Vuoden viimeiset - Kitacon 2015 ja Cosplayn SM

Huis hais!

Kitacon oli ja meni. Samana päivänä televisioitiin myös coplayn SM. Lauantai oli siis hyvin pukupainotteinen päivä monelta osaa. Hommaa ja menoa omalta osaltani oli kyllä hurjasti.

Autollinen immeisiä huristeli jälleen Kemiin aikaisin aamulla. Matkaa tehtiin kera woodin, Rorunen, Kide ja miä. Viimevuoden kisajärjestelyjä muistellessa tuli puheeksi, että jos hakisimme woodin kanssa tuomareiksi ihan itse Kitaconin cosplay-kisaan. Puolivitsistä tuli ihan totta, kun yksi jos toinen tuuppasi meitä eteenpäin.

Tervetuloa Kemiin!

Kemissä piti olla siis ihan ajoissa ja kuosissa kisan ilmoittautumisen alkaessa. Hieman huonosta informaationkulusta johtuen, emme tienneet varmaksi, oliko esituomarointia ollenkaan. Paikanpäällä saimme iloksemme tietää, että esituomaroinnille oli järjestetty ihan oma tilansa ja aikansa. Jee! Lisäksi kolmantena tuomarina mukana oli myös Chiina.

Aamupäivä hurahti kisahommissa, eikä siinä muuta kerinnyt tekemäänkään. Normaaliin tapaan Kitaconin kisassa oli paljon ensikertalaisia ja aloittelevia harrastajia mukana. Siitä huolimatta tosi intohimoisia ja mahtavia pukuja oli mukana. Oli hyvin miellyttävä tuomaroida.

Da Suttu Squad

Ohjelma, jota oikeasti odotin, oli venäläisten vieraiden esittely omasta conistaan, Polarconista, rajan toisella puolen. Kielimuuri oli suuri, joten itseltäni meni hitusen ohi esittelyn aloitus tai lähinnä ehkä sen pointti. Pisteet rohkeasta otteesta kuitenkin, koska tyttö uskalsi pitää esittelyn alkupuolen lähes omin voimin, vaikka tulkkikin oli mukana. Loppuosa olikin sitten selkeämpää settiä, kun mikki oli itse tulkkina toimineen pojan käsissä. Suuri mainoshan se oli, eikä juuri valottanut naapureiden conikulttuuria pintaraapaisua enempää.

woodi ja minä jaksoimme jopa tarkastaa green roomin, vaikka itseltäni jää se aina vähän välistä. Hups. Leipä ja pari keksiä nassuun tässä välissä oli ihan oikea liikku jaksamisen kannalta. Green roomin ovenraosta näinkin houkuttelevan paratiisin, jonne piti päästä myös; origami- ja piirtopaja. Muutaman kurjen halusin taitella, koska kerrankin oli sieviä origami-papereita käsillä. Mukava väkertelytauko kaiken hulinan keskellä oli ihanan rentouttava. Pajassa kun oli niin paljon hiljaisempi ja rauhallisempi tunnelma kuin muualla.

Olin iloinen ja yritin olla myös hahmossa.

Perinteiseen Kitacon tyyliin kävimme tappamassa aikaa myös kuvauspisteellä ja Maid-kahvilassa. Kahvilan puolella oli ihan hirveä hulina, mikä ei suinkaan johtunut hirveästä kiireestä vaan joidenkin meidojen sinkoilusta eestaas. Meille kyllä kerottiin, että joudumme odottamaan, mikä oli ihan ok, mutta meidojen oma käytös sai aikaan vaikutelman hirveästä paniikinomaisesta kiireestä. Rauha, vaikka vähän kiire olisikin. Ei kahvilassa säntäillä ympäriinsä, vaikka mikä olisi.

Viimeisinä ohjelmina kävimme katsomassa vielä katumuotinäytöksen ja Bluffin toisen tanssiesityksen. Muotinäytös oli ihan perussettiä viime vuosilta, vaikka nimi ei enää ollutkaan lolita-muotinäytös. Sieviä vaatteita oli. Bluffia piti päästä katsomaan, koska en cosplay-kisan väliajalla tietenkään ehtinyt nähdä uuden kokoonpanon ensiesiintymistä. Ryhmä toimi älyttömän hyvin yhteen, vaikka kokoonpano on uusi. Nautin tästä esiintymisestä hyvin paljon.

Rakkautta kaikille pienille ja ihanille!
Kuvasi: Kyuu Eturautti

Ja sitten kotiin katsomaan SM-tallennetta!

En vieläkään ihan ymmärrä, mikä teki näistä kisoista juuri tämän SM-liitteen arvoisia. Mielestäni tässä harrastuksessa ei oikeastaan voi samalla tavalla mitata sitä, kuka on paras kuin jossain muissa lajeissa (esim. urheilussa). Kuten eräät ovat jo moneen otteeseen todenneet; Jokainen kisassa pärjännyt on kyseisen kisan parhaimmistoa ja kyseisen tuomariston mieleen, joten ei voida samalla tavalla määrittää sitä, kuka on Suomen Mestari. SM-tasoisia kisoja on Suomessa jo useampia, mutta mikä teki tästä kisasta sen THE jutun, että se ”ansaitsee” (eikö SM-lajit pidä rekisteröidä tai jotain?) SM-etuliitteen? Tätä en vieläkään ole ymmärtänyt. Minua saa valaista.

Kuitenkin kisat katsottiin. On hyvin jännittävä seurata tämän harrastuksen kasvua ja nousua ”valtamediaan”. Sen hyvät ja huonot puolet vatvon ehkä myöhemmin tarkemmin läpi, mutta noin 80% lähetyksen toteutuksesta oli ihan toimivaa. Siitä, oliko Gloria parhain paikka tällaiselle filmatisoinnille, voi olla montaa mieltä. Kuten myös siitä, kuinka paljon kuvaajien varjot ja huonosti näkyvät taustavideot häiritsevät esitysten katsomista.

Vähän jotain kuveja.
Kide kuvasi.

Harmillisesti taso oli pettymys. Hienoja pukuja kyllä oli, mutta esitykset eivät lämmittäneet juuri ollenkaan. Sekä yksilö- että ryhmäsarjassa (pari ei mielestäni edelleenkään ole ryhmä) vähäisten osanottajien määrä oli tiedossa jo etukäteen, mutta inhottavinta oli kuulla reilua viikkoa ennen kisaa peruutuksista. Joidenkin kohdalla vielä sellaisista, jotka oltaisi voitu ehkä välttää paremman yhteistyön ja kommunikaation avulla.

Kide kuvasi taas.

Yllätyksekseni sisareni, äitini ja lankoni olivat yhdessä katselleet nämä kisat myös. Sen, mitä ehdin äipän kanssa asiasta keskustella, niin hänen silmissään kisat olivat näyttäneet aikalailla samalta kuin minunkin. Tiedä sitten, mitä tuo sisareni ja lankoni mun ovat pohdiskelleet, koska en heidän kanssaan ole ehtinyt vaihtamaan sanaakaan. Täysin maallikon näkemyksiin olisi myös jännittävä päästä käsiksi.

Fukka kiittää tältä erää!