Mistä olen ottanut opikseni

Hei!

Pohdiskelin tässä, että 10 vuotta cosplayta ja bloggaamista on aika pitkä aika. Kaikkien näiden vuosien aikan olen oppinut ja kehittynyt. Mietin, onko tässä vuosien varrella tarttunut mukaan mitään sellaista, josta voisi olla hyötyä muillekin. Kenties jollekin tuoreemmalle harrastajalle? Olen kohdannut useita '5 ohjetta aloitteleville pukuilijoille' ynnä muita listauksia. Huomasin kuitenkin, että ne sisältävät usein ympäripyöreitä ohjeita kuten 'pidä hauskaa', tai muuten vaan sata kertaa toistettuja asioita kuten 'silitä saumat' (mut hei oikeesti, silittäkää saumat auki).

Olen itse tehnyt ensimmäisen pukuni vuonna 2006. Sen jälkeen olen opiskellut itseni vaatetusompelijaksi, suorittanut teatteritaiteen opintoja ja tehnyt 50+ muuta pukua. Kyllä siinä on jo jotakin. (Edelleen olen sitä mieltä, että pitäisi olla joku askartelun paskartelun perustutkinto, jonka voi hyväksilukea cosplay-harrastamisella.)

Tässä minä, pätevä ja edustava cosplay-harrastaja.
Kuva: Eetu/Tulitomaatti

Tässä siis Fukan 5 ohjetta tai neuvoa cosplay-elämään!

1. Hyvät kengät
- Kengät ovat sellainen asia, joissa nykyään en lähes ollenkaan suostu tekemään kompromisseja. Hyvät ja oikean kokoiset kengät ovat yleensä turvalliset ja tekevät puvusta 100 kertaa miellyttävämmän käyttää. Yleensä tapahtumissa tulee paljon seisottua ja käveltyä. Jos kengät ovat huonot, sen kyllä huomaa nopeasti. Hyvät kengät parantavat conikokemusta ja tarvittaessa antavat vapauden liikkua helpommin.

Tällaisena varoittavana esimerkkinä voin kertoa tarinan Alexian kengistä. Käytin Alexiaa ensimmäisen kerran vuoden 2013 Desuconissa, missä päivän päätteeksi hädin tuskin pystyin enää kävelemään, koska en tuntenut enää kaikkia varpaitani. Kuukautta myöhemminkään tunto ei vieläkään ollut palannut kaikkiin varpaisiin.

Tämä ilme ei mitenkään kuvasta sitä kivun tunnetta, joka tuon päivän päätteksi koin.
Kuva: Kide?

2. Ei hakaneuloja
- Päätin joskus vuosia sitten, että en aio tehdä pukuja, jotka tarvitsevat hakaneuloja. Se on ollut yksi parhaista päätöksistäni tämän harrastuksen parissa. Kun asioilla on kunnolliset ja järkevät kiinnityssysteemit, ne varmemmin pysyvät oikeasti päällä ja paikallaan. Nepparit, hakaset, tarranauha, magneetit... Näitä on. Usein muutama käsinpisto ajaa saman asian kuin hakaneula, mutta huomaamattomammin ja paremmin. Pukeutuminen helpottuu myös, jos hakaneulan sijaan kiinnike on jokin kunnollinen ja pohdittu. Kaiken tämän lisäksi kunnon kiinnitykset näyttävät paremmilta kuin hakaneulaviritelmät.

Vanha kuva. Olen ehkä joskus puhunut suhteestani neppareihin.
Gakupo, Aqua ja Edea mm. ovat täynnä ommeltavia neppareita.

3. Kestävä ja pestävä
- Yritän aina tehdä puvuistani sellaisia, että voin tarvittaessa laittaa ne pesukoneeseen. Aina se ei tietenkään onnistu (punaista ja valkoista kangasta ei hirveästi pestä samassa). Pyrkimykseni on pystyä pesemään lähes kaikki kankaiset osat jokaisesta puvustani, jos ei koneessa, edes jollain tavalla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että saumanvarat on huoliteltu, ei-pestävät osat ovat irrotettavia (ks. kohta 2.), maalaukset on tehty kankaalle sopivilla maaleilla ja kankaat on pesty hyvin ennen vaatteen valmistamista. Pesunkestävyys tekee vaatteista yleensä muutenkin kestävämpiä kulutukselle ja pitämiselle. Kestävyys taas nostaa puvun yleistä laatua ja pidentää käyttöikää. (Ja edes vuosien päästä ei tule sellaista 'Hyi, miten rumasti tehty' -fiilistä :D)

Kankaiden reunojen ja saumojen huolittelun lisäksi suosittelen ainakin takkien vuorittamista.
Se ei ole mitään rakettitiedettä ja varmasti jostain Burdalta tai Suuri käsityö -lehdestä löytyy ihan käypiä ohjeita vuorittamisen harjoitteluun.

4. Tutki, etsi ja opi

- Cosplay on siitä ihana harrastus, että pääsee kokeilemaan ja oppimaan vaikka mitä. Puvun tekeminen kannattaa aloittaa siitä, että tutkii puvun kaikki osat perin pohjin. Hahmolla on monesti vaatteet, mutta entä jos hahmolla onkin jotkut oudot hassut housut? Tutki ja etsi, millä nimellä niitä housuja kenties kutsutaan. Ahaa! Ne ovat sarouelit! Jos hahmolla on päällään tai mukanaan jotain outoa, niin silloin kannattaa tutkia, mikä se on tai mikä se voisi olla. Sen jälkeen kannattaa tutkia ja etsiä, miten sellainen valmistetaan tai miten sellaisen imitaation voisi valmistaa. 

Esimerkkinä kimonot; niiden muotoon ja pukemiseen kuuluu niin paljon vippaskonsteja ja sääntöjä, että suosittelisin jokaista, joka on tekemässä kimono-tyylistä pukua, perehtymään kimonoon ihan kunnolla.
Kuva: Kis

Koko tämän tutki-etsi-prosessin aikana oppii varmasti jotakin. Se ei välttämättä ole oleellista aina sen puvun, jota on työstämässä sillä hetkellä, kanssa. Tieto ja ymmärrys voi kuitenkin auttaa jonkun tulevaisuuden puvun kanssa. Kun se hetki tulee, onkin jo oppinut aiemmin kuinka jokin asia tehdään tai miksi sitä kutsutaan.

Minä olen yksi ahmatti tässä kohtaa. Laitan talteen kaikki mahdolliset tutoriaalit ja ohjeet, jotka tulevat vastaan, koska joskus niistä vielä voi olla hyötyä jossain kohtaa. Olen tallentanut joskus Hatsune Mikun kenkien tutoriaalin, vaikka minulla ei ole koskaan ollut mitään aikomusta tai halua pukuilla Mikua. Sen tutoriaalin oppeja olenkin pystynyt hyödyntämään muissa puvuissa. 

Tämä on peräisin vuodelta mitä lie ja on auttanut vaikka prikulleen samanmoisia kenkiä en ole tehnyt.
Alkuperäinen ohje deviantArtssa

Tämän haluaisin erityisesti takoa nuorempien harrastajien päähän. Olen itse ehtinyt harrastaa cosplayta sellaisena aikakautena, jolloin some ja internet muutenkin olivat erilaisia. Ei ollut suuria yhteisöjä, jotka kuhisivat 24/7, joista pystyi kysellen-huudellen saamaan vastauksen pukuongelmiin. Saati, että hahmo- ja pukukohtaisia ohjeita olisi pystynyt ostamaan suoraan muilta pukuilijoilta. Etsi ensin ja kysy vasta sitten.

5. Mieti kuljettaminen
- Jo pukua tai proppeja suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon, miten aikoo päästä tapahtumaan tai tapahtumakaupunkiin. Itse nykyään yritän ajatella tästä vielä pidemmälle, jos vaikka pukua tuleekin käytettyä jossain muussa tapahtumassa myöhemmin, niin kuinka saan sen kuosissa paikan päälle mihin tahansa.

Gwendolyn on oiva esimerkki palastellusta puvusta ja kompromisseista.
Kuva: Kide

Mistä materiaalista propit kannattaa tehdä, että ne kestävät käyttötarkoituksensa (esim. esityksissä)? Isojen proppien kohdalla kannattaa miettiä, miten ne esimerkiksi mahtuvat autoon tai matkalaukkuun. Voiko niistä tehdä koottavia? Särkymisherkkien tavaroiden kohdalla niiden pakkaamisen suunnittelu on myös tärkeää.

Propit ovat yleensä hankalimmat osat kuljettaa, mutta päänvaivaa voivat tuottaa muutkin puvun osat; rajusti muokatut peruukit peruukkipäässä, helposti likaantuvat osat, likaavat osat kuten kengät yms. Kulkemisen kannalta kaikkea tätä kannatta pohtia hyvissä ajoin, ettei tule sitten lähtöpäivänä yllätyksenä.

Gwendolynin valotikkukin hajoaa moneen osaan ihan vain kuljetuksen helpottamiseksi.

BONUS ROUND!

6. Tunne itsesi pukuilijana.
- Tiedä mitä osaat ja mihin olet kykenevä. Mikä on oma taitotasosi? Missä olet hyvä? Millaisia asioita haluat tehdä? Näiden tietojen ja ymmärryksen hyödyntäminen voi hyvinkin säästää hiuksia ja hermoja. Uuden tai epävarmemman asian opettelemiseen pystyy varaamaan enemmän aikaa ja pukuvalinnoilla pystyy vähentämään tai jopa välttämään ikävien asioiden tekemistä.

Oman työskentelytahdin löytäminen on myös hyödyllistä. Osa tykkää tehdä pukuja nopealla tahdilla puristuksina, osa taas verkkaisesti, että voi varmasti keskittyä kaikkeen niin pitkään kuin tarve vaatii. Tässä ollaan kaikki erilaisia ja sen oman tahdin löytäminen, hyödyntäminen ja kenties hyväksyminen helpottaa tekemistä.

Minä haluan tehdä pukuja, aina välissä käväsitä lavalla ja näyttää tyhmältä. Aina on myös kiva kehittyä.
Mukana Akanena woodi
Kuvasi Rea R.

Tiedä myös, mitä haluat cosplaylta. Jos haluat pitää vain hauskaa, eikä pukusi laatu ole se ykkös asia, hyvä niin. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa. Cosplay kuitenkin saa olla myös vakavaa. Jos olet pikkutarkka kaikesta ja jaksat ränssätä pukuja tappiin asti. Hyvä! Kuitenkaan jokaisen puvun ei aina tarvitse olla se upein taidonnäyte. Ei ole pakko kisata, jos ei huvita. Omien kohokohtien löytäminen ja tiedostaminen tässä harrastuksessa on erittäin hyvä asia. Tällöin voi keskittyä niihin asioihin, jotka ovat itselle olennaisia cosplayssa, ja olla tuskailematta niistä vähäpätöisemmistä. Se, mitä joku toinen hakee cosplaylta, ei välttämättä ole se, mitä jokainen hakee tai mitä itse haet. Tunne itsesi pukuilijana, mutta ymmärrä myös se, että kaikki eivät ole sinä.

Itselleni rakkaiden hahmojen pukuilu on myös tärkeää, vaikka kukaan muu ei niitä tunnistaisikaan.
Kuva: Kangaskasa

Se, että erilaiset tavat harrastaa cosplayta, lisääntyvät koko ajan on minusta jotenkin ihanaa. Ihmiset sekä ostavat että tekevät itse pukujaan, erikoistuminen tietynlaisiin pukuihin ja sisällön tuottaminen niin monessa eri formaatissa on nykypäivänä mahdollista. Väylät ja tavat löytää se oma cosplayn muoto ovat niin monet, ja mielenkiinnolla seuran tilannetta täältä fossiililuolastani.

Fukka kiittää!

PS: Tässä on elämä taas sillä mallilla, että olen hilannut hanurini koulunpenkkiin. Jännityksellä odotan, että mitä se tekee cosplay-elämälle.

PPS: Anteeksi, jos tekstin ulkomuoto näyttää hassulta. Blogger on taas tehnyt päivityksiä ja hetki ehkä menee siihen, että uusi yhteinen sävel taas löytyy.