torstai 10. marraskuuta 2011

Kannan ihoni alla ylimääräistä tavaraa

Heissan.

Tämän merkinnän aiheena tulee olemaan jo moneen kertaan pohdittu aihe eli cosplay ja laihduttaminen. Olen pohtinut omaa suhtautumistani painoon ja ulkomuotooni aina uudestaan ja uudestaan, kun se sattuu silloin tällöin nousemaan esiin cosplay’n ohella. Olen myös epäröinyt merkinnän tekemistä tästä aiheesta siksi, että juuri sillä hetkellä, kun olen saanut ajatukseni kasaan, joku muu kerkeää ensin. Välillä olen pohtinut kannattaako minun asiasta oikeasti edes kirjoittaa. Onko minulla mitään kunnon sanottavaa asiasta? Nyt olen kuitenkin asiaa tarpeeksi päässäni vellonut ja tullut siihen pisteeseen, että tämä on pakko saada pois systeemistä. Kirjoitin tämän tekstin jo pari kuukautta sitten, mutta nyt se saa nähdä päivän valon.

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka laihduttavat cosplay’n vuoksi, tai toisaalta enemmänkin sen voimalla. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta ”laihat” päiväni ovat jääneet yläasteelle, jolloin tuli harrastettua liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa säännöllisesti. Yläasteen jälkeen kuitenkin harrastukset ovat muotoutuneet uudelle mallille ja se liikuntapuoli jäänyt valitettavan vähälle. Ruokatottumukset ovat pysyneet lähestulkoon samana, minkä takia vyötärölle on pienellä vauhdilla kertynyt omasta mielestäni ylimääräistä.

En usko, että näkisin mitään laihtumisen tarvetta, ellen sattuisi harrastamaan cosplayt’a. Vasta sen jälkeen, kun pukuilun maailmaan olen astunut, olen alkanut kyseenalaistaa omaa vartaloani. Cosplay’ssa oman vartalon muodot voi kikkailla piiloon aika monissa tapauksissa, mutta aina se ei ole mahdollista. Joskus on pakko päästä leikkimään niitä lempihahmoja juuri siitä syystä, että ne ovat niitä LEMPIhahmoja.

Syy, miksi nämä ylimääräiset kilot minua niin häiritsevät, on se, että minä haluaisin pukuilla niitä vähäpukeisia hottisnaisia, joilla vilkkuu perse! Olen kyllästynyt siihen, että minun pitää miettiä, voinko tehdä jonkin tietyn cosplay’n, koska hahmo on vähäpukeinen ja laiha. Minä haluan vetää päälleni sen makkarankuoren, joka ei anna mitään anteeksi! En kuitenkaan halua tehdä sitä, jos tiedän itse, etten näytä hyvältä edes omasta mielestäni, saati muiden. Yksi motoistani on: ”Aina ei tarvitse näyttää hyvältä,” ei edes julkisesti, mutta on niitä hetkiä, jolloin oikeasti haluan, haluan, oi niin haluan olla kaunis ja hyvän näköinen. Edes hetken. Se on mielestäni aivan samankaltaista pyrkimystä täydellisyyteen kuin mikä tahansa puvunteon vaihe.

Tässä vaiheessa kaikki cosplay-laihduttamisen vastustajat tökkivät kuvitteellisia lasejaan ylös nenänvartta ja mutisevat, että on niitä naisia vaatteetkin päällä. On tietenkin, mutta minä haluan ne naiset, joita minä rakastan syystä tai toisesta. En minä halua esitellä avujani koko maailmalle vain siitä ilosta, että voin vähän heruttaa, vaan siksi, että minä oikeasti pidän niistä hahmoista. Niillä sattuu vain jostain syystä olemaan vähän vaatetta.
Hyvänä esimerkkinä Air Gear’n Ringo. Jos ei sitä joku tiennyt, minä rakastan Air Gear’ä ja satun myös rakastamaan Ringoa. Joku päivä minä vielä teen Ringo-cosplay’n. Onneksi Ringolla on niin paljon hienoja ja peittäviäkin asukokonaisuuksia, että minäkin voin ne hyvillä mielin lähitulevaisuudessa tehdä, mutta kun minä haluan tehdä tämän:
<3

Syy, koska se on Ringo ja koska se on nätti. Kaikista Ringon asuista mielestäni tämä on se ihanin. Siihen on vielä kuitenkin matkaa, että uskaltaisin tuon tehdä. Pitkä matka.

Oikeasti cosplay ei ole se ainoa syy, miksi haluan pudottaa painoa, mutta cosplay avasi silmiäni. Ensimmäisen kerran, kun ryhdyin oikeasti pudottamaan painoani, oli, kun suunnittelimme tekevämme ryhmä-cosplay’n 2009 Animeconiin. Suunnitelmissa oli Final Fantasy X-2 YuRiPa-ryhmä. Minulle sattui sitten Paine’n nakki mm. pituuteni puolesta. Pohdimme pitkään, mitkä asut haluaisimme tehdä ja lopulta päädyimme ryhmän perussettiin.
Paine da Sexy
Niin… Kaikkien noiden vöiden ja remmien kanssa, minä olisin tursunnut joka suuntaan. Tarina jatkuikin sitten sillä, että minä hyvin vakavissani lähdin pudottamaan kiloja pois. Ja se toimi hyvin. Jätin pois kaikki makeat herkut, sipsit, limut ja alkoholin. Ainoat herkut, mitä söin, olivat pulla ja salmiakki. Kumpikaan ei ole minulle mitään himotusherkkua, joten niitäkään ei tullut syötyä paljoa. Lisäksi kävin tuolloin kahdella liikunnankurssilla ja tein oman pienen kunto-ohjelmani lähes joka ilta sekä kävin vielä ratsastamassa tuohon aikaan. Eli ei mitään naurettavia ruokalakkoja tai vastaavaa. Lopulta kuitenkin ryhmämme peruuntui ja tuntui siltä, että kaikki oli ollut turhaa. Vaikka cosplay oli tuolloin se suurin motivaation lähde, se avasi silmäni yhdelle asialle, joka on tälläkin hetkellä minulle se tärkein; Minä voin hyvin. Oloni oli kaikin puolin parempi, kun oli hieman hoikempi kuin aikaisemmin. Jaksoin paremmin ja pelkkä oleminen oli helpompaa ja mukavampaa. Pudotin yhteensä ehkä vain 7 kiloa, mutta jo se sai aikaan niin mukavan tunteen. Nyt, hieman taas lihoneena (Hei opiskelijaelämä, olet perseestä!), haluaisin päästä takaisin tuohon mukavaan tunteeseen JA näyttää puvuissa paremmalta. Onneksi paino on pudonnut jo aika paljon viimetalvesta, vaikka en ole muuten kuin suuhun menevän tavaran avulla sitä säätänyt.

Joku päivä...
En sano, että kaikkien pitäisi olla samalla linjalla kanssani cosplay-laihduttamisen suhteen. Jokainen päättäkööt omasta kehostaan. Halusin kuitenkin tuoda tämän oman suhtautumiseni esille, koska se tuntuu olevan jonkinlainen välimuoto niistä ääripäistä, jotka ovat keskustelun kohteena yleisimmin. Yleensä cosplay-laihduttamisesta hypätään suoraan syömishäiriöihin tai siihen, että katsotaan aisaa asenteella: ”Vitut, syökää ne suklaakuorrutetut rasvamakkaranne!” Senkin olen huomannut, että ihmiset vouhkoavat paljonkin laihduttamisesta, mutta pian tyrmäävät asian monenlaisilla joskus jopa mitäänsanomattomilla tekosyillä.

Koska minun naisillani pitää olla asennetta.
Paino ja ulkomuoto ovat vakavia asioita. Varsinkin nyky-yhteiskunnassa ja cosplay-harrastuksen keskuudessa. Tiedän itsekin, etten tule koskaan pääsemään anime-tyttömittoihin, vaikka kuinka laihtuisin, mutta oman vartalon muokkaamisella voin päästä hieman lähemmäs hahmoa. En kuitenkaan ole näännyttämässä itseäni tai kannustamassa muita tekemään samoin. Tällä hetkellä minä en tee juuri töitä sen eteen, että saisin kiloja pois, mutta uskon, että kunnon hahmon löytyessä, motivaationi kohoaa jälleen tähtiin. Tavoitteeni eivät koskaan kuitenkaan ole: ”25 kiloo pois nyt heti! Kolme viikkoa aikaa!” Vaan muutos tapahtuu hiljakseen pitemmällä aikavälillä. Kuitenkin ruumiinrakenteeni tulee aina olemaan se, mitä se on (ellen saa jostakin pöllittyä paria selkänikamaa, että saisin vähän lisäpituutta tuohon olemattomaan selkääni). Sille en oikeasti voi mitään enkä luultavasti koskaan tule olemaan omasta mielestäni tarpeeksi timmi tiettyjä hahmoja varten. Silloin täytyy vain jättää hahmo väliin tai uhmata omia ajatuksiani.

Ritsuka on niin rimpula.
Ehkä tämän purkaminen saisi minut taas motivoitumaan ja ehkä minä vielä tulevaisuudessa voin nähdä itseni nättinä sellaisessa puvussa, jonka olen aina halunnut tehdä.

Shiva on FF-sarjan luottonarttu.
Mercedes tai edes sen soturikeijut ;_____;


Fuu kiittää.

7 kommenttia:

  1. Laihduta 20-vuotiaana niin 10-vuoden päästä se onkin sitten ihan mahdotonta. Jojolaihduttaminen se ei ainakaan kannata, liikunnan lisääminen taas on jees.
    Voidaa lisätä reenejä ens syksynä 2 kerrasta kolmeen ja takana tämän tekstin ajatukset :D

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti jos cosplay-laihdutus pysyy terveissä rajoissa niin itsekkään en koe että siitä olisi mitään haittaa :D Tuntuu että monesti ihmiset pelkää avata suuta aiheesta, mutta aina jos tosissaan huomaa sen että miten paljon terveellisistä elämäntavoista ja liikkumisesta koituu hyötyä noin muillakin elämän saroilla niin mitäpä pahaa siinä. Itse en aloittanut liikkumista noin cosplayn takia alkujaan, mutta oikeastaan cosplay on tullut yhdeksi syyksi monien muiden kanssa miksi haluan pysyä kunnossa ja pitää painon alhaalla.

    VastaaPoista
  3. Karppaamista en suosittele, ihan oikeasti, jos metoja mietitään. Sen sijaan on olemassa kuulemma oikeasti tehokas dieetti, jossa syödään vain tietty kalorimäärä MITÄ ROSKAA TAHANSA. (Oletkin ehkä kuullut.) Kalorithan ne lihottavat.

    VastaaPoista
  4. Rullis: Minulle sopisi ihan hyvin :B

    Tamasaburou: Olen kyllä karppaamista harkinnut, mutta ei meinaa opiskelijabudjetti antaa periksi. Kaverit on sillä päässy tosi nopeasti hyviin tuloksiin, mutta itse mielummin liikun. Ihan rehellinen 'kuluta enemmän kuin syöt' meininki on minulla aina ollut. Se vaan, että pitäs sitä aikaa liikkumisellekin keksiä jostain.

    VastaaPoista
  5. Loistokirjoitus \o/

    Aika usein kun ulko_näkö_paineista ja cosplaysta puhutaan, kantoja tuntuu olevan lähinnä juuri ne ääripäät: "anorektisen laiha" tai sitten juuri tämä "syökää ne suklaakuorrutteiset rasvamakkarat hyvällä omallatunnolla".

    No eihän se niin mene.

    Harvoin edes anorektiseltä näyttämällä näyttäisi animehahmolta ylipäätään, animehahmojen fysiikka kun nyt ei ole samanlainen kuin ihmisellä. Sen sijaan, jos haluaa vartalon joka antaa kuvan animehahmomaisuudesta, se vaatii kyllä hikeä ja työtä, nimittäin kuntoilua ja paljon. Yksinkertaistettuna, äärimmäisen timmit ihmiset näyttävät enemmän animehahmoilta kuin "vain laihat".

    Ja siinä onkin se juju; näistä jutuista puhuttaessa useat tuntuvat suhtautuvan kuntoiluun ikäänkuin se olisi itsessään PAHA ASIA, jota tulisi kaikin tavoin välttää, ja onhan se nyt kamalaa, jos cosplayn takia hikoilee kuntosalilla ja sitten jälkeenpäin huomaa, ettei olisikaan tarvinnut.

    Ja sitten onkin paremmassa ja terveemmässä kunnossa IHAN TURHAAN!! (Tämä kuva liittyy, vaikka liittyykin ilmastonmuutokseen: http://farm5.static.flickr.com/4036/4254681996_27b1ed7ff0.jpg )

    VastaaPoista
  6. Uujea! Hyvä Fuu, ihana kirjoitus!

    Itse en koskaan missään tästä aiheesta puhu, koska sitten kaikki katsoo pahasti ja on, että 'no sä nyt olet luonnostaan tommonen rimpulalaiheliini ärrr' muttakun aaarg. Joo, olen rimpula luonnostaan, mutta käyn salilla silti, että saisin lihasmassaa. Vaikka olisi laiha, niin kyllä se vaan näkyy jos lihakset on ihan lerpsuja kun ne voisivat olla edes vähän treenattuja. There is a differece!

    Ja sekin on tosiaan urheilussa kivaa, että siitä oikeasti tulee hyvä olo (kunhan se ei tietysti mene ihan liiallisuuksiin) Anorektikoksi ei saa ruveta, mutta jos cosplaystä löytää hyvän syyn urheilla lisää, niin se on mainiota. Onhan se kiva huomata, että näyttää paremmalta kuin ennen. Kesällä vedin yhden vanhan ausn päälle ja voi hyvä luoja kuinka se näytti paremmalta, kun oli vähän käsien lihaksia treenannut.

    Veikkaan, että suurinosa nörteistä on vain niin laiskoja liikkumaan, että ulisevat heti siitä kuinka cosplayn takia laihduttaminen ja urheilu on anorektikkojen hommaa. Ei se minuakaan tapa vaikka urheilen viikoittain (päinvastoin, tulee parempi olo, ruoka maistuu paremmin ja lihasmassa tuo lisää painoa, kun itselläni kyseessä ei ole painon pudottaminen)

    Enkä nyt sano, että kaikkien cossaajien pitäisi ruveta urheilemaan ja laihduttamaan cosplayn nimeen. Sanon vaan, että ei se ole niin sairasta, anorektista ja hullua hommaa kuin monet luulevat. Motiivinsa kullakin. Suurinosa yleisesti salilla käyvistä haluavat näyttää paremmalta bikineissä ja muissa vaatteissa vastakkaisen sukupuolen viekoittelemiseksi. Onko cosplayn takia hyvännäköiseksi haluamisessa sitten jotain pahaa?

    VastaaPoista
  7. Heippa! Pidän ystäväni kanssa Cosvisionissa ohjelmaa cosplaysta, itsetunnosta ja hahmovalinnoista. Blogtekstissäsi olisi hyvä näkökulmia ohjelmaamme, voimmeko käyttää pohdintojasi hyödyksi siinä? Ohjelma on sunnuntaina 11.5. klo13.

    VastaaPoista