Taiteellisia vapauksia

Hei.

Katson kalenteria. Katson blogia, ja mietin, että miksi merkintä Ichijon miekoista ei näy. Niin, taisin taas unohtaa julkaista tekstin. Hyvä minä. Eli tällä kertaa luvassa selontekoa Ichijon miekkojen valmistuksesta. Kuitenkin tähän alkuun haluan ottaa pienen infopläjäyksen vanhentuneesta worblasta ja sen käytöstä. Satuin mainitsemaan worblan vanhentumisesta IG-tarinoissani, mistä hyvästä sain tulvan kysymyksiä DM:n puolelle, joten jaan vielä tässä havaintojani aiheesta.

Tosiaan on käynyt niin, että worblani on päässyt vanhentumaan. Eikä mikään ihme, olen tilannut sen ainakin 7 vuotta sitten, ja koska minä olen minä, halusin testata sen käyttämistä vanhentuneenakin. Muistutuksena vielä, että puhun tässä ainoastaan tavallisen worblan käyttäytymisestä, koska en ole vielä tietääkseni kohdannut samoja haasteita muiden worblatyyppien kanssa.

Että joku muu voisi mahdollisesti välttää saman tuskan, jota minä olen joutunut kokemaan.

Ihan alkuun: en todellakaan suosittele vanhentuneen worblan käyttämistä. Kun vanhentunutta worblaa kuumennetaan se muuttuu erittäin tahmaiseksi (huomattavasti tahmeammaksi kuin tuore worbla), mikä aiheuttaa suuremman riskin saada vakavia palovammoja. Tahmeutensa vuoksi vanhentunut worbla myös tarttuu ihoon herkemmin ja on vaikeampi saada siitä irti. Tämän takia riski palovammojen saamiseen kasvaa.

Ylipäänsä tahmeus saa worblan tarttumaan vanhentuneena sellaisiin asioihin, joihin se ei tuoreena niin helposti tartu. Olen tottunut työstämään worblaa metallisilla ja muovisilla työkaluilla, mutta vanhentuneena worbla tarttuu herkästi myös niihin. Silikonisiin työvälineisiin taas vanhentunut worbla ei tunnu kuitenkaan tarttuvan edes kuumimmillaan, joten ne ovat osoittautuneet ainoiksi varmoiksi työvälineiksi.

Tiesittehän, että worbla on ylikuumentunut, jos sen pinta muuttuu vaaleaksi ja rypyläiseksi? Kun puhun kuumennetusta worblasta, se ei koskaan tarkoita ylikuumennettua, vaan oikeasti worblalle tarkoitettua käsittelylämpötilaa. Ylikuumentuneeseen worblaan ei myöskään koskaan kannata koskea paljain käsin, vaikka se ei olisi edes vanhentunutta. Kaikilla matalalämpömuoveilla, joihin worblakin kuuluu, on tietty haarukka lämpöasteita, jonka sisällä niitä on turvallista kuumentaa työskentelyssä. Nopealla googlauksella löysin yllä näkyvän videon, jossa demonstroidaan ylikuumentamista eri worblatyypeillä.

Vanhentuneen worblan tahmeus voi siis olla vaarallinen ominaisuus, minkä vuoksi en sen käyttöä suosittele. Levymuodossa worblan työstäminen myös vaikeutuu sen tahmaisuuden vuoksi. Massaksi leivottuna tahmaisuuden vaikutus ei ole niin merkittävä, mutta tarttumisen ja palovamman riski on edelleen olemassa. Vanhentuneen worblan voi tunnistaa ihan vain worblalevyä repimällä; vanhentunut worblalevy repeää käsivoimin todella helposti ja repäisty reuna jää röpelöiseksi.

Epätasainen repäisyreuna vanhentuneessa worblassa.

Nyt sitten siihen oikeaan asiaan! Ja koska unohdin julkaista tämän tekstin silloin, kun oli tarkoitus, pystyn nyt selostamaan valmistusprosessin lähes loppuun asti.

Mangareffeillä mennään.

Varsinaisesti miekat eivät ole mikään Ichijon tavaramerkki, mutta halusin kuitenkin tehdä ne. Muistaakseni manga ei koskaan täysin selitä, mitä miekkojen on tarkoitus muistuttaa, mutta itse tulkitsen ne suliksi. Tarinassa on tietty lintuteema, joka näkyy myös muun muassa koulun tunnuksessa (johon muuten valitsin värit itse, koska virallisia värikuvia en löytänyt). Ajattelin, että nuo tunnuksessakin näkyvät kaarevat ”tähkät” olisivat joko viljaa tai siivet. Koska nuo ”tähkät” ja Ichijon miekat muistuttavat toisiaan (ja koska lintuteema) niin päätin lopulta tulkita molemmat siiviksi. Ja koska kyse on mangasarjasta, miekkojen ulkonäkö ja koko vaihtelevat kuvasta toiseen. Tästä syystä päätin myös ottaa miekkojen ulkonäössä joitain taiteellisia vapauksi.

Tikkuja mallailen.

Miekat ovat tosiaan eri pituiset, ja ihan alkuun jouduin tietenkin sumplimaan mittasuhteiden kanssa. Päätin tehdä miekoista muuten täysin samankokoiset, mutta lyhensin toisen miekan terää n. ¼  pitemmän miekan koko pituudesta. Lähdin työstämään kaikkia miekan vaiheita lyhyemmän miekan osalta ensin, koska, jos kusisin homman, pienempi miekka olisi nopeampi aloittaa alusta. (Ironista on, että näin loppusuoralla pidän tästä lyhyemmästä ”harjoitusmiekasta” enemmän. Kjäh.)

Vasemmalta 1) kartongit, joihin on liimattu sininen softis,
2) Puutikkuun liimatut runkopalat
3) Koko hommeli worblattuna 

Miekkojen runko koostuu puukepistä, kartongista, softiksesta ja (vanhentuneesta) worblasta. Tein teräosan pohjan kahdesta kartonkipalasta, joihin molempiin liimasin siivut softista terän tyvipuolelle. Nämä kartonkiosat liimasin yhteen voileiväten softikset kartonkien väliin, ja näin tehden kartonki-softis-viritelmästä paksumman toiselta sivulta ja terän tyylisesti ohuen toiselta sivulta. Kuvat ehkä auttavat tässä tapauksessa ymmärtämään sepostustani. Tämän teränmuotisen kartonki-softis-viritelmän liimasin lopuksi puukeppiin.

Tämä kuva voi lisätä ymmärrystä. Tai sitten ei.

Vasta teräosan kiinniliimauksen jälkeen hahmottelin kartongille terän sulkamaisen muodon, minkä jälkeen leikkasin reunan hahmotelman pohjalta muotoonsa. Tämän jälkeen vuorossa olikin koko homman kääriminen worblaan. Kaiversin myös worblaan sulkien muotoa korostavia juovia tuomaan jonkinlaista syvyyttä terien pintaan.

Käytin tällä kertaa ihan tarkoituksella tavallista worblaa näinkin ison pinnan peittämiseen. Päätökseeni on muutama syy: 1) koska kartonkirunko ei ole kovin kestävä, piti lujuutta saada ulkoisesta rakenteesta, 2) halusin testata, miten Helmi-kitti toimii tavallisen worblan pintakäsittelyssä isommalla pinnalla (aikaisemmin testasin sitä vain Linkin Koholint-miekan kahvassa), ja 3) minulla sattuu olemaan jemmassa iso määrä tavallista worblaa, ja haluan säästää mustaa sekä valkoista worblaa niihin projekteihin, joissa niitä enemmän tarvitsen.

Kerroksia ja sitten vähän päälle worblaa.

Kahvaosion osalta lähdin hakemaan oikeaa muotoa ensin käärimällä softista puutikun ympärille erilaisin kerrostuksin. Samaa tekniikkaa olen harrastanut myös paperilla ja liimalla, mutta softiksella tämä oli huomattavasti nopeampaa. Ainoa miinus softiksen käyttämisessä oli se, että kahvaosa oli tässä vaiheessa pehmeä. Kun karkea muoto oli saavutettu softiksella, lähdin täyttämään porrastuksia ja päällystämään kahvaosaa worblalla. Ja tämähän oli varsin kiva prosessi, kun piti saada aikaan kaksi saman muotoista kahvaa.

Näistä syntyi lopulta väistimet.

Miekkojen väistimet puolestaan tein hyvin perinteisellä tyylillä voileipäämällä softispaloja worblalla. Kaiversin näihin osiin myös juovat muotoja varten. Voileipäyksen jälkeen liimasin ja muotoilin kahdesta osasta väistimen miekan kahvan ympärille. Tämän jälkeen muovailin worblalla väistimiin kolmiulotteisuutta. Samalla muovailin worblasta pienet renkaat, jotka liimasin miekkojen kahvaosien päihin.

Vas. 3D-muotoilua ja oik. vain lättänä.

Tämän jälkeen päällystin miekat kauttaaltaan gesso+vesi-seoksella useamman kerran. Tällä minun oli tarkoitus hieman siloittaa pintaa, mutta myös luoda tartuntaa kalustekitille. Pakkeloin miekat Helmi-kalustekitillä ihan kokonaan. Joitain kohtia pakkeloin useamman kerran ennen hiontaa. Miekkojen hiontaan käytin 180, 240 ja 400 vahvuisia hiomapapereita, ja aina välillä pakkeloin joitain paikkoja hionnan välissäkin.

Paljon pakkelia ja hiomista.

Pakkeloinnin ja hionnan jälkeen sain älynväläyksen, kun tajusin, että voin käyttää spraykittiä miekkojen viimeistelyyn ja pohjustamiseen. Pääsen käyttämään spraykittiä vain säiden salliessa, joten homma meni hetkeksi odotteluksi. Lopulta, kun tilaisuus tuli, tajusin, että kahvojen peräosasta puuttuvat pienet yksityiskohdat. Pienessä kiireessä väsäsin pikkulehdykät mustasta worblasta kahvojen päihin. Tässä kohtaa otin todellakin taiteellisia vapauksia lehdyköiden muodossa ja ulkonäössä, koska mangassa ne ovat mitä ovat. Vähän kuitenkin ehdin myös pakkeloida niitä kalustekitillä ennen spraykittiä.

En yhtään muistanut, miten mahtavaa tavaraa spraykitti on, ja olenkin hyvin iloinen siitä, että olen sitä aikanani kaappiin jemmannnut (ja ettei se ole mennyt mitenkään vanhaksi).

Siellä makaavat.
Myöskin pieni sneak peek toisesta projektista.

Harkitsin vielä hiomista spraykitin jälkeen, mutta olin jo niin kyllästynyt hiomiseen tässä vaiheessa, joten suosiolla aloitin vain maalauksen. Maalina käytin jälleen Tikkurilan Taika-maaleja, joihin olen hyvinkin tykästynyt. Tällä kertaa sekoitin kultaista ja hopeaa keskenään 1:1 suhteella sadakseni haluamani metallisen värin. Miekoista ei taida olla yhtään värillistä kuvaa olemassa, joten sain keksiä sävyn ihan itse. Päätin myös maalata molemmat miekat kokonaan saman värisiksi. Kuten tähkät koulun tunnuksessa, jotenkin kuvittelen miekat jokseenkin kultaisen sävyisiksi. Jotenkin myös kuvittelen niiden olevan keraamisen näköisiä, mikä ihmetyttää jopa itseäni.

Tällä hetkellä miekoista itsessään puuttuu vain patinointi ja tehostevärit, joita vielä vähän suunnittelen, sekä viimeistely lakalla. Uskon kyllä Taika-maalin kestävyyteen, mutta patinointi voi vaatia erillisen suojan.

Hyvin kiiltää Taika-maali!

Miekoista uupuu kuitenkin vielä yksi osa kokonaan, ja se on nauha, joka yhdistää ne toisiinsa. Pohdin olisinko vain ostanut jonkin kultaisen nauhan tai nyörin, mutta reffejä tutkiessani huomasin, että nauha näyttää letiltä. Olin ostanut aikaisemmin erään koulun kirpputorilta valtaisan rullan valkoista nyöriä, joten päätin käyttää sitä nauhan punomiseen. Jonkin aikaa piti kuitenkin pohtia sitä, millä saisin nyöreistä miekkojen kanssa saman väriset. Muistin lopulta, että olen joskus ostanut Textile medium -nimistä ainetta, jonka avulla on tarkoitus pystyä muuttamaan tavallisia maaleja kangasmaaleiksi.

Tämmöstä mömmöä.

Päätin kokeilla kyseistä ainetta nyt siis ensimmäistä kertaa nyörien maalaamisen yhteydessä. Sekoitin ainetta Taika-maalin joukkoon suurin piirtein 2:3 suhteessa. Aineen ohje suosittelee 1:1 suhdetta, mutta koska kyse ei kuitenkaan ole tavanomaisesta kankaasta tai vaatteesta ajattelin, että hieman vähemmän ainetta riittää. Maalista tuli aineen avulla notkeampaa ja hitusen vain vaaleampaa. Kuivuttuaan maali on myös huomattavasti joustavampaa kuin tavallisesti. Maalin pitäisi olla myös vesipesunkestävää, jos se kiinnitetään silitysraudalla. En vielä ole kuitenkaan päättänyt aionko tehdä kiinnitystä vai en, koska en halua myöskään polttaa jo maalattua nauhaa eikä kiinnitys ole täysin välttämätöntä.

Tein testin maalin sävystä nyörissä myös ilman Textile mediumia ja siitä paljonko nyörin mitta lyhenee, kun se letitetään.

Kunhan saan viimeiset maalaukset vielä tehtyä ja nauhan kiinnitettyä, niin miekat ovat vihdoin valmiit. Tarkoitus olisi saada ne tehtyä Desuconiin mennessä, jotta voin ottaa miekat mukaan coniin.

Sellaisena sivuhuomiona voin kuitenkin vielä kertoa, että näitä miekkoja varten en ole tavallaan ostanut mitään. Kaikki materiaalit ja välineet on ostettu tietenkin joskus, mutta nimenomaan näitä miekkoja varten en ole kuluttanut pennin hyrrylää. Kaikki on löytynyt valmiiksi kotoa alun perin jotain muuta varten ostettuna. Paitsi tietenkin worbla ja Textile medium, jotka on aikanaan ostettu sillä ajatuksella, että niitä voisi joskus tarvita johonkin projektiin.

Ja hei! Kaivoin peruukin jemmasta. Pussia en vielä ole avannut, mutta edistystä se on tämäkin.

Tässä oli lähes kokonaan miekkojen alkutarina ja vähän infoa myös worblasta. Varmaan näistä lopulta ihan kivat tulee, ellen pilaa kaikkea patinoinnilla ja tehostemaalauksilla. Myönnän, että jossain kohtaa minulla loppui kärsivällisyys, minkä vuoksi miekoista ei ihan niin laadukkaita tullut kuin olisin halunnut. Eikä se haittaa, koska nämä ja Ichijo yleensäkin on puku vain ja ainoastaan minua varten.

Fukka kiittää!

PS: Samaan aikaan miekkojen rinnalla olen myös työstänyt Jujutsu Kaisenin Nobaraa, joka jäi kesken myöskin viime vuonna, kun hyviä kankaita ei meinannut löytyä. Katsotaan, saanko Nobaraa siihen kuosiin, että voisin ottaa sen toiseksi pukvuksi Desuconiin. Uskoisin, että tämä voisi toteutua, mutta mitään en sano varmaksi. En halua stressailla puvuista, ja ihan mielelläni otan myös jonkun vanhan puvun matkaan, jos siltä näyttää.

Jotain valmista Nobarankin osalta.