Coni yhdellä silmällä - Desucon Frostbite 2016

Moi!

Vuoden ensimmäinen tapahtuma on nyt takana. Hieman rankemman puoleiseksi osoittautunut Frostiviikko (elämäni suurimman idolin kuolema ja lähisukulaisen kuolema samaan syssyyn) päättyi onneksi kuitenkin hyvissä merkeissä.

Teppo oli matkassa kans.

Mähkin Soran kasaan joulun yli ja sain perinteisen joulustressi-purkautuu-taudin ja makasin sängyn pohjalla viikon verran. Aikataulut puvun suhteen siis kusivat taas. Jee. Sain kuin sainkin Soran lopulta valmiiksi ja pieraisin kolmessa päivässä vielä kasaan yhden avainmiekankin. Go me. Mitään parasta laatua se ei ole, mutta onpahan jotain.

Tein sitten lopulta tavallisen Kingdom Keyn, koska se on aina relevantti, enkä halunnut tehdä Pumpkinheadiä, koska se on ruma ja ensimmäisestä KH-pelistä. Kitisin asiasta sisarelleni mun ja hän totesi, että miksi en tekisi vain perus Kingdom Keytä. Lamppu syttyi ja niin tehtiin. Lisäksi olen aina halunnut tehdä Kingdom Keyn.

Frostbiteen lähdettiin taas ajelemaan jo aikaisin perjantaina. Perjantaina ei varsinaisesti tarjoillut mitään mielenkiintoista ohjelmaa ja vietinkin suurimman osan perjantaista Sibelius-talon bäkkärillä auttelemassa woodia ja Rorunea lavasteiden ja esityksen kanssa.

Kuvasi Kis

Hirveästi ei ohjelmakartta lauantainakaan vetänyt puoleensa, mutta raahauduimme silti katsomaan 3D animessa – kuka sitä tekee ja miksi. Luento oli ihan kattava, mutta välistä informaatio jäi vajaaksi, mikä ärsytti kovin suuresti. En ole käynyt muita aihetta käsitteleviä luentoja katsomassa, mikä vuoksi en hirveästi pitänyt siitä oletuksesta, mikä puhujalla oli, että kaikki katsojat olisivat näin tehneet.

3D:stä suoraan hipsimme katsomaan Amen – Kirkko animessa ja mangassa. Tämä luento tarjoili minulle enemmän mielenkiintoista sisältöä, mutta sekin hieman ontuvasti. Laajempi sarjakattaus olisi ollut mielenkiintoisempi, koska nyt lähinnä käytiin läpi mättö- ja kauhu-genreä, missä aihepiiri on aika stereotypisesti edustettuna. Olisin kaivannut mukaan edes jonkinlaista katsontaa slice of life sarjoihin tai muuhun vähän kepeämpään.

Lahti why so cold?

Sitten kipiteltiinkin jo kisakatsomoa kohti. Jännäsin hirveästi woodin ja Rorunen puolesta, koska halusin yleisön tykkäävän heidän esityksestään, koska se oli jännä ja tunnelmallinen. Voitto meni mielestäni ihan oikeaan osoitteeseen. Kerrankin pääsin näkemään sellaisen esityksen, joka toimi juuri sellaisena aivopähkinänä, josta nurisin muutama merkintä sitten. Hyvää näyttelijäntyötä, tunnelmaa ja intensiteettiä, siitä minä pidän.

Muuten taso oli minulle meh. Cosplay-esityksissä alkaa olla se ongelma, että kaikki on jo nähty. Keskinkertainen ei enää lämmitä samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten. Esitysten sisältö ollaan kutakuinkin saatu pois myötähäpeä-vyöhykkeeltä, mutta siinäpä se. Helmiä näkyy silloin tällöin, mutta esitykset alkavat toistaa itseään ja pukuilijoiden esiintymistaidot muuttuvat kokoajan tärkeämmäksi elementiksi.

Kuvasi Kis

Sora oli siis lauantain pukuna ja minua hieman huvitti, etten itse kertaakaan kerennyt nähdä pukua kokonaisuudessaan päälläni (koska hotellihuone oli puutteellinen eikä siellä ollut mm. peiliä ja tarpeeksi täkkejä). Vasta tänään näin ensimmäiset kuvat koko puvusta ja olen onneksi positiivisesti yllättynyt. En ihan tyytyväinen ole, mutta ei puku täysi susikaan ole.

Sunnuntai oli ihan puhdasta hengausta. Ainoa ohjelma, minkä kävin katsomassa, oli Unreality-kuoron konsertti. Olen hyvin iloinen siitä, että tämä nörttikulttuuri alkaa kohdata korkeakulttuurin, koska se saa aikaan kaikkea kivaa kuten kyseinen konsertti. Itkuksi meinasi mennä Wolf’s Rainin Gravityn kohdalla, koska rakas sarja ja ihana kappale. Muutenkin pidin hirveästi kappalevalinnoista, koska vaikka kaikki eivät minulle tuttuja olleetkaan, niin niitä jaksoi silti kuunnella.

Lisää kuvateksti
Kuvasi Kis

Tarkoitus oli saada sunnuntaille iso Baccano!-ryhmä, mutta lopulta meitä olikin vain neljä. Itse kierrätin Nicen pukua, joka on vuodelta 2010. Tarkoitus oli vähän päivittää pukua, mutta se vähän niin kuin jäi kaikessa kiireessä. Onneksi se ei ollut niin hirveä kuin muistin.

Koko viikonlopun ilonani olivat kuitenkin maailman ihanimmat Isaac ja Miria! Herran jestas, Harri ja Soffi olivat täydelliset! Plus olen ikuisesti kateellinen Soffille siitä, että hän pääsi tekemään Mirian ja oli niin ihana ja nätti ja paras!

Katokaa niitä!
Kuvasi Kis

Käytin taas ihan liikaa rahaa pelkään suuhunpantavaa. Tykkään aasialaisista karkeista ihan hirveästi ja coneista saa aina kaikkea kivaa. Lisäksi suuri rakkauteni on Ramune. Mansikanmakuinen limukka missä olet? Olin valmis itkemään onnesta, kun näin nämä jättimäiset kaunokaiset:

What is this witchcraft?!

Olin ihan hirveissä täpinöissäni ennen Frostia. Ihan kaikki odotukset eivät täyttyneet, mutta oli sentään niin kivaa ja jännittävää, että unohdin kurjat asiat aina kotimatkaan asti. Tunteiden vuoristorata jatkuu, mutta Frosti ja sen pukustressit ovat nyt takana. Cosplay-kärpänen puri taas, mutta äiti kielsi ompeluhommat vähäksi aikaa.

Fukka kiittää.

PS: Seuraavat koitokset ovat jälleen vähän auki.