Näin ensin haluan saada erään asian pois alta; olen lusmu. Jo kertaalleen ryssittyjen suunnitelmien ryssiminen kävi tällä kertaa helposti. Mariyahan ei valmistunut Animeseminaariin eikä Traconiin. Annan nyt hyviä tai huonoja (saatte päättää aivan itse) selityksiä tapahtuneelle. Animeseminaarin jälkeen minulla oli vajaat kaksi viikkoa aikaa saada Mariya valmiiksi. Tuohon aikajaksoon sisältyi kuitenkin Saryruskoin uudelleen lämmittely ja matka Seinäjoen harrastajateatteri -päiville. Lopulta minulla oli kaksi päivää aikaa saada Mariya kassan. Ei onnistunut, koska en edes yrittänyt, joten pakkasin laukkuuni Sanin (la) ja Cloudin (su) ja matkasin kohti Tamperetta.
Statuspäivitykseni ennen lähtöä. Ei se kovin mennyt vikaan.
Lähdimme matkaan jo perjantaina, jotta saisimme nauttia koko conin ohjelmasta mahdollisimman paljon. Yöpyminen Omenahotellissa kannatti, koska siellä sai todella hyvät unet eikä matkaa conipaikallekkaan ollut ylettömästi. Tampere-talo itsessään on niin ihana paikka, että kaipaan sinne vain käymään. Traconin teema oli hauska ja ajatus siitä, että mukaan voi osallistua, oli todella kutkuttava. En kuitenkaan ottanut osaa, koska tuntui, että tuota muuta ohjelmaa on jo niin paljon. Ohjelmia tuli siis katsottua aika lailla.
Ensimmäinen varsinainen ohjelma, jonka pääsimme katsomaan oli Cosplay-kisa ja WCS-karsinnat. Voi elämä sitä tasoa! Minä olin valmis itkemään aina jokaisen parin jälkeen, kun jokainen oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin edellinen. Kylmät väreet menivät pitkin selkää moneen otteeseen. Tietenkin kaiken kruunasi Rimpun ja majon loistava taidonnäyte. Jälleen on oikea pari lähdössä matkaan. Kaiken sen hurmiohuurun alta en juuri muista cosplay-kisan pukuja, mutta mitä väliä.
Erään moitteen joudun kuitenkin tästä ohjelmasta nostamaan esille; juontajat. Olin niin pettynyt jo siinä vaiheessa, kun tajusin, että Rimppu ei voi olla juontamassa, koska kaikki, jotka lukevat Rimpun Awesomness Blogia tiesivät, että kyseinen naine on kisaamassa itse. Kuitenkin suurin järkytys tuli vasta kisan aikana. Engalanninkielinen juontaja oli hyvä, vaikka juonnoista oli välillä vaikea saada selvää, mutta hän hoiti hommansa silti mallikkaasti. Tämä toinen juontaja olikin sitten se musta lammas. Huonon artikulaation lisäksi hänen olonsa lavalla oli vain typerää itsensä huorausta yleisölle koko ohjelma alusta loppuun. Mikään muu ei ole ärsyttävämpää lavalla kuin ihminen, joka ei tajua, ettei hän ole se, jota ollaan tultu katsomaan. Lavalla nähtiin uudestaan ja uudestaan samoja vanhoja kikkoja yleisön naurujen kalastelemiseksi. Kaikista typerin temppu oli kuitenkin se, että hän vielä KEHTASI pitää tätä omaa pientä sirkustaan samaan aikaan, kun kilpailijat ovat lavalla ja esittelevät pukujaan! Minua harmittaa kisaajien puolesta, jotka saivat kuulla yleisön nauruja, kun eivät nähneet, mitä heidän selkänsä takana tapahtuu. Onnea kuitenkin kaikille voittajille ja onnea matkaan! Rimppu ja majo saavat luvan räjäyttää katon Jaappanin maassa.
Halusin nähdä Hopeanuoli!-musikaalin monestakin syystä ja tästähän minä voisin kirjoittaa, vaikka kokonaisen merkinnän, mutta taidan jättää väliin. 1. Minä olen onnistunut kasvamaan Hopeanuolen parissa ja se onkin syy yhteen suureen fobiaani. 2. Minä olen esiintymisnatsi. Syystä tai toisesta odotukseni olivat hyvin korkealla musikaalin suhteen, mutta jouduin pettymään parin ensimmäisen minuutin aikana. Olo oli kuin missätahansa nuorisoteatterikatselmuksessa, mutta minun ei tarvinnut jäädä vellomaan tuossa tunteessa, koska nostalgia ja kieli poskella -tekemisen asenne huokui esityksestä, ja siksi se toimi. Laulut kuuluivat valitettavan huonosti yläkatsomoon, jossa itse istuin, sekä äänentoiston muut ongelmat hieman häiritsivät. Hahmojen uudelleen karakterisointi toimi monen kohdalla hyvin ja hyviä roolisuorituksiakin nähtiin (Hakuro <3, Mutsun kenraalit <3, Sniper <3 ... ... ...). Myös vanhojen VHS-suomidubbausten lainaaminen toimi ja nauroinkin litkana monille kohdille. Joitain juttuja jäin kuitenkin kaipaamaan. Karhut oli toteutettu niin koomisesti, että nauran edelleen niille. Varsinkin Akakabuto, joka liikkui vielä kuolemansa jälkeenkin. Vaikka valomiekkaratkaisu Akakabuton tuhoamiseksi oli nerokas, odotin silti niin paljon legendaarista lausetta: "Nyt sinä näet miksi minun nimeni on lentävä sirkkeli!" Vielä pieniä miinuksia siitä, että parhaimmat laulajat olivat päätyneen pienimpiin rooleihin (mm. Fuji) ja Akamen säälittävään roolin roudarina. Vaikka löysin musikaalista paljon vikoja lavaesiintymisen ja tekniikan suhteen, ei mikään häirinnyt niin paljoa, ettenkö voisi katsoa niitä läpi sormien vain siksi, että sain nauttia niin suuren nauru- ja nostalgiaryöpyn niin pienessä ajassa. Kiitos siitä ja toivottavasti tätä nähdään vielä.
Lauantai-illasta kävimme katsomassa myös Alastomuus animessa -luennon, joka oli juuri sitä, mitä siihen mielentilaan tarvittiin. Oli jo melko myöhä ja väsy alkoi painaa, mutta turhanpäiväisen hömpän epämääräisistä aiheista kuunteli kyllä ihan mielellään. Puhuja oli mahtava, eikä mikkien reistailu hidastanut tahtia mitenkään. Luenon loppupuolella huomasi myös yleisöstä sen, että kello alkoi lähentyä puolta yötä, kun kommentteja alkoi sadella aika tiuhaan tahtiin.
Yön "extra-ohjelma" eli Inside the cosplayers' (vai cosplayer's?) studio -paneelin, joka meni aika överiksi, mutta minua ei haitannut. Monta kertaa taisin ääneen kysyä: "Mitä täällä tapahtuu?!" Viihdyin oikein hyvin ja oli mukavaa, että niinkin mukavasti pystyttiin käymään läpi asioita, jotka ovat jokseenkin vakavia (esim. eliitti/elitismi cosplay'ssa). Vaihteeksi jotain rennompaa, mutta asiapitoista ohjelmaa. Ei haitannut, että asioista välillä vähän eksyttiinkin. Tietenkin ohjelma olisi voinut olla vielä hyökkäävämpi panelisteja kohtaan ja ohjelma-aikaa olisi voinut olla enemmän, että kaikki olisivat päässeet tuomaan itseään paremmin esille. Minulla piti olla täsät vielä jotain muutakin sanottavaa, mutta muistini pätkii. Se täytyy vielä mainita, että majon ilmeet ovat jotain <3 Love them truly <3
Lauantai oli lähestulkoon täyttä kultaa, mutta sunnuntai olikin sitten toinen juttu.
Cosplay-journalismi netissä -paneeli oli ihan mielenkiintoinen, mutta lähti jokseenkin hitaasti käyntiin. Kuitenkin asiaa ja kiinnostusta riitti, mutta koko ajan oli vähän sellainen tunnelma, että tämä on jo tavallaan kuultu edellisenä iltana. Ohjelma oli kokonaisuudessaan hyvä ja antoi monenlaista informaatiota asiasta. Sellaisikin seikkoja tuli tanskalais vahvistuksen puolesta esiin, joita en ole itse koskaan edes miettinyt. Ja oli mukava kuulla erinäkökulmia syihin, miksi pitää blogia.
Ajan kuluksi menimme Kiden kanssa katsomaan Joka cossaajan peruukkiluennon, jonka minä olen tainnut kuulla jo 3 (?) kertaa eri muodossa, eikä se siksi juuri mitään uutta tarjonnutkaan. Valitettavasti hillitön nälkä iski kesken luennon ja jouduimme poistumaan kesken kaiken. Sitä pyydän syvästi anteeksi, koska ei ole kivaa eikä tapana poistua luennoilta kesken kaiken.
Sunnuntain skittikisa oli... tuskaa. Mitä oli tapahtunut sille mannalle, jota olimme saaneet nauttia edellisenä päivänä? Tuntui kuin olisimme matkustaneet ajassa taakseppäin vuoteen 2008... Huonot yaoi-vitsit olivat jälleen vallanneet lavan ja niin moni esitys oli jo entuudestaan nähty. Välillä minä niin toivon, että lavoilla nähtäisiin hieman enemmän originaaleja tuotoksia. Can't touch this etc. ja musikaalikappaleiden lipsync-laulaminen on nähty kauan aikaa sitten. Ne naurattivat kerran, mutta niiden viihdyttävyys ei ole kovin pitkäkestoista, kun niitä toistetaan esityksestä ja vuodesta toiseen. Kärkikolmikko oli lähestulkoon sama, jota itse ajattelin. Ainoa asia minkä olisin muuttanut olisi ollut ensimmäiseksi ja kolmanneksi sijoittuneiden esitysten paikka. Puput oli parhaita: klassinen rakenne, joka toimi, koska hahmot onnistuttiin tuomaan niin hyvin esiin. Mukana oli kuitenkin jotain uutta ja ennalta-arvaamatonta, mikä piristi esitystä.
Ilmeeni kisan aikana.
Nettipukukisa ei jaksanut hirveästi innostaa skittikisan jälkeen, eikä yksikään puku aiheuttanut mitään suurempia OH WOW -tunteita, koska olin osan nähnyt jo launataina tai aikaisemmin sunnuntaina. Plussana kuitenkin täytyy mainita, kuinka helpottunut olin, kun juontajina olivatkin eri henkilöt kuin lauantaina. Kaksikko veti homman hienosti kotiin, vaikka vähän takelteluja oli joissain väleissä. Erityisesti mainittakoon positiivinen yllättyminen Biitin über-hyvästä englanninkielentaidosta!
Tosiaan minulle Tracon oli kakkaa ja timantteja, mutta eiköhän tästä pysty jatkamaan hyvällä motivaatiolla. Nyt tarkoitus olisi saada Mariya ja Ruruka pikkuhiljaa syksyn aikana valmiiksi, että ne saisivat edes joskus nähdä päivän valon. Cosplaygaala olisi vielä tältä vuodelta jäljellä, mutta taloustilanteeni kertokoot, että olenko menossa sinne vai en.
Fukka kiittää.
Cosplayjournalismi-paneelin ja Inside the cosplayer's studion samankaltaisuuden selittää se, että minä en ainakaan tiennyt laisinkaan toisen olevan niin pitkälti samaa juttua. Hieman kylmäsi kun kuuntelin sitä, ja tiesin että samanhenkiset kysymykset tulee Ilonalle vastaan heti seuraavana aamuna.
VastaaPoistaHeip, Akatora Hopeanuoli!musikaalista tässä hei :) Kiva kuulla ihmisiltä palautetta ja kunnollista kritiikkiä musikaalista. Pakko tosin vähän selittää joitain epäselväksi jääneitä juttuja. Tämä kuulostaa kyllä nyt hirveältä puolustelulta, mutta sitä sen ei tosiaan ole tarkoitus olla! Olen rehellisesti iloinen kritiikistä enkä kiellä, etteikö sinulla olisi tuossa erittäin hyviä pointteja.
VastaaPoistaTekninen puoli ei tosiaan ollut meistä kiinni. Laumamme joutui omista (tyhjistä) pusseistaan maksamaan yli kuusisataa euroa mikeistä, jotka eivät loppujen lopuksi toimineet ja joita oli väärä määrä. Toivon mukaan saadaan niistä jotain korvauksia takas, koska voit uskoa että raivo tekniikkaongelmien takia oli meidänkin keskuudessamme suuri. Laulujen oli määrä kuulua vahvistettuina varmasti kaikille, mutta mikitpä kusi totaalisesti; meille ei ylipäätään annettu erityisen paljoa aikaa harjoitella niiden kanssa Tretalolla, ne pätki, paukkui ja otti häiriötä. Ja sille ei voitu enää mitään. Tekniikkapuolesta saa antaa palautteen Traconille tahi Tampere-talolle, en oikein edes tiedä kummalle.
En itse ollut karhuvastaavissa, joten en tiedä miltä pohjalta karhujen toteutus tehtiin. Enpä kyllä itse osaisi kehittää parempia ideoita niiden varalle. Pahvikarhujen rooli musikaalissamme oli pieni ja taistelut toteutettiin koreografioina, joten tuon fyysisisempiä karhuja olisi ollut mahdotonta (ja tarpeetonta) tehdä. Akakabutoa en ollut itse tekemässä mutta pakko puolustaa Aksu-vastaavaamme Euvaa sen suhteen, että hän ja muutama apulainen rakensivat koko karhun kolmessa päivässä valtavien paineiden alla.
Olisi mielenkiintoista kuulla ihmisiltä ehdotuksia siihen, kuinka karhut olisi voinut toteuttaa. Kunhan siinä vaan pidetään mielessä se, että meillä ei vapaaehtoisporukkana ole resursseja taas uusiin näyttelijöihin ja satojen eurojen budjettiin (jo pelkästään Aksuun meni noin 200€) - ja lisäksi aikaa oli auttamatta liian vähän.
Fujin näyttelijällä on mielettömän kaunis lauluääni, siitä olen samaa mieltä, mutta kun hahmot ovat valtaosaksi miespuolisia, mihinpä muuhun kuin Fujiin tuo naisellinen klassinen laulutapa soveltuisi. Joskin huomautan, että sama näyttelijä teki myös Musashin roolin, joten tuplaroolinhan hän lopulta sai, vaikka sooloja ei Fujin laulun jälkeen ollutkaan.
Akamen ottaminen mukaan "kunnollisena" hahmona, eli alkuperäistarinan kunnioittaminen olisi vaatinut taas lisää roolituksia (kaksi ninjaklaania, anyone...) ja se olisi tuonut liiaksi pituutta juoneen. Roudari-Akamen roolin synnystä en itse asiassa ole täysin tietoinen :D
Ottaen huomioon aikataulun, joka meillä musikaalin kanssa oli (ensimmäiset varsinaiset treenit olivat helmikuussa, mutta tiiviimmin alettiin tavata vasta kesäkuussa ja tällöinkin harvemmin oli koko porukka kasassa), olen hyvinkin ylpeä meistä. Useilla meistä ei edes ole aiempaa teatterikokemusta ja itse Hopeanuolikin oli vielä treeniemme alkutaipaleella hurjan epävarma laulaja. Olemme tsempanneet toinen toisiamme matkan aikana ja laumamme keskuudessa vallitseekin mieletön ryhmähenki. Se on koko proggiksen parhaita puolia ja toivottavasti se näkyi lavalla :)
Iiris: Eipä tuo oikeasti minua haitannut. Molemmat kuunteli hyvin ja olihan teidän paneelissa paljon asiallisempaakin tavaraa kuin lauantainiltaisessa.
VastaaPoistaAshy-boy: Apua apua apua! Ei tuon tekstin pätkän pitänyt vaikuttaa niin negatiiviselta >_<
Tekniikasähläyksestä kuulinkin jo aikaisemmin, eikä se todellakaan mene teidän piikkiin. Halusin vain nostaa asioita esille, jotka vaikuttivat omaan katselukokemukseeni.
On tainnut mennä ihan poskelleen tuo teksti, kun karhuista minä ihan oikeasti tykkäsin. Yksinkertainen toteutus, joka mahdollisti niiden ihan oikean TUHOAMISEN! Harppuunakarhu oli paras! Ja Akakabuto oli juuri niin hirveä kuin sen pitääkin olla. Siskonikin totesi, että ei taida enää pelkästään piiretty Akis juosta painajaisissa, vaan tämä teidän hohtavasilmäinen hirviönne pääsee seuraksi.
Huomasin, että jonkun verran noita tuplarooleja oli, mutta osa tietysti meni ohi. Mietinkin, että olisi ollut kiva, jos jonkinlaista käsiohjelmaa olisi voinut tarjota yleisölle. Olisi siitä sitten voinut kurkkia, että kuka esittää ketä.
En epäile, ettikö tarinan karsiminen ottanut kipeää (tiedän tunteen niin hyvin). Olitte saaneet hurjan paljon tiivistettyä, mutta samalla esitys pysyi hyvin uskollisena alkuperäiselle. Pisteet teille. Oikeasti toivon, että pääsisitte esittämään tätä vielä enemmänki, jotta saisitte koko paketin kypsyteltyä. Näytelmät kehittyvät myös esitysten aikana ja muuttavat muotoaan hurjasti. Siksi olisi kiva nähdä tämä vielä joskus pitemmän ajan päästä uudestaan.
Toivottavasti tämä selvensi sitä, että minulla oikeasti oli hauskaa yleisössä ja nauroin välillä niin hirveästi, että piti pidätellä itkua.
Hopeanuoli!musikaalista minäkin, Rewe, tulin näpyttelemään, tosin Reta suurimmat asiat taisi ilmoittaakin.
VastaaPoistaTosiaan kun hahmokaarti on se 20+ mieshahmoa ja 2 naishahmoa, joista toinen on enemmän äijä kun useimmat uroot. Tämä karsi jo lauluja tehdessä niiden tulevaa esitystyyliä, vaikka mukana projektissa olikin erinomaisia ja heleääänisiä laulajia. Esimerkkinä vaikka tiikeriveljekset, jotka "normaalisti" laulaessaan kuulostaisivat enkelikuorolta. Olisi toki hauskaa kuulla Suolilievelaulu laulettuna esittäjien omilla tyyleillä, jolloin sekotukseen tulisi myös oopperaa. :D Castingiä tehdessä otettiin erityisesti huomioon myös ihmisten toiveen ja Kristiina, joka Fujina myös esiintyi, toivoi erityisesti Hopeanuolen äidin osaa. :3
Akamen hahmo ei ollut roudari, vaan taktinen lavasteninja, joka toimi tarinassa neljännen seinän rikkojana - kuten myös Wilson. Musikaalin kest oli rajallinen ja ninjat olisivat pitkittäneet sitä ja mutkittaneet lavastuksen & paikkasiirrot. Lisäksi juoni on aivan sama kuin Moss kohdassa, joten olisi ollut äittämättömän tylsää, että taas hauvoja huijataan tismalleen samalla juonella. Emmekä olisi varmasti ajoissa saaneet Akamen rooliin, koska moni muukin iso rooli oli pitkään täyttämättä ja tekijä vaihtui. Hahmopaljous olisi myös sekoittanut katsojia. :3
Meillä oli salissa 118kpl käsiohjelmia jaettu penkeille, joka toiselle. Taisivat siis kaikki mennä jos et ollut saanut omaa tai voinut viereiseltä katsoa? Löytyvät netistäkin: http://www.facebook.com/photo.php?fbid=224956560887745&set=a.137974509585951.44015.137971636252905 (etukansi, kuvaa klikkaamalla näkee käsiohjelman loputkin sivut)
Kiitos paljon palautteesta! Toivottavasti tämä valaisi myös sinua. :3
No enpä rupea tänne uudestaan kirjoittamaa samaa, miwon blogiin jo laitoinkin kommenttini liittyen juontajiin http://mutkatsuoraksi.blogspot.com/2011/09/halpa-makkara.html#comments
VastaaPoistaja yhdyn kommenttiisi majon ilmeistä paneelina aikana. <3<3<3
Ei huolta, tätä tämä internetkommunikointi on... Sitä kai vain helposti huomaa pelkästään ne negatiiviset vivahteet. :D
VastaaPoistaItsekin kyllä tykkäisin työstää musikaalia vielä pidemmälle ja esittää sitä uudestaan, koska kuten sanoit, esitykset hioutuu vielä näytösten aikanakin. Itekin olen teatteria harrastanut useita vuosia, joten tuntui kyllä tosi oudolta, että kaiken työn jälkeen oli vain yksi näytös ja siinä kaikki.
Mutta lauma taitaa olla aika yksimielinen siitä, että tuohon tekniikkarumbaan ei ainakaan enää lähdetä. Eri asia, jos joku con meitä erikseen pyytää ja sillä on valmiudet oikeasti järjestää meille kunnon esiintymispuitteet ilman, että itse joudutaan niitä kustantamaan jne.
Noh, toivotaan kuitenkin, että meitä vielä nähdään ;)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTäytyypä olla samaa mieltä sun kaa tuosta Hopsu musikaalista, se oli hyvä ja viihdyttävä. Ne pienet seikat oli se et, en koko (rivissä jolla istuimme) nähnyt niitä ohjelma lehtisiä josta olis voinut selailla rooleja ja "Laulut kuuluivat valitettavan huonosti yläkatsomoon, jossa itse istuin, sekä äänentoiston muut ongelmat hieman häiritsivät." ja kuten jo mainittiin että jos/ehkä/mahdollisesti näkis tämän kokonaisuuden uudestaan ilman niitä häiriö tekijöitä, voisi siitä saada irti enemmänkin :d
VastaaPoistaMoneenkin sinun mainitsemaan asiaan tässä blogi tekstissä voin yhtyä, esim Tracon Kakkaa ja timantteja ja niistä lauantain juontajista...ihmettelen sitä että mistä lähtien juontaja on ollu "pääosassa" missä tahansa kisassa? Eiköhän se ole ne kisaajat joiden kuuluisi herättää huomio siellä lavasella, eikä joku samaa toistava juontaja? (toki tämä viittaus kuuluisi lie jonnekkin muualle sorry).
Aika monesta asiasta ollaan siis samaa mieltä, mutta minulla ainakin oli conissa hauskaa :D
(anteeksi kirjoitusvirheeni edellisessä tekstissä jonka poistin)
Yksi kappale musikaali-Hakuroa eksyi tänne ja kiittää kehuista mutta ennen kaikkea kritiikistä (:
VastaaPoista