Raitatakista ihan liikaa asiaa

Heissan!

Tässä tulee pikamerkintää Fujimotosta. Yritän pitää tämän mahdollisimman suppeana, mutta en kuitenkaan halua täysin hypätä koko merkintää yli. Pitää päästä purkamaan tuskia. Lisäksi unirytmini on päin bybyä, eli siitä sitten kaikki ilo irti. Tv: Minä, joka kirjoitan tätä merkintää keskellä yötä.

Fujimoto oli taas näitä "helppo ja yksinkertainen pikapuku tähän väliin". En kai koskaan opi. Harvoin nykyään onnistun tekemään mitään "yksinkertaista". Ongelma tuntuu olevan siinä, että asiat eivät sellaisenaan minulle kelpaa, vaan kaikki pitää tehdä itse paremmin (oiskin näin). Näin kävi Senjougaharan kanssa ja samat mutkat kävin läpi taas Fujimoton kanssa.

Elikkä siis! Asiaa! Tilasin siis Fujimotoa varten neljä peruukkia, joista kaksi pistin uudelleen myyntiin. Kaksi muuta olivat aivan liian kalliita tähän pukuun, mutta laitoin toisen silti palasiksi ja ompelin yhteen. Minulle jäi käteen suhteellisen oikean värinen, vähän pitkä ja hyvin hyvin hyvin karvainen lapsi. Peruukeista en valitettavasti muistanut ottaa kuvia ennen yhdistämistä, mutta toinen oli lähes vaaleanpunainen ja toinen ihan oranssi.

Tukkaa oli tosi paljon.
Kuvasi Rorune
Ja olin liukastua.

Toisena murheenkryyninä oli sitten takki, joka valmistui kylläkin ihan viimeisenä. Kiertelin paikalliset kangaskaupat ja tilasin näytepaloja ympäriämpäri. Mistään en kuitenkaan löytänyt raitakangasta, jonka olisin kelpuuttanut takkia varten, ja siksihän sekin piti tehdä ihan itse omin pikku kätösin. Voi kesä senkin kanssa. En ole koskaan painanut mitään näin suurissa määrin, joten arvioni siitä, miten paljon maalia tulisin tarvitsemaan meni hyvinkin pieleen. Tein kolme satsia...

No kerta raidat piti joka tapauksessa maalata itse, niin päätin tehdä sen sitten vaikeamman kautta. Täysin suorat raidat ovat ihan bybyistä, joten kuten animussa konsanaan tein raidoituksen "tasaiseksi" takin muodosta huolimatta. Raidat siis levenevät ja kaartuvat joka kapppaleella hieman erillä tavalla, luoden hyvin höpön illuusion.

On tämäkin työmaa.

Niin ja pitihän minun saada vielä jännitystä lisää siitä, että tein herrainkauluksen kaarevalla pääntiellä, enkä perinteisellä suoralla...

Helpoin ja nopein osa tässä puvussa olivat ehdottomasti korvakorut. Eivät taida näkyä missään kuvassa, mutta kyllä ne siellä ovat. Korvikset ovat kaksinkertaiset palat worblaa, jotka on muokattu koveriksi ja sen jälkeen pintakäsitelty Erikeepperillä. Lopuksi tietenkin maalaus ja lakkaus.

Kahvakuulan kahvasta sai hyvän kaarevuuden.

Sattumoisin omistin juuri sopivat pohjakorvikset näitä varten.

Hauskana uutena tuttavuutena oli lateksin työstäminen proteesiksi asti. Onnistuin upottamaan lateksin läträämiseen yhden kokonaisen viikon. Se oli kivaa, mutta vaati hirveästi harjoittelua, ennen kuin jälki alkoi olla edes jotenkin kelpuutettava. Nenän takia kiersin ja tutkin kaikki naamiais- ja pilailupuodit läpi, mutta oikeanlaista nenää en silti löytänyt. Piti siis tehdä itse.

Nättiä.

Nenä on oleellinen. Tein siis kipsimallin omasta naamastani, ja rakensin sen päälle ilmakuivuvasta massasta nenän, joka mukailisi Fujimoton hienoa olemusta. Tähän rupesin sitten tekemään lateksista versiota kerros kerrokselta. Alkuun minulla oli käytössä joku en-edes-tiedä-mikä-merkkinen lateksi, joka ei tahtonut leikkiä ollenkaan. Siitä tuli väin lörppöjä ja surullisia neniä, joissa hädin tuskin oli mitään muotoa. Päätin sitten suosiolla käydä ostamassa Grimasin lateksia, mikä taas toimi oikein hyvin (kuvan nenä Grimasin lateksista). Yhden nenän tekemiseen meni suunilleen aamupäivä kaikkine järjestelyineen ja siivouksineen... ja minä tein niitä 6. Nenäpajasta töihin... Kuusi nenää, joista olin ihan kohtuu tyytyväinen viimeiseen. Onneksi se oli hauskaa.

Meikki- ja peruukkitesti + nenä III (Grimas)

Meikki oli paljon raskaampi ja tummempi Desuconissa, mutta kuvia katsellessa totesin, että se olisi voinut olla vielä voimakkaampi. Peruukki syö meikkiä niin rajusti. Vaikka melkein kaikki tätä nimenomaista pukua varten tehdyt osta olivat melkoisen työläitä, pääsin livahtamaan aidanraosta siinä mielessä, että käytössä oli ostettu kauluspaita sekä Haurun housut ja kengät. Fujimoto on kai hyvä puku jollekin syksyn tai talven tapahtumaan, koska nenä ja takki ovat ihan hirveän kuumat.

Seuraavana suuntana Animecon ja sen uudet seikkailut, kun emme suuntaakaan Kuopioon vaan Jyväskylään. Whoop! Whoop! Uusi conipaikka! Minun ei siis pitänyt tehdä mitään uutta Aconia varten, mutta idea iski ja olin malttamaton, joten kohta olisi uusi puku kasassa.

Maistiainen!

Koko puku on kohta valmis, mutta ette saa paidasta kuvaa, koska siitä puuttuu toinen hiha. Peruukki voi pistää jännittämään. En hirveästi välitä koulupuvuista, niiden geneerisyyden takia, mutta alan ymmärtää koulupuku-cosplayta. Tämä oli ihan liian helppoa ja nopeaa... tällaista projektia olen kaivannut; saan vääntää kohtuutasoista scheisseä vaivatta ja olla siitä iloinen.

Fukka kiittää tältä kertaa!