Me molemmat tarvitaan terapiaa

Heip! Hyvää vuotta 2022!

En aivan ehtinyt kirjoittelemaan tammikuussa, mutta mitäpä siitä. Pohdin myös perinteistä koontimerkintää vuoden loppuun, mutta ehkä se ei ole tällä kertaa mitenkään aiheellinen. Alan kuitenkin muistuttaa jälleen ihmistä, mikä tarkoittaa sitä, että puvutkin edistyvät. Todoroki edistyi yhtäkkiä roimasti, kun hieman innostuin (heh onpas jännää se semmoinen). Tauot puvun tekemisen aikana ovat tuoneet omat jännittävät piirteensä puvun tekemiseen, mutta niistä enemmän tässä kirjoitelmassa myöhemmin. Nyt siis olkaa hyvä: työstömerkintä Todorokista.

Tätä sankaripukua siis työstän.

Kuten olen tainnut jo mainita, Todoroki on kutkutellut minua heti Boku no Hero Academian alkupuoliskolta. Poika on aina jotenkin lipsahtanut mielestä ja jäänyt tekemättä. Viime kevään-kesän puolella Coscraft kuitenkin piti hillittömät alennusmyynnit, joista tilasin peruukkeja sun muuta vähän vaikka ja mille hahmoille. Tiesin heti alusta asti, että haluan tehdä Todorokin peruukin itse yhdistämällä kaksi peruukkia. Valmiit Todoroki-peruukit eivät ole värisävyiltään puhutelleet minua yhtään (vitivalkoinen ja räikeä punainen, ei kiitos). Alennusmyynneistä sain kaksi peruukkia yhden hinnalla, joten tilasin Todorokille kaksi Ash-peruukkia väreissä Titanium Blonde ja Cherry. Leikkasin peruukit kahtia keskeltä ja ompelin ne käsin yhteen. Ei sen kummempaan.

Yhteiskunnan viholliset 1 ja 2.

Vessan valo näköjään muuuntaa punaisen todella oranssiksi.

Tuskailen edelleen lyhyiden peruukkien leikkaamista, vaikka sitä on viime aikoina tullutkin tehtyä. Pelkään sitä, että leikkaan peruukin niskan liian lyhyeksi tai epätasaiseksi. Peruukki on kuitenkin aina peruukki, joten mitä lyhyemmäksi sen leikkaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kuiturivit tulevat näkyviin. Niin kävi myös tämän peruukin kohdalla. Punainen puoli kätki kuiturivit hyvin alleen, mutta vaaleasta ne kuulsivat läpi, kun pituus jäi niin lyhyeksi. Onneksi minulla oli puolikas samaa peruukkia jäljellä, josta sain lisäkuitua lisättyä.

Jotenkin kuitenkin tykkään tästä mallista.

Tietenkin heti peruukin valmistuttua piti testata Todorokin meikkiä ja maskeerausta. Meikissä itsessään ei ole mitään kovin erikoista, mutta palovamma-arpi hakee hieman vielä oikeaa väriä. Käytin arven värittämiseen eri sävyisiä huulipunia, jotka häivytin luomivärisiveltimellä. Arven tekstuuri syntyy arpilakalla, mikä jäljittelee mielestäni parhaiten oikean palovamman arpitekstuuria (palovammat eivät ole mitään kauneinta katseltavaa todellisuudessa, joten googletelkaa varovaisesti). Haluaisin maskeerauksen olevan jokseenkin realistinen, mutta silti tarpeeksi tumma, että se erottuu kunnolla kasvoista ja peruukin alta. Tätä pitää vielä harjoitella.

1. testimeikki (tähän mennessä se realistisin)

Piilolinssien kanssa on myös vielä arpominen. Piti tilata mustat piilolinssit, koska sellaisia ei ole. Kaikki mustat tuntuvat kuitenkin olevan hirveän isoja (halkaisija joku 14mm). Niillähän saa kunnon uwu-silmät aikaan, mutta Todorokiin voisin ottaa pienemmät kiitos. Siniset ovat taas vanhat jo olemassa olleet. Ne taas ovat pienemmät, joten arvon sitä pitäisikö tilata (taas) uudet siniset myös, jotta linssien koko olisi sama. Myöskin mielestäni Todorokin toinen silmä on ehkä enemmän turkoosi kuin sininen...

3. testi (2. oli niin ruma, että sitä ei ole tarve esitellä)

Sitten vaateosastolle. Aloitin haalarin kaavoittamisen kesällä, ja tein tuolloin myös proton. Proton pohjalta onneksi tein kaavamuutokset jo kesällä, koska sitten iski tenkkapoo, joka jatkui lähes vuoden loppuun. Kun lähdin työstämään haalaria uudelleen en muistanut yhtään niitä muutoksia, joita kaavoihin oli pitänyt tehdä. Olin myös ostanut kankaat jossain välissä kesällä/syksyllä, enkä muistanut yhtään, mitä kaikkea olin hankkinut. Joku aivopieru on taas käynyt, koska lopulta itse haalarikangasta minulla oli aivan liikaa.

Vähän yli-iso oli tuo hätävaraolkatoppaus, jota tässä käytin...

Kuitteja ja kankaiden lippulappusia pyöritellessäni huomasin, että minulla oli yli 150cm ylimääräistä kangasta. Eikä mitään muistikuvaa siitä, millä logiikalla olen kankaan laskenut. Osa ylijäämä oli siitä, että olin ostanut pakan lopun alennuksella, mutta silti. Mitähän hittoa? Onneksi kangas on sellaista, että sitä voi käyttää kuitenkin jossain muussakin. (Olin vain onnellinen, kun ei tarvinnut rueta värjäämään.)

Siis mitä hemmettiä?

Todellinen haalarikangas oli hieman ryhdikkäämpää kuin liru lakanakangas, josta olin tehnyt proton. Jouduin tästä syystä tekemään joitain muutoksia vielä lopulliseen haalariin. Merkittävin muutos oli muutaman sentin kaitaleen lisääminen ylä- ja alaosien saumaan lisäämään pituutta koko haalariin.

Se valmis.
Anteeksi en bindannut tätä varten.

Haalarin kaulus ja lahkeet tarjosivat molemmat omat pienet seikkailunsa, joista nautin ihan äärettömästi. Kun on kyse anime-puvuista, ei voi koskaan olla varma siitä, onko niiden suunnittelussa ajateltu yhtään vaatteiden todellisia ominaisuuksia. Ja tämän lisäksi tietenkin yksityiskohdat muuttavat muotoaan joka kuvassa. Tätä sirkusta pyöritti myös Todorokin haalarin kaulus; osassa kuvista valkoiset raidat ovat koholla kauluksesta ja osassa näyttävät urilta. Päätin mennä ensimmäisellä vaihtoehdolla. Toteutin raidat tuppilona, joka on siis tavallaan kankaasta tehtyä nyöriä. Jemmakankaista löytyi valkoista Mallorca 2:ta (RIP), josta sain tehtyä oivat tuppilot.

Siinä on tuppiloa.

Valmiit tuppilot maalasin hopeisella kangasmaalilla, jota ohensin vedellä. Raidat eivät ole aivan valkoiset, mutta hyvin lähellä. Ajattelin, että ohentamalla maalia saan vain pienoisen sävyn ja kiillon tuppiloihin. Tämä toimi lopulta oikein hyvin. Lopullinen kiinnitys oli käsin ompelu, mutta tuppiloiden päät sujautin kauluksen sisään sinetöidyistä rei’istä, minkä päälle liimasin ne vielä kauluksen sisältä.

Mietin myös tämän toteuttamista tereiden muodossa, mutta en jaksanut alkaa kikkailemaan niin paljon kauluksen kaavan kanssa, ja en halunnut pystysaumaa tuohon raitojen alkamiskohtaan.

Kaulus

Todorokin haalarin lahkeissa on tuommoiset hassut kuviot, joiden toteuttaminen oli myös kivaa. Hieman mietin, että mikä olisi toimiva ratkaisu niiden toteuttamiseen, mutta lopulta ensimmäinen idea voitti. Leikkasin siis huovasta kuviota vastaavat kappaleet, jotka liimasin taustakankaaseen. Sitten vain ompelin tämän taustakankaan ja varsinaisen lahkeen yhteen huopakuvion reunoja myöten. Näin syntyivät lahkeen kohokuviot. Käytin ylälankana paksumpaa mustaa lankaa, jotta kuvio tulisi näkyviin vielä voimakkaammin. Kaiken moisen kikkailun jälkeen sain vielä kuvion kohdistettua kohtuu hyvin sivusaumojen kohdalta. Yksinkertainen, mutta toimiva. Itse jotenkin pidän näistä kuvioista ihan hirveästi.

Kuvioiden sisukset.

Molemmat näistä operaatioista olivat todella antoisia, koska pääsin tekemään jotain hieman tavallisesta ompelusta poikkeavaa, mutta en mitään äärettömän haastavaa. Myös onnistumisen kokemus on ollut näissä läsnä. Viime aikoina olen kokenut taas blogin nimen mukaista epätoivoa siitä, että olen ihan huono ja teen ihan kakkeja pukuja, joissa ei ole mitään jännittävää. Osittain tämä kokemus johtuu täysin muista elämän haasteista, mutta Todorokin junnaaminen paikallaan näin pitkään ei varmasti ole auttanut asiaa. Tunne siitä, että saan jotain aikaan, ja se, että tuotoksissani on jotain ”jännääkin,” on auttanut nousemaan taas tuolta epätoivon suosta (lisäksi tässä samalla opintoihin kuuluu tavallaan terapioida itse itseäni, mikä avaa silmiä välillä). Tein, nautin, onnistuin ja olen tyytyväinen.

Siinä möllöttää.

Haalari olisi nyt omalta osaltaan valmis. Vyön kiinnitykseen liittyviä lisäyksiä voi vielä tulla, mutta ne ovat vasta edessäpäin. Koko vyötähän ei ole edes aloitettu vielä.

Sitten lisää kivoja juttuja, nimittäin kengät, jotka oikeasti valmistuivat ennen haalaria. Todoroki sai luksuskengät, kun mummu tarjosi vanhahkot Eccot käyttööni. Kerrankin on varmasti mukavat kengät puvussa. Lähdin liikkeelle perinteisellä jalkakelmulla, jotta kenkiin saataisiin kaavat. Onnekseni Todorokin popoissa on näkyvät ”vetoketjut” edessä, joten sen paikkaa ei tarvinnut kengissä pohtia (en tykkää sivuvetskareista kengissä). Tein yhden kengän proton, minkä pohjalta tein taas kaavamuutokset. Materiaalina käytin keinonahkaa, koska sitä sattui olemaan saatavilla kangaskaupassa valkoisena ja ihan hyvän laatuisena. Jotenkin myös mielikuvani näistä kengistä (ja monesta muusta BNHA:n puvusta) on aika muovinen, joten keinonahka sopi tähän siltäkin kannalta.

Pohjakengät

Proto, josta ei näe juuri mitään.

Hieman päätin hifistellä näissä kengissä, mitä en ihan aina tee. Keinonahka oli hieman jäykkää, joten päällitikkasin kaikki saumat, jotta saumanvarat pysyisivät kunnolla auki. Jotenkin näin yksinkertaisilla jutuilla saa aikaan paljon huolitellumman ulkonäön. Nautin tästä myös kovasti, vaikka ompelukoneeni ja keinonahka eivät aina tule juttuun keskenään.

Ja ilmeisesti nyt on olemassa jokin sääntö, että kaikkiin kengänpäälisiin täytyy vuodattaa verta. Ja tietenkin sain sormeni auki juuri sillä hetkellä, kun käsittelin kenkien ainoaa puuvillaista osaa. No, tällä kertaa veren pystyi sentään pesemään pois.

Varsilärpäkkeen alapuoli, mutta silti...

Liimailuja ja mallailuja.

Paras asia kenkien tekemisessä on aina niiden liimaaminen pohjakenkään. Kenkien päällä olevat remmit asensin vasta liimaamisen jälkeen, jotta niiden sijoitus olisi mahdollisimman hyvä. Itse remmit ovat softista, jonka olen päällystänyt keinonahalla. ”Niitit” puolestaan ovat valkoisen worblan jämäpaloja. Hieman sylinterimaiset niitit sain aikaan painamalla worbla-palleron silikonimuottiin, jonka olen alun perin tilannut UV-hartsin valamista varten. Ennen niittien liimaamista päätin kuitenkin ommella remmit vielä kengänpäällisen läpi muutamalla pistolla (verhoiluneula on ystävä). Ompeleiden päälle liimasin sitten nämä niitit. Päätin olla maalaamatta worbla-mönttejä, koska mielestäni niiden hieman vaihteleva jokseenkin likainen valkoinen toimi ihan hyvin. Katsotaan kuinka mustiksi ne ovat muuttuneet ensimmäisen kunnon käyttökerran jälkeen, josko sitten maali alkaa kiinnostaa.

Pylpyröitä

Tein myös kengistä Töktök-videon. Samalla huomasin sen, että en muista ottaa valokuvia, jos videokuvaan tekemistäni. Valokuvien uupumisen vuoksi tässä vielä linkki videokoosteeseen kenkien tekemisestä.

Ja vielä valmiit kenkulit.

Tällaista tällä kertaa. Todorokin rensselit ja muut asusteet ovat vielä työn alla. Jahka saan rakennettua jonkin eristyssellin, jossa voin työstää EVA-muovia dremelin avustuksella sotkematta koko kämppää, niin aloitan vyön työstämisen. Kaikkiin uupuviin osiin olisi tarkoitus tulla osia EVA:sta.

Fukka kiittää!

PS: Coscraftin alennusmyynnin pyörityksessä mukaan lähti peruukkipanta, joka on toiminut ainakin vähän lyhyemmillä peruukeilla erittäin hyvin. Pitkällä peruukilla en ole vielä kunnolla ehtinyt testata, mutta olen kyllä yllättynyt sen toimivuudesta. Ainostaan hikoilu pelottaa tämän käytössä.

Semmonen.