lauantai 19. tammikuuta 2013

Lavakaveri

Terve!

Tässä taas on tullut asioita pohdittua. Cosplay-juttuja cosplay-hommien ohella. Vaikka olen juuri vääntänyt hirveimmän vaatekappaleen sitten vuoden 2010, en aijo niistä kertoa sen enempää. Eräs päivä tuli taas pohdittua esiintymisjuttuja. Siitä en olekkaan vähään aikaan jauhanut. Silti uusi asia, ainakin omalle kohdalleni, tuli hoksattua.

Esiintyminen on kivaa yksin ja yhdessä. Molemmissa on omat rajoitteensa ja mutkansa. Yksin esiintyminen antaa vapaat kädet tehdä millaista tulkintaa tahansa, mutta yhdellä ihmisellä ei hirveästi revitellä hahmokaartin puolella. Yhdessä ideat ja näkemykset pitää velloa läpi kaikin puolin ja löytää se yhteinen kieli. Cosplay'n parissa ainakin toistaiseksi olen pitänyt enemmän yksin esiintymisestä. Oli sitten kyse ihan cosplay-kisasta, luennosta tai juonnoista. Sitten taas teatterin puolella pidän enemmän yhdessä esiintymisestä. Pohdin sitä, että mistähän tämä johtuu? Kuitenkin mieli vie lavoille yhtälailla.

Syy on lavakaveri. Olen saanut esiintyä ihanien ihmisten rinnalla, mutta silti en ole löytänyt sitä THE lavakaveria. En vielä toistaiseksi ole cosplay'n parissa päässyt lavalle niiden ihmisten kanssa, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa asia korjaantuu.


Lavakaverin kanssa pitää pystyä työskentelemään tiiviisti oli niitä sitten yksi tai useampi. Ja kaikkien kansaa pitää tulla toimeen. Esityksen suunnittelu  ja pohdinta sellaiseksi, että se on kaikkien osapuolien mielestä sellainen, jonka takana kannattaa seistä. Kompromisseja on tehtävä ja vastaan on tultava kaikilta suunnilta.

Yksi asia, minkä huomasin olevan itselleni hyvin tärkeää lavakaverissa, on luottamus. Luottamus siitä, että lavakaveri osaa pelastaa tilanteen, jos minä mokaan. Esiintymisessä on omat taitonsa ja niissä voi kehittyä. Jos on kuitenkin tunne siitä, että lavakaverilla ei riitä taito toisen mokan paikkaamiseen tai oman osuutensa suorittamiseen, harvemmin on luottavainen olo. Tämäkin tietysti menee molempiin suuntiin. Teatteriesityksissä olen esiintynyt ihmisten kanssa, joita en ole entuudestaan tuntenut, mutta heidän taitonsa ovat vakuuttaneet minut siitä, että heihin voin lavalla luottaa. Itse ainkin haluan olla sen verran taitava, että tiukan paikan tullen omat esiintyjäkaverit voivat minuun luottaa. Siksi yritänkin kehittyä siinä, mitä rakastan.


Lavakavereiin pitää pystyä turvaamaan sen verran, että tietää hänen olevan sellainen henkilö, joka ottaa vastaan, kun joku putoaa. Taito ei siis ole kaikki kaikessa, vaan luotamus kaverin muihinkin ominaisuuksiin. Siihen, että hän kannustaa ja tukee, kun on tarve. Ajatus siitä, että projekti on yhteinen, vaikka joidenkin asioiden vastuu olisikin yksilöillä, pitäisi päteä aina. Pitää uskoa, että jokainen hoitaa oman osuutensa parhaalla mahdollisella tavalla ja luottaa siihen, että näin tapahtuu. Silti jos yhteinen projekti meinaa kaatua pieniin yksittäisten osapuolten "omiin" juttuihin, kunnon lavakaveri tarjoaa apua tai yrittää tehdä ite asian eteen jotain.


Luottamus on myös tärkeää kaikkia osapuolia kohtaan. Ei riitä, että tietää osan olevan tarpeeksi taitavia viemään oman osuutensa läpi, mutta osaan ei voikkaan luottaa niin vahvasti. Jos käytän taas näitä typeriä vertauskuviani; luottamus osaan porukasta on kuin talo, jonka ikkunoista osa on tiivistetty kunnolla ja osa ei. Kylmyys ei pääse sisään kaikkien karmien välistä, mutta silti on kylmä, koska osa ikkunoista vetää. Jos luottamisen aihetta ei löydy ihmisestä persoonallisuuden pohjalta, pitäisi pystyä luottamaan edes ihmisen taitoihin.


Luulen, että oma luottamukseni lavakaveriin tulee enmmän henkilön yleisestä persoonallisuudesta kuin hänen lavakarismastaan. Tietyistä ihmisistä tietää ilman yhteistä lavakokemustakin, että he ovat kunnon lavakavereita. Jos luottamus on olemassa jo ennen yhteisiä esiintymiskokemuksia, on paljon helpompi lähteä niitä tekemään ja kasvattamaan taitoja yhdessä, kun tietää, että toinen edes yrittää parhaansa. Vähän kompuroiden on hyvä edetä, jos on joku joka nostaa taas seisaalleen. Paras tilanne tietenkin olisi, että voi yhtälailla luottaa ihmiseen itseensä ja hänen taitoihinsa

Fukka kiittää.

PS: Saatte elikoita.

2 kommenttia:

  1. Pakko vain kompata että veri vetää myös täällä nousevan auringon alla lavoille..! (etenikin tekemään pukuja, mutta myös lavoille, koska ei oikein ennen vaihtoon lähtöä voinut uhrata tarpeeksi rahaa ja aikaa puvuille)

    Kiitän eläimistä, eläimet on aina kivoja :3

    VastaaPoista