Pakoretki todellisuudesta: Desucon!

Moi!

Jos sanon, että viimeiset kolme viikkoa ovat olleet elämäni kiireisimpää aikaa, en paljon puhu ohi suuni. Puvun väsääminen, Teatteriteltta-härdelli ja työt ovat täydellisesti imeneet minusta kaikki mehut. Kesken leirin kuitenkin pakenin Lahteen tuon sisareni mun kanssa. Koko reissu tuntuu edelleen aivan toiselta ajalta tai elämältä. Leirin tomut pölisivät pois sillä sekunnilla, kun hyppäsin autoon taidekoulun pihasta. Ja olihan se Desucon ihana. En edes ollut tajunnut kuinka paljon olin kaivannut puku päällä hillumista ja kaikkea sitä, mitä vain conit voivat tarjota.

Yövyimme aseman viereisessä Scandic-hotellissa, mikä osoittautui osittain hyväksi ja osottain huonoksi. Se oli lähellä juna-asemaa, mutta hirmu kaukana Sibelius-talosta. Saimme kuitenkin molempina aamuina syödä hyvän aamupalan eikä käveleminen meitä kovin haitannut. Huone oli sievä ja viihtyisä. Minä rakastan sitä hetkeä, kun saavutaan majapaikalle ja tyhjennetään laukku coniaamua varten. Kaikki asiat levällään <3 Ja vähän mietittävää hotellin siivoajille sekä viime hetken säätöä.

Meillä näyttää tältä. Miltä teillä?

Jälleen Kide ja minä olimme onnistuneet valitsemaan kaksi hahmoa, jotka ovat lähes samasta lähteestä. Kiden hahmo oli Beatrix Final Fantasy IX:stä ja omani oli tietenkin Zidane, joka esiintyy samaisessa pelissä, mutta tämän kertainen versioni onkin DISSIDIA:sta. Osaamme hämmentää.

Tämä oli minulle ensimmäinen Desuconini ja oli mukava huomata, että jo avajaisista lähtien tunnelma oli aivan toinen kuin muissa coneissa, joissa olen vieraillut. Asianmukaisenrento tunnelma, joka on välittynyt aikaisempien vuosien ohjelmavideoiltakin, oli läsnä. Valitettavasti hyvin paljon ohjelmasta meni ohi lauantaipäivänä, koska odottelimme ihmisiä tapaamiseen. Suurin osa kiinnostavista luennoista olikin lauantaina, mikä hieman harmittaa näin jälkikäteen. Cosplay-näytöksen ja -karsinnat kävimme tietenkin katsomassa ja sen lisäksi eksyimme peruukkipajaan.

Rimppu oli säihkyvä kuten yleensä, mutta tällä kertaa hieman häiritsi huono artikulaatio ja sanojen nieleskely, kun osanottajia kutsuttiin lavalle. Esiintyjät sen sijaan olivat uskomattomia. Huomasi kyllä, että suomenmestaruudesta oli kyse. Hienoja esityksiä oli paljon, enkä rupea niitä sen enempää vatvomaan kuin, että voitto meni aivan oikeaan osoitteeseen. Muutkin sijoittuneet olivat täysin ansainneet pystinsä. Näytöksen puolella taas koin pientä kipua satunnaisina hetkinä.

Peruukkipaja oli niin kovin mukava. Oli hauskaa hetkeksi keskittyä johonkin ja sai jopa pyydellä apua, kun ei osannut. Kide-raukka joutuikin sitten toimimaan minun peruukkipäänäni, koska oli jättänyt oman muokattavan peruukkinsa kotiin. Pajassa korjailin Zidanen peruukkia parhaani mukaan, koska en missään muotoa ole hyvä peruukkien muokkauksessa. Mukaan tarttui pari hyvää uutta käytännön vinkkiä, joilla päästään vielä pitkälle.

Lauantain loppu ja sunnuntai menivätkin sitten enemmän vain pyöriessä ihmisten kanssa. Sunnuntaina kävimme kuvauspisteellä ja minä pääsin osallistumaan Välähdys-kilpailuun. Oli jännää jälleen kerran huomata, että olen näyttelijä, enkä osaa poseerata. Jokusen kuvan otimme myös omista puvuistamme itse.

Parempia kuvia odotellessa.

Zidane on pieni naistenmies, joka ei meinaa koskaan saada ketään. 

Leikimme hieman hahmoilla. 

Crossovers...

Tämän kertainen conimerkintä olikin sitten tässä. En jaksa enempää jaaritella. Vietin aivan upean viikonlopun, joka oli täynnä omia kommelluksiaan. Paluu töihin tuntui oikeasti aivan tuskalta pienen fantasiaseikkailun jälkeen. Enkä malta odottaa, että pääsemme Nekoconiin.

Fuu kiittää ja onnittelee vielä kerran voittajia!