Romanttisia unelmia etsimässä

Heippa!

Vähän on tökkinyt tämä kirjoittaminen, vaikka olisi paljon, mistä pitäisi kirjoittaa. Enkä edes tiedä, mistä mättää! No nyt yritän sönkätä vähän tuosta WCS-esityksestä. Ihan vaan, koska mun babu. Yritän pitää tämän kuitenkin kohtuu lyhyenä.

Idea esitykseen syntyi oikeastaan jo ennen vuoden 2014 WCS-karsintoja. Pyörittelimme jotain ajatuksia ääneen Rorunen kanssa tulevista puvuista ja ihan muista jutuista. Siinä Subwayssa istuskellessa syntyi ajatus yhdestä tietystä asetelmasta... myös voidaan kutsua poseeraukseski.

Tämä se oli.
Kuva: Mikael Peltomaa

Tästä yhdestä pienestä asiasta kaikki lähti liikkeelle. Emme tienneet yhtään, mitkä hahmot tähän asetelmaan istuisivat. Suunnitelman pohjana oli ”kaikki ei ole sitä, miltä näyttää”, ”heikompi on vahvempi” ja hieman kieroutuneet voimasuhteet. Voimasuhteista tulikin suunnittelua eteenpäin vievä elementti. Osa näistä elementeistä kuitenkin vähän romuttui, kun suunnittelu meni eteenpäin.

Kuva: Teppo Suominen

Aikalailla saman tien keksimme myös hahmot, jotka tuntuivat toimivan paremmin kuin hyvin. Kun Seifer ja Edea oli lyöty pöytään, annoin sydämeni tälle touhulle. Ajatuksia vellottiin jälleen moneen suuntaan. Ensimmäinen käsikirjoitus kirjoitettiin ruskean kirjekuoren taakse hirveässä tohinassa. Rakastan sitä, miten ideoiminen minulla ja Rorunella toimii, koska pystymme molemmat heittämään kimmokkeita toisillemme, mistä syntyy aina uusia ajatuksia.

Hirveästi on lavakuvia minusta, mutta entäs tuo komea poika?
Kuva: Mikael Peltomaa

Heti alusta oli selvää, että esityksen tahti tulisi olemaan verkkainen ja hieman venyvä. Ajattelu ja tunnelmointi oli esityksessä ja sen suunnittelussa vahvasti läsnä. Kirjekuorikässäriä muokkailtiin jonkin verran, mietittiin tarkkaan repliikkejä ja tarkennettiin asioita, käytiin hyvin paljon Seiferin pään sisällä ja säädettiin tunneskaalaa, mutta kokonaisuudessaan esitys pysyi samana suunnittelun alusta loppuun.

Kuva: Teppo Suominen

Minulle on aina hyvin tärkeää, että esitykset ovat sarjauskollisia, mutta eivät toista lähdeteoksen tapahtumia täysin suorasti. (Miksi tehdä jotain, mikä on jo tehty kerran ja luultavasti paremmin? [On myös poikkeuksia!]) Esityksemme on täysin päästä vedetty kohtaus, jota ei koskaan nähdä alkuperäisessä pelissä. Se kuitenkin sijoittuu selkeästi tiettyyn kohtaan pelin juonessa. Siksi halusimme olla hyvin tarkkoja repliikkien, eleiden ja tunnelman suhteen. Edean repliikkejä hiottiin ja pohdittiin hyvin tarkasti.

Oleelliset asiat ovat oleellisia.

Viittaukset itse peliin ja yleisesti koko esitys piti olla myös jollain tasolla ymmärrettävissä, vaikka ei olisi koko peliä pelannutkaan. Onneksi kohtaus sijoittuisi pelin alkupuolelle. Pystyimme viittaamaan ja referoimaan pelin alussa tulevia jippoja, mutta myös enteilemään tulevia tapahtumia, mikä toimi taas karkkina niille, jotka oikeasti tuntevat pelin. Osa viittauksista jopa ujutti itsensä mukaan meidän sitä tajuamatta, kunnes eräs kaveri sen toi esille (perehtyminen ja aivotyöskentely kannattaa).

Valosuunnitteluun käytettiin aikaa ja aivotyöskentelyä myös ihan kohtuudella... toisin kuin yleensä.
Kuva: Teppo Suominen

Juonenkulun ollessa selvänä ja Traconin jo häämöttäessä horisontissa olikin oman pienen henkilökohtaisen helvettini vuoro; ääniraita. Itse taustakappale oli löydetty jo aikaa sitten, ja on muuten muokattu versio Edean tunnusmusiikista, Succession of Witches. Pidän ääninäyttelemisestä, vaikka en sitä hirveästi ole tehnyt. Nyt kuitenkin piti hoitaa homma sillä toisella vahvalla eli englannilla ja amatöörivärmein. Englannin puhuminen ei ole minulle mikään ongelma, mutta on se nyt eri asia, kun pitää kuulostaa ajattomalta velhottarelta ja yrittää pitää aksentti mahdollisimman puhtaana ja selkeänä. Ja siihen tunteet ja äänenpainot päälle… Voin sanoa, että töitä ääniraidan eteen tuli tehtyä, sekä miksauksessa, jälkikäsittelyssä että puhumisessa. Tämä pisti minut koetukselle, koska halusin äänestä täydellisen (mitä se ei lopulta koskaan ollut), mutta käytössä oli vain oma käpyinen ääneni ja ruosteiset taidot. Kiitos Rorunen, ääniraita onnistui niin hyvin. Jaksoit rassata pilikkua ❤ Suurkiitos vielä Harrille! Harri on paras! Harrilta saatiin lainaan sekä mikki että ääni Seiferin replaa varten ❤

Nauhoitin summassa vähän Edean repliikkejä yksinäni ja tällaisen kuvan se minulle heitti
Huomatkaa tiedostonimi.

Koko tämä projekti oli hirmuinen salatehtävä jopa kavereilta aina kesään asti. Emme kertoneet hahmoja tai edes lähdettä ja Skype-keskusteluissa kaverit näkivät vain vilauksia keskeneräisistä puvuista. Tieto WCS-karsintaan osallistumisesta oli sentään kavereilla tiedossa, mutta hirveitä paineita tuli sellaisten kommenttien muodossa kuin: ”Ainakin teillä on hyvä esitys!” Öööö… Ääää… Tiesimme niin hyvin jo alusta asti, että tämä voi helposti mennä täysin mönkään, jos emme saa tehtyä asioita hyvin.  Olin itse hyvin skeptinen viimeiset viikot ennen Traconia ja hoin kavereille että: ”Minulle on ihan sama, miten me pärjätään, kunhan joku tykkää meidän esityksestä.”

Sunnuntain Skype-pajat toimi hyvin.

Siksipä olin niin turhautunut ja maassa oman suoritukseni takia itse kisassa. Ajattelin, että nyt on mennyt kaikki vessasta alas, ja se on täysin oma vikani. Kuitenkin heti takahuoneessa jo tuli niin ihania kommentteja ja en ihan oikeasti ollut uskoa kaikkea sitä, mitä pelkiltä katsojilta tuli. Whaaaaaat? You talking about me? Tuomaripalautteessa olin jo paremmalla tuulella ja palaute piristi vielä lisää. Ei me ehkä oltukkaan ihan susia. Kiitos kaikille ihanista kommenteista ❤ Sadannettatuhannetta kertaa: tämä on minulle hyvin tärkeä esitys. Siitä huolimatta en kuitenkaan onnistunut tirauttamaan itkua tämän esityksen osalta. Paitsi sitten, kun luin Ilonan Tracon-päivityksen. Itkeä vollotin tovin sen luettuani… ja itken nyt tätä kirjoittaessa.

Ehkä mää uskalla viedä mun vauvvan sittenkin tarhaan. Ei se oo niin ruma kun aattelin. Tässä se vielä kerran: 

Kuvannut ja ladannut Bardiel.

Hups. Oho. Siitä tulikin pitkä juttu, mutta nyt olen vuodattanut sydänvereni tänne netin puolelle. Toivottavasti jotakuta kiinnosti. Kiitos vielä hirveästi myös Rorunelle, joka oli ihana ja rakas ja jaksoi ja teki minun kanssa ja joka innostui ja innosti ja aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaAAAAAAAAAAAAA! Seifer ja Edea vierailevat kenties jossain conissa tulevaisuudessa, mutta missä ja milloin on vielä vähän auki.

Fukka niin kovasti kiittää. This was my romantic dream.