Kuinkas sitten kävikään

Hellou!

Viimeisen viikon möngittyäni peiton alla ikävässä flunssassa alkaa vähän jo jänskättää tuo tuleva Tracon. Puvut on päätetty ja niitä on jopa jo aloiteltu hitusen. Ei kylläkään mitenkään mahtipontisesti, koska viime viikko meni ihan blörinäksi.

Odotan nyt Traconia ihan intopiukeana syistä että: RYHMIÄ! Lauantaille ja sunnuntaille muodostui vaivihkaa ryhmät. Todella jännittävästi ne ovat ihan erityyppiset jopa. Tästä tulee hauskaa.

Yui ensimmäinen vasemmalta.

Lauantaina taas luvassa K-ON!-tytyjä. Tällä kertaa K-ON!-elokuvan lopputunnarin, Singing, aikana esiintyvät siniset mekot. Minä jälleen Yuina. Jouduin tilaamaan Yuille uuden peruukin, koska vanhaa ei mitenkään olisi vääntynyt leteille, mutta ei se mitään, koska parasta on se, että meitä on tällä kertaa kaikki viisi tyttöä! Viimeksi puuttui Mio, mutta nyt on koko poppoo kasassa!

Saatiin kaikille just samanlaiset kengät!

Yui on Traconin puvuista se, joka on paremmin alulla, vaikka ompelemaan en ole vielä kerennyt. Heh, kankaat ostettiin eilen. Kenkulit kuitenkin on ja kaavat tulevat nyt tuosta noin vaan.

Minä en päässyt Gakuposta yli enkä ympäri, joten Traconin sunnuntain puku olisikin tämä Duke Venomania's Madness Gakupo. Lisäksi seuraani olisi tarkoitus liittyä haaremi kuumia naisia. Saa nähdä jääkö tämä sitten ainoaksi versioksi, jonka Gakuposta teen...

Gakupolle tupsahti peruukki jo postissa ja voin todeta, että on ihana. Pientä saksikäsittelyä on luvassa, mutta muuten peruukki on todella oiva. Oikeanlainen kangas takkia varten on hakusessa ja kaavoja on aloiteltu vähäsen.

Näillä siis mennään Traconiin. Hahmojen välillä on pienoinen ero, mutta millonkas sitä ei oltaisi Traconiin menty ääripäitä etsimään.

Fukka kiittää.

PS: Mieleni ehkä tekisi avautua Heroes of Cosplay -sarjasta. Se on huvittava.

Minä, kaverit, hups - Animeseminaari 2013

Moi moi!

Viimekertainen oli jännittävä, mutta nyt mennäänkin Animeseminaarin asiaan. Pyörähdimme ystävysten kesken tapahtumassa enemmän tai vähemmän hulppeasti. Ennen tapahtumaa vilkuilin ohjelmakarttaa ja huomasin, että seminaari tarjoaakin yllättävän paljon ohjelmaa. Osa vaikutti jopa mielenkiintoisilta.

Lauantaina alkoi tanssitunnilla Tsunaden kamppeissa, mikä aiheutti hieman huvittuneisuutta. Heiluimme aamusta neljän hengen ja yhden shinigamin (ei kylläkään heilunut) voimin eräässä kolmannen kerroksen tanssisaleista. Ajankohta oli hieman mysteeri (miksi heti aamusta? + ohjelmalehtisessä eri aika kuin netissä ja salin ovessa), mutta koska pitäjänä oli kaveri, mitään ongelmaa ei ollut. Ketään ei-tuttua ei seuraamme liittynyt, vaikka yritimme houkutella. Oven raosta tuijottelioita olikin sitten vaihtuvan lainen määrä.

Sitten kampesimme itsemme katsomaan ensimmäistä luentoa. Aiheena oli Eyeshield21-sarja, jota olen itse vain katsonut, mutta en vieläkään loppuun. Koko luento oli suuri pettymys, koska se ei tarjonnut mitään uutta. Ei mitään. Lähes koko sisältö oli vain hahmojen esittelyjä toinen toisensa perään ja nekin "mielipiteet", joita mukaan oli tuotu, olivat netistä kaivettuja. Välistä luennoitsijat tuntuivat puhuvan enemmän toisilleen kuin yleisölle. Vaikutti siltä, että luentoon ei oikeasti oltu valmistauduttu. Enkä hirveästi arvostanut tyhjänpäiväisiä kommentteja siitä, mitä parituksia ei tueta, "koska Hiruma on mun." Luultavasti huonoin luento, jolla olen koskaan käynyt.

Ketsuppia... Jonkun idiootin taidon näyte etuovilla.
Eikä ollut mikään pieni teos.

Lauantaista odotimme väljää päivää. Nuku (siis Valve) ei ole mikään suuri tila, mutta tänä vuonna sitä oli osattu hyödyntää paremmin kuin aikaisemmin. Kaikki kerrokset olivat kerrankin käytössä. Odotusten syyt olivat kuitenkin Kokkocon Kokkolassa, joka sattui samalle päivälle, sekä cosplay-kisan sijoittaminen sunnuntaille. Silti lauantai onnistui olemaan vähintäänkin yhtä ahdas kuin aikaisemminkin. Lauantain kohokohdaksi taisi lopulta nousta retki ruokaostoksille keskustan läpi. Ihmettelevät ilmeet ja kummalliset kommentit, joita ei isompien tapahtumien yhteydessä enää niin paljoa kuule.

Sunnuntai olikin sitten se odotetumpi päivä, mutta se menikin vähän blörinäksi.

Aamusta olisi ollut luento sarjasta Free!, mikä nostatti kulmiani. Sarjaahan on tullut vast 6 jaksoa, mangaa ei ole ja kertoo poikien uimakerhosta. Seuraan kyseistä sarjaa, mutta enemmän minua kiinnostaa sen ympärille syntynyt fani-ilmiö, joka on jotain todella kummallista. Lopulta kuitenkin luento jäi näkemättä, koska se oli heti aamusta ja pitäjän kohdalla oli sama nimi kuin Eyeshield21-luennossa.

Yaoi-luento oli tarkoitus katsastaa, mutta se oli peruttu. Miehet ja cosplay oli tarkoitus katsoa, mutta koska teimme kavereiden kanssa källin, niin sekin meni sivu suun.

Arvostan tätä.

Menimme sitten osallistumaan kisaan. Joo-o... Lavan läpi kävely -kisa ja mini-esitys-kisa olivat saaneet jälkeläisen, joka oli tämän vuotisen Animeseminaarin kisan muoto. Itse löin hynttyyt yhteen woodin kanssa ja Rorune paineli kisaan yksin. Myös muita kavereita oli kisaan eksynyt.

Tuomarointi oli aamusta Miehet ja cosplay'n päällä. Tuomaristo oli ylläri, mutta pätevä. En siltikään ymmärrä animenörtin osaa tuomaristossa, jos esitystä ei arvostella. No, se meni todella rennosti ja omasta mielestäni tämä oli ehkä mukavin tuomarointini ikinä. Jokainen tuomari kysyi jotain eikä vain tuijottanut vaatteita ja rustannut paperiinsa. Homma oli järjestelty ja ajoitettu hyvin koko kisan puolesta. Ainoa, mitä kaipasin, olisi ollut kisaajien parempi briiffaus kisan kulusta ja sen aikana toimimisesta. Useamman kisan käyneenä tämä ei ollut minulle mikään ongelma, mutta kokemattomista kisaajista osa kai onnistui liukenemaan ennen yhteiskuvan ottoa.

I'v got moves like Jagger...

woodilla ja minulla oli pikkuinen esityksen poikanen vaikka se ei ollut mitenkään pakollista. Hannun kysymyksiä ei oltu sovittu mitenkään etukäteen ja välistä niitä oli vaikea kuulla musiikin alta, mutta kaipa tuosta selvittiin. Hasssutihan siinä sitten kävi. Rorune vei pääpotin, woodi ja miä tulimme toisena ja Stella ja Niina kolmansina. Erityismaininnan esityksestä sai Lupin kaksikko. Onnittelut myös heille.

woodi, miä, Rorune, Niina ja Stella

Kisan voi katsella jo nyt youtubesta tästä ja loput tästä. Koko kisan taso yllätti verrattaen edellisiin vuosiin ja siksi oma pärjääminen oli jännä juttu. Muuten kyllä ei hirveänä jäänyt tästä tapahtumasta käteen mitään.

Loppuun vielä pakollinen marsu+pokaali-kuva. Mukana jälleen Shiro, Rorunen, woodin ja minun pytyt.

Fukka kiittää ja alkaa pohtia Traconia ja muita juttuja.

Cosplay on oheistuote

Nyt ei enää kestä. Siis hei!

Tässä viime päivät olen pidätellyt itseäni erään asian tiimoilla. Frostirage toi esille erään asian, joka minua hämmästytti hyvin paljon. Ajattelin, etten vatvo asiaa kovin ja olen yrittänyt pysytellä housuissani. Nyt en enää kestä... ja minulla oli ehkä liian hauskaa David Bowie'n kanssa. En haluaisi toistaa jo sanottuja asioita, mutta luultavasti se on mahdotonta.

Ilmeni, että jostain mystisesti on levinnyt ajatus siitä, että conit ja muut tapahtumat järjestettäisiin cosplay'n takia. Ja kaikki ohjelmat, pajat ynnä muut olisivat vain oheistuotteita.

Mistä tämä edes juontaa juurensa? Asiahan on aivan päinvastoin! Cosplay on oheistuote, joka on syntynyt tapahtumien kylkeen. Cosplay on extraa. Tilanne on ihan toinen sitten, jos tapahtumat mainostavat itseään cosplay-tapahtumina kuten CosplayGaala tai Cosvision.

Totuus kuitenkin on, että cosplay'ta (kuten myös hengausta ja kavereiden tapaamista) voi helposti tehdä muuallakin ihan yhtä pienellä vaivalla ja monessa eri muodossa. Puheohjelmia, paneeleja ja pajoja tutuista tai tuntemattomista aiheista ei repästäkkään kavereiporukan viihteeksi mikätahansa viikonloppu.

Minä olen aina ihmetellyt sitä, kun forumeilla ja muualla tulee vastaan sama juttu uudestaan ja uudestaan; "Oon menossa mun ekaan conin eikä mulla ole cossia. Pääsenkö sisälle, vaikka mulla ei ole pukua?" Mistä ihmeestä näitä sikiää? Ymmärtäisin, jos tämä olisi jokin harvinainen kysymys, mutta aktiivisilla foorumeilla tämä kysymys pomppaa esiin aika useasti. Nyt ehkä löysin syyn.

Mitä itse tiedän, niin tapahtumia järjestetään pääasiassa tarjoamaan harrastajille sellaista viihdettä, jota he eivät kotioloissa voi tavoittaa. Tietyn aihepiirin puheohjelmat, paneelit ja pajat ovat sellaista toimintaa, jota ei löydy ihan joka kylältä tai ympäri vuoden. Cosplay menee siinä sivussa. Harvempi tapahtuma vielä laittaa myöskään ohjelmaansa nettiin, vaikka sitäkin on jo harrastettu.

Käsitys siitä, että tapahtumat olisivat ensisijaisesti cospaly-tapahtumia on absurdi, koska suurin osa conien ohjelmasta ei ole liitoksissa cosplay'hin varsinaisesti millään tavalla. Japanissa järjestetään nimensä mukaan cosplay-tapahtumia, jotka koostuvat isoista halleista, sermeillä rajatuista pukeutumistiloista ja erityyppisistä kuvauspisteistä. Näin siis oikeinkin hulppeissa cosplay-tapaamisissa. Ei siellä ole puheohjelmaa tai animekaraokea, koska oikeasti niillä ei ole mitään tekemistä cosplay'n kanssa. Se on rehellinen cosplay-tapahtuma.

Frostiragen yhteydessä tuli tämä älytön kohkaaminen siitä, että cosplay-harrastajia syrjittäisiin ja heitä ei haluta coneihin. Tämähän on aivan järjetön väärinymmärrys. Ei se ole mitään syrjintää, jos tapahtuman järjestäjät haluavat rajata kävijämääriä ja toivovat paikalle enemmän niitä ihmisiä, jotka tulevat paikalle juurikin sen pääpointin takia; ohjelman.

Ihminen, joka käy ohjelmissa ja löytää niistä viihdettä = Tapahtuman kohderyhmää
Cosplay-harrastaja, joka käy ohjelmissa ja löytää niistä viihdettä = Tapahtuman kohderyhmää
Cosplay-harrastaja, joka EI käy ohjelmissa tai EI löydä niistä viihdettä = Ei kohderyhmää
Ihminen, joka EI käy ohjelmissa tai EI löydä niistä viihdettä = Ei kohderyhmää

Cosplay'lla tässä kohtaa ei ole mitään merkitystä, koska se on tapahtumien sivutuote, ei pääasia.

Tapahtumissa järjestetään myös cosplay-kisoja, jotka ovat osa ohjelmaa. Silti se on vain osa. Jos noin 30 ohjelmasta 2 on cosplay-kisoja, ei se tee cosplay'sta sitä tapahtuman aihepiiriä. Se myös kertoo sen, ettei cosplay'ta haluta kokonaan pois tapahtumista.

Ikärajat eivät ole syrjintää. Ne ovat vain yksi (ja luultavasti helpoin) tapa rajata käviöitä johonkin suuntaan. Frostbiten kohdalla luultavasti pienempiin lukuihin. Sama pätee esimerkiksi elokuvissa ja peleissä; niissä on K-merkinnät, että ne tavoittaisivat kohdeyleisön, eivätkä niitä, joille ne eivät ole tarkoitettu. Se ei ole mitään syrjintää.

Miksi muka nämä ei-ohjelmissa-käviät ovat ongelma? Kyse ei siis ole vain cosplay-harrastajista vaan kävijöistä, joita ei kiinnosta tapahtuman pääpointti. No miksei coneissa voi tehdä mitä huvittaa? Koska käytöstavat ja lait, eiku... Toki tämä on mahdollista, kuten monissa tapahtumissa on käynyt. Ne, jotka ostavat liput, tekevät mitä mieli tekee. Tässä tapauksessa harrastavat hillumista hassuissa vaatteissa ja jättävät "extra-ohjelmat" välistä. Mikä tässä on sitten se ongelma?

Jos minä panisin pystyyn cosplay-tapahtuman jossain ja intopiukeana järjestäisin cosplay-ohjelmaa sekä odottaisin paikalle ihmisiä puvuissa ja kaamerat kourassa, mutta paikalle saapuisikin vain paikallisen metsästysseuran jäsenet, joita ei kiinnosta cosplay tippaakaan, kyllä se pistäis vituttamaan. Ihan vain järjestäjän näkökulmasta. Silti metsästäjät tulisi päästää sisään, jos ovat pääsymaksun maksaneet. Kappas! Sitten ei olekkaan enää lippuja tai tilaa niille cosplay-harrastajille, jotka halusivat varmistaa tapahtuman ohjelman, koska ovat siitä oikeasti kiinnostuneita. Joita kiinnostaa se tapahtuman pääpointti: cosplay. Näin cosplay-ihmisenkin näkökulmasta vituttaisi.

Metsästäjät voivat metsästää muualla, mutta cosplay-harrastajat voivat löytää itselleen sopivaa ohjelmaa vain tästä tapahtumasta. Minä järjestäjänä haluaisin kuitenkin varmistaa, että ensikerralla oikeat ihmiset pääsevät sisään. Jos tilaa ja varaa olisi rajattomasti, niin sekä metsästäjät että cosplay-ihmiset voitaisiin päästää sisään. Desuconin kohdalla tämä ei kuitenkaan ole enää mahdollista.

Muutenhan mitään ongelmaa cosplay- ja muiden hengaajien kanssa ei olisi, ellei loppuisi tila. Minä olen ymmärtänyt, että siksi Desucon joutuu vetämään uuden rajan. Jollain tavalla on karsittava pois massaa, jolla ei ole muuta pointtia tapahtumassa kuin hiimailla ympäriinsä. Cossissa tai ei. Ja samaan aikaan suuri määrä ihmisiä, jotka olisivat halunneet päästä käymään 10 eri luennolla, joutuu jättämään tapahtuman välistä, koska "heidän paikkansa" on vienyt joku, joka rynkyttää Caramelldansen'a viikonlopun verran etuovien edessä (minkä voi hyvin tehdä myös ilman lippua).

Minua ainakin järjestäjänä vituttaisi se, että laitan pystyyn hirveästi ohjelmaa ihan ilman palkkaa ja omalla ajallani sitten odotan, että saan sillä ilahduttaa muita saman henkisiä ihmisiä, mutta kukaan ei tulisikaan ohjelmiin. Kulut kyllä tulisi maksettua, kun liput on myyty loppuun, mutta se hirveä vaiva olisi silti mennyt hukkaan.

Minä olen viime vuosina yrittänyt käydä enemmän coniohjelmissa ihan vain siksi, että saisin vastinetta sille rahalle, jonka olen rannekeeseeni sijoittanut. Aikanaan kun tottui siihen, ettei sisäänpääsystä tarvinnut maksaa. Silti cosplay on edelleen suuri osa omaa conielämystäni ja joskus cosplay-kisat ovat ne parhaat ohjelmat, mitä coni minulle tarjoaa, mutta silti aina tutustun muuhunkin ohjelmaan. En halua maksaa noin 20€ (+matkat ja majoitus) siitä, että istun perselläni nurmikolla tai käytävässä hassuissa vaatteissa papattamassa kavereiden kanssa, koska sen voin tehdä myös missätahansa muualla ja hyvällä lykyllä ilmaiseksi.

Olemme myös tyyppien kanssa jo monena vuonna järjestäneet miitin Desuconin aikoihin, vaikka kaikilla ei ole ollut lippua. Ihmisten on Lahteen ollut helppo tulla ja olemme voineet hengata pihalla sen hetken, ja ne, jotka ovat liput ostaneet, ovat voineet käydä katsomassa ohjelmaa välissä. Eikä siihen ole aina edes tarvittu sitä Desuconia. Olemme tapailleet muutenkin ja niin voi tehdä myös cosplay-kavereiden kanssa.

Kiittää Fuu!

PS: Tämä ehkä lähti vähän lapasesta, mutta nyt ainakin se on ulkona systeemistä. Tämä asia minua vaivasi ja siksi tartuin hetkeen. Pyydän anteeksi niiltä, jotka eivät enää jaksa mitään Frostirageen liittyvää (onhan siitä jo aikaa kulunut), mutta tämän pääpointti ei pitänyt olla Frosti.

Ristiriitaista asiaa

Terve!

Näin alkuun ihan asiaa Animeseminaarista, jonne noin viikon päästä pitäisi raahautua. Suuria odotuksia ei ole tältä tapahtumalta millään tasolla, mutta mennään pyörähtämään paikan päällä. Ja koska olen elänyt elämää cosplay'n ulkopuolella, en ole mitään uusia pukuja tehnyt. Pohdiskelinkin seminaarin pukuvalintoja, ääneenkin jossain välissä, ja ainakin näillä näkymin esiinnyn lauantaina Tsunadena ja sunnuntaina Rurukana.

Tsunade siksi, että haluna nostalgioida vähän lisää saman tapahtuman merkeissä kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ruruka nyt on vaan kiva ja ehkä tuo Valini mun leikkii kanssani taas vähän lisää. Mikään kuitenkaan ei ole vielä täysin varmaa, koska muutoksia voi tulla kerta ollaan kotopuolessa pukuilemassa. Minulla on siis koko cosplay-arsenaalini käytössä ja voin keksiä jotain muutoksia vielä tässä ja jopa seminaariviikonloppuna (kuten kävi viimevuonna).

Traconiinkin on pukuja jo suunnitteilla, mutta muu elämä määrittelee niitäkin aika paljon. Sitten olisi ainakin vielä Chibicon, johon olen itseni viemässä, mutta Chibin puvusta ei ole vielä harvainta hajua. Luultavasti toinen Traconin puvuista löytää tiensä sinne... tai sitten ei...

Sitten vähän muuta asiaa, koska Desucon Frostbite K-18 ja silleen.

Minua tämä uutinen ei järkyttänyt syystä, että olen jo sen kahdenkympin rajapyykin ylittänyt. Oikeastaan olin asiasta innostunut, koska olen odottanut moista tapahtumaa jo siitä lähtien, kun olen ollut 16-vuotias. Ja ennen, kun koko vihainen, alaikäinen conikansa räjähtää naamalleni, kerron syyn. Minä en pidä lapsista. Epämääräisiä organismeja, joihin eivät päde normit, käytöstavat tai edes fysiikan lait. On olemassa poikkeuksia (sinä ihana pikkutyttö Animeconissa, joka et mutissut tai mongertanut hihaasi vaan reippaasti pyysit saada ottaa kuvan ja kiititkin kauniisti vielä hymyssä suin!), mutta yleisellä tasolla minä en niihin ole kovin kiintynyt. Joten olen iloinen, että päässen coniin katsomaan ohjelmaa, kulkemaan ja ihan vaan pönöttämään ilman, että ympärilläni hyörii palosammuttimia. 

Minulla ei ole mitään fiksuja ja hyväkäytöksisä alaikäisiä vastaan, mutta en valita. Jos ikärajaksi olisi ollut K-13, olisin ollut tyytyväinen.

Coneja kohti!

Fukka kiittää Desuconia ja muitakin.

PS: Tahtoisin hirmusti avata asioita enemmän tämän Frostbite-draaman tiimoilta, mutta pitäydyn ainakin toistaiseksi.

Ympyrä sulkeutuu - Tsunade

Moi moi!

Alexiasta päästyämme on tämän oman rakkaan ässä-naisen vuoro. Tsunadea siis. Kyseinen nainen on kaikkien näiden vuosien jälkeen pitänyt pintansa suosikkihahmoissani. Naruto on minulle se sarja, joka täytyy seurata loppuun, vaikka välillä jotkin jutut sarjassa meinaavat huvittaa tai ottaa päähän. Tsunade on se vahva, mutta ristiriitainen, naishahmo, johon olen itseni onnistunut samaistuttamaan. Ei siis ihme, että ensimmäinen kunnon pukuni oli Tsunade.

Kuvaajana jälleen Rorune.

On hyvin jännittävää huomata kaikki se kehitys, mitä tässä seitsemän vuoden aikana on tapahtunut. Eikä se kehitys ole kaikki edes varsinaisesti nähtävissä. Jo se, kuinka katson lähdekuvaa, on muuttunut äärettömän paljon. Tietenkin ompelu- ja tietotaito ovat jotain ihan eri luokkaa nykyään. Ja hyvä niin, koska jos seitsemässä vuodessa ei olisi tapahtunut mitään kehitystä, haluaisin itkeä.

Koska Rorune piti näistä kuvista.

Omasta mielestäni myös minun oma ruumiillinen kasvuni on tehnyt tästä puvusta paremman. Tsunade kuitenkin on "vähän" vanhempi nainen. Kasvoni ovat muuttuneet (vaikka oikeasti näytän edelleen ihan samalta) ja kehoni on muuttunut. Onhan seitsemän vuotta kuitenkin pitkä aika, kun otetaan huomioon, että enimmäisellä kerralla olin viela ihan teini ja nyt ikää on jo yli 20 vuotta. Siinä tulee jos jonkin verran naista lisää, vaikka rintamus on edelleen liian pieni.

Ihan upouusi ei tämä puku silti ole. Housut, osa vyötä ja takin selkämerkki ovat peräisin alkuperäisestä puvusta. Housuihin en koskenutkaan, vyöhön lisäsin kerroksia sekä tarranauhat ja selkäkuvioon löin tukikankaan, kun sain sen ratkottua irti.

Tästä kaikki alkoi...

... ja tähän on tultu.

Ihan niinkin yksinkertaisilla asioilla on saatu hillitöntä muutosta aikaan kuin peruukki ja meikki sekä lisätarvikkeet kuten tekoripset ja piilolinssit. Kuitenkin on kyse hyvin yksinkertaisesta puvusta. Myös lempiasiani koko puvussa on kokenut jännittävän muodonmuutoksen:

Haluaisin käyttää tuota uutta korua ihan arkenakin. 

Miä tykkään taistelukuvista!

Enää ei ole käytössä oma tukka eikä otsamerkki ole maalattu vesiväreillä. Puvunkin ompelin ja kaavoitin ihan ilman äitin apua! Tämän innoittamana haluaisin tehdä jonkin muunkin vanhan puvun uudestaan (luultavasti teenkin). Voin myös suositella samanmoista projektia muille, koska tässä sitä nekee, mitä oikeasti on tapahtunut.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Ja jotain hauskaakin on tarjottavana: Minä vihaan vaaleanpunaista enkä hirveänä pidä mistään sarjoista, joissa päähahmot ovat ihan lapsia... Sitten piti pyöriä päivä woodin kanssa...

Angsti-Alexia

Moi!

Pohdin hetken laitanko ensin Tsunadesta kuvia ja merkintää vai Alexiasta ja esityksestä. Tulin siihen tulokseen, että Tsunade tuskin kiinnostaa yhtä paljon kuin Alexia ja se, kuinka oli valmis suorittamaan seppukun päivänvarjolla Animeconin takahuoneessa. Alexia it is! Ja kaikki tämän merkinnän lavakuvat on ottanut Weetu. Kiitos hänelle näistä!

Desuconin jälkeen olin ihan intopiukeana Alexian suhteen, mutta jossain kohtaa lässähti. En saanut juurikaan aikaiseksi mitään suunnittelemiani korjauksia. Varjon sain aikaiseksi, mutta siihen en ole ollenkaan tyytyväinen. Myös hetken mielen johteesta tapahtunut kisailmoittautuminen alkoi jossain välissä inhottamaan, kun huomasin tuskailevani taustanauhan ja sen tehoste äänien kanssa.

Aluksihan minulla ei ollut mitään kunnon esitysideaa. Tai oikeastaan oli yksi, mutta sitä varten olisin joutunut valmistamaan niin paljon rekvisiittaa ja lavasteita, etten olisi ikinä ehtinyt mitään tehdä. Olin pöljänä kuitenkin mennyt jo ilmoittautumaan ja piti siis keksiä jotain. Yksin esiintyminen oli hyvä ja huono juttu yhtä aikaa. Saatoin suunnitella, mitä halusin, mutta tekemiseni oli silti aika rajattua. Plus, että liikkumiskykyni korsetissa ja isoissa helmoissa ei ole ihanteellista.

Onneksi sain jonkin moisen älynväläyksen ja lähdin työstämään sitä eteenpäin.

Esityksessäni käytin Tšaikovskin Pähkinänsärkijässä esiintyvää kappaletta Sokerikeijun tanssi. Syynä tämän teoksen valitsemiseen oli se, että se on saman aikakauden musiikkia kuin mihin Soulless sijoittuu. Osa syy oli myös se, että se on itselleni, ja varmasti myös muille, tuttu teos. Tuttuun teokseen on helpompi sijoittaa tarkkoja iskuja kuin tuntemattomampaan. Ja koska koko esitykseni perustui iskuihin, halusin siihen panostaa.

Pahin angsti alkoi kuitenkin takahuoneessa. Muiden kisaajien puvut olivat huikeita ja se, mitä kerkesin lauantai-iltana muiden esityksistä nähdä, oli myös hienoa. Tähän päälle lisättynä vielä aikaisempi puku-proppi-ääniraita-angstini, niin tunnelma ei ollut kovin katossa. Jännitys onneksi purkautui ennen kisaa, kun pääsin höpöttelemään muiden kanssa ja lopulta pyörähdinkin lavalla ihan hyvillä mielin.

Kisan nihkeät järjestelyt ovat varmasti osasyy angstiseen tunnelmaani. Minä kuitenkin ilmoittauduin kohtuu myöhään kisaan, mutta silti tuntui, ettei infoa oikein tullut tarpeeksi ajoissa tai edes kylliksi. Suurimmaksi osaksi joutui itse kyselemään, miten asia X hoituu tai onko Y mahdollista. Näin sekä ennen conia, että conin aikana. Tätä ei mielestäni voi laittaa ensikertalaisuuden piikkiin, koska itse olen aikaisemminkin ollut mukana kisassa, jonka vastaava on ensikertalainen, mutta asiat ovat silti luistaneet paremmin. 

En uskonut pärjääväni, koska esitykseni oli niin yksinkertainen ja olin yksin. Osasin ehkä haaveilla jostakin palkintosijasta, mutta pääpalkintoa en uskonut saavani. Asiaa ei toki auttanut se, etten nähnyt kenenkään muun esitystä kunnolla. Tällä kertaa esitykseni oli kuitenkin hyvin kirjaimellinen ja riisuttu. Toisin kuin Sanin esityksen kanssa, jossa hyppelehdin symboliikan ja hitusen myös abstraktian parissa.

Lavalla käynti tuntui hyvältä. Esityksen harjoittelu jäi aika vähäiseksi ja lavalla taas moni juttu tuli lonkalta, mutta toimi silti. Loppu pelissä olen esitykseen ihan tyytyväinen, koska se sai aikaan sen, mitä halusinkin; pientä hyminää yleisössä. Sen ei ollut tarkoituskaan olla räkänaurutavalla hauska vaan hahmo- ja sarjauskollinen hymynnostattaja.

Parasta ehkä kuitenkin oli se, kun oman haastatteluni jälkeen palasin takahuoneeseen. Oma angstini oli tiessään ja oli mukavaa päästä kunnolla höpöttämään muiden kisaajien kanssa. Huippua oli myös, kun useampi kanssakisaaja tuli kysymään: ”Voidaanko me nähdä se mato?” Siis mato, Jaana-Uolevi, jonka kirjailin huvikseni kukkien sekaan ja esittelin lavalla. No, tässä vielä kuva suurenkuuluisasta Jaana-Uolevista:

Anteeksi suttuinen kuva. Kamera ei tahtonut tarkentaa.

Alexia ehkä joutuu nyt nurkkaan häpeämään hetkeksi.

Fuu kiittää!

PS: Paras asia, mikä palkintona sain:

R-A-K-A-S-T-A-N!
Haluan näitä viis.

PPS: Kommenteissa enemmän jauhantaa esityksen sisällöstä.

Musiikkikeskuksen verilöyly! - Animecon 2013

Moro!

Animecon… meni. Viikonlopun ajan olo oli ihan höpö. Paluumatkalla olo oli ihan höpö. Ja nyt olo on edelleen ihan höpö. En missään vaiheessa saanut sitä kunnon conifiilistä päälle. No, ei haitannut. Oli kiva viikonloppu. Minusta ei ollut edes yhtä ahdasta kuin aikaisemmin, vesipisteitä oli hyvin ja muutenkin lähes kaikki meni hyvin.

Lauantaipäivälle minulla oli tämä toistaiseksi nimeltä mainitsematon puku. En oikeastaan edes tiedä, miksi en halunnut pukua ”paljastaa”. Jos joku olisi sitä kysynyt, olisin vastannut, eli mistään salapuvusta ei ollut kyse. Joskus on kuitenkin hauska tehdä koiruuksia ja pelata pelejä.

Mutta se puku! Sehän oli Tsunade Narutosta. Olen taas viime aikoina pysytellyt ajan tasalla Naruto-mangan kanssa. Tsunade on lempinaishahmoni IKINÄ ja mangan viimeaikaiset tapahtumat tavallaan pakottivat minut tekemään Tsunaden uudestaan. Tämä siis oli ihan rehellinen tribuutti. Tsunade oli ensimmäinen käyttöön asti päässyt coaplay-pukuni, enkä häpeä sitä mitenkään. Olin jopa valmis vetämään vanhan pukuni uudestaan niskaan, mutta ompelukone huusi tylsyyttään liian lujaa (+ en ehkä lopulta kuitenkaan olisi viitsinyt). Tsunadesta enemmän ehkä sitten myöhemmin lisää.

Kuvasi Rorune

Animecon tarjosi ihan huikean määrän kiinnostavaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Valitettavasti paljon meni ohi, mutta jotain onnistuin silti katsomaan. Välistä menin ihan sekaisin ohjelmakartan kanssa, koska vasta näin kotona huomaan, että minun piti käydä katsomassa Naisena Japanissa. Sen sijaan löysinkin itseni konserttisalista kuuntelemasta Spoony’a ja hänen ragetustaan Final Fantasy VII remake’stä.

Spoony’n ohjelmakuvaus antoi ymmärtää, että ohjelma sisältäisi pelisarjan läpikäyntiä hyvässä ja pahassa, mutta minusta tuntui siltä, että herran piti vain päästä avautumaan suurelle yleisölle. Olihan siellä aivan äärettömän hauska tunnelma, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, olisin mieluummin käynyt katsomassa sen Naisena japanissa –luennon.

Ihan uteliaisuudesta halusin käydä katsomassa Cosplayesiintymisoppaan. Sisältö olikin itselleni hyvinkin tuttua ja huomasin, että täysin samoista asioista olen itsekin vuosi takaperin puhunut. Joistain asioista minulla on hieman erilaisia näkökulmia, mutta se voi olla myös maku asia. Ainut asia, mikä itseäni niin sanotusti häiritsi, oli luennon visuaalisuuden puute. Itse olen hyvinkin audio-visuaalinen oppia ja siksi pyrin myös käyttämään sitä opetuksessa ja luennoilla. Luennon diat olivat suurimmaksi osin tekstiä täynnä ja kuvien käyttö oli aika vähäistä.

Olisin halunnut kuulla luennon Kankaat cosplay’ssa, mutta aika ei riittänyt. En odottanut mitään maata mullistavaa, joten jätimme sen välistä. Siksi suuntasimme kameran kanssa pensaaseen ottamaan jokusen kuvan puvuistamme ennen cosplay-kisaa.

Lauantain cosplay-kisasta täytyy valitettavasti todeta, että oli varmaan tylsin kisa, jonka olen nähnyt. En perusta lavanläpikävelykisoista juuri millään tasolla, mutta kisaajien määrä tuotti pettymyksen. Animecon on kuitenkin minulle yksi vuoden isoimmista tapahtumista, ja siksi odotin myös suurta kisalta. Kisa oli ohi hetkessä eikä tarjonnut mitään yllätyksiä. Juontajana toiminut Narudossu oli kuitenkin sen verran hyvä, ettei kisa ihan turhaa katsottavaa ollut.

Meinasi taas väsyttää. Temari: Kide

Loppupäivä menikin taas kuvaamisen parissa ennen kuin pääsimme seuraamaan konserttia. Konsertti oli jälleen loistava. Enemmän olisin toivonut uusia kappaleita, mutta ne uutuudet, mitä mukaan oli tullut, olivatkin sitä parempia. Olin valmis itkemään jo siinä hetkessä, kun Rurouni Kensihin’n kappaletta A Boy Meets the Man esiteltiin. Olen aikanani kuluttanut kyseistä kappaletta jos jonkin verran ja RuroKen on edelleen yksi suosikeistani, joten tämä osui syvälle. Tykkäsin myös uudesta kolmen kappaleen medley’stä, jonka kappaleiden nimiä en nyt valitettavasti muista.

Sunnuntaina olisin halunnut käydä kuulemassa FF-pianokonsertin, mutta valitettavasti emme olleet vielä kykeneviä tuohon aikaan aamusta, joten se jäi välistä. Ehdin kuitenkin seuraamaan luentoa Naruto spin-off’sta, mikä tuotti valitettavan pettymyksen. Odotin hieman syväluotaavampaa näkökulmaa sarjasta, mutta tämä luento vaikutti enemmän isolta tunnin mittaiselta mainokselta. Oli videoiden katsominen viihdyttävää, mutta ei siitä juuri mitään käteen jäänyt, mitä en olisi voinut kotona itsekseni kokea tai tajuta.

Emmekä Kiden kanssa jaksaneet liikuttaa takamuksiamme penkistä yhtään mihinkään, joten jatkoimme samassa salissa Minä, isä, äiti ja hassu harrastukseni cosplay –paneelin parissa. Viihdyin paneelissa paremmin kuin hyvin. Pieni huolellisempi kokoaminen paneelin osalta olisi tehnyt siitä vielä paremman ja helpommin seurattavan. Olisin myös ehkä kaivannut hieman vaihtelua panelistien taustoihin, koska kaikilla se tuntui olevan kohtuulisen samanlainen. Pohdimme paluumatkalla, että tämä aihepiiri toimisi ehkä paremmin jonkin moisena keskustelu ryhmänä, kuin varsinaisena paneelina. Tätä siis odotellessa. Paneelia oli kuitenkin ihan mahtava seurata ja se vakuutti minut entisestään siitä, että meidän äiti, isä ja mummu sekä muu suku on vaan parhaita.

Loppupäivän ohjelmia en edes vilkaissut, koska piti muutenkin jo rientää lavan taakse tuomareiden pisteltäväksi. Suunnittelin pikaista poistumista kesken paneelin, mutta se lopulta tehtiin minulle mahdottomaksi väenpaljouden ja muiden seikkojen takia.

Niin joo siis… Sunnuntai puku oli Alexia, kuten jo aikaisemmin kerroin. En kuitenkaan kertonut epämääräisetä hairahduksestani osallistua esityskisaan (taas). Tarina on jotakuinkin samanlainen kuin silloin, kun ilmoittauduin kisaan Sanilla. Tällä kertaa en ollut sentään päissään ilmoittautumishetkellä.
Laitan esityksestä ja Alexiaan liittyvästä angstistani merkinnän vähän myöhemmin.

Vanha, koska uusia ei keretty ottaa.

Vaikka kisainfo kulki nihkeäsit, onnistuin itseni lavalle kampeamaan ja nautin hyvin paljon. Siitä on taas aikaa, kun olen viimeksi saanut toteuttaa lavalla puhtaasti itseäni ja tehdä sitä, mitä rakastan; näytellä. En nähnyt muiden esityksiä paitsi vilaukselta, joten minulla ei ollut mitään käsitystä kisan kulusta. En todellakaan osannut ajatella, että ykkössija napsahtaisi itselleni, koska takahuoneessa tuijottelin vain hiljaa muiden pukuja ja mietin, miten Alexian kanssa oli tökkinyt ja miten muut olivat niin hienoja. Kiitos kuitenkin kaikille niille ihanille, jotka juttelivat kanssani ja olivat ihania ja piristivät ja cosplay-tarveihmisille (mammoille ja papoille), jotka olivat mahtavia hommassaan ja kiitos kaikille onnea toivottaneille. Olen ihan ymmyrkäisenä täällä. Onnea vielä kerran muille sijoittuneille! Olitte vaan super-cool-awesome! Ja Narudossu oli jälleen hyvä sen perusteella, mitä kuulin ja näin!

Shiro ja pokaali, koska Fuu potkaisi tyhjää keväällä.

Animecon ei tuntunut conilta, mutta oli silti loistava, ja totta kai kisan voitto kruunasi sen paremmin kuin mikään.

Fukka kiittää ja kumartaa!

PS: On niin hirveästi kirjoitettavaa, että voitte odotella merkintäryöppyä lähiaikoina.
PPS: Selitys otsikolle: jäimme lauantai-iltana lukkojen taakse Musiikkikeskukseen esityskisan kenraalien takia. Totesimme sitten, että siinä on hyvät zombie-leffan ainekset ja nimeksi tietenkin tulisi Musiikkikeskuksen verilöyly.