Välikevennys

Hoi hoi!

Nyt kertomusta vuoden 2023 ensimmäisestä ja täysin extempore toteutuneesta puvusta eli Selphiestä. Tarinahan alkaa siitä, kun totesin, että Laudna, jota olen työstänyt hissun kissun syksyn mittaan, ei mitenkään valmistuisi Frostia varten. Epätoivoa ja ’oon niin huono enkä saa mitään aikaiseksi’ -ajatuksia oli taas reippaasti ilmassa. Suurena syynä tälle on oikeasti ollut väsyminen kouluhommista, jotka ovat viime syksyn olleet täynnä aivan turhaa taistelua ja rämpimistä (vaihteeksi :B), mutta samaan aikaan alakuloisuus on valunut jälleen myös harrastusten puolelle. Kiire ja väsymys ovat myös rajoittaneet sitä, miten olen pystynyt Laudnan kanssa etenemään, joten tässähän on oravanpyörä täysin valmiina.

Live-kuvaa minusta syksyltä.

Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, joulun aikaan sain osakseni sellaista luksusta, jota en ole kohdannut sitten maaliskuun 2020; minulla oli vapaata aikaa enemmän kuin neljä päivää putkeen. Huomasin, että nyt olisi mahdollisuus karkottaa mielen demoneita ja tekaista joku simppeli puku kasaan. Havahduin asiaan kaksi viikkoa ennen Frostia, joten asioiden tilaaminen ei tullut mitenkään kysymykseen. Tämä siis tarkoitti sitä, että piti pärjätä niillä resursseilla, joita kaapeista löytyy. Pienen tuumailun ja inventaarin jälkeen totesin, että Selphietä varten minulla oli kaikki mahdollisuudet.

Koska alkuperäinen peli on vanha kuin taivas eikä sen grafiikoista ota Erkkikään selvää, päätin käyttää tätä pääasiallisena referenssikuvana.

Peruukki määritti paljon sitä, mitä ja millaista hahmoa pystyisin lähteä (lähtemään? – Nyt ei taivu suomen kieli) työstämään. Vaikka uskoin, että luottokauppani Coscraft mahdollisesti olisi kerennyt toimittaa peruukin, niin en uskaltanut silti ottaa riskiä. Minulta löytyi varastosta pitkä ja sopivan sävyinen ruskea peruukki, joka kuitenkin laadultaan on jotain aivan hirveää. Onneksi Selphien kuontalo ei ihan kamalasti mitään erikoista vaatinutkaan. Kakkalaatuinen karvalapsi siis kelpasi hyvin tätä pikapukua varten. (Tämä oli samalla myös aina välillä hällä väliä -puku.)

Tämmöinen kummajainen löytyi kaapista. Alkuperästä ei tietoa.

Lähdin työstämään peruukkia siten, että leikkasin otsatukan ja kasvoja kehystävät jeejeet jotenkuten omassa päässäni. Tämän jälkeen mallailin sivu”kiehkuroiden” pituutta, merkkasin ne ponnareilla ja peruukkipäässä leikkasin ne hienoisen pelivaran kanssa sopivaan mittaan. Tämän jälkeen tupeerasin osan sivuhiusten kerroksista ja ohensin niitä ennen kihartamista. Kihartamiseen käytin kartongista tehtyä tötteröä pohjana, mikä toimi yllättävän hyvin. Hiustenkuivaaja ja suoristusrauta olivat kovassa käytössä, kun hiuslakkaa kului.

Luota prosessiin.

Valmis peruukki pysyi yllättävän hyvässä kunnossa kuljetuksessa sekä käytössä. Viimeinen sovitus ennen peruukin pakkaamista meinasi vähän hirvittää, mutta vakuuttelin itselleni, että peruukki tulee näyttämään ihan toimivalta, kun koko puku on päällä. Viimehetken modauksia tehtiin vielä Frostin sunnuntaiaamuna, mikä varmasti auttoi asiaa. Siihen nähden, että tämä hiustyyli on kaikin puolin ihan hirveän ruma, yllätyin jopa itse siitä, miten toimiva se oli kokonaisuuden kanssa.

Hän valmis.

Kuvasi: Niina

Huvittavaahan tässä on se, että olen miettinyt ja pohtinut sitä, kuinka ihmeessä Selphien hiukset voisi toteuttaa jo cosplay-harrastukseni alkutaipaleella. Final Fantasy VIII on tullut elämääni ennen cosplayta, joten aina välillä ajatus on käynyt siinä, miten realistisesti Selphien hiukset voisi toteuttaa. Tuolloin homma tuntui jotenkin aivan mahdottomalta. Nyt kuitenkin nauran sitä, kuinka helppoa tämän peruukin muokkaaminen oli, ja kuinka se ei kuumottanut tässä vaiheessa yhtään. Jännää huomata oma kehitys myös tältä kantilta.

Ja tosiaan, kuljetin peruukin Lahteen matkakassissa. Tätä varten minun piti suorittaa erittäin raaka ja julma operaatio:

Tun tun tuuuuu!!!

Muovipussi päälle ja kassiin.

Osa, jota oikeasti aloin työstämään ensimmäisenä ei suinkaan ollut peruukki, vaan Selphien mekko. Ajattelin, että mekon kanssa voin mennä sieltä, mistä aita on matalin, mutta näin ei käynytkään. Kangaskaupoilla ei tälläkään kertaa ollut tarjota minulle oikean väristä ja laatuista kangasta, joten värjäyshommiksihan se meni. Onneksi tällä kertaa pystyin hyödyntämään vanhoja koetilkkuja ja laskelmia, joten minun piti vain värjätä yksi testi, minkä jälkeen uskalsin ryhtyä tositoimiin. Tämä värjäys ei myöskään vaatinut mitään eri sävyjen koktailia, mikä teki värjäysprosessista erityisen helppoa.

Taas vaihteeksi soppaa.

Käytin pohjakaavana mekossa Stellan mekon kaavaa, koska siinä oli valmiiksi sievät prinsessaleikkaukset etu- ja takakappaleilla. Ajattelin, että minun ei tarvitse lähteä hirveästi muokkailemaan saumojen paikkoja, kun rakennan Selphien mekon paneeleista, joiden ei tarvitse olla aivan niin justiinsa tällaisessa pikapuvussa. Hieman olin taas väärässä, ja lopulta viilailin paneeleiden kaavoja vähän turhan tarkkaan. Vähän olisin ehkä voinut lisätä väljyyttä rinnanympärykseen, mutta en jaksanut lähteä säätämään asiaa oikean mekkokankaan kohdalla, kun moinen ei näkynyt protossa.

Monta saumaa sai ommella tähän mekkoon.

Ärsytyksekseni saumanvarat kuulsivat läpi mekkokankaasta. Pohdin, että tämän voisi ehkäistä vuorilla. En ihan lämmennyt ajatukselle, että vuorittaisin tämän tyyppisen turhakemekon ja varsinkin, kun kyse oli pikapuvusta. Ärsytykseni kuitenkin voitti ja kävin hätäisesti ostamassa vuorikankaan. Hätäisesti kertoo siitä, että en tehnyt kaavoja vuorille etukäteen enkä hirveästi uhrannut aikaa menekin laskemiseen. Lopulta vuorikankaan kanssa kävikin sitten näin:

Hot tip: tehkää kaavat valmiiksi ja laskekaa menekki. Sitten on kivempi ostaa kangasta.

Minulla oli tuplasti enemmän vuorikangasta kuin todellisuudessa sitä tarvitsin. Laskekaa aina menekki ennen kankaan ostamista ja tehkää mielellään myös kaavat ennen laskelmia. Tämä kiva moka maksoi minulle noin 10€ ylimääräistä, ja nyt pohdin, että mihin ihmeeseen upotan kirkkaankeltaista vuorikangasta… Ja lopulta kävi ilmi, ettei vuorittaminen edes auttanut siihen, että saumanvarat eivät olisi näkyneet kankaasta läpi! Näin taas mennään yksinkertaisen hällä väliä -puvun kanssa.

Lopulta yritin lohduttaa itseäni sillä, että vuori toisi vähän lämpöä kylmään ja koleaan Frostiin, koska muuten vaatetukseni oli niin kovin vähäinen.

Kaikki mekon paneelien saumat on päälitikattu molemmin puolin. Olisin toivonut, että saumat olisivat erottuneet tämän ansiosta vähän enemmän. Käytin jopa asteen tummempaa lankaa tikkauksissa, mutta ilmeisesti väri oli silti liian lähellä kankaan väriä. Pohdin, että kehtaanko käydä kaikki saumat läpi tussin kanssa, jotta ne erottuisivat paremmin, mutta toistaiseksi pidättäydyin tästä ajatuksesta. Ehkä ajan kanssa tulevaisuudessa.

Onnistuin myös sotkemaan vuorin, kun ompelin sitä paikalleen.

Hällä väliä -linjalta poikettiin myös siinä kohtaa, kun pohdin mekon olkaimien kiinnityksiä. Ostin jopa tavalliset lappuhaalareiden soljet ja napit, vaikka referenssissä soljet ovatkin jotain ihan muuta. Lopulta päädyin kuitenkin tekemään worblasta referenssin mukaiset valesoljet. Vähän pohdin sitä, että miltä worbla-osat tulevat näyttämään oikean metallin rinnalla, mutta lopputulos ei ollutkaan niin tökerö kuin aluksi ajattelin. Samaa pohdintaa kävin myös mekon vetoketjun vetimen ja kaulakorun kanssa. Tein molemmat myös worblasta, ja kaikissa worbla-osissa olen käyttänyt hopeista Inka Gold -vahaa niiden väritykseen. Se, miten saan koskaan pestyä tämän puvun pilaamatta worblaisia osia, jää toistaiseksi mysteeriksi.

Tämä oli hauska.

Mekko tungettiin pussiin, koska vedin kiinnitettiin worblalla ennen sen hopeakäsittelyä.

Selphien mekon selässä on jokin pieni lappuasia, jossa on myös jotain tekstiä. Yhdestäkään kaivamastani referenssikuvasta ei näkynyt, että mitä tuossa lapussa todellisuudessa lukee. Käytin kuitenkin reffeinä kuvia myös Selphie action-figuurista, jonka selässä olevassa lapussa näkyvät kirjaimet M ja X. Näiden kirjainten alla on vielä jotain suherrusta, mutta en jaksanut kaivella asiaa sen enempää. Otin taas oman vapauden ja MX:n alle taiteilin FFVIII. Ettei vain jäisi hahmon lähdemateriaali minullekaan epäselväksi.

Kivasti taas hyödynnetty valopöytää kankaalle piirtämiseen.

Kaulakorua varten ostin panssariketjun rautakaupasta. Panssariketju on kyllä sievä, mutta sitä on todella tympeä käsitellä; se kun on tarkoitettu kestämään. Jollain ilveellä sain kuin sainkin ketjun poikki ja liitettyä siihen korulukot ynnä muut. Varsinainen koru, joka riippuu ketjussa, oli kaikissa referenssikuvissa taas vaihteeksi erilainen, joten tämä minun versioni on yhdenlainen tulkinta.

Ihmetys.

Kuvasi: Niina
Pikkuasioita.

Kengät olivat jälleen yksi hauskin osa tehdä. Pohjakengät löytyivät omasta takaa. Olin hamstrannut ne aikanaan pilkkahintaan entisen työpaikkani loppuunmyynneistä, enkä ole käyttänyt niitä koskaan. Tämä aina hieman ahdistaa, koska näen jokseenkin turhana sen, että upouudet kengät pitää pistää palasiksi cosplay-kenkiä varten. Onneksi kokeiltuani näitä kenkiä jalkaan totesin, että en tulisi koskaan käyttämään niitä oikeasti, joten hyvää cosplay-kenkäelämää vaan niille.

Tämmöiset hirvitykset.

Perinteiseen tapaan kengät pääsivät kelmukäsittelyyn, jotta saisin kaavat aikaiseksi. Tällä kertaa kelmukaavan piirtäminen oli todella helppoa, koska pohjakengissä kulkivat saumat juuri niissä kohdissa, mihin ne olin itsekin ajatellut. Tunnustelemalla seurasin vain saumoja ja piirsin kaavat niiden mukaan. Referenssissä saumoja ei ollut aivan niin paljon, mutta koska päällisen materiaalina minulla oli keinonahka, päätin pelata varman päälle ja piirtää tarpeeksi saumoja. Itse tykkään piirtää jesarikaavan osat vielä paperille, jotta saan varmasti tasaiset kaavat sekä pystyn vielä lisäilemään väljyyttä sun muuta kaavoihin sujuvasti.

Kelmutus.

Kaavoja.

Kun kengänpäällisset olivat vihdoin kasassa ja tuli aika liimata ne pohjakenkiin, sain kokea jännittäviä hetkiä, kun käyttämäni kontaktiliima lähti sulattamaan keinonahkaa. Jee! Olin ostanut tuon keinonahan paikallisesta ei-ketju kangaskaupasta, joten minulla ei ollut mitään tietoja tallessa kankaan materiaalikoostumuksesta. Kokeilin nyt uutta kontaktiliimaa, jonka oli tarkoitus sopia muun muassa erilaisille vinyyleille ja muille keinonahkamateriaaleille. Aikaisemmat kokeilut saman liiman ja keinonahan kanssa olivat oikein sopuisat, eikä mitään tällaista sulatushäröilyä ollut tiedossa. No kappas vaan, tämä keinonahka olikin sitten jotain ihan muuta materiaalia (tässä vaiheessa veikkaan jotain asetaatti-sekoitetta). Kangas muuttui lähes kokonaan purkkamaiseksi, kun liimaa turautti reippaammin. Kauhistuneena yritin pelastaa tilannetta neulaamalla kankaan pohjakenkään mahdollisimman siististi ja vaihtamalla liiman tavallisesti käyttämääni kontaktiliimaan. Liiman vaihto ei kuitenkaan auttanut, koska molemmissa käyttämissäni liimoissa oli sama liuotinaine (asetoni). Onnekseni sain kankaan asettumaan siististi, ja liiman kuivuttua sulamisjälkiä oli vain hyvin vähän. Kangas myös ”kovettui” kuivumisen jälkeen lähes entiselleen.

Tuo "märän" näköinen kohta on lähes kokonaan sulanutta keinonahkaa.
Pahimmat sulamiset onneksi tapahtuivat kengän kannan puolella.

Onneksi sulamiset jättivät vai vähän jälkiä valmiisiin kenkiin.

Ja hei, tein myös propin! Varmaan kynyisimmän propin koskaan, mutta propin kuitenkin. Jälleen hamsterin ominaisuuteni osoittautuivat hyödyllisiksi, kun propissa käyttämäni putket olivat peräisin vanhoista kaavapaperirullista. En viitsinyt nähdä kummoisesti vaivaa näiden eteen, joten raa’asti pohjamaalasin putket mustaksi ilman minkäänlaisia pintakäsittelyjä. Ennen maalausta kuitenkin tilkitsin putkien päät worblalla, minkä ohella kiinnitin myös molempien putkien toiseen päähän silmukkaruuvit ketjua varten.

Maalaamattomia putkia ja pohjamaalattuja putkia.

Tulppa.

Pohjamaalin päälle maalasin pintamaalin. Yksityiskohdat maalasin teippaamalla mustat raidat putkien päihin. Valkoiset rinkulat leikkasin paperista ja liimasin putkiin Erikeepperillä. Viimeinen vaihe oli kiinnittää kapulat toisiinsa ketjulla. Kapuloiden referenssinä käytin jälleen figuuria, kun huomasin, että nämäkin muuttavat muotoa lähteestä riippuen + olin ehtinyt ostaa mustan ketjun (pelissä ketju on kirkas metallinen ja figuurilla musta :D). Jos aikaa olisi ollut hieman enemmän olisin myös heittänyt putkien päälle spary-lakan, mutta tällä aikataululla jätin sen välistä. Ehkä tulevaisuudessa toteutan lakkauksen. Lakan puutteesta huolimatta kapulat kestivät matkat ja conipäivän oikein mainiosti. Tällaisiksi kynypropeiksi oikein mainiot ja näyttävät. Lisäksi niiden kanssa oli hauska poseerata.

Valmiit kapulat.

Loppupelissä ainoastaan proppi ja peruukki tuli värkättyä todellisella hällä väliä -asenteella, ja mekon sekä kenkien kanssa lipsahti homma taas ihan muun puolelle. Tämän puvun tekeminen oli kuitenkin kovin kivaa ja juuri sitä, mitä tähän väliin tarvitsinkin. Hymyileminen kuvissa oli myös hauskaa.

Kuvasi: Niina

Vaikka Selphie ei hahmona ole minulle mitenkään erityisen mieluinen, niin tämä puku oli kuitenkin tärkeä projekti. Yksi iso osa minulle tätä harrastusta on myös se, että saan asioita valmiiksi. Oman työn tuloksen konkreettinen näkeminen on minulle hyvin tärkeää muutenkin. Cosplayn kohdalla olen huomannut sen, että innostun asioista aina uudestaan, kun huomaan, että kohta jokin osa tai puku on valmis. Saan siitä jotain ihan erityistä mielihyvää, vaikka koko tekemisen prosessi on minulle mieluista. Laudna tulee varmasti olemaan yksi pisimmistä ja työläimmistä (työtuntien näkökulmasta) pukuprosesseista, joita olen tähän mennessä tehnyt. Olen nyt huomannut, että sen rinnalle tarvitsen muita yksinkertaisempia projekteja, joiden kautta pystyn kokemaan tuota erityistä iloa, mitä uusi valmistunut puku tuo tullessaan. Juuri tästä syystä Selphie oli tärkeä projekti nostamaan mielialaa, tarjoamaan jotain kouluhommista poikkeavaa ja näyttämään jälleen, että osaan jotain ja kykenen viemään prosessin loppuun. (Järki sanoo, että kyllä minä osaan, mutta välillä tunteet eivät ole asiasta samaa mieltä, joten niitä pitää vähän ojentaa.)

Jaaha, meni taas syvälliseksi, mutta tätä varten Epätoivo on; pääsen sanoittamaan omia kokemuksiani tämän harrastuksen parissa. Joka tapauksessa Fukka kiittää!

PS: Pohdin tässä nyt suuresti sitä, että minkä puvun otan itselleni työn alle tällaiseksi niin sanotuksi pikkuprojektiksi Laudnan ja Linkin rinnalle.