Ympyrä sulkeutuu - Tsunade

Moi moi!

Alexiasta päästyämme on tämän oman rakkaan ässä-naisen vuoro. Tsunadea siis. Kyseinen nainen on kaikkien näiden vuosien jälkeen pitänyt pintansa suosikkihahmoissani. Naruto on minulle se sarja, joka täytyy seurata loppuun, vaikka välillä jotkin jutut sarjassa meinaavat huvittaa tai ottaa päähän. Tsunade on se vahva, mutta ristiriitainen, naishahmo, johon olen itseni onnistunut samaistuttamaan. Ei siis ihme, että ensimmäinen kunnon pukuni oli Tsunade.

Kuvaajana jälleen Rorune.

On hyvin jännittävää huomata kaikki se kehitys, mitä tässä seitsemän vuoden aikana on tapahtunut. Eikä se kehitys ole kaikki edes varsinaisesti nähtävissä. Jo se, kuinka katson lähdekuvaa, on muuttunut äärettömän paljon. Tietenkin ompelu- ja tietotaito ovat jotain ihan eri luokkaa nykyään. Ja hyvä niin, koska jos seitsemässä vuodessa ei olisi tapahtunut mitään kehitystä, haluaisin itkeä.

Koska Rorune piti näistä kuvista.

Omasta mielestäni myös minun oma ruumiillinen kasvuni on tehnyt tästä puvusta paremman. Tsunade kuitenkin on "vähän" vanhempi nainen. Kasvoni ovat muuttuneet (vaikka oikeasti näytän edelleen ihan samalta) ja kehoni on muuttunut. Onhan seitsemän vuotta kuitenkin pitkä aika, kun otetaan huomioon, että enimmäisellä kerralla olin viela ihan teini ja nyt ikää on jo yli 20 vuotta. Siinä tulee jos jonkin verran naista lisää, vaikka rintamus on edelleen liian pieni.

Ihan upouusi ei tämä puku silti ole. Housut, osa vyötä ja takin selkämerkki ovat peräisin alkuperäisestä puvusta. Housuihin en koskenutkaan, vyöhön lisäsin kerroksia sekä tarranauhat ja selkäkuvioon löin tukikankaan, kun sain sen ratkottua irti.

Tästä kaikki alkoi...

... ja tähän on tultu.

Ihan niinkin yksinkertaisilla asioilla on saatu hillitöntä muutosta aikaan kuin peruukki ja meikki sekä lisätarvikkeet kuten tekoripset ja piilolinssit. Kuitenkin on kyse hyvin yksinkertaisesta puvusta. Myös lempiasiani koko puvussa on kokenut jännittävän muodonmuutoksen:

Haluaisin käyttää tuota uutta korua ihan arkenakin. 

Miä tykkään taistelukuvista!

Enää ei ole käytössä oma tukka eikä otsamerkki ole maalattu vesiväreillä. Puvunkin ompelin ja kaavoitin ihan ilman äitin apua! Tämän innoittamana haluaisin tehdä jonkin muunkin vanhan puvun uudestaan (luultavasti teenkin). Voin myös suositella samanmoista projektia muille, koska tässä sitä nekee, mitä oikeasti on tapahtunut.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Ja jotain hauskaakin on tarjottavana: Minä vihaan vaaleanpunaista enkä hirveänä pidä mistään sarjoista, joissa päähahmot ovat ihan lapsia... Sitten piti pyöriä päivä woodin kanssa...