Pehmoinen tyty

Moi!

Nyt luvassa kunnon pläjäys Urarakasta. Taitaa kaikki asia tästä puvusta mennä samaan merkintään, koska en tykkää pilkkoa, jos kaikki matsku on kasassa. Koittakaa kestää. Pitkä merkintä tulossa.

Hommahan meni niin, että tuossa kesällä minulle esiteltiin sellainen hupaisa juttu kuin Boku no Hero Academia. Sarja oli ollut Tutustu-listalla jo jonkin aikaa, mutta nyt sain tönäisyn. Oli hyvä juttu se, koska sarja on sekä viihdyttävä että täynnä pukuideoita. Alkuun mietin, että voisin tehdä jonkun muun kuin Ochacon ensimmäisenä, mutta sitten tuli toinen tönäisy, joten Ochaco pääsi työn alle.

Uraraka Ochaco, Ashido Mina, Asui Tsuyu ja Hagakure Tooru
Kaikki mahtavia tytyjä, joita tahtois pukuilla. Tooru voi olla haastava.

Käsitellään kokovartalomakkarankuori ensin pois alta, koska siinä on vähiten asiaa. Tiesin, jo heti alkuun, että haalarin tekeminen ilman keskietusaumaa tulisi olemaan jännä juttu. Sattumoisin törmäsin vanhaan opettajaanikin ja yhdessä vähän pohdimme, että kuinka haalarin voisi tehdä istuvaksi ilman etusaumaa. Loppujen lopuksi sävelsin taas jotain mututuntumalla (hei olen tekstiili- ja vaatetusalan ammattilainen). Yhdistin trikoopaidan ja legginsin kaavat ja vähän kuosittelin saumoja Urarakan haalarin mukaan. Siitä sitten tein proton.

Da kuori ja neulatut muutokset.

Lopulta se toimikin yllätävän hyvin. En oikeasti odottanut, että ensimmäisestä kaavasta olisi yhtään mihinkään, mutta oli kiva yllättyä. Vähän piti ottaa sisään saumoista, lyhentää keskivartalon kohdalta pituutta ja piirtää kädentiet sekä hihat uudestaan.

Alkujaan oli tarkoitus tehdä haalarin alle jokin muotoileva vaate, mutta sairastuminen vei sen mahdollisuuden kokonaan. Ehkä tulevaisuudessa sitten, koska haluan kovasti päästä kokeilemaan yhtä mallia, jonka olen päässäni piirellyt.

Varsinainen haalari kaikkine muutoksineen.

Tämä oli jotenkin hirveän kiva tehdä. Silti mietin välistä, että milloinhan opin olemaan tekemättä sellaisia vaatteita, joissa on satamiljoonaa kulmasaumaa. Haararaita on tikattu ihan omana palasenaan. Samoten myös rinnassa olevat mustat täplät, mutta niihin laitoin sisälle palat softista tuomaan vähän kolmiulotteisempaa vaikutelmaa.

Aina yhtä ärsyttävä osa tyköistuvia trikoovaatteita ommellessa on vetoketjujen laittaminen. Yleensähän vetoketjua ei joustavassa tarvita juuri koskaan, mutta haalariin on vaikea päästä sisälle ilman vetskaria. Ja vaikka kuinka hyvin ja hienosti ompelisit piilovetoketjun paikalleen...

Pärkele...

... se silti, kun vaatteen pukee päälle, repsottaa. En tykkää.

Sitten päästään pehmusteisiin. Lähes koko puku koostuu erinäisistä pehmustemateriaaleista.

Ihan koko homma aloitettiin kengistä, koska tiesin niiden olevan vaikein ja eniten aikaa vievin osuus tässä puvussa. Pohjaksi tulevat saappaat löytyivät jemmasta kaapista. Joskus löysin ne kirpparilta ja totesin, että niitä voisi käyttää vielä johonkin pukuun. Jälleen kerran hamsterin elämä kannatti!

Tämmöset popot.

Alkuun sekoilin vähän vaikka ja miten, sen kanssa, kuinka lähtisin hakemaan kenkien muotoa. Mistään ei tullut mitään, joten yritin jotain tutumpaa ja ihan kahelia.

We meet again.

Otin perinteisellä elmukelmu+maalarinteippi-yhdistelmällä kaavat kengästä (tein tätä ennen paksumman kärjen kenkiin retkipatjasta ja foliosta), minkä jälkeen piirsin kaavat paperille ja kaavoitin jonkinlaiset mallit kaikista kappaleista. Miksi en tehnyt näin heti? Sitä en tiedä. Tämä kuitenkin lopulta toimi.

Tein yhteen kenkään protokappaleen retkipatjasta muodon tarkistamista varten. Ihan nappiin se ei ekalla mennyt, mutta foliolla sai tehtyä proton päälle lisämuotoa, minkä jälkeen otin taas uudet kaavat kelmulla ja teipillä. Tänttärää näin olivat kaavat vihdoin valmiit. Nyt haluttaisi tehdä kengät uudestaan, koska ihan tyytyväinen en niiden muotoon ole.

Ei, Melkeen ja Semisti ok.

Vasta nyt huomasin, että tuo ensimmäinen kuva tässä sarjassa ei olekaan kaavoituksen tulosta vaan joku ensimmäisistä kokeiluistani. Hubs.

Kenkien runko on siis retkipatjasta ja kappaleet on liimattu yhteen ja sen jälkeen kenkään. Myös polviosa on retkipatjasta ja sen tekeminen oli taas ihan oma juttunsa. Satamiljoonaa versiota piti tehdä siitäkin, että sai sen toimimaan edes jotenkin. Senkin kohdalla olisi paljon korjattavaa.

On tämä saatana työmaa.

Lähes kaikki, siis ihan oikeasti lähes kaikki, tässä puvussa on päällystetty vanulla. Ennen kenkiin liimausta peittelin retkipatjakuoren vanun hellään syleilyyn. Osaksi sen takia, että vihreys ei kuultaisi vaaleasta kankaasta läpi ja osaksi siksi, että se vielä vähän pehmentäisi kengän muotoa. Kenkien kärkiin laitoin vileä kunnon toppaukset, että ne olisivat mahdollisimman muhkeat.

Lopullinen päälinen on samaa trikoota kuin haalarin vaaleanpunaiset osat ovat. Tein rungon kaavojen pohjalta kankaalle omat kaavat, jotka on liimattu runkoon ja varsinaiseen kenkään kiinni. Polviosat päällystin samalla tavalla, mutta niitä ei ole liimattu vaan ommeltu kiinni muuhun runkoon.

Pampulat. Vähän on nyt haasu kuvakulma.

Retkipatja pääsi myös Urarakan käsipampuloiden pohjaksi. Käteen sujautettavat rannekkeet ovat retkipatjaa, vaahtomuovilevyä ja vanua. Kaikkea pehmoista ja ihanaa.

Patjasta tein rannekkeen, johon liimasin suikulan vaahtomuovia, minkä puolestaan päällystin toisella vähän leveämmällä suikulalla vaahtomuovia ja sama vielä yhteen kertaan. Eli yhteensä kolme kerrosta vaahtomuovia, että pampulasta tuli oikein pyöreä. Ja päälle vielä se vanukerros tai kaksi.

1. Ensimmäinen suikula liimattu.
2. Toinen suikula.
3. Toinen suikula ommeltuna pohjaan pyöreäksi pötköksi.
4. Viimeinen suikula ommeltu pohjaan.

Pampulat vanuvaipoissaan.

Lopuksi nämäkin hirvitykset päälystettiin vaaleanpunaisella trikoolla. Kirkkaan pinkit yksityiskohdat ovat vain maalattua softista.

Kaikki kirkkaanpinkit osat on maalattu samalla kangasmaalilla. Onneksi löysin juuri oikean sävyn valmiina purkissa, koska omista maaleistani ei saanut hyvää sävyä sekoitettua sitten millään. Nyt minulla on purkkitolkulla vähän höpönväristä pinkkiä kangasmaalia... Ehkä sitä joskus voi käyttää vielä johonkin.

Mutteri

Urarakan kaulamutteriasia on Bilteman EVA-mattoa (jee uusi pehmuste), joka on ylläripylläri päälystetty trikoolla ja sen jälkeen maalattu kokonaan kangasmaalilla. Mutterissa on lovi, josta saan sen kaulaan ja se sulkeutuu nepparilla. Tätä ei sentään ole vuorattu vanulla.

EVA-mattoa esiintyy myös vyössä, mutta koska EVA ei ollut aivan tarpeeksi paksu, sen päälle on liimattu myös retkipatjaa.

Vyön alku.

Ennen kerrosten yhteen liimaamista kuumensin ja muotoilin EVA:n kaarelle, ettei retkipatjan tarvitse venyä niin paljon vyötä taivutettaessa.

Halusin tehdä vyöhön kunnollisen toimivan soljen. Moisen erikoissoljen tekemistä olen pohtinut jo vaikka kuinka kauan, ja nyt pääsin oikeasti testaamaan, että toimiiko se.

Semmonen vekotin.

Mikään maatamullistava systeemihän tämä ei ole, mutta pitkään olen miettinyt, voisiko tällaisen tehdä toimivaksi ihan itse.

Solki on tehty monesta kerroksesta softista. Suurin osa kerroksista on vain rinkuloita, mutta yhdessä on tuollainen "uloke" ja alimmista taas puuttuu pätkä. Ja koko komeus on päälystetty worblalla. Tietoisesti päätin käyttää normaalia worblaa enkä mustaa, koska tämän tarkoitus oli siis kestää kunnolla ja toimia vyön ainoana kiinnityksenä.

Jee! Tämähän toimii ja näyttääkin ihan hyvältä.

Solki siis toimi ja olin siihen hyvinkin tyytyväinen. Ongelmia ilmestyi kuitenkin siinä vaiheessa, kun solki piti maalata; maalikerros paksunsi soljen osia sen verran, että ne eivät enää kunnolla loksahtaneet paikoilleen. Miten voi maali saada aikaan jotain noin typerää?! Onneksi vyö sentään joten kuten pysyi kiinni.

Myös vyö sai vanuvaipan päällensä ennen kuin se verhoiltiin trikoolla. Vyön yksityiskohdat ovat softispaloja, jotka on päällystetty kankaalla ja omeltu vöhön kiinni. Soljen molemmin puolin tulevat pylpyrät on tietenkin maalattu vielä kangasmaalilla pinkeiksi.

Pylpyrät ja kankaan liimaus ennen maalausta.

Peruukki on tässä puvussa myös hieman kyseenalainen juttu. Tilasin kolme erilaista peruukkia Urarakaa varten ja yksi niistä oli nimenomaan Urarakalle tarkoitettu peruukki (sain muuten ensin postissa väärän peruukin, Dekun peruukin, mutta saman tien lähettivät uuden). Päädyin käyttämään juuri tätä peruukkia, koska se oli paksuin ja parhaimman värinen.

Tiesin jo heti kättelyssä, että joudun leikkaamaan peruukkia lyhemmäksi ihan kauttaaltaan, vaikka perusmallai oli kunnossa.

Hiiiiirveän pitkä on hän.

Etuhiusten leikkaaminen meni jänskäksi, koska en osannut harventaa sitä kunnolla. Toisaalta pidän tästä etutukasta, jonka sain aikaan, koska se sopii yllättävän hyvin minulle. Toisaalta taas se voisi olla vähän enemmän referenssikuvan mukainen, mutta en ole varma olisikokaan tuosta peruukista voinut leikata kunnolla reffin mukaista otsatukkaa.

Sellainen villi asia, jota en hoksannut ennen kuin olin jo osittain leikannut peruukin oli se, että peruukin niskassa olevat alimmat hiusnauhat on ommeltu peruukkiin nurinpäin kiinni. Ne siis törröttävät kohti kattoa tuoden muhkeutta Urarakan hiusmalliin. Ne eivät kuitenkaan toimineet ihan niin kätevästi siinä vaiheessa, kun peruukkia piti leikata lyhemmäksi myös niskasta...

Saa nähdä ostanko uuden peruukin ja leikkaan sen uudestaan, kun ei ole tuli perseen alla.

Kuvasi Kis.

Tietyllä tavalla olen tyytyväinen tähän pukuun, vaikka siinä onkin paljon, mitä voisi korjata tai tehdä toisin. Kokonaisuutena se kuitenkin on tosi kiva. Se on mukava ja helppo päällä, enkä tuntenut itseäni siinä yhtään niin ahdistuneeksi kuin kuvittelin. Uraraka on myös hahmona kovin ihana, joten se auttaa katsomaan virheitä läpi sormien. Jos tämä ei olisi niin pirun massiivinen ja hankala kuljettaa, niin tämä varmasti saisi paljon käyttöä. Vyö on varmaan lempiosani tässä puvussa.

Uraraka on nyt tässä. Fukka kiittää. Ja jos joku juttu jäi epäselväksi, niin saa kysellä!

PS: Heti, kun jaksan, hyökkään kirjoittamaan Umiconista asiaa. Halusin tämän kuitenkin pois alta, koska se oli jo melkein valmis.