Kymmenet kysellen

Hei hei!

Siitä on vierähtänyt hetki, kun olen viimeksi kirjoitellut mitään. Elämässä on kiirettä pitänyt Aconin jälkeen, kun on kaiken moisia kavereita ollut pyörimässä ympärillä ja pukujakin jopa tehty. Viime merkinnän aikoihin ei ollut tunnelma mitenkään katossa, koska bloggasin tuolloin sairaalan yhteispäivystyksestä. No, siltä reissulta jäi käteen saikkua ja rikkinäinen sääriluu.

Nyt kuitenkin hyppään haasteen pariin, jonka Mii Cosplay minulle nakkasi. Kiitos siitä! Vastailen siis kymmeneen kysymykseen.

1. Mikä on lempipelisi ja miksi?
- Tällä hetkellä lempilautapelini on Mansion of Madness tai Dead Winter. Olen huomannut, että tykkään hirveästi monimutkaisemmista lautapeleistä, joissa pelataan ainakin jollain tasolla tiiminä muiden pelaajien kanssa. Sitten, kun kavereiden kanssa voi heittää pelin vielä lieväksi ropetukseski...
Videopeleistä lempipelini ovat Final Fantasy VIII ja X. FFVIII:n taistelumekanismi ja hämärät juoniskenaariot jaksavat aina viihdyttää. Lisäksi kaksi lempihahmoani ikuna ovat tuossa pelissä; Squall ja Seifer. FFX on puolestaan tarinana hirveän kiehtova. Vollotan tietyt pätkät läpi joka ikinen kerta ja omalla kohdallani hahmoihin samaistuminen on niin syvällä, että välillä ahdistaa. Sitten on tietenkin Kingdom Hearts, joka pelisarjana on suosikkini.

Tun tun tuu! Siellä on poijjaat + ihana Edea.

2. Mikä harrastus on sinulle tärkein?
- Tällä hetkellä tietenkin cosplay. Tuon jalan takia kaikki liikuntaharrastukset, joista pidän eniten, ovat pannassa. Rullaluistelu ja kaikki juoksulajit sunmuut ovat vielä kaksi kuukautta kiellettyjen listalla. Joogaa olen jaksanut tehdä jonkin verran, mutta sitäkin pääsen kunnolla taas aloittelemaan vasta vähän ajan päästä. Voin sentään ommella ja lukea mangaa.

3. Mitä teet työksesi tai mitä opiskelet?
- Olen hurmaava tekstiilimyyjä aina silloin, kun en ole sairaslomalla. Enimmäkseen pyörin miesten vaateosastolla, mutta tarvittaessa myyn myös paristoja ja paistinpannuja. Myös satunnainen kassaihminen.

4. Oletko matkustanut Suomen sisällä? Missä ja miksi?
- Oih voih... Niin paljon. Pohjoinen ja aivan etelä ovat tutuimmat paikat. Kesälomamatkailua on harrastettu molempiin suuntiin. Posion ja Kuusamon metsät on tultu koluttua jalan ja hevosen selässä. Minä olen pieni eräheppajorma, kun vain saan tilaisuuden. Etelässä kaupunkimatkailu on vienyt voiton. En laske conimatkailua ihan perusmatkailuksi, koska silloin näkee lähinnä yhtä ainoaa rakennusta.

5. Missä maissa olet käynyt? Kerro paras muistosi!
- Ruotsi, Norja, Venäjä ja Thaimaa. Olen ollut lentokoneessa jopa kaksi kertaa elämäni aikana. Venäjä ja Thaimaa ovat olleet mukavimmat reissut. Thaimaa tietenkin siksi, että se on minulle niin eksoottinen ja lämmin paikka. Siellä pääsi kokeilemaan ja näkemään niin erilaisia asioita kuin täällä Pohjoismaissa. Venäjä oli taas ihan oman laisensa kokemus, koska sinne lähdettiin leirille töihin ja näkemään vanhoja kavereita parhaiden kamujen kanssa. Matkustaminen Arkangeliin oli seikkailu. Siellä eleleminen viikon verran oli seikkailu.

Lenin

6. Mitä tulevaisuuden suunnitelmia tai tavoitteita sinulla on?
- Tällä hetkellä ajatukset ovat aika tyhjinä. En tiedä, mikä oikeasti haluan olla isona. Nyt vaan teen sitä, mikä on kivaa ja katson jos eteen sattuisi jotain jännittävää. Töissä on kivvaa, on ihan uusi asunto, aikaa ja rahaa olla ja elää, tärkeitä ihmisä ympärillä. Nyt on hyvä olla, joten minulla ei ole kiire mihinkään.

7. Mitä olet tehnyt kesällä ja/tai tulet tekemään?
- Ollut ihan hirveästi töissä :D Sitten meni räks poks ja olen lusmunnut sisällä suurimmaksi osin, koska en ole voinut nauttia kesäaktiviteeteista. Olen sitten ollut naimisissa ompelukoneen ja kuumailmapuhaltimen kanssa. Jahka Traconista päästään ja jos kelit suo, otan ilon irti siitä, mitä on jäljellä. Ai niin paitsi, että pitää mennä takaisin töihin.

8. Mikä on lempivaatekokonaisuutesi? Kerro tai näytä kuva!
- Ööm. Ei sellaista oikeastaan ole. On vaatekappaleita, joista tykkään hirveästi, mutta mitään tiettyä comboa ei ole josta tykkäisin ylitse muiden. Shortsit ja mekot on aina kivoja.

Lempimekko ja päivä, jolloin kipsi ei vituttanut.

9. Mikä on mottosi? Miksi?
- "Jos seisoo toinen jalka eilisessä ja toinen jalka huomisessa, kusee tämän päivän päälle." Aika hyvin kuvastaa omaa ajattelutapaani elämästä. On muitakin lausahduksia, joista pidän ja otan osviittaa, mutta tämä on ehkä ainoa, joka kokonaisuudessaan on minuun tarttunut.

10. Mikä on ollut parasta tässä vuodessa tai parasta, mikä on tulossa?
- Ööö äääm... On niin hirveästi ollut kaikkea ja varmasti vielä tuleekin. Ehkä sellainen erikoinen kiva juttu on ollut onnistunut leffakesä. On tullut katsottua paljon elokuvia kesän aikana sekä kotona että teatterissa. Oikeastaan kaikki, mitä leffoissa on tullut katsottua ovat olleet tosi hyviä elokuvia (mm. Jurassic World, Mad Max: Fury Road, Paper Towns...). Kotioloissakin olen katsonut paljon minulle uusia leffoja, jotka ovat olleet hyviä.

Se oli sitten siinä. En hippaa ketään, koska olen hyvin saman tyyppisen haasteen tehnyt joskus aikaisemminkin. Aivot eivät toimi sen vertaa, että saisin kysymyksiä keksittyä.

Fukka kiittää!

PS: Voi olla, että kirjoittelen Traconin puvuista jotain tai sitten en. Aika näyttää.

Laiskemman puoleinen Animecon 2015

Hoi moi!

Animecon hurahti ohi. Coniviikko oli aivan hillitöntä hullunmyllyä. Aika ei meinannut riittää yhtään mihinkään, mutta kaikkea piti keretä tehdä. Vasta torstai-iltana pääsin kasaamaan matkalaukun sisältöä ja tarkistamaan pukujen tilannetta. No hups hups oho... Kenshin, joka mukaan lopulta lähti, olikin hitusen enemmän korjailun tarpeessa kuin muistin. Sen verta jaksoin samaan hätään säätää, että tein herralle uudet sukat, koska vanhat ovat kuluneet täysin puhki.

Tabit on niin mukavat.

Hirveällä hulinalla perjantaina suoraan töistä hypäsin conimobiilin kyytiin ja huristelimme kohti Kuopiota. Jännittäväksi yllätyksemme majapaikkamme oli vallannut puolet Oulun väestöstä. Huoneet olivat harmillisen ahtaat näin cosplay-ihmisä ajatellen, mutta siitäkin selvittiin.

Titta på min jättefin hakama!
Kuvasi: Kide

Lauantaina päällä oli siis Kenshin. Pakatessa huomasin, että miekan tuppea olisi voinut korjailla ja peruukkia vähän laittaa jotenkin. Ei kuitenkaan ollut jaksamista saati aikaa moiseen, joten menin sieltä, mistä aita on rikki. Tähän asti en ikinä saanut kunnon kuvia, joissa hakama näkyisi kunnolla. Nyt on nistäkin kuvia. Hakamat ovat tosi mukavat ja nätit, vaikka niiden silittäminen on aina yhtä helvettiä.

Yllättävän paljon tuli istuttua ohjelmissa lauantaina, vaikka ensin tuntui siltä, että ei ole hirveästi kiinnostavaa ohjelmaa tarjolla. Avajaiset tuli katseltua, mikä oli ihan hyvä, koska sieltä päädyimme Cosplay-kisaamisen 101 -luennolle. Hirveästi ei yleisössä ollut porukkaa, joten oli ihan kiva täyttää penkkejä. Asia itsessään oli minulle hyvin tuttua, koska jotenkin on nuo kisat tulleet tutuiksi. En ymmärrä miten.

Teppo oli Aconissa mukana ja Tepolla oli ihan oma seikkailu koko conin ajan.
Hävyttömästi nyysin woodilta kuvia.

Sitten löysin tieni Doug Walkerin Movies Everybody Disagrees with You on -höpinöihin. Herra itse on hyvin viihdyttävä ja osaa asiansa, mutta yleisön puheenvuorot tekivät ohjelmasta todella puuduttavan ja tylsän. Walker kyllä osasi hyvin katkaista puhujat, kun aiheet alkoivat rönsyilemään. Loppuosan ohjelmasta vietinkin laattoja siirrellessä. Pienenä huomiona kuitenkin se, että vaikka ohjelman kielenä onkin englanti, niin sen kielenkäytön voisi silti pitää puhtaana.

Teppo kävi katsomassa kisan.

Cosplay-kisat piti tietenkin katsastaa. Uusi kolmijaottelu oli ihan kiva, mutta selkeästi vaatii vielä hiomista. Tasoltaan kisat olivat kohtuullisia ja itse tykkäsin varsinkin Easy- ja Hard-luokan voittajista. Onnea siis pärjänneille! En kuitenkaan ymmärrä, mikä vika on suomenkielessä, vaan pitää nimetä asiat finglis-meiningillä. Easy, medium ja hard... miten olisi helppo, keskitaso ja vaikea? Helmi-kisa oli ainakin minulle positiivinen yllätys, josta en tiennyt mitään. Juonnot kuitenkin tekivät kisasta välistä hyvin kiusallisen. Kisaajat näyttivät eksyneiltä, kun poseeraaminen oli ohitse, mutta juontaja vaan painaa eteenpäin nippelitiedon selostuksella. Juontajan sepostukset olivat myös ainakin minulle vain turhaa papatusta, joka ei suurimmaksi osaksi kiinnostanut ollenkaan.

Kettu!
Taidekujalta tuli poimittua taas ihana asia.

Olin ostanut lipun Animekonserttiin, mutta ruoka kutsui enemmän. Tarkoitus oli viedä lippu infoon ja sitä kautta lahjoittaa se eteenpäin, mutta se vähän niinku unohtui. Vähän harmittaa, etten päässyt konserttiin, mutta toisaalta kuulin myös, että Guren no Yumiya jäi soittamatta. Sitä odotin eniten, joten en ehkä menettänyt mitään.

Oli kuuma. Uusi viuhka on ihana.
Kuvasi Kide

Sunnuntaina koitti se kauan odotettu ja mietitty Duke and Bitches -uudelleen esintyminen. Kohta on kaksi vuotta menyt pukujen tekemisestä ja olihan tuo aikakin päästä kuvaamaan. 

Aamu oli omalta osaltani jotenkin hektinen. Piti syöksyillä paikasta toiseen puolipukeissa, pakata ja saada pukukin päälle. Puolet omaisuudestani unohtuikin majoitukseen ja sinne jäivät. Ei nyt ihan puolet, mutta sitä hengaria, peruukkipussia, ja piilolinssikoteloa tulee ikävä. Vielä conipaikalla piti ahtaa itsemme pukuhuoneeseen viimeistelemään. Pukkarissa oli kivaa. Oli enmmän tilaa ja ihanoita, kauniita ihmisiä. Jotenkin pukkaritunnelma lämmitti sydäntäni suuresti.

Ottakaa kaunis Soffi.

Ja samantien pukkarista pihalle kuvaamaan. Siinä se päivä sitten menikin. Ohi meni myös Näinkin voi cossata?! -luento, mitä oli tarkoitus mennä katsomaan. Viiden hangen ryhmä on kuitenkin aika iso ja vaatii paljon aikaa kuvata. Tapani mukaan minulla oli tuhottoman kuuma koko viikonlopun ajan, mutta nuo neitoseni mun meinasivat palella. 

Meiko: Rorune, Luka: Soffi, Gumi: woodi, Miku: Pipa ja Gakupo: miä
Kuvasi: Kide

Valitettavasti outo kamera ja sen pyllypää asetukset eivät ihan toimineet niin kuin odotimme, joten nyt on paljon kuveja, jotka ovat aika hyödyttömiä. Ärsyttää, joten alan ihan oikeasti opiskelemaan valokuvausta ja kameran käyttöä. Suuntana kirjasto. 

Gumi mitä teet?

Ihan höpöjä kuvia tuli enemmän kuin tarpeeksi ja taas sain muistutuksen siitä, kuin KIVAAA on tehdä ryhmiä ja olla niissä mukana. Kamut on parhaita!

Sitten löytyikin jotain ihan muuta ja jännää. Desu-pöytä ja TWISTERRRR!

Siellä ne tytyt vääntelehtii.
Meiko ei arvosta.
Kuvasi: Kide

Huvittavintahan tässä on se, että olimme aikaisemmin vitsailleet siitä mitän Gakupo laittaisi naisensa pelaamaan Twisteriä omaksi ilokseen. Minä pyöritin ja neitoset saivat taistella voitosta. Tästä kaikesta voi päätellä, että väsymystaso alkoi olla aika korkealla. Hieman alkoi mennä hajoiluksi loppupäivä. Silti selvisimme kisoja katsomaan.

Väsytti. Sain rakkautta.
Kuvasi: woodi

Harmittavan vähän oli osallistujia esityskisassa. Mikään esitys ei noussut selkeästi esiin mitenkään über-mahtavana tai -siistinä, mutta voitto meni ihan oikeaan osoitteeseen. CMV-kisa puolestaan oli minulle jokseenkin pettymys. En sinäänsä odottanut mitään, koska CMV on Suomessa aika pieni konsepti vielä. Voittajasta olin hieman eri mieltä, mutta katsoin puolet voittajavideosta viuhkan takaa, koska en halunnut nähdä juonipaljastuksia. Pisteet siitä, että videon alussa oli varoitus juonipaljastuksista. Kunniamaininnan saanut video oli oma suosikkini, koska siinä löytyi kivaa kikkailua ja se jopa osasi aiheuttaa pienoisen ahaa-elämyksen. Voisihan näitä katsoa lisääkin.

Kisan jälkeen jäljellä oli vaatteiden vaihto ja päättäjäiset. Gakupon peruukki puristi päätä jostain syystä ihan hillittömästi, joten olin hyvin onnessani, että sain sen pois päästä. Hetken alteregoni Jenni pääsi valloileen ja tällä kertaa Jenni olikin karannut jostain tyttöjen epookki-animesta.

Absolutely Fabulous
Kuvasi: woodi

Päättäjäisistä missasin alun. Tärkeän uutisen sentään sain kuulla; Animecon muuttaa Jyväskylään! Hei hei Musiikkikeskus! Olet ahdas ja kuuma. Ei tule ikävä... ehkä.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Seuraavista koitoksista ei ole vielä tietoa, koska tässä samalla, kun bloggaan, istun päivystyksessä ja odotan tietoa siitä pitääkö jalka panna pakettiin.

Töttörööööööröööö!

Paljon onnea vaan! Paljon onnea vaan! Paljon onnea Epätoivo! Paljon onnea vaan!

Kuvan tarjosi Googel-setä.

Hurjat viisi vuotta tulee täyteen siitä, kun ensimmäisen kerran tänne blogiin kirjoittelin. Viisi vuotta tuntuu ihan hirmu pitkältä ajalta, mutta sitten alan selaamaan omia tekstejäni takaperin ja huomaan miten lyhyeltä aika se onkaan. Silti hirmuisesti on kerennyt tapahtua.

Aloitin kirjoittelun alkujaan vain sitä hätää, että saisin potkittua itseäni perseelle tässä harrastuksessa. Jossain kohtaa ehkä huomasin, että tämä bloggaaminen onkin ihan kivaa ja, että tätä blogia lukee myös joku. Blogin pitämisestä tuli cosplay-harrastuksen jatke, mikä toimi minulla ihan mukavasti. 170 lukijaa on jostakin tupsahtanut ja olen siitä ihan ymmyrkäisenä. Hyvä, jos jotakuta kiinnostaa tai jos tästä saa jotain huumoria irti. Ihmettelen edelleen, mistä näitä ihmisiä pukkaa. Vaikka suomalaisten cosplay-blogien aika näyttää olevan hiipumassa, aion jatkaa niin pitkään kuin vain suinkin huvittaa. Vaikka ei kukaan enää tätä lukisikaan.

Cosplayssa-boggaajalla on riski hukkua...
Kuvasi: Kide

Tässä on kasvettu ihmisenä ja harrastajana aikalailla. En tiedä kuinka paljon se näkyy tästä blogista, mutta huomaan ajatuksieni jalostuneen ja muuttuneen. Haluan edelleen tuoda ajatuksiani esiin ja pyöritellä asioita, mutta monet aiheet on jo koluttu läpi, osa ohittanut aikansa ja osa jääneet vain tynkämuotoon. Muiden bloggaajien kato tässä cosplay-sfäärissä varmasti vaikuttaa asiaan. Monet niistä harrastajista, joiden blogeja olen aikanani seurannut ihan intopiukeana ja jotka innostivat oman blogin pystyttämiseen, eivät juuri kirjoita enää. Sukupuuttoko tässä tulee päälle? Cosplay-boggaajat katoava luonnonvara?

...myös moni bloggaaja kuolee pakkaseen...
Kuvasi: Kangaskasa

Otteeni cosplay-harrastukseen on varmasti muuttunut niin paljon, että se näkyy muillekin. Ainakin toivoisin näin. Olen löytänyt itsestäni tunnepohjaisen pukuilijan, joka rakastaa hahmoja, sarjoja ja ystäviä. Tänä keväänä etenkin olen saanut vahvemman otteen siitä, mitä osaan ja mitä haluan osata tulevaisuudessa. Välillä on menty vaikeamman kautta, mutta vielä ollaan elossa.

... tai hirttyy peruukeihin...
Kuvasi: Kanagaskasa

Minusta jotenkin absurdeinta, mitä tämän viiden vuoden aikana on tapahtunut, on se, mitä kaikkea olen päässyt tekemään. Uusia rakkaita on tullut ympärille. Vanhoja rakkaita on löytynyt ihan uusissa ympyröissä. Ihmisiä. Minä pidän ihmisistä ja niihin olen päässyt tutustumaan. Kokeellista kuvaamista on harrastettu niin monenlaisissa olosuhteissa, että mitä häh. Bloggauksen alussa ajattelin, että en lähde kisalavoille vielä moneen vuoteen, mutta hups. Tuomarinakin on tullut istuttua, mikä ei meinaa mahtua kalloon ollenkaan, koska minulle tuomarit ovat jotain jumalia korkeampia. Tuomarit ovat ne jotka tietävät elämän syvimmän olemuksen. Kaikista käsittämättömin asia kuitenkin on se, että joku halusi lähteä kanssani kokeilemaan onneaan WCS-karsintoihin.

... joskus jopa ihmissuhteet joutuvat retuperälle...
Kuvasi: Yaci

Minulla on ollut mahtavat viisi vuotta. Tietenkin väliin mahtuu ikäviäkin asioita. Eniten kuitenkin on ollut hauskuutta, ihania ihmisiä, hyviä reissuja ja kokemuksia. Lähes kaikelle huonollekin pystyy nauramaan jo tässä vaiheessa. Tällä hetkellä tiedän mihin suuntaan haluan jatkaa ja millä tahdilla. Epätoivo elää, vaikka tällä hetkellä ei tunnu yhtään siltä, että se olisi nimensä veroinen.

... silti on kiva olla cosplay-bloggaaja.
Halittavana: woodi
Kuvasi: Kis

Fukka kiittä!

PS: Ratkoja on ollut oikeasti hukassa ehkä sen viisi vuotta.

Kopelointia

Hoi moi!

Byääh! Desucon meni. Laukku on edelleen purkamatta. Kummacon meni... Juhannuksesta en juuri muista, koska olin kuumeessa. Ja nyt olen tässä. Völlyn ja vetelehdin. Ajattelin siis jakaa Desun kuvasaldoa, joka meinasi unohtua aivan kokonaan. Olin niin intopiukeana siitä, että Aquasta on vihdoinkin edes jonkin moisia edustavahkoja kuvia. Siirrytään siis itse asiaan!

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis

Halin viimeiset tekovaiheet jäivät dokumentoimatta vähän syystä jos toisesta. Aika meinasi mennä tiukille, koska jalokivien valaminen meni alkuunsa ihan blörinäksi. Moni loppupään työvaihe osoittautui myös kohtuu tylsäksi, joten jätin suosiolla dokumentoinnin vähemmälle. Ketään ei oikeasti kiinnosta se, että pujottelen helmiä siimaan.

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis

Vaikka elänkin hieman ristiriitaisissa tuntemuksissa Halin kanssa, on se silti ihan jees. Naamavärkkini saati ruumiinrakenteeni ei sovi hahmolle juuri ollenkaan, mutta on näiden lempihahmojen leikkimisessä sitä jotain, mikä lämmittää omaa sydäntäni. Jotkut puvut on vaan itseä varten.

Tämän puvun kanssa pääsin kuitenkin ränssäämään uusia juttuja, jotka osoittautuivat kivoiksi ja ehkä vähän haastaviksikin. Kirkkaiden kivien valaminen ei ollutkaan niin helppoa, kun silikoni muotti kuivuu liian nopeasti tai ei ole vieläkään kuivunut (ihan oikeesti viimeiset muotit ovat edelleen kuivumatta kunnolla). Worblasta opin taas uutta. Tuntuu, että sitäkin osaa kohta työstää.

Ehkä oma lemppari.
Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis

Hali on vain mustaa massaa, josta välillä pilkistää jotain muutakin. Kaikki kivimmat osat puvusta eivät kuitenkaan näy juuri missään kuvissa. Päähärpäke ja kaulassa killuva silmä (ks. ensimmäinen kuva) eivät hirveästi itseään esittele. Käsikorut sentään näkyvät joissain kuvissa ihan hyvin. Viitta hirvittää vieläkin ja se odottaakin pääsyä pesukoneeseen.

woodi oli jälleen ihanin Valdrigue ja päästi minut iholle. Olen kohtuu touchy-feely ihan omana itsenäni, mutta kerta päästiin näiden herrojen pariin... piti päästä lääppimään. Kuvaaminen meni hiukkasen blörinäksi. Ehkä niin julkinen paikka ei ole paras tämän tyyppisille kuville. Siksi odottelen vähä privaatimpaa ja rauhallisempaa kuvaussessiota, vaikka kivoja kuveja näistäkin tuli. Hieman on Crimson Spell -henkeä ilman, että mennään ihan rivouden puolelle. Kiitos Kisulle, joka jaksoi meitä kuvata, vaikka aika perseilyähän se oli.

Valini mun: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis

Toisena pläjäyksenä on sitten Hauru, joka on myös oma rakkauslapseni. Hauru on sen verta kiva puku niin monesta syystä, että sitä tulen varmasti käyttämään uudestaan. Harmillisesti Desun sunnuntain kuvasaldo on hyvin vähäinen syistä että: A) tuuli ja B) minä näytän possulta.

Mulla on jotkut ihme megaripset... ? ...
Kuvasi ja editoi: Kis

Haurun takki on yksi uusi lempi-cosplay-asiani. En ole tohtinut sysätä sitä vielä kaappiin, vaan olen pukenut sen sovitusnukelle päälle. Se on myös hämmentänyt monia kyläilijöitä. 

Kuvasi ja editoi: Kis

 Tuuli riepoitteli hiuksia ja takkia mihin sattuu. Hyvä, että vaatteet ylipäätään pysyivät päällä. Haurukin kaipaa ehkä lisää kuvaamista. Yhteiskuvista woodin kanssa ei meinannut tulla mitään, kun tuulessa takki meinasi lähteä liikenteeseen, jos siitä ei pitänyt kiinni ja parhaimmillaan takin hihat läpsivät woodia naamalle. Olen kuitenkin iloinen siitä, että sormukset näkyvät hyvin monissa kuvissa. Tykkäsin niistä, vaikka olivat rumia ja vaikka toinen loppupelissä olikin hitusen liian pieni.

Tämä kuva herättää minussa paljon tunteita...
Sophie-armaani: woodi
Kuvasi ja editoi: Kis

Hauru myös opetti sen, että yksinkertainen puku voi ollakin aikaa vievä, jos alkaa turhaa ränssäämään.

Mitä seuraavaksi? Tällä hetkellä keskityn vähän aikaa muihin juttuihin. Suunnitelma oli, että teen jotain simppeliä Animeconiin, mutta huomasin asian aivan liian myöhään. En mitenkään olisi saanut tilattua uutta peruukkia ajoissa, saati oikeasti tiennyt, mitä olen tekemässä. Ichijota pyörittelin ajatuksissani, mutta koska saimme vihdoinkin koko Duke and Bitches -ryhmän kasaan johonkin coniin, niin Ichijo sai taas kenkää. Eli jompanakumpana päivänä olen Gakupona haaremini kera, mutta toisen päivän puku on vielä vähän auki. Joku ei-kuuma olisi tavoitteena, koska ihan varmasti Musiikkikeskuksessa odottaa tukehtumiskuolema ja lämpöhalvaus. Oli sää mitä hyvänsä.

Fukka kuitenkin kiittää!

PS: Täysin ei ole cosplay unholassa, vaan vietän aikaani tämän kanssa:

Saanko esitellä Paskojen Esitysideoiden Kirja

Kysymyksiä herättävä Kummacon

Moi!

Vasta nyt pääsen kunnolla kirjoittamaan viime sunnuntain Kummaconista. Vastoinkäymisistä huolimatta lopulta sain kuin sainkin itseni paikalle.

 Mitä olen ymmärtänyt, Kummaconin alkuperäinen tarkoitus oli keskittyä ainoastaan länsimaiseen populaarikulttuuriin ja muuhun. Eikä niinkään japanilaiseen. Jossain välissä conin sivuille kuitenkin ilmestyi osio 'Anime ja manga'. Siksi alkuperäinen suunnitelma oli laittaa päälle Alexia, koska se on tähän asti ainoa pukuni länsimaalaisesta lähteestä. Sitten muistin, että Aquasta ei ole vielä saatu kunnolla kuvia ja Valveella Nukulla on ihanaakin ihanampi lasitiiliputki, jota myös portaikoksi kutsutaan. Päälle vetäisin siis Aquan.

Conitreffit urhean ja komean prinssini Valdriguen kanssa.
Kantsii olla kade.

Coniaamu ei kuitenkaan ollut ihan niin eteerinen ja onnellinen kuin olin suunnitellut. Edellisenä iltana vietetyt kaverin tuparit painoivat päälle, vaikka tulin ihan sievästi ajoissa kotiin. Aamulla herättyäni totesin, että ei pysty vielä. Kolme tuntia myöhemmin sain itseni kunnolla pystyasentoon ja hirmuisen taistelutahdon. Olin jo harkinnut raahaavani itseni paikan päälle ihan siviileissä, mutta taistelin puvun päälle ja hyppäsin pyörän selkään.

Uwaaaa! Aquaaa!
Kuvasi: woodi

Tuon kolmen tunnin aikan, kun tein kuolemaa sängyssä, Kummaconi oli kuitenkin jo niin vauhdissa, että kaikki puheohjelmat, jota olisin halunnut päästä katsomaan, olivat jo löpisty läpi. Kakka. Jäi zombie- ja panssariasiat kuulematta. Myös cosplay-kisan paikkaliput oli jaettu jo viimeistä myöten. woodiseni oli yrittänyt saada muillekin lippuja, mutta jostain hyvin omituisesta ja kummallisesta syystä lippuja jaettiin 1 per naama. Miksi? Kysyn vaan.

Koska itse conin tarjoamaa ohjelmaa ei meille asti ollut, pyysin woodia kuvaamaan minua tuossa ah-niin-ihanassa lasiputkessa.

Aistillista ylöspäin tuijottelua KH-tyyliin.
Kuvasi: woodi

Kaikessa ylettömässä tohinassa ja ähinässä aamulla olin täysin unohtanut paremman kameran sisareni mun kämpille, missä pyörähdin aamulla. Siksi vanha, hirveä ja suhteellisen uskollinen ovisilmäräpsyni pääsi käyttöön. Canon Ixus aina valmiina. Kuvasinmme jonkin verran myös woodia, mutta pukuun ja sen väreihin sopivaa maisemaa oli jokseenkin hankala löytää.

Taidekuja oli antoisampi kuin odotin. Oikeasti en odottanut mitään, mutta yllätyin hyvin positiivisesti. Mukaan jopa tarttui SkyGraffitin (menkää, ihailkaa ja tykätkää!) kanzashi-hiusnipsu. Olisin halunnut ostaa puolet pöydästä, mutta rahat eivät riittäneet.

Mun ihanuus!
Ekassa kuvassa näkyy myös woodin ostos.

Kovin kauaa ei puku ollut päällä, koska ennen kisaa kävimme vaihtamassa vaatteet, että kerkeämme syödä muidenkin kavereiden kanssa ennen kuin woodi menisi katsomaan kisaa. Silti oli tosi mukava pitää Aquaa päällä. Jostain syystä Frostbiten jälkeen jäi Aquasta pukuna jotenkin paha maku suuhun. Tuntui, ettei puku ollut oikein mistään kotoisin. Ihan tylsä. Enkä kuvissakaan osannut näyttää muuta kuin lahnanaamaa (mikä vaivasi myös vähän Desussakin). Pienestä ja kuvasaldosta huolimatta Aquasta tuli kivoja kuveja, joita kehtaa ehkä näyttääkin. Pääsin myös harjoittelemaan taas kuvanmuokkausta vähän reilummalla kädellä. Toivottavasti mikään ei pistäisi niin hirveästi silmään olen kuitenkin aika käsi, mitä tulee kuvanmuokkaamiseen.

Hurdurr...
Kuvasi: woodi

Ruuan hankinta oli taas ihan oma seikkailunsa, kun ensin eineen saamisessa kesti sata vuotta. Lopulta, kun saimme takapuolemme nurmikolle ja olimme valmiit aloittamaan äpöstyksen, huomaamme, että ruokamme mukaan ei ollut pakattu minkään laisia ruokailuvälineitä. Yritä siinä tunkea kunnon burgeria turpavärkkiin, kun edes Hesen kerroshampurilainen ei mahdu suuhun kokonaisena.

Olit herkullinen burgeri, mutta ihan liian vaikea.

Jännittävähkö seikkailuni jatkui vielä sen verran, että pääsin kuin pääsinkin katsomaan cosplay-kisaa. Tanssitiimi Bluff tarvitsi kuvaajan, joten minä pääsin katsomoon painamaan nappia ja siinä sivussa näkemään vähän kisaa kulisseista...

Heti alusta huomasi, että kisaa olivat järjestämässä ensikertalaiset. Siinä vaiheessa, kun ohjelman olisi pitänyt alkaa, kisaajien kanssa käytiin vielä läpi kisa järjestystä. Yhtään kisanumerolippulappusta tai vastaavaa en nähnyt ja siksi kai kisaajien järjestys meni kuta kuinkin näin: "Ensin sinä, sitten sinä, sit sinä ja sen jälkeen te..." Huolestuin jo tässä väiheessa. Itse kisa alkoi 20 minuuttia myöhässä...

Lainaan woodilta, koska tämä tiivistää fiilikseni kisan alussa aika hyvin.

Itse kisa oli yksinkertainen lavanläpikävelykisa, jossa kuulemani mukaan arvioitiin myös lavaesiintymistä jollain tasolla. Yleisö ei saanut taputtaa, koska se vie aikaa. Miten? Kysyn mä. Juonto oli hyvin todennäköisesti tuskaisin ikinä. Mikkien käyttöä ei oikein hallittu, kysymykset ja välidiipadaapat siellä täällä olivat todella kankeita. Samat naamat, samoissa puvuissa olivat jälleen kisassa mukana, kuten Oulussa lähes aina. (Tämä on jännittävä ilmiö, josta haluaisin keskustella enemmänkin. Näkyykö sama muilla paikkakunnilla vai onko tämä joku perähikiän juttu? Kertokaa minulle!) Muuten taso oli yllättävän korkea. Mukana oli tosi kivoja pukuja, joita olisin myös itse halunnut päästä syynäämään lähempää.

Kisan venyminen ja vanuminen jatkui myös loppusuoralla, kun Bluffin tanssien jälkeen tuomarit eivät vieläkään olleet saaneet päätöstä aikaan. Oliko esituomarointia ollenkaan? Juuri ennen voittajien julkistamista minä ja woodi jouduimme hipsimään tiehemme, koska JURASSIC WORLD! Eli jos joku tietää ketkä pärjäsivät kisassa, minua saa informoida. Tietoa ei tunnu löytyvän mistään...

Mitä tästä sitten jäi käteen? Kuvia Aquasta ja uusi ihastuminen pukuun, koska ei se ollutkaan niin hirveä, Oli se, mutta en vaan muista. muistutus siitä, että olen kuolevainen, havahtuminen siihen, miten tärkeää osaava ja kokenut cosplayvastaava on, hämmentyneitä ilmeitä ja paras leffakokemus pitkään aikaan sekä tämä:

Fukka kiittää!

PS: Tulevista seikkailuista ei ole vielä hirveästi tietoa, mutta Animeconiin olisi tarkoitus suunnata. Millä puvuilla? Se jää nähtäväksi.

Desuheila - Desucon 2015

Hei taas!

Desuconista on selvitty! Oli kivvaa! Pitkästä aikaa sunnuntaina tuntui siltä, että voisin ottaa vielä kaksi lisäpäivää coniin. Halusin vaihtelun vuoksi pyöriä Desussa pelkkänä kävijänä. Siksi hirveän suuria kommelluksia ei reissussa tapahtunut omalta osaltani, mutta ihmiset oli parhautta. Oma pieni poppoomme kasautui Lahteen maan joka kolkasta. Oli kiva nähdä rakkaita ja päästä juttelemaan muidenkin ihmisten kanssa. Olisin halunnut vielä metsästää käsiini muutaman ihmisen, jolle en kerennyt sano hirvesti muuta kuin hei.

Meidän jengi sunnuntailta.
Ps: Puhelimeni etukamera on kakka.

Matkustaminen meinasi mennä hankalaksi, kun autopolitiikkaa piti venkslata vielä coniviikolla. Lopulta ahtauduimme autoon ja löysimme tien Lahteen jo perjantaina ennen ovien avautumista. Mitä tämä tämmöinen oikein on?

Tänä vuonna ei Desucon tarjonnut hirveästi itseäni kiinnostavaa ohjelmaa. Odotin innolla sitä, että pääsisin ravaamaan luennolta toiselle, kun ei ole mitään velvollisuuksia. Petyin siinä kohtaa suuresti, mutta ei voi mitään. Jotain sentään kävin katsomassa.

Perjantaille en ottanut mitään pukua, vaikka mielessä kävikin. Ihan hyvä päätös, koska perjantaina kävimme katsomassa Cosplay Tour Europe -dokumentin. Huone oli pieni ja ahdas. Hyvin moni jouduttiin nakkaamaan ulos. En ole myöskään varma kävikö jopa niin, että edellistä ohjelmaa seuraamassa olleet jäivät huoneeseen, vaikka ovella oli jono... Harmittaa niiden puolesta, jotka joutuivat lähtemää. Itse olin myös tuossa porukassa, kunnes avasin suuni ja kysyin voisiko vielä vähän yrittää järjestellä. Kannatti, koska kavereiden kanssa saimme jäädä.

Itse dokumentilta odotin ehkä vähän enemmän. Enemmän cosplayta. Hyvin suuri osa dokumentista oli porukan matkanteosta ja sen kommelluksista, mikä ei sinäänsä ollut minulle relevanttia. Cosplayta ja sen eri muotoja eri maissa olisin kaivannut lisää ihan pelkästään visuaaliselta näkökulmalta. Dokumentin pomppiva ääniraita meinasi ärsyttää hyvin paljon, kun joistain pätkstä ei meinanut saada selvää ja osa särki korvia. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, vaikka hirveästi mitään uutta tietoa ei tullutkaan. Tällaista voisi kyllä katsella lisääkin.

Lauantaina vedin niskaani Halvilin, joka valmistui aika täpärästi. Oikeastihan minun ei koskaan pitänyt tätä hahmoa tehdä, koska naama. Olen elämässäni kolmesti tehnyt pukua näin kiireellä. Torstaina piirtelin kuvioita vöihin kahteen yöllä, mikä ei loppupelissä ole niin myöhä. Valmista kuitenkin tuli ja siinä mielessä pidän puvusta, vaikka tuntui, että heitin ammattitaidon jossain välissä mäkeen tätä tehdessä. Peruukki oli vähän ongelmallisempi, kun en meinannut saada kunnon jakausta aikaiseksi karvan puutteen vuoksi. Sitten, kun Halvil pääsee seuraavan kerran päälle, niin korjailen sitä hitusen sieltä täältä. Viitta on tehty niin kämäisesti, että teen ehkä uuden kunhan palkka tulee.

Tuuli oli jännä ja eeppinen.
Kuvasi: Kissaten

Olisin halunnut päästä seuraamaan lauantaiaamun Cosplay tips and tricks -juttutupaa, mutta ajankohta oli sen verta aikainen, että palloilin vielä hotellilla. Sen siaan en suunnitellut meneväni Onko hyvää yaoita olemassa? - Yaoin stereotypiat -luennolle. Viikonlopun rikostoverini, woodi, kuitenkin huomautti, että olisihan se ihan hupaisaa mennä luennolle, kun hahmomme olivat yaoi-mangasta. En siis odottanut luennolta mitään, mikä oli ihan hyvä, koska ei se juuri mitään tarjonnutkaan. Puhuja oli hyvä, mutta luennon sisältö oli aika blyäh. Listausta yaoi-kliseistä (joista iso osa ei edes liittynyt mihinkään juonellisiin seikoihin), minkä ohella listattiin sarjoja. Olisin kaivannut vähän enemmän analyysia ja oikeasti vastausta kysymykseen 'onko hyvää yaoita olemassa?'. Se, mitä itselleni jäi luennosta käteen, oli lista monella tapaa huonoista sarjoista. Ihan viihdyttävä silti.

Ottakaa pöhkö kuva.
Über-kuuma Val: woodi
Kuvasi: Kissaten

Sitten sännättiin katsomaan cosplay-kisoja! Viime vuoteen verrattuna Eurocosplay-karsinnat olivat vähän ryhdistäytyneet. Pukuja oli taas moneen lähtöön. Tietynlaisen videotrendin merkkejä oli ilmassa heti alusta asti. Villejä veikkauksia kukmikä sen pisti alulle? Tiklin voittoesitys oli ihanan piristävää vaihtoehtoviihdettä muihin osallistujiin nähden. Itse nauroin litkana ihan kaikelle musiikkivalinnoista Kirkko & kaupunki -lehteen. Onnea vielä kerran! Hall-kisa oli myös viihdyttävä, kun sekä puvut että kisaajat olivat itselleni tuntemattomampia. Kivoja asuja näkyi, joiden takia taidan aloittaa muutaman uuden sarjan katsomisen. Onnittelut myös ihanille Hall-kisan voittokolmikolle!

Lauantain ohjelmistoon meidän poppoon osalta kuului vielä kuvaamista ja minulle erityisesti perseily kameran edessä. Derp-kansio saa taas paljon sisältöä. Myös DesuDance tuli seurattua sivusta, koska kengät tai puku eivät antaneet niin paljoa periksi, että olisin itse päässyt tanssimaan. Lisäksi olisin niiiiiiiiiiiiiiiin halunnut päästä kuulemaan Japnanilaisa kauhutarinoita, mutta piti päästä syömään ja nukkumaan.

Yhyy ;___; Olisin halunnut tanssia... ja kuulla kauhutarinoita... yhyy...
Kuvasi: Kissaten

Lauantaina vaelsin mustana möhkäleenä läpi Metsähallin, mutta sunnuntaina otettiin takaisin, kun pistin Haurun päälle. Puku oli niin mukava pitää ja nätti ja äääääääää! Koskaan ei pitänyt tätäkään pukua tehdä, koska naama. Puku oli niin kiva, että varmasti tulen käyttämään sitä uudestaan. Se oli jopa niin mukava, että ajelin meidät kotiin Ouluun se päällä. 

Kaikesta tuulesta huolimatta saatiin jotain kuvia.
Kuvasi: Kissaten

Ohjelmaa sunnuntaille oli vielä vähemän kuin lauantaille. Kävimme ainoastaan yhdellä luennolla ja päättäjäisissä. Cosplayn ongelmanratkaisu ja sen hullut soveltamiset -paneeli ei viihdyttänyt yhtään. Olin niin lähellä nukahtaa. En löytänyt koko ohjelmasta minkäänlaista punaista lankaa tai logiikkaa. Ohjelmakuvaus vei ainakin minua vahvasti harhaan, kun luulin saavani cosplayn Niksi-Pirkan aineksia, mutta sisältö olikin vain venytettyä jaarittelua panelistien tekemistä puvuista. Ajankäyttö taisi myös olla vähän katesissa, kun 40 minuuttia oli käytetty vasta kahden aiheen käsittelyyn (en edes muista montako aihetta oli... monta). Sain kuvan, että paneelia ei oltu juuri käyty läpi ennen h-hetkeä. En tiedä, miten homman kävi, koska lähdimme kesken pois. Harvoin hipsin salista ilman mitään kunnon syytä, mutta nyt oli pakko.

Yritimme kuvata pukuja myös sunnuntaina, mutta tuuli meinasi pistää ihan kunnolla vastaan. Takki ei meinannut pysyä päällä ja porukka paleli ulkona. Haluaisin kuitenkin kuvata Haurua ja Sophieta vielä uudestaan, koska uusi peruukki ei kerennyt saapua ajoissa. Kuvissa siis ensimmäinen tekele. 

Rakkautta Kasalle!
Kuvasi: Helene Lindfors

Pitkästä aikaa jaksoin käydä taidekujalla. Taidekujakansio oli huippu idea! Perjantaina kävimme selaamassa pöytämyyjät läpi ja tiesin heti, mitä haluan ostaa. Sunnuntaina mukaan tarttui sellaistakin tavaraa, jota en tiennyt haluavani. Pieni virkattu Chocobo lähti matkaani lauantaina ja se sai nimekseen Pelkkä-Teppo. Teppo ehkä lähtee mukaan tulevillekin conireissuille. Lisäksi löysin aivan ihania grafiikka vedoksia! Aaaaaa! En kestä! Ne on niin ihania! Nyt pitää vain hakkia kehykset ja katsoa kuville paikat seinältä.

Pelkkä-Teppo, Haurun linna ja pikkuinen Totoro-otus!
Rakastan näitä!

Kotimatka taittui hyvin. Kaikilla oli sen verta virtaa, ettei kukaan edes nukkunut. Emme meinanneet rutistua rekkojen väliin. Oli valoisaa ja enimmäkseen hyvä ilma. Koko reissu meni omalta osaltani hyvin ja vähän on jo ikävä tapahtumiin...

Onneksi ei tarvitse odottaa kauaa, koska uudenuusi tapahtuma Kummacon pidetään Oulussa jo ensisunnuntaina! Siellä nähdään!

Fukka kiittää!

PS: Arvon hieman Kummaconin pukujen välillä. Laittaakko Alexia vai Aqua? Siinä pohtimista loppuviikoksi.

Aika ryhdistäytyä

Terve!

Viikon päästä Desuconista on suurin osa desuiltu. Tällä hetkellä mennään sentään niin hyvissä tunnelmissa, että uskallan blogia päivittää välissä. Hetken jos toisenkin kävin taas epätoivon pohjamudissa, kun sössin asioita. Osa velloaminen oli ihan turhaa, mutta tulipa vellottua. Itse asiaan!

Hauru on tässä vaiheessa "valmis". "Valmis" siksi, että menin ja sössin peruukin kanssa. Välistä olen ihan käsi kaikkien karvalasten kanssa ja toisinaan itsekkin mietin, että mistä sitä muka osaa soveltaa jotain ihan kunnnolistakin välillä. Tällä kertaa luottamusta omiin taitoihin oli liikaa ja Haurun upea, ihana ja silkkinen peruukki lyhenikin hieman liikaa. Hups. Käpy meinasi palaa kyllä ihan kunnolla. Tilasin sitten Haurulle uuden peruukin ja toivon, että se saapuu kätösiini ajoissa. Jos ei, niin sitten mennään sentin kaksi liian lyhyellä peruukilla. Muuten peruukki on ihan mukiin menevä, mutta pituutta olisi sittenkin saanut jäädä enemmän.

Tälaisen palapelin sain tehtyä.

Toisena murheenkryyninä minulla oli Haurun takki, johon ei tahtnut löytyä kunnon kankaita. Päätin heti, että en ala värjäämään yhtään kangasta, koska sitä on tehty tarpeeksi vähäksi aikaa. Päädyin sitten ihan nurinkurisiin kankaisiin. Takin miehustakangas on lirulärylakanakangasta, koska oikeat värit löytyivät siitä. Vuorikangas puolestaan on hyvinkin jämäkkää puuvillaa. Epäilin tätä yhdistelmää jo ostovaiheessa ja ommellessa takkia kasaan olin hajoilla molempien kankaiden kanssa.

Tämä tyydytti minua suuresti.
Olenko muuten koskaan hehkuttanut sitä, kuinka tärkeitä ja hyviä juttuja saumanvarat ovat?
En? Hyvillä saumanvaroilla saa siistejä juttuja aikaiseksi.

En oikeasti uskonut, että takista tulisi kalua. Jossain välissä huomasin typerääkin typerämmän kaavoitusvirheen, erinäiset työmenetelmät eivät toimineetkaan ihan niinkuin olin suunnitellut ja tukikankaat piti kiinnittää ihan hupsuihin kappaleisiin, koska takin muoto ja kangasvalinnat eivät ihan kohdanneet. Tuskailin, mutta tein sen silti. Kannatti, koska takista tuli tosi kiva.

Uusi muru.

Ta DAA! Yhdistettynä vuoriin miehusta toimi juuri niin kuin olin suunnitellut, kaavoitusvirhe ei lopulta olutkaan yhtä fataali kuin ajattelin ja kokonaisuutena takki toimii oikein hyvin. Olkatoppaukset olisivat voineet olla paremmat. Jouduin vääntämään toppaukset itse, koska eihän kaupasta löydy niin hillittömän suuria toppauksia kuin, mitä tähän tarvitsin.

Haurun sormuksetkin valmistuivat, mutta enpä hoksannut ottaa niistä kuvia. Koruartesaani sisarellani oli hyvin paljon sanottavaa Haurun sormuksista ja korvakoruista...

Ja koska Hauru on paketissa, Hali on päässyt alkuun. Kaikenmoista härpäkettä on ränssätty. Hali on yksi harakka ja on siksi yltäpäältä korujen peitossa. Lähdinkin työstämään kutkuttavaa päähärpäkettä heti alkuun.

Ensimmäinen vedos.

Ensimmäinen pohja, jonka perusteella olen tehnyt kiven. Sitten, kun kivi on olemassa, niin tämä hökötys pääsee worbla-käsittelyyn. Saatan kuitenkin vielä muunnella mallia sen mukaan, miltä muut korut näyttävät valmiina. Tämä nimittäin on ihan oma sävellykseni. Tästä versiosta Halia on yksi ainoa kuva, jossa pää härpäke ei näy ollenkaan, joten parhaani mukaan yritin mukailla muita kuvassa näkyviä koruja ja muiden kuvian päähärpäkkeitä.

Pöhkökaulus.

Halin kaapu on lähes valmis. Muutamat nauhat pitää vielä maalata ja kiinnittää. Sitten on herralla jonkin moiset vaatteet. Kaavun kauluksen tein kahteen otteeseen, koska ensimmäinen tahtoi mennä tyhmästi ruttuun eikä pysynyt toivotussa asennossa. Revin taas hiuksia, kun sähelsin kauluksen kanssa. Myös vinokaitalenauha aiheutti kränää. Minä en hirveästi tykkää vinokaitalenauhasta, vaikka se oikeasti kätevä jutsku onkin. Aina taistelen sen kanssa samoista ongelmista ja mietin, että onko minulla oikeasti tähän hommaan joku koulutusin muka. Mutta nyt on nauhat kaavussa.

Se viistää maata ilman kenkiä.

Tilasin kaksi uutta peruukkia varmuuden vuoksi Halin ensimmäisen peruukin jälkeen. Toinen uusista kerkesi jo tulla. Se on mahtava! Lähentelee ihanuudeltaan Kenshinin peruukkia, joka on paras omistamani peruukki. Väri olisi voinut olla ihan hitusen tummempi, mutta se ei minua haittaa! Tällä mennään, ellei kolmas ehdokas kerkeä tulla ja ole jokin ilmiömäinen yksilö.

316 helmeä ja paperimassapallo.

Koruja Halilla siis on ja koruja varten tarvittiin helmiä. Lähdekuva on mustavalkoinen (idiootti), joten värit heittelen taas omasta päästäni ja muiden kuvien perusteella. Ostin hurjasti pikkuhelmiä, joista suurin osa sai hopean spray-maalin pintaansa. Osa jää vielä mustiksi ja ihan pikkuinen osa sinisiksi. Luultavasti sekoittelen helmiä keskenään satunnaisesti vain koska voin.

Pääsin jälleen taas valuuhomiin. Vaikka Stellan kivä valaessa oli mutkiä matkassa, jäi hommasta silti niin hyvä maku suuhun, että halusin päästä läträämään uudestaan. Halin korut ovat hyvin näyttäviä ja kertovat hahmosta aika paljon. Se on myös osa syynä siihen, miksi halusin valaa korukivet itse.

Aseinani tällä kertaa maissitärkkelys ja silikooni sekä uusi polyesteriepoksi. Silikoonin kanssa kävikin ensin ihan hassusti. Ostin uutta silikoonia, jota en ollut aikaisemmin käyttänytkään. Heti alkuun yllätyin siitä, että silikooni oli täysin kirkasta ja äärettömän pahan hajuista. Muottitaikinaa työstäessä meinasi taju lähteä, kun höyryt olivat niin voimakkaat ja silmiä sekä nenää kirveli ihan kunnolla. Silikoni myös kuivui äärettömän nopeasti, mikä vuoksi yli puolet tuubista meni minulla hukkaan. En siis ehtinyt painaa kivien cernit-vedoksia taikinaan tarpeeksi ajoissa. Liian kovaksi jähmettynyt massa kyllä oli vielä vähän pehmeää, mutta alkoi halkeilla ikävästi. Tein uuden satsin massaa ja sain siitä tehtyä kuvassa näkyvän testimuotin. Sinä aikana ensimmäinen satsi oli jähmettynyt jo ihan kivikovaksi. En suosittele Bison-merkkistä yleissilikoonia.

Tänään tein uudet muotit ja kokeilin epoksin värjäystä. Ensimmäisistä kivistä tuli aivan liian tummia (toinen kuva), vaikka väriä ei seokseen tullut nimeksikkään. Toisella kertaa osasin olla vielä varovaisempi ja sainkin ihan kivan lopputuloksen aikaan (alin kuva). Uudet muotit saavat jämähtää kunnolla yön yli, että saan mahdollisimman sieviä kiviä aikaiseksi.

Muutakin pientä olen saanut aikaan, mutta niissä tuskin on mitään kovin kiintoisaa vielä tässä vaiheessa. Seuraava päivitys tulee luultavasti Desusta, minkä jälkeen toivottavasti kunnon kuvien kera vielä viimeiset WIP-katsaukset.

Fukka kiittää! Nähdään Desussa!