki meni niin kuin pitikin ja saimme hetkellisen vapauden.

Tässä on siis Herra Hiss, meidän neljäs jäsenemme.
Tässä on myös herran rappeutuminen dokumentoituna la-illasta su-aamuun.
Kuvaajina miä ja Kide

Tässä kohtaa minun täytyy tehdä pieni valistuksellinen ilmoitus. Meitä kuvattiin lauantaina ihan hirveästi. Käsittämättömän paljon. Pyydettiin sekä valokuvia, että videoita. Suurimmaksi osaksi kumpikaan ei ole ongelma tai uusi asia meille, mutta hetkittäin mentin tietyn rajan yli. Harvoin olen joutunut epämukavaan tilanteeseen kuvaajien kanssa, mutta olen ollut todistamassa sitä vierestä kavereiden tai ihan randomien ihmisten osalta aina välillä.

Jos haluaa jostain pukuilijasta kuvia tai videota, kannattaa se tehdä pukuilijan ehdoilla (tai kaikkien pukuilijoiden ehdoilla, kun kyseessä on ryhmä). Tämä ei koske perus 'Hei saanko ottaa kuvan, Joo, Räps, Kiitos, Ole hyvä' -tilannetta, vaan sitä, kun kuvaaja haluaisi jotain enemmän. Jos haluat videota tai erikoisempia kuvia tai paremmassa paikassa, kysy pukuilijalta onko se ok. Kysy tämä kaiken kohdalla! "Onko ok, jos otan videota? Onko ok, jos mennään vähän tuonne kauemmas kuvaamaan? Onko ok, jos kuvataan vähän pitempi pätkä? Onko ok, jos tässä menee vähän enemmän kuin hetki?" Jos et entuudestaan tunne kuvattavaa, tiedä hänen aikataulujaan tai ravitsemustilannetta, kysy mikä on passelia hänelle juuri sen puvun kanssa ja sillä hetkellä. Ja kysy se kaikilta, jos kyseessä on ryhmä! Ja niin, että kaikille on varmasti selvä ja OK, se mitä ollaan tekemässä.

On myös hyvä, jos olet miettinyt, mitä haluat jo ennen kuin lähestyt tätä kyseistä tuntematonta ihmistä ideasi kanssa. Mielellään useamman idean, jos vaikka käy ilmi, että pukuilija ei tahdo tai pysty toteuttamaan ihan ensimmäistä ideaasi. Pukuilijan kanssa kannattaa pohtia ja miettiä, koska he usein tuntevat hahmonsa ja tietävät, mitä hahmo tekee ja mikä hahmolle sopii. On täysin eri asia kuitenkin vaatia pukuilijaa keksimään itse näitä asioita tai vaatia heitä käyttämään suurta määrää omaa aikaansa ja energiaansa sinun omaan projektiisi, kun he itse siitä harvemmin mitenkään hyötyvät. Saati pitkittää tilannetta, kun pukuilija tuntee olonsa epämukavaksi.

Jos pukuilija kuitenkin innostuu ja on ihan täysillä mukana, niin sitten antaa palaa. Tilannetaju olkoon paikallaan.

Anteeksi tämä oli pakko saada pois systeemistä.

Kuvasi Kis.

Siinä vaiheessa, kun pääsimme vihdoin kuvaamaan asuja Kissin toimesta. Olin itse jo niin mehut poissa, että en jaksanut edes yhteiskuvia. (Eväänä oli pähkinöitä, mutta niitä olikin hyvin vaikea syödä, kun ei voinut liikuttaa naamaa kunnolla.) Halusi vaan päästä lavalle meidän pyllyesityksen kanssa ja ottaa nenän pois. Lateksinenä toimii omana henk.koht. minisaunana ja kerroin tästä tietenkin kaikille tutuille, joita kerkesi nähdä.

Vihdoin, kun oli kisan aika olin yllättävän rauhallinen kaikesta. Hirveä hinku oli päästä lavalle ja esiintymään, mutta silti oli hyvin raukea olo. Meillä oli ihan mukava väli esiintyä; ei liian aikaisin ja pystyi katsomaan muiden esityksiä. Yleensä tykkään esiintyä häntäpäässä, mutta nyt ei ollut juuri väliä.

Meijän esitys:

Nopeaa toimintaa Cossilorton puolesta taas videoiden kanssa. Kiitos kovin. Arvostan!

Oli aivan ihana esiintyä. Kaikki tuntui menevän suunnitelman mukaan, kerrankin olen omaan roolisuoritukseeni tyytyväinen ja saimme yleisön reagoiman. Ja reaktio oli jotain niin paljon suurempaa, kuin mitä olen koskaan osannut edes uneksia. Yleisö oli mukana heti alusta asti ja koko esityksen läpi. Niin moni hoksasi kaikki pienet viittaukset ja vitsit. Lavalla sen tunsi, kun yleisö hengitti mukana ja nauroi juuri oikeissa kohdissa. Jo kesken esityksen ajattelin, että olimme onnistuneet siinä, mitä tulimme tekemään, mutta se ei ollut mitään verrattuna loppusuosionosoituksiin. Hyvä etten alkanut itkeä siinä kohtaa, kun yleisö kirjaimellisesti räjähti. Oli niin hyvä olla ja en ikinä ikinä ikinä ole kuullut, niin kovia aplodeja. En yleisössä enkä lavalla.

Se mahtava olotila esityksen jälkeen oli minulle suurin palkinto. Minä kuitenkin olen intohimoinen esiintyjä ja haluan palvella yleisöä parhaani mukaan. Kiitos siitä, että sain esiintyä! Kiitos, että sain olla lavalla ja viihdyttää! Ja kiitos, että meidän esitys otetiin niin hyvin vastaan!

Keskustelua puvun teosta...

Pukukisassa oli aivan ihania asuja. Olin joitain kerinnyt ihastella ja kehua jo takahuoneessa, mutta kaikkia en ollut nähnyt. Tuli jälleen sellainen olo, että on niillä pukukisoillakin paikkansa, vaikka niitä aina välillä sorsin. Itselläni alkoivat tassut olla kipeänä seisomiseta (kyöräsin siis meidän arkun pois lavalta itseni lisäksi enkä kehdanut sen kanssa ängetä katsomaoon) ja olin hyvin onnellinen yhteiskuvasta, koska sen turvin pystyin hiippailemaan istumapaikalle seuraamaan väliaikashowta. Nauroin kerrakseni.

Palkintojenjako löi naamaan. Enemmän kuin mikään aikaisempi palkintojenjako ikinä aikaisemmin. Siellä oli kisassa niin uskomattoman hienoja pukuja ja siistejä esityksiä. Ja sitten ollaan me, jotka ollaan turripuvuissa, naama ja selkä hiestä märkinä perseilemässä lavalla. Ja sitten saadaan kuulla, että ME ollaan tultu toiseksi.....?!?!?!?!? ECG-karsinnoissa.....................?! Että mitähän vittua?

Onnea Elzylle ja Aselealle voitosta! Ja Maijalle yksilökisan voitosta! Menkää maailmalle ja olkaa siistejä ja hienoja niinku aina!

La Pökääli saunoo.

Tämä oli hyvin jännittävä seikkailu. 

Kisan jälkeen oli hirveä hulina ja tohina saada lavasteet purettua ja pakattua. Minä revin nenän päästäni heti tilaisuuden tullen. Käytiin haastateltavana ja sitten palautteeseen.

Palaute oli hyvä. Suurimmaksi osaksi jo tiedostettua asiaa omalta osaltani, mutta uutta näkemystä tuli myös. Oli mahtava saada palautetta esityksestä ja puvuista sellaisilta ihmisiltä, joita arvostan ja ihailen. Palaute myös valotti hieman sitä, miksi ehkä kenties olimme sijoittuneet toiseksi. Tämä ei todellakaan ollut meille kellekkään mikään suuritaidon näyte pukujen osalta. Itse olin kuitenkin hyvi mieltynyt siihen, että tuomaristo oli pitänyt tietyistä ratkaisuista, joita pukujen kanssa oli tehty. Tässä kohtaa voin sanoa, että ei ole ihan hirveän helppoa muuttaa iteään eläimeksi tai edes 2D-eläimeksi.

Juhanan osalta päivä oli kuta kuinkin ohi siinä vaiheessa, kun ryömimme ulos bäkkäriltä, autoon ja majapaikkaan. Minulla oli energia ihan lopussa, mutta auttoi, kun pääsi syömään kunnolla ja suihkuun.

Löydä Fukka, tuo yön pimeä ninja-pinja!
Goku: woodi, Sanzo: Anniilaugh, Gojyo: Kizzy ja  Hakkai: Rorune
Kuvasi Kide

Murut olivat kyhänneet itselleen vielä Saiyuki-ryhmän lauantai-illalle, jota palattiin kuvaamaan Sibeliustalolle aina yömyöhään asti. Peukut heille. Minä en olisi yhtään jaksanut.

Sunnuntaina koitti viimeinkin Kokkuri-sanin aika. Niin kauan oli raukkaparka joutunut lymyämään komerossa ennen ensiesiintymistään. Tässä on syy, miksi en tee pukuja kaappiin odottamaan; en malta. Kokkuri-san tuotti hieman niskakipuja, koska pitkä peruukki painaa kuin synti ja siihen päälle kaulassa killuva kello ja sen naru... Välistä teki vähän tiukkaa. Pitää katsoa josko hieman lyhennän peruukkia tulevaisuutta varten.

Pääsin kuitenkin laittamaan taas kulmahampaat! Jee! Hampaat on jee!

Kuvasi Kis

Olin sitten kuitenkin unohtanut ottaa kimonon sitomista varten olevat nauhat mukaan, joten homma meni vaikeamman kautta.... Ja lauantaina ei ollut missään välissä aikaa laittaa tekokynsiä kuntoon. Kokkuri-sanin pitää tehdä uusi tuleminen jossain välissä.

En tiedä mihin sunnuntai meni. Hirveästi en kerennyt mitään tehdä. Viikonlopun ainoaksi ohjelmaksi jäi Slangi-luento syistä x, z ja y. Oli tarkoitus käydä ohjelmissa. Kävin sunnuntainta kuitenkin myyntipöytäsalissa ja ostin jopa jotain. Korviksen ja perinteisen coniviuhkan (näitä alkaa kertyä). Rorunen ja Soffin kanssa löysimme tien karaokeen, missä ei ole tullut vierailtua pitkään aikaan ja lopulta päättäjäisiin. 

Tämä ylläriviuhka olikin älyttömän nätti.
Kuvasi Kis

Kiitos kaikille, jotka kehui ja ihasteli meitä lauantaina! Olen hämmentynyt, mutta iloinen.  Kiitos majoitusseurasta te höpsöt ihmiset! Olette ihanoita! Fukka kiittää muutenkin Desucon Frostbiten osalta!

PS: WIP-juttuja ja esitysmössötystä tulossa... jossain välissä.

Miettelöitä tulevasta

Hoi...

Avaan tietokoneen toista kertaa viimeisen kolmen viikon aikana ja huomaan, että tämä merkintä on jäänyt julkaisematta... oho. Voisin tietenkin laittaa kuvia Frostin pukujen edistymisestä, mutta koska olen kaavoihin kangistunut idiootti, en sitä tee. Haluan tämän pois alta ensin.

Kuten aikaisemminkin, minulla ei ole varsinaisa lukkoon lyötyjä pukuja, joita haluan esitellä, vaan semmeoisia 'voisin kenties yrittää lähitulevaisuudessa' -pukuja. Miten realistisia ne ylipäätään ovat on toinen seikka...

Koska haluan vaakuutella itseäni siitä, että kyllä minä olen katsonut uusia sarjoja ja pelannut uusia pelejä (etteivät kaikki pukuni olisi typerää nostalgian havinaa), tämä hahmokavalkaadi on koottu uudempien lähteiden hahmoista. Uusi on myös suhteellinen käsite...

Kuitenkin!

Ihan tuoreimpana tuttavuutena tälle listalle on päässyt Katsuki Yuuri ylläri pylläri Yuuri on ice!sta. Jo ensimmäinen jakso pisti minut itkemään sen verta, että löysin Yuurista jopa liikaa omia piirteitäni.

Realistisin vaihtoehto

Ongelmana tämän hahmon kanssa on kuitenkin se, että A) minä olen sen mallinen kuin olen ja B) tässä sarjassa ei juuri ole minua miellyttäviä asuja. Oikeastaan ainoat luisteluasut, jotka lämmittävät sydäntäni ovat Yuurin ja Victorin Stay Close to me duettoasut... mutta Victor...

Hahmona myös Yurio viehättää minua, mutta siihen olen vielä vähemmän sopiva, kuin Yuuriin. Ehkä menenkin tällä versiolla:

Pam pam paaaaaaaaaaa!

Syksyllä kaverit saivat tökittyä tarpeeksi ja hankin vihdoinkin itselleni PS4n ja Overwachin. Oi voi, mikä oja. Hyvin moni hahmo viehättää minua, mutta ihan cosplay-mielessä olen harkinnut Mercya ja Sombraa, mutta kaikista kuumista kuumin on Widowmaker.

Kaikki ja kaikkien vaarit haluavat tehdä Mercyn.

Siistein Sombra

Da Widowmaker

Saa nähdä riittääkö kärsivällisyys ikinä yhteenkään näistä saati järki kaikkeen kiiltävään ja liukuvärjättyyn matskuun. Epäilen suuresti.

Koska paskat ideat ja paskat sarjat, Rorunen kanssa tuumimme, että voisi 'ihan vaan läpällä cossata' sarjasta Love Stage. Izumi Sena ja Ichijou Ryouma ovat sarjan typerääkin typerämpi pääpariskunta. Emmehän ole Rorunen kanssa tehneet yhtään varsinaista pari-cosplayta WCS:n ulkopuolella. Tästä on mukava aloittaa. Jotenkin olen jaksanut katsoa ja lukea koko sarjan, vaikka se ei mitenkään maatamullistavaa viihdettä ole.

Nämä asut.
Seena vas. ja Ryouma oik.

Ainakin sarja on ihan nättiä katsottavaa ja Senalla on hupsuja vaatteita. Rorune tulee olemaan kuumin Ryouma ikuna ja Hoi komea poika! Meidän pitäisi lopettaa tämä tällainen tapailu... (Jossain välissä jopa harkitsin vielä typerämpää läppäcossia tästä sarjasta; nimittäin taikatyttö Lala-Lulua.)

Suurena iskuna sydämeen tuli jossain välissä Vocaloid-musiikkivideo Rinin ja Lenin World Domination how to. Kappale itsessään on kiva, mutta sanat ja video veivät minut aivan mukanaan. Olenkin siis pyöritellyt mielessäni ajatusta, joko Rinin tai Lenin anarkisti-asusta.

Jee jee kaksrivinapitus!

Tässä vaiheessa minulle on lähes se ja sama kumman teen Rinin vai Lenin, mutta jos en saa ketään huijattua parikseni, niin teen yksinäisen Lenin. Len on sentään suosikki-Vocaloidini.

Höpsönä innostuksena löysin myös yhden sielunveljen One Punch Manista. Onsoku no Sonic on tarpeeksi vakava perseilijä, että osasin rakastua.

Superninjaaaaaa! Taistelulajien taitajaaaa!

Hervoton makkarankuoriasu ei kuitenkaan huuda nimeäni millään tasolla, mutta onneksi herra heiluu myös arkivaatteissa välillä. Hiusponnari olisi taas omien pelkojen kohtaamista...

Ja hups oho... Menin ja puhuin itseni pussiin, koska tulevaisuudessa olis tarkoitus ihan oikeasti tehdä Haikyuun Sugan peliasu...

Suga-muru

Onneksi Ouluun avataan pian uusi Seikkailupuisto, jonne minulla on kotoa matkaa kiven heiton verran. Aion roikkua puussa niin paljon kuin pystyn ja kykenen. Ehkä siinä saisi vähän uskottavammat urheilupoika kädet...

Tämä oli tässä tältä erää. Seuraavana vuorossa on Frostbite, joka on jo huomenna! Iiip! En muista taas, millon olisin ollut näin pähkinöinä conista ja sen puvuista. Edellisestä isommasta tapahtumasta on selkeästi aivan liian kauan.

Fukka kiittää!

PS: Olen ehkä vihdoinkin saanut haltuuni jokseenkin sopivan peruukin Mashiro Ichijolle!

Keskeneräistä ja kierrätettyä - 2016

Hei hoi ja töttörööö!

Voin ihan rehellisesti sanoa, että ensimmäistä kertaa olen unohtanut blogini olemassa olon. Cosplay-hommat ovat levänneet laakereillaan jo jonkin tovin, mutta näin vuoden päätteeksi pitää vähän taas ynnätä ja katsoa taakse päin. Vuosi on ollut jokseenkin uuden moinen... ainakin minulle näin henkilökohtaisella cosplay-tasolla.

Pukuja ei tullut valmiiksi tänä vuonna kuin viisi. Vanhoja pukuja tuli kierrätettyä paljon, mikä on ihan hyvä juttu, mutta osittain se oli syynä "vähäiseen" pukusaldoon tänä vuonna.

Kuvaajat: Kis, Rorune, Soffi, Kis ja Kis

Sain tehdä yhden elämäni unelmapuvuista, kun vihdoinkin väänsi Halloween Town! Soran. Fujimoto on myös päästy ruksimaan listalta pois, vaikka se ei ehkä ihan unelmapukuihin lukeudukkaan. Aivopieruna syntyi Kagome ja pitemmän kaavan perseilynä Mercedes löysi tiensä WCS-lavalle. Ja koska vuonna 2016 löysin yhden elämäni syvimmistä ojista, Haikyuun, väänsin kasaan myös Shimizun. Ainoastaan Kagome on näistä puvuista selainen, jonka kanssa ei tullut mitään ongelmia osaamisen tai toteutusmenetelmien kanssa. Kaikissa muissa olen joutunut tekemään jotain uutta jollain tasolla.

Peruukkien puolesta tämä vuosi on ollut ihan perseestä. Fujimoton peruukkeja piti tilata ihan liikaa, Kagomen peruukki ei ennättänyt Aconiin ajoissa, Mercedekselle peruukin metsästäminen oli ihan tuskaa ja tilaamistani peruukeista yksi saapui minulle viime viikolla... siis yli 3 kuukautta kisan jälkeen.

Sellainen uusi asia minun elämässäni on tapahtunut vuonna 2016, että pukuja on kesken vaikka kuinka monta. Tai ainakin niiden osia.

Tein Orenji no furo jijou'n Tatsumille hupparin, jonka olen jo onnistunut hukkaamaan johonkin, ennen Cosvisionia. Tatsumille olen kerännyt lähes kaikki vaatteet myös ns. kouluvaatetukseen. Ainoastaan housut pitäisi ommella ja peruukki muokata ja herra olisi valmis.

Hali oli uutta kepakkoa ja uusia hartsikiviä luvassa Cosvisionia varten, mutta sitten tulikin muita juttuja elämään. Halista ja woodin Valista on jo kivoja kuvia olemassa, mutta silti olisi mukava saada yhteis kuvia vielä niin, että propitkin ovat mukana.

Kokuri-san on vaille vain muutamaa pikkuasiaa ja sitten yksi versio siitä olisi valmis. (En luultavasti jaksa väsätä uutta hienompaa takkia Frostbitea varten, joten animeversiolla mennään.) Viime ajat se kuitenkin levännyt vain laakereillaan...

Suga on mahdollisuus Frostiin. Tarkoituksena olisi vain muokata peruukki kuntoon ja käyttää Shimizun collaripukua "casuaali Sugana". Jos vain löydän vielä samaa kangasta, niin harkitsen uuden takin tekemistä. Tarkoitus olisi velä tulevaisuudessa tehdä Sugalle myös peliasu ja kavereitakin olisi sitten pitäisi olla mukana. 

Kaikkien näiden lisäksi olen tilannut varmaan 50 peruukkia muille hahmoille, joita en ehkä koskaan ole täällä maininnutkaan.

I got bitches.
woodi, miä ja Kis

Cosvision oli minulle uusi tuttavuus ja reissu oli ehdottomasti yksi parhaista tapahtumista tänä vuonna. Pikku poppoo ja vaihtoehtoinen autoseura olivat kivan raikas pieni seikkailu keväälle. Lisäksi Hämeenlinna ja Verkatehdas olivat molemmat ihania. Hauru ja Senjougahara pääsivät ulkoilemaan Cosvisionissa ja olen edelleen hyvin onnellinen Kissin ottamista Senjougahara-kuvista. Harvoin osaan katsoa itseäni kuvissa niinkin myönteisesti. Varmasti osasyy siihen, miksi Senjougaharasta on tullut pukuna minulle niin rakas.

Kuvasi siis Kis.

Senjougahara pääsi mukaan myös Aconiin Jyväskylään (Paviljonki oli tosi jees), koska Kagomelta uupui peruukki. Toisena vuoden kierrätyspukuna oli Nice, joka on vanhempaa kastia. Nice pyörähti Frostbitessa pikkuruisen Baccano!-ryhmän ohella, mutta vasta Aconsissa saatiin koko ryhmä vihdoin kasaan. Nice ja Baccano! ovat ihania, vaikka en hirveästi välitä sokeudesta.

Tyksin myös näistä kuvista paljon.
Kuvasi siis Kis

Soffi, woodi, miä, Harri, Rorune ja Kide
Kuvasi Rabbana

Kuvasaldo koko vuodelta on jäänyt aika niukaksi. Osittain ajan ja osittain kuvaajan puutteen vuoksi. Edeasta ja Seiferistä oli tarkoitus saada VIHDOIN kunnolla kuvia, koska molemmat ovat sellaisia pukuja, joita ei ihan joka tapahtumaan voi laittaa päälle. Ehkä vielä joskus saamme puvut päälle jonkun tapahtuman ulkopuolella ja saamme jonkun osaavan ihmisen myös kuvaamaan, että olisi edes jotain kuvia olemassa tästäkin kaksikosta. Ehkä myös Shep ja Stella saadaan vielä joskus päälle...

Rorune & miä
Kide kuvasi.

Koko viime kesä tuntui olevan täynnä tapahtumia, mutta se outo juttu niissä oli se, että lähes kaikki olivat täällä kotona, Oulussa. Tapahtumia oli tiuhaan, enkä mitenkään olisi kerennyt tehdä uusia pukuja jokaiseen, joten vanhat pääsivät kiertoon.

Kummacon, jossa pikkuporukalla näytimme naamaamme ja hajoilimme. Houzuki näytti naamaansa tuolloin. Mitään sen kummempaa ei oikeastaan tapahtumasta jäänyt käteen. Paitsi ältsyn hyvä soppa-asia, josta unelmoin vieläkin. Kummacon oli ainoa näistä paikallisista tapahtumista, jossa olin ihan puhtaasti kävijänä paikalla.

Houzuki on fab.
Kuvasi woodi

Chibissä olikin sitten tuomarihomia luvassa ja Aseminaaarissa heiluin juontajana. Kagome pääsi Chibiconissa näyttäytymään ja seminaariin vedin päälle jälleen jossain määrin ajankohtaisen Pokemonin Jamessin. Molemmat tapahtumat olivat aikalailla tuttua huttua.

Tapahtumien puutetta tässä kaupungissa ei ole. Ensivuoden puolella uutena tulokkaana on vielä Matsucon, jota odotan mielenkiinnolla. Suurempana kynnyksenä on enemmänkin kävijöiden vähyys. Jää nähtäväksi voiko yksikään näiden leveyspiirien tapahtuma koskaan kasvaa "isoksi tapahtumaksi". Pohjoisesta puuttuu suuret massat, jotka täyttävät etelän tapahtumat ja tekevät niistä "isoja tapahtumia". Lisäksi näyttäisi siltä, että pohjoisesta on aina lyhyempi matka etelään kuin etelästä pohjoiseen.

Piti vissiin päästä Traconiin.
feat. woodin käsi.

Syksyn alussa koitti jälleen Tracon ja WCS. Tracon on aina ihana tapahtuma ja sitä se oli nytkin. Tunne myräkkä WCS:n takia ei vieläkään ole täysin loppunut. Oudointa on se, kuinka toisen sijan saavuttaminen tänä vuonna WCS-karsinnoissa on jättänyt paljon paskemman tunteen kuin sijoittumatta jääminen 2015. Osittain tähän on syynä oma krittisyyteni itseäni kohtaan, mutta silti en ole ihan sinut vielä asian kanssa.

Tracon tarjosi kuitenkin myös älyttömästi hyviä juttuja. Kaverit ovat parhautta ja se, että pääsin osoittamaan jonkin moista kunnioitusta Haikyuulle cosplayn muodossa, oli ihanaa. Vaikka olinkin vain ihmis proppi...

Miä, Oikawa: Anniilaugh, Kageyama: Yaci ja Hinata: Kasa
Kuvasi Kis

Tällä vuodella on ollut hyvät ja huonot puolet. Kuvasaldon pienuutta itkeskelen öisin ja raivoan peruukeista, mutta sain viettää ihanan conivuoden kavereiden kanssa. Uutta ja ennestään tuttua. Kirjoittelen tässä ehkä jossain välissä tämän hetken pukukutinoista, joita on vaikka muille jakaa. Frostiin lähtee mukaan Kokkuri-san ja hyvin suurella todennäköisyydellä Suga jossain muodossa.

Fukka kiittää ja toivottaa hyvää uuttavuotta! Olkoon vuosi 2017 parempi ja hienompi kuin 2016!

Kokkuri-san, Kokkuri-san, voisitko valmistua?

Hello!

Elikkäs elikkäs. Sain aivopierun tehdä puvun kahdessa viikossa. Puvun, joka sisältää mm. liukuvärjäystä. Ei, Fukka ei.

Ihastuttava kodinhoitaja.

Tiesin heti alkuun, etten kerkeä värjätä ja painaa tuota haoria, joten ihan suosiolla valitsin yksinkertaisemman anime-version. Tarkoituksena on myös tehdä toinen kuvioitu haori Frostiin... mutta katsotaan, miten jaksan.

Ei siis valkoisia kuviointeja. Pelkästään liukuvärjäykset.

Haori oli siis se asia, mistä lähdin liikkeelle tämän puvun kanssa. Tajusin myös, etten ole koskaan aikaisemmin kunnun haoria edes tehnyt, joten piti hieman opiskella ensin.

Laskuja ja muistiinpanoja.

Värjäyksen päätin tällä kertaa tehdä Dylonin-käsiväreillä, joita en ole koskaan aikaisemmin käyttänyt. Saattaa kuitenkin käydä niin, että tulevaisuudessa turvaudun niihin, koska jauhemaista väriä on niin paljon helpompi annostella kuin nestemmäistä. Lisäksi värjäys ei vaadi niin montaa työvaihetta kuin EMO-värit, joita olen enemmän käyttänyt. Lisäksi Dylonin värit sotkevat ympäristöä kuten kylpyhuonetta paljon vähemmän. Ainoa huono puoli on niukka värivalikoima.

Menin sitten Navy Bluella, koska Bahama Blue vaikutti liian kirkkaalta ja koko kaupungista ei löytynyt Ocean Blueta. Ocena Blue olisi kenties ollut sopivin, mutta en saanut sitä käsiini mistään aikataulun takia.

Testing... Testing...

Tein muutaman testin löytääkseni oikean väri-vesi-suhteen ja harjoitellakseni vähän dippaamista. (Edean liukuvärjäys tehtiin aivan juosten kusten.) Tämä osoittautui hyvin hauskaksi ja loppupelissä tosi simppeliksi. Olen kai päässyt jollain tasolla yli värjäyskammostani, koska tästä jopa nautin.

Ennen varsinaisen haorin värjäystä ompelin sen suurimmalti osin kasaan, jotaa mittasuhteet olisivat kohdallaan ja kaikki värjäys rajat olisivat suhteellisen samoissa kohdissa. Haori oli kolmessa osassa värjäys vaiheessa; hihat ja miehusta. Siinä sai kikkailla, miten dippailun saa onnistumaan näin kotioloissa.

Siinä ne odottaa värjäystä.
BTW paras ostos: tuuletusrekki.

Dippailu meni vähän... sinne sun tänne. Hihat piti dipata tosi oudossa kulmassa eivätkä hengariviritelmäni mahtuneetkaan siihen saaviin, jossa miehusta dipattiin. Aina dippaus kierrosten välissä hulautin saavin väriliemestä osan laakeampaan ja matalampaan astiaan, että hihat sai dipattua. Sitten liemi takaisin saaviin, että voi lisätä taas vähän väriä ja että vesi-väri-suhde pysyy kunnossa. No, kaikki olisi mennyt ihan hyvin näinkin, ellen yhdessä vaiheessa olisi dipannut vähän liikaa...

Kivaa tietää tarkalleen, missä kohtaa teki virhen, mutta sillä ei enää ole mitään väliä, koska homma on jo kustu eikä asiaa voi pelastaa. No, vuoritin nyt tämän haorin jo, joten saan siitä itselleni kotitakin, jos en muuten koskaan käytä.

No, jotta edes joku liukuvärjäys saatiin onnistumaan päätin tehdä vähän ylimääräistä...

No jee!

Liukuvärjäsin Kokkuri-sanin korvien sisäosiksi tulevat palaset... mutta kannatti! Koska korvista tuli näin älyttömän nätit. Tein ensin täysin valkoiset korvat, joihin yritin kangasmaalein maalata vähän jotain efektiä, mutta se ei ottanut tulta allensa. Sitten pyllyilin vähän ylijäämä värillä, joka oli jäänyt toisesta projektista ja tässä tulos.

Meikkitesti samassa.

En ole aikaisemmin päässyt tekemään mitään eläimenkorvia. Nyt pääsin ja jee! Oli kivaa, tuli hyvet korvat ja saan piilottaa omani peruukin alle. Monesti peruukit nimittäin ovat päähäni niin isoja, että korvat menevät pakosta ruttuun.

Peruukki oli muuten alunperin kihara. Kuitu on ihan ok laatuista eli meinaa mennä vähän sotkuun, mutta saa silti selväksi. Ennen suoristusta kiharat meinasivat kyllä olla yksi hamppukasa. Vaikka muokkasin jo otsatukan jollekin mallille, aion lisätä siihen kuitua ennen Frostia, että saan siihen kunnolla volyymia.

Tämmönen se oli.

Kimonossa, "jubanissa" ja obissa ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Vihdoinkin olin reipas ja tein ihan kaavat kimonoa varten ja kunnon muistiinpanot, ettei aina tarvitse laskea kangasmenekkiä tai miettiä kuinka leveitä ne paneelit olikaan.

Vaatetus... taas.

Pääsin tekemään Kokkuri-sanille aivan hillittömän kulkusen. Pohjana käytin muovista joulupalloa, jonka päällystin worblalla. Worblasta lisäsin myös "pötkylän" kulkusen ympärille ja killutinsilmukan. Lopuksi leikkasian ja hioin dremelillä palloon kulkuseen kuuluvan aukon. Monta kerrosta Erikeepperiä, pohjamaali, maali ja lakkaus. Nyt mulla on jytykulukunen.

Olisin voinut silotella tuota worbla-palloa loppu ikäni.

Ja koska olen ärsyttävä, tungin sisälle vielä möhkäleen worblaa, että se kolisee.

Vähän osviittaa koosta.

Ainoa asia, mikä ei valmistunut Kitaconiin mennessä oli kulkusen kaulanaruasia. Sekin oli lähes valmis, mutta en tykännyt lopputuloksesta, joten piti tehdä uusi. Ihan hyvä vaan, niin saan rauhassa askarella paskarrella sievän.

Kokkuri-san lähtee ainakin yhdeksi Frostin puvuksi. Mille päivälle se tulee? En vielä tiedä, koska hurahdin ja kokeilin myös jotain tällaista:

Suga on muru!

Fukka kiittää!

Sain, mitä odotin - Kitacon 2016

Hei.

Kitacon oli jälleen. Siihen nähden, että tapahtuma oli yksipäiväinen, conikrapula on hillitön. Ihan kaikkea en laita Kitaconin piikkiin, koska nyt kroppani käy urheaa taistelua flunssaa vastaan ja makaan siksi sängypohjalla.

Minulla oli uusi puku tekeillä Kitaconia varten. Ihan ensimmäinen suunnitelma oli vihdoin ja viimein aloittaa Ichijon tyttöversio, mutta koska en löytänyt sopivaa kangasta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Kide nimittäin muistutti, että olen suunnitellut tekeväni Kokkuri-sanin sarjasta Gugure! Kokkuri-san. Kahden viikon iskuaika ja kimono-asioita jotka ovat tuttua huttua. Suunnitelma ei kuitenkaan mennyt ihan niin. Vaikka olen joskus onnistunut väsäämään pukuja hyvinkin lyhyessä ajassa, on tilanne eri, kun on työssäkäyvä ihminen ja on oppinut näpertämään kaikkea turhaa ihan liiankin pikkutarkasti.

Lähes valmis.

Paljosta ei jäänyt kiinni, ettei Kokkuri-san olisi valmistunut, mutta inhan työ- ja cosplay-viikon jälkeen kroppani päätti sanoa itsensä irti enkä saanut pukua sittenkään valmiiksi.

Koska koko tapahtuma meni jälleen aika käsikynkässä woodituksen kanssa, päätin pariutua ja laittaa Haurun päälle. (woodi siis Sophiena.) Se oli hyvä ratkaisu, koska monimutkaisempi puku olisi kuitenkin ollut enemmän tiellä ja haittona. Muutenkin mehut lopussa, niin varoppa siinä sitten valkoista kimonoa koko ajan.

Mitäs sielä Kitaconissa sitten? No, minulle ja woodille tarjottiin samaa nakkia kuin vuosi takaperin eli hommia cosplay-kisan tuomaristossa. Seuranamme oli Chiina, joka myös oli mukana vuosi sitten. Uusiokäyttötuomaristo. Kertoo paljon siitä, miten paljon täällä pohjoisessa on porukkaa...

Chiina, miä ja woodi.
Hehkeänä kuten aina.

Heti aamupäivästä badget, tavarat kirpparille ja tuomaroimaan. Pientä taantumista viime vuodesta oli havaittavissa, kun heti alkuun saimme tietää, että cosplay-pukuhuonetta ei tällä kertaa oltu järjestetty lainkaan. Kehotettiin käyttämään invavessaa. Myös cosplay-kisaan ilmoittautuminen oli siirretty "tuomarointipisteelle" eli toisin sanottuna kisaajat jonottivat ilmoittautumaan samaan aikaan, kun me kyselimme kuulumisia kisaajilta vieressä. Itseäni tämä ahdisti sekä tuomarina että kisaajien puolesta. Välistä ei tuntunut olevan minkäänlaista rauhaa tai yksityisyyttä keskittyä sen hetkisiin kisaajiin, kun seuraava hengittää kirjaimellisesti niskaan.

No, tuomaroinnit hoidettiin lopulta kohtuu sutjakkaasti ja päästiin itse lavaosuuden pariin. Kisa oli hyvin paljon sitä, mitä odottikin; paljon nuoria kisaajia ja aika paljon ensikertalaisia. Siitä huolimatta kaikilla oli aivan älytön lavapresenssi. Pääsinkin kehumaan osaa palautteenannossa, mutta joillekkin kävin ihan vartavasten asiasta mainitsemassa kisan jälkeen.

Lounas

Kitacon on niitä harvoja tapahtumia, missä oikeasti löydän tieni green roomiin. Koska tapahtumapaikka on niin kompakti, on green roomkin helppo löytää. Tankkausta tässä välissä ennen päivän viimeisiä virallisia koitoksia. Tai no ei minulle virallisia.

woodi ja Rorune olivat tehneet pinen cosplay-infopläjäyksen, joka esitettiin päivän loppupuolella. Ohjelmasalina toimi tuo samainen juhlasali, jossa myös cosplay-kisa käytiin. Valaistus oli mitä hirvein ja valkokankaalle heijastetut diat eivät tästä syystä olleet sitä parasta antia. (Myös kisan aikana ainoana valonlähteenä oli luonnonvalo, joka paistoi ikkunoista eli vain toiselta puolelta salia.) Se oli ehkä pienempi paha, koska samaan tilaan oli ujutettu myös taidekuja salin perälle. Kakofonia oli taattu.

Rorune vas. ja woodi oik.

Minun oli tarkoitus olla se häirikkö katsomossa, mutta hommani varastettiin.
Päädyin painamaan nappia.

Näissä tiloissa ohjelman pitämiseen ei hirveästi ole tiloja. Siinä mielessä pidin aiemmasta tapahtumapaikasta enemmän, koska siellä oli kunnon auditorio omana itsenään. Iso juhlasali menee vielä lavajuoksukisan puitteina, mutta puheohjelmalle se on vähän inha. Kuulemani mukaan kauneudenhoitoluento puolestaan pidettiin pelihuoneessa...

Tämä Kitacon ei ollut sen kummoisempi kuin aiempikaan. Vähän oltiin otettu takapakkia, mutta kaikki kuitenkin tuntui pelaavan jotenkin. Tietenkin tunnelma on vähän eri, kun järjestäjät eivät ole ns. skeneihmisiä. Onneksi kehossani on loppuunpalajan ominaisuus, että voin puskea tarvittaessa päivän läpi suhteellisen edustuskelpoisena siitä huolimatta, että pää meinaa räjähtää. Siksipä Kita oli semisti ok.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on viimeistellä Kokkuri-san, joka luultavasti sitten nähdään Frostissa. Joku versio Tatsumista olisi tarkoitus saada vietyä loppuun myös. Kirjoittelen niistä sitten vähän ajan päästä.

Fukka kiittää ja painuu koomaamaan loppu päiväksi!

PS: On nyt todistettu, että Naruto on parempi kuin Bleach, koska kaikki kirpparille raahaamani Naruto-roinat menivät kaupaksi, mutta Bleach-romuista vain osa.