Villinä ja vapaana - Tracon 2024

Heippa!

Tuntuu tosi oudolta lähteä kirjoittamaan tätä ennen kuin olen edes kirjoittanut Matsuconin merkintää loppuun. Haluan kuitenkin nauttia siitä huumasta, jonka Tracon jätti taas jälkeensä, joten nyt ei mennä ihan kronologisesti. Matsuconin merkintä on nyt kuitenkin taputeltu ja ulkona, joten voin hyvin julkaista tämänkin. (Höpöä, että blogissa on nyt julkaistu kolme coniraporttia peräkkäin, vaikka conien osalta tämä vuosi on ollut hieman hiljaisempi.)

Tracon 2024 järjestettiin 6.-8.9. tavalliseen tapaan Tampere-talossa. Minulle tämä oli sitten vuoden 2011 ensimmäinen Tracon, jossa olin mukana pelkkänä kävijänä. 2012 alkoi kisaputki, joka jatkui vielä muutaman vuoden ajan myös tuomarointiputkena. Vaikka tietynlainen kaipuu takahuoneeseen olikin, koin, että tämä oli ihan hyvää vaihtelua. Tietenkin monestakin syystä tämä oli hivenen outo ja omanlaisensa Tracon.

Eläimet saapuivat Tampereelle.

Yksi isoimmista kohokohdista Traconissa, ja koko vuonna, oli ehdottomasti perjantaille järjestetty Tampereen kaupunginteatterin esittämä Taru sormusten herrasta -teatterinäytös. Rakastan Sormusten herraa sekä kirjoina että elokuvina, minkä lisäksi rakastan teatteria niin kovin paljon. Olin siis aivan myyty jo siinä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa ilmoitettiin tästä yhteistyöstä.

Sitä hyvää!

En halua pilata kokemusta keneltäkään, joka on aikeissa katsoa kyseisen esityksen, mutta ei vielä ole päässyt sitä kuitenkaan näkemään. Hyvin pintapuolista kerrontaa siis aiheesta luvassa. Pidin esityksestä todella paljon. Sen pituus ei minun kohdallani ainakaan tuntunut yhtään missään, mutta samalla olin hyvin vaikuttunut siitä, miten hyvin kolme pitkää kirjaa oli saatu tiivistettyä niin toimivaksi paketiksi. Lavasteet ja musiikki olivat upeat ja toimivat niin hyvin. Myöskin Isoa salia tilana käytettiin mielestäni hyvin. Myöskin tietyt roolisuoritukset olivat mielestäni aivan uskomattomia. Ainoat asiat, josta en niin suuremmin pitänyt, olivat puvustukselliset valinnat tiettyjen hahmojen kohdalla.

Väliaikaskumppa

Minähän itkeä pillitin lähes koko esityksen läpi, koska Sormusten herran tarina edustaa minulle niin paljon sellaisia asioita, joita pidän elämässä tärkeinä; rohkeus kohdata vaikeitakin asioita, tovereiden tukeminen ja lojaalius, lupauksien pitäminen ja vastuunkanto. Olisiko esitys kerennyt pyöriä 15 minuuttia, kun minulla aukesivat padot ensimmäisen kerran. Oli myös hyvin outoa itkeä ja hajoilla yhtä aikaa, mutta senkin pääsin näytöksen aikana kokemaan useamman kerran.

Näytös ja matkustaminen Tampereelle söi käytännössä koko perjantain, joten hirveästi ei ehditty tuona päivänä conitella.

Ihan varma en ole tästä Ichijon meikistä...

Lauantain puvuksi olin ottanut mukaan Ichijon, joka ei vielä tapahtumissa ole kerennyt olla päällä ollenkaan. Ihan mukiin menevä pukuvalinta säiden suhteen, vaikka unohdin kokonaan Traconin kiristyneet proppisäänöt. Onneksi Ichijon miekkoja ei kuitenkaan tarvinnut missään vaiheessa käyttää proppitullissa, koska en koskaan vienyt niitä varsinaisesti tapahtumapaikalle. Vaikka en edelleenkään pukuna ole Ichijoon täysin tyytyväinen, oli se jotenkin kivempi päällä kuin odotin. (Kesti siis sata vuotta tajuta, mikä Ichijon paidassa hankaa ja vaivaa, ja lopulta tajuta, että en voi edes korjata asiaa.)

Lauantaiaamun leppoisa aikataulu oli jotain käsittämätöntä luksusta. Ihan ensimmäiseksi pääsimme suuntaamaan taidekujalle, mikä osoittautui erittäin hyväksi suunnitelmaksi. Aamupäivästä siellä oli vielä sentään hitusen väljempää kuin myöhemmin pyörähdettäessä. Tällä kertaa minä ostin jopa printtejä, mitä en yleensä harrasta ollenkaan!

Asioita, joihin käytin rahaa.

Ensimmäinen ohjelma lauantaille oli Agapio Racing Team -luento, jonka sisällöstä olen montaa mieltä. Luento oli mielenkiintoinen sekä viihdyttävä, ja oli kiva nähdä, miten paljon vaivaa ja taustatyötä luennon eteen oli tehty. Kuitenkin olen hyvinkin eri mieltä (edelleen) luennon pääsanoman, ”Agapio Racing Team oli hyvä,” kanssa. Minulle luento osoitti yhä paremmin sen, kuinka keskinkertainen ja ”halpa” Agapio aikoinaan oli (kuten moni muukin alan tekijä noihin aikoihin). Sen kummemmin luennon sisältöön menemättä totean vain: On harmillista, miten aliarvostettuna lapsikatsojia on aikanaan, ja osittain edelleen, pidetty. Suomessa on laadukasta ääninäyttelyä ollut iät ja ajat, mutta jos media ei ole suunnattu kuin ”pelkästään lapsille” siihen todella panostaminen ei tunnu aina hirveästi kiinnostavan. Agapio näki aikanaan markkinaraon ja käytti sen hyväkseen. (Sivuhuomio: esim. Disney-elokuvat eivät ole lastenelokuvia, vaan koko perheen elokuvia.)

Hyvää historiaa.

Vaikka ohjelmakartassa olikin monta kiinnostavaa ohjelmaa lauantaina, onnistuin raahaamaan itseni vain kahteen niistä. Agapio-luennon lisäksi kävin kuulemassa perjantain Sormusten herra -näytöksen puvustuksesta Kurkistus keski-maan ompelimoon -ohjelman merkeissä. Minulle jäi tästä ohjelmasta päähän vähän kaksijakoisia ajatuksia. Olin todella iloinen päästessäni kuulemaan nippelitietoa näytelmän puvustuksesta ja sen toteutuksesta, mutta samalla minua harmittaa, että suurimpiin kysymyksiin ohjelma ei pystynyt vastaamaan. Itse olisin kovasti halunnut kuulla vastauksia siihen, miksi tiettyihin pukusuunnittelun ratkaisuihin on päädytty. Tähän kuitenkaan ohjelman pitäjät eivät pystyneet vastaamaan. Lisäksi oli yhtä aikaa mukavaa ja turhauttavaa, miten paljon yleisö pääsi esittämään kysymyksiä. Osa kysymyksistä nosti esiin tiettyjä mielenkiintoisia seikkoja, mutta selkeästi kysymysten määrää olisi pitänyt kontrolloida enemmän, koska kokonaisuudessaan ohjelma jäi tyngäksi eikä kaikkea asiaa selkeästikään pystyty sisällyttämään ohjelma-aikaan.

(Oli myös jännittävä kuulla jonkin verran siitä, miten Tampereen kaupunginteatterissa puvustamo pyörii, koska olen aikoinaan ollut lyhyen aikaa itse töissä Oulun kaupunginteatterin puvustossa. Jännittäviä eroavaisuuksia oli havaittavissa.)

Valo tuotti haasteita ohjelman aikana.

Lauantaina tuntui siltä, että koko päivä meni lähinnä pyöriessä ja syödessä. Mikä ei sinänsä haittaa, koska viime aikoina iso osa tapahtumista on mennyt erinäisissä hommissa. Sitä paitsi syöminen sopi hyvin Sormusten herra -teemaan. Kjeh. Päivän päätteeksi teimme pienen mutkan ja kävimme kuvaamassa Ichijota vähän conipaikan ulkopuolella. Ainoa hetki, jolloin kaivoin miekat naftaliinista.

Kareraisu, my love!

Sitten vähän kakkua.

Sunnuntaille pukuna oli vihdoin ja viimein Gojo Satoru, jota olen suunnitellut jo kolmeen eri tapahtumaan. Aina kuitenkin on tullut esteitä puvun aloittamiselle. Kehnolta meinasi näyttää puvun valmistuminen Traconinkin osalta minusta riippumattomista syistä, mutta lopulta puku tuli valmiiksi. Tällä kertaa Gojon meikki kuitenkaan ei onnistunut aivan täysin, joten siinäkin on vielä parantamisen varaa. Yritän tunkea Nobaran ja Gojon valmistusprosessit samaan merkintään KUNHAN EHDIN. Ihminen on elämässä kiireinen.

Ei haittaa, jos meikit on päin pyllyä, kuha on lasit.

Sunnuntai alkoi ohjelman puolesta taasen itkulla. Tuli käytyä kuulemassa Chordae Coris Chamber Orchestran konsertti, jossa soitettiin eri peleistä tuttuja musiikkeja. Oli kiva kuulla kokoelma sellaisia kappaleita, joita en aikaisemmin live-esityksissä ole hirveästi kuullut. Tietenkin omaan syrämmeeni iskivät eniten Final Fantasy VIII:ta alkujaan peräisin oleva The Extreme sekä täysin ensinuotista padot aukaissut Kingdom Hearts -potpuri. Noh, tulipa siinä samalla testattua kunnolla Gojota varten hankittu valkoinen ripsiväri, joka ei ollut itkuista moksiskaan. Nautin konsertista oikein paljon.

Teppo kävi konsertissa

Pallotessa meni sivusuun muutama mielenkiintoinen ohjelma, mutta viikonlopun toinen kohokohta oli tietenkin sunnuntain cosplay-kilpailut. Oli yllättävän rentoa katsoa Traconin kisoja vähän taemmasta penkkirivistä. Paikkalippusota suosi ja saimme ihan mukiin menevät paikat. Tietenkin ilmassa oli moninaisia tunteita, koska WCS-karsinnat kisattiin nyt ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa. Samalla tuntemukset olivat haikeita ja huojentuneita, mutta saatampi avata ajatuksiani WCS:n suhteen vielä laajemmin jossain muussa kohtaa. Odotin myös NCC-karsintoja kovasti, koska tällä hetkellä se vaikuttaa yksilökisana kaikkein järkevimmältä formaatilta omaan makuuni (Tässä vitsissä pitää tietää se, että ennen NCC on ollut se arvokisa, joka minua on kiinnostanut vähiten.)

Enpäs muista, milloin viimeksi olen istunut näin takana Isossa salissa.

WCS sai loistokkaat viimeiset karsinnat, ja oli ihana nähdä niin moni tuttu lavalla. Meidän viimeinen kisaparimme on nyt kuitenkin valittu, joten toivotan Peanutsugan ja Nomoxyan tervettulleiksi WCS-perheeseen vielä kerran, sekä toivon heille antoisaa ja kivaa tulevaa edustusvuotta! Pitäkää hauskaa! NCC sai myös huikean uuden edustajan Ruotsin kisoihin, joten toivotan mahtavaa edustusvuotta myös Tolkuncosille. Esityksesi oli viilattu viimeistä piirtoa myöten, sitä oli ilo katsella.

Kuva: Nyymix

Jouduin juoksemaan lavan kautta lähes suoraan junaan cosplay-kisojen jälkeen, koska olimme valinneet tietenkin sen aikaisemman junan. Lopulta ei onneksi ollut edes mikään kiire narikan osalta, mikä huoletti minua eniten. Harmiksemme kuitenkin heti matkan alettua junamme joutui pysähtymään lähes kahdeksi tunniksi, minkä vuoksi olimme kotona lähes samaan aikaan kuin Tampereelta myöhemmin lähtenyt Oulun juna.

Sanji: Anniilaugh
F-up Tiuhti ja Viuhti palveluksessanne.

Sellainen oli tällä kertaa Tracon-seikkailu. Tracon tuntuu paisuneen jotenkin aivan käsittämättömän suureksi tapahtumaksi, mikä tuntuu yhtä aikaa kivalta ja hirveältä. En pidä yhtään lippukassojen kilpajuoksuista, mutta on myös kiva nähdä tapahtumassa monenlaista sisältö. Ohjelmakartta kuitenkin alkaa olla minun makuuni niin laaja, ettei sitä osaa edes kunnolla tarkastella.

Kuva: Anniilaugh
Oli kuuma, mutta tuuletin autto.

Ikävä oli takahuoneen puolelle, mutta onneksi tämä oli kisajärjestelyiden puolesta ihan kaikille outo kokemus, kun kaikki arvokisat ja muut olivat vasta sunnuntaina. Aina toivon kovasti, että isoja kisoja ei pidettäisi sunnuntaina, koska se on hyvin epämiellyttävää ja jokseenkin epäreilua meille pitemmältä matkustaville kisaajille. Ymmärrän, että tänä vuonna aikataulut ovat olleet poikkeavat syistä, mutta silti aina toivon toisenlaista ratkaisua.

Fukka kiittää!

PS: Seuraavaksi sitten ainakin asiaa puvuista, mutta ehkä myös WCS-ajatuksia. Täysin olen laiminlyönyt Nobaraa ja Gojoa, mutta yritän korjata asian lähitulevaisuudessa.

PPS: Blogger haluaa näköjään kiukutella tekstinasettelujen yms. kanssa, joten fölåt mig!