Töttörööööööröööö!

Paljon onnea vaan! Paljon onnea vaan! Paljon onnea Epätoivo! Paljon onnea vaan!

Kuvan tarjosi Googel-setä.

Hurjat viisi vuotta tulee täyteen siitä, kun ensimmäisen kerran tänne blogiin kirjoittelin. Viisi vuotta tuntuu ihan hirmu pitkältä ajalta, mutta sitten alan selaamaan omia tekstejäni takaperin ja huomaan miten lyhyeltä aika se onkaan. Silti hirmuisesti on kerennyt tapahtua.

Aloitin kirjoittelun alkujaan vain sitä hätää, että saisin potkittua itseäni perseelle tässä harrastuksessa. Jossain kohtaa ehkä huomasin, että tämä bloggaaminen onkin ihan kivaa ja, että tätä blogia lukee myös joku. Blogin pitämisestä tuli cosplay-harrastuksen jatke, mikä toimi minulla ihan mukavasti. 170 lukijaa on jostakin tupsahtanut ja olen siitä ihan ymmyrkäisenä. Hyvä, jos jotakuta kiinnostaa tai jos tästä saa jotain huumoria irti. Ihmettelen edelleen, mistä näitä ihmisiä pukkaa. Vaikka suomalaisten cosplay-blogien aika näyttää olevan hiipumassa, aion jatkaa niin pitkään kuin vain suinkin huvittaa. Vaikka ei kukaan enää tätä lukisikaan.

Cosplayssa-boggaajalla on riski hukkua...
Kuvasi: Kide

Tässä on kasvettu ihmisenä ja harrastajana aikalailla. En tiedä kuinka paljon se näkyy tästä blogista, mutta huomaan ajatuksieni jalostuneen ja muuttuneen. Haluan edelleen tuoda ajatuksiani esiin ja pyöritellä asioita, mutta monet aiheet on jo koluttu läpi, osa ohittanut aikansa ja osa jääneet vain tynkämuotoon. Muiden bloggaajien kato tässä cosplay-sfäärissä varmasti vaikuttaa asiaan. Monet niistä harrastajista, joiden blogeja olen aikanani seurannut ihan intopiukeana ja jotka innostivat oman blogin pystyttämiseen, eivät juuri kirjoita enää. Sukupuuttoko tässä tulee päälle? Cosplay-boggaajat katoava luonnonvara?

...myös moni bloggaaja kuolee pakkaseen...
Kuvasi: Kangaskasa

Otteeni cosplay-harrastukseen on varmasti muuttunut niin paljon, että se näkyy muillekin. Ainakin toivoisin näin. Olen löytänyt itsestäni tunnepohjaisen pukuilijan, joka rakastaa hahmoja, sarjoja ja ystäviä. Tänä keväänä etenkin olen saanut vahvemman otteen siitä, mitä osaan ja mitä haluan osata tulevaisuudessa. Välillä on menty vaikeamman kautta, mutta vielä ollaan elossa.

... tai hirttyy peruukeihin...
Kuvasi: Kanagaskasa

Minusta jotenkin absurdeinta, mitä tämän viiden vuoden aikana on tapahtunut, on se, mitä kaikkea olen päässyt tekemään. Uusia rakkaita on tullut ympärille. Vanhoja rakkaita on löytynyt ihan uusissa ympyröissä. Ihmisiä. Minä pidän ihmisistä ja niihin olen päässyt tutustumaan. Kokeellista kuvaamista on harrastettu niin monenlaisissa olosuhteissa, että mitä häh. Bloggauksen alussa ajattelin, että en lähde kisalavoille vielä moneen vuoteen, mutta hups. Tuomarinakin on tullut istuttua, mikä ei meinaa mahtua kalloon ollenkaan, koska minulle tuomarit ovat jotain jumalia korkeampia. Tuomarit ovat ne jotka tietävät elämän syvimmän olemuksen. Kaikista käsittämättömin asia kuitenkin on se, että joku halusi lähteä kanssani kokeilemaan onneaan WCS-karsintoihin.

... joskus jopa ihmissuhteet joutuvat retuperälle...
Kuvasi: Yaci

Minulla on ollut mahtavat viisi vuotta. Tietenkin väliin mahtuu ikäviäkin asioita. Eniten kuitenkin on ollut hauskuutta, ihania ihmisiä, hyviä reissuja ja kokemuksia. Lähes kaikelle huonollekin pystyy nauramaan jo tässä vaiheessa. Tällä hetkellä tiedän mihin suuntaan haluan jatkaa ja millä tahdilla. Epätoivo elää, vaikka tällä hetkellä ei tunnu yhtään siltä, että se olisi nimensä veroinen.

... silti on kiva olla cosplay-bloggaaja.
Halittavana: woodi
Kuvasi: Kis

Fukka kiittä!

PS: Ratkoja on ollut oikeasti hukassa ehkä sen viisi vuotta.