Momoi!
Aika kuluu ja minä panikeeraan, koska joulu, miksi sekoitat
aikatauluja, ja oon kipeä. Sora on ihan hyvällä mallilla, mutta jos tässä koko
ajan meinaa tulla jotain tielle, etten voi tehdä pukua eteenpäin, niin voi
tulla kiire. Aina vaihtoehtona on, että jätän Keybladein tekemättä, mutku niin
kovasti tahtoisin. Nyt en kuitenkaan voi kykkiä lattialla pää alaspäin kaavojen
keskellä, koska menee taju, joten kirjoittelen puoliksi makuuasennosta.
On siis aika perinteisen ’mitä tuli tehtyä ja miten meni
niinku noin omasta mielestä?’ -koonnin. Näin tähän hätään mielikuva tästä
vuodesta on ihan positiivinen, vaikka se voi kyllä hyvin muuttua tässä, kun
alan muisteloimaan. Vähän oli taas uuden tyyppisiä kokemuksia mukana tässäkin
vuodessa ja tunnen oikeasti oppineeni jotain tärkeää ja olennaista tietyistä
asioista. Mutta! Eteenpäin!
 |
| Kuvasi Kis |
Frostbite ja Aqua aloittivat vuoden aika huikeissa
merkeissä. Pääsin tuomaroimaan sellaiseen kisaan, jossa oikeasti tunnen olevani
vahvuusalueellani, minkä lisäksi kanssatuomarini varmasti paransivat tätä
kokemusta. Oli pohdintaa ja oli erilaisia mielipiteitä ja lähtökohtia, mitkä
ovat omasta mielestäni hyvin tärkeitä asioita tuomariston kokoonpanoa
ajatellen. Oli jännää ja kivaa ja jee!
Aqua tuolloin tuntui ihan kauhealta puvulta ja tuntui, että
siitä ei jäänyt käteen muuta kuin paskaa. Petyin tietyllä tavalla itseeni puvun
suhteen, koska vaikka tiedostin onnistuneeni monissa puvun osissa, en silti
yltänyt siihen, mitä tuo rakas ja ihana hahmo olisi ansainnut. Samaan aikaan
sain kuitenkin itseluottamusta sellaisten asioiden kanssa, joiden tekeminen on ollut
vähän hataranoloista omasta mielestäni, kuten peruukin muokkaaminen ja
panssariasioiden tekeminen.
 |
| Ottakaa tähän väliin Hauru. Kuvasi Kis |
Hirviömäinen salaprojekti Edea sai tulta alleen jo heti
Frostin jälkeen, mutta sekään ei mennyt ihan mutkitta alkuun, kun piti muuttaa
ja rymytä pyörällä väleissä. Portfoliohaku pisti jännittämään ihan tosissaan,
koska, kuten sanottua, tunnen olevani paremmassa iskussa lavalla ja esitysten
parissa kuin puvuntekijänä. Kun pitkään odotettu hyväksymis/hylkäyssähköposti
saapui, en mitenkään voinut lukea sitä yksin, vaan vasta luurissa Rorunen
kanssa, koska apaua! Jänskä!
Desuconin ryömiessä nurkille piti saada jotain taukoa
Edeasta ja päästää muutenkin itseni vähän vapaammalle jalalle puvunteon
merkeissä. Siksi helpot, mutta silti jännittävät puvut Hauru ja Hali olivat
juuri oikeat valinnat tähän väliin.
 |
| Vieläkään en ymmärrä, miten tallainen kuva on saatu aikaan. Feat woodi Kuvasi Kis |
Hauru oli puhdasta ammattitaidon riemuvoittoa eikä
tarjoillut mitään muuta kuin rakkautta ja helppoa ’aivot narikkaan’ -tekemistä.
Hali taas oli vähän tutustelua uudehkoilla vesillä turvallisten ja tuttujen
työtapojen lomassa. Molempien tekemisestä nautin, mutta lopputulos oli kylläkin
ihan muuta.
Tunnen edelleen, etten ole sopivan näköinen ihminen
kumpaankaan hahmoon. En kriiseile oman tasapaksun ruumiinrakenteeni takia vaan
pallonaamaan. Olin hyvin tietoinen tästä seikasta jo hahmoja valitessani ja
siksi molemmat ovat ’hahmo, jota minun ei koskaan pitänyt tehdä’ ja juuri
naamani takia. Rakkaus kuitenkin voittaa ja Hauru on tällä hetkellä yksi
suosikki puvuistani mukavuutensa takia ja koska Hauru. Hali taas kaipaa hieman
päivitystä, jos haluan sitä vielä suuremmin ulkoiluttaa (+kaikki hartsikivet
Havin puvussa ovat kesän aikana kadottaneet violetin värinsä).
 |
| Feat woodi Kuvasi Kis |
Kesän conit eivät suuremmin ihmetyttäneet. Kaikissa olin
lähestulkoon 100% kävijänä, eikä mitään älyttömän mieleenpainuvia ohjelmia tai
asioita tullut vastaan. Pukusaldo jäi pieneksi, koska Edea hengitti niskaan
niin vahvasti.
Tärinää ja jännää sisältänyt matka Edean kanssa koki vielä
loppuun kunnon myllerryksen kun, viikko Aconin jälkeen löysin tieni
päivystykseen.
Suurta epätoivoa ja tuskaa tuli tunnettua, kun ensimmäiset
viikot kipsi jalassa piti yrittää tehdä pukua ja toivoa, että jalka olisi edes
jossain kuosissa kisan aikaan. Esitys piti myös harjoitella kipsi jalassa,
kunnes koitti viimeiset harjoitukset ennen Tamperetta. Viimeiset harjoitukset olivat
hyvin jännityspitoiset, koska aita oli ensikertaa mukana ja edellisenä päivänä
kipsi poistettiin. Voi sitä nilkutuksen määrää…
 |
| Odotan kunnon kuvauksia... Feat Rorune Kuvasi Kis |
En tykännyt Edeasta pukuna juuri ollenkaan Traconin aikaan.
Mekko oli hirveä, koska kompromissit, aita olisi kaivannut enemmän viimeistelyä
ja päähine oli vaan ihan kauhea, koska en osaa. Edelleen tiedostan kaikki nuo
asiat, mutta se, miten olen saanut niin paljon positiivista palautetta, on
onnistunut saamaan minut pitämään Edeasta tietyllä tavalla. En enää inhoa
sitä, mutta tuskin koskaan tulen korjaamaan siinä olevia virheitä, koska kaikki
nuo osat pitäisi tehdä kokonaan uudestaan alusta asti.
 |
| Uimapojista saatiin Traconissa myös kivoja kuveja.Rei: woodi, Nagisa Kangaskasa, Makoto: Rorune ja Haru: miä Kuvasi Kis |
Tracon toi huojennuksen monella tapaa. Minulle äärettömän
pitkä projekti oli ohi, kävelin itse lavalla, vaikka en ihan normaalisti
kuitenkaan, ja kisajännitys, mitä oli ylläpidetty jo portfolion väsäämisestä
asti, pääsi vapautumaan. En onneksi osannut pettyä siitä, että sijoitusta ei
tullut, koska olin hyvin tietoinen omasta huonosta suorituksestani puvun ja
esityksen suhteen. Tuntui hyvältä kuitenkin huomata, että sijoituksen puute ei
jäänyt vaivaamaan. Kisaaminen riitti minulle ja sen kruunasi mieletön
positiivinen palaute.
 |
| Tällaista yritelmää oli... Feat woodi Kuvasi Kangaskasa |
Traconin jälkijunassa pidimme myös epämääräisen ja
epätoivoisen kuvausviikonlopun, josta en ole vielä saanut edes kirjoitettua,
koska ääh. Paljon asioita, jotka hankasivat ja koin eräänlaisen valaistumisen,
jonka haluan kunnolla pukea sanoiksi.
 |
| ... kuten myös tällaista. Feat woodi Kuvasi Kangaskasa |
Syksyn edetessä, kun melkein kaikki vuoden conit olivat jo
takanapäin, laskeskelin vuoden pukusaldoa ja huomasin, että olin saanut aikaan
vaivaiset neljä pukua. Hööööö! Minulle se on aika vähän, joten vuoden loppuun
piti saada vielä jotain aktiviteettia (ompelin myös asiakastöitä, mutta niitä
nyt ei lasketa). Kitacon tarjoili hyvän tavoitteen ja Senjougahara putkahti
mieleen. Yksinkertainen ja nopea puku vuoden viimeiseksi… Ja pyh.
 |
| Kitacon-haaremi. Mukana: Rorune, Kide, miä ja woodi Kuvasi Kyuu Eturautti |
Onnellisesti pääsin myös rauhassa aloittamaan Soraa, joten
lopullinen pukusaldo 2015 on kai 5.5?
Sanotaanko, että 2015 koetteli. Pistin itselleni peliin
vähän haastetta, mutta sain sitä lopulta vähän liikaakin. Tein asioita mistä
pidän ja pääsin toteuttamaan unelmia. Kaikki ei ihan mennyt niin yksi yhteen
kuin olisin halunnut, mutta sikäli mikäli kaikki päättyi hyvin. Yhtään en
motivaatiotuskaillut kuin joskus aikaisempina vuosina. Kaikki hahmot olivat
rakkaita ja puvut sellaisia, että voin kyllä laittaa päälle uudestaan. Vaikka
joku Hali ei olekaan mikään suuri taidonnäyte ja näytän siinä enemmän kuin
turvonneelta, niin silti voin sen muista syistä pukea päälle vielä
tulevaisuudessa.
Haluan loppuun toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille! Nähdään ensivuonna ja May the cosplay be with you!
Fukka
kiittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti