Angsti-Alexia

Moi!

Pohdin hetken laitanko ensin Tsunadesta kuvia ja merkintää vai Alexiasta ja esityksestä. Tulin siihen tulokseen, että Tsunade tuskin kiinnostaa yhtä paljon kuin Alexia ja se, kuinka oli valmis suorittamaan seppukun päivänvarjolla Animeconin takahuoneessa. Alexia it is! Ja kaikki tämän merkinnän lavakuvat on ottanut Weetu. Kiitos hänelle näistä!

Desuconin jälkeen olin ihan intopiukeana Alexian suhteen, mutta jossain kohtaa lässähti. En saanut juurikaan aikaiseksi mitään suunnittelemiani korjauksia. Varjon sain aikaiseksi, mutta siihen en ole ollenkaan tyytyväinen. Myös hetken mielen johteesta tapahtunut kisailmoittautuminen alkoi jossain välissä inhottamaan, kun huomasin tuskailevani taustanauhan ja sen tehoste äänien kanssa.

Aluksihan minulla ei ollut mitään kunnon esitysideaa. Tai oikeastaan oli yksi, mutta sitä varten olisin joutunut valmistamaan niin paljon rekvisiittaa ja lavasteita, etten olisi ikinä ehtinyt mitään tehdä. Olin pöljänä kuitenkin mennyt jo ilmoittautumaan ja piti siis keksiä jotain. Yksin esiintyminen oli hyvä ja huono juttu yhtä aikaa. Saatoin suunnitella, mitä halusin, mutta tekemiseni oli silti aika rajattua. Plus, että liikkumiskykyni korsetissa ja isoissa helmoissa ei ole ihanteellista.

Onneksi sain jonkin moisen älynväläyksen ja lähdin työstämään sitä eteenpäin.

Esityksessäni käytin Tšaikovskin Pähkinänsärkijässä esiintyvää kappaletta Sokerikeijun tanssi. Syynä tämän teoksen valitsemiseen oli se, että se on saman aikakauden musiikkia kuin mihin Soulless sijoittuu. Osa syy oli myös se, että se on itselleni, ja varmasti myös muille, tuttu teos. Tuttuun teokseen on helpompi sijoittaa tarkkoja iskuja kuin tuntemattomampaan. Ja koska koko esitykseni perustui iskuihin, halusin siihen panostaa.

Pahin angsti alkoi kuitenkin takahuoneessa. Muiden kisaajien puvut olivat huikeita ja se, mitä kerkesin lauantai-iltana muiden esityksistä nähdä, oli myös hienoa. Tähän päälle lisättynä vielä aikaisempi puku-proppi-ääniraita-angstini, niin tunnelma ei ollut kovin katossa. Jännitys onneksi purkautui ennen kisaa, kun pääsin höpöttelemään muiden kanssa ja lopulta pyörähdinkin lavalla ihan hyvillä mielin.

Kisan nihkeät järjestelyt ovat varmasti osasyy angstiseen tunnelmaani. Minä kuitenkin ilmoittauduin kohtuu myöhään kisaan, mutta silti tuntui, ettei infoa oikein tullut tarpeeksi ajoissa tai edes kylliksi. Suurimmaksi osaksi joutui itse kyselemään, miten asia X hoituu tai onko Y mahdollista. Näin sekä ennen conia, että conin aikana. Tätä ei mielestäni voi laittaa ensikertalaisuuden piikkiin, koska itse olen aikaisemminkin ollut mukana kisassa, jonka vastaava on ensikertalainen, mutta asiat ovat silti luistaneet paremmin. 

En uskonut pärjääväni, koska esitykseni oli niin yksinkertainen ja olin yksin. Osasin ehkä haaveilla jostakin palkintosijasta, mutta pääpalkintoa en uskonut saavani. Asiaa ei toki auttanut se, etten nähnyt kenenkään muun esitystä kunnolla. Tällä kertaa esitykseni oli kuitenkin hyvin kirjaimellinen ja riisuttu. Toisin kuin Sanin esityksen kanssa, jossa hyppelehdin symboliikan ja hitusen myös abstraktian parissa.

Lavalla käynti tuntui hyvältä. Esityksen harjoittelu jäi aika vähäiseksi ja lavalla taas moni juttu tuli lonkalta, mutta toimi silti. Loppu pelissä olen esitykseen ihan tyytyväinen, koska se sai aikaan sen, mitä halusinkin; pientä hyminää yleisössä. Sen ei ollut tarkoituskaan olla räkänaurutavalla hauska vaan hahmo- ja sarjauskollinen hymynnostattaja.

Parasta ehkä kuitenkin oli se, kun oman haastatteluni jälkeen palasin takahuoneeseen. Oma angstini oli tiessään ja oli mukavaa päästä kunnolla höpöttämään muiden kisaajien kanssa. Huippua oli myös, kun useampi kanssakisaaja tuli kysymään: ”Voidaanko me nähdä se mato?” Siis mato, Jaana-Uolevi, jonka kirjailin huvikseni kukkien sekaan ja esittelin lavalla. No, tässä vielä kuva suurenkuuluisasta Jaana-Uolevista:

Anteeksi suttuinen kuva. Kamera ei tahtonut tarkentaa.

Alexia ehkä joutuu nyt nurkkaan häpeämään hetkeksi.

Fuu kiittää!

PS: Paras asia, mikä palkintona sain:

R-A-K-A-S-T-A-N!
Haluan näitä viis.

PPS: Kommenteissa enemmän jauhantaa esityksen sisällöstä.