Epämääräisiä osasia

Hei!

Päätin nyt sittenkin dumpata Soran tekoprosessin jäännökset tänne blogin puolelle, koska mähkin asian kanssa niin pitkään. Pois systeemistä. Hirveästi ei tullut kuvattua, koska ensin kaikki oli muka tylsiä juttuja, mutta sitten mielenkiintoisten asioiden kohdalla olikin niin kiire, että ei kovin kerinnyt kuvata. Jakelen sen, mitä on.

Soran vaatetus koostui lopulta housuista, legginsesitä, paidasta ja takista, johon kuului myös "keeppi" ja viitta. Pohdin pitkään ratkaisuja, millä saisin vaatteista mahdollisimman hyvin liikkuvat, mutta samalla oikean näköiset. Joka suuntaan venyvät ja vanuvat pelipikseli vaatteet eivät aina kohtaa todellisuutta.

En tiedä kenen mitoissa tuo nukke on tällä hetkellä, mutta ei ainakaan minun.
Oh well who cares.

Päätin tehdä mustat hihat alupaitaan, jotta takin liikkuvuus olisi mahdollisimman hyvä. Keeppi itsessään jo tuotti pään vaivaa, joten hihojen ujuttaminen samaan vaatteeseen olisi ollut hulluutta. Teinkin sitten vakosametista (koska ainoa edes jotenkin oikean näköinen kangas) paidan, jossa oli trikoosta raglanhihat. Takki on ihastuttavaa keinonahkaa, jota haluan käyttää joka paikassa. Pikkuinen viitta on samaa keinonahkaa, mutta kaulus puuvillaa. Siipikuviot maalasin kaulukseen ihan käsin. Vakosametin takia jouduin myös vuorittamaan takin, vaikka en niin aluksi siinnutellut. Lopulta se oli oikein muikea ratkaisu.

Paita piti saada päälle jotenkin, joten laitoin siihen vetoketjun eteen. Vetoketjun sai sievästi piiloon "siksakpaneelin" alle. Mikä lie tuo on olevinaan, en tiedä. Sahakuvio syntyi värjätystä satiini nauhasta. (En varmaan koskaan enää pääse karkuun värjäystä...)

Housut ja legginsit -ratkaisuun päädyin jälleen tutkimalla uutta HT!Sora-figuuria, jossa Soran housut ovat hieman erilaiset kuin pelissä. Lisäksi liikkuvuuden ja mukavuuden lisääminen oli jälleen osana ongelmanratkaisussa. Housukangas oli aivan ihana, vaikka tuskin tulen vähään aikaan käyttämään moista uudestaan. Sen verran tönkköä tavaraa. Punaiset nauhat kiinnitin jokusella käsinpistolla legginseihin. Nauhat ovat ehkä yksi lempiasiani tässä puvussa, koska ne toimivat yllättävän hyvin.

Hanskoihin otin kaavan vanhasta hansakapolosta, jonka kaveri hukkui aikanaan jonnekkin. En ole hirveästi kunnollisia hanskoja tehnyt (hubs paljastus), joten tässä oli jonkinmoista haastetta. Lisäsin hanskoihin vielä kynnet, mikä toi lisäjännitystä peliin. Lopputulos oli ihan jees, vaikka ajan kanssa tiedän, että olisin voinut tehdä paremmat hanskat. Tykkäsin kynsistä kuitenkin hirmuna.

Ei ole parempaa kuvaa hanskoista... yhyy.
Kuvasi Kis

Viimeisenä oleellisena osana pukua oli tietenkin naamari. Aluksi hieman rassasin päätäni sillä, miten saan naamarin pysymään paikallaan. Mietin hiusklipsejä ja iholiimaakin jossain välissä, mutta yllätykseni peruskuminauha hoiti asian. Niinhän ne naamarit monesti toimivat.

Tätä oli kiva tehdä ja piirellä.

Pohjana naamarissa on softis, mihin leikkasin suun, silmät ja arven aukkoina, ja koko roskan litistin jälleen worbla-palojen väliin. Hieman sain näin naamariin kolmiulotteisuutta ilman mitään maalauskikkailuja. Oli vaihteeksi kiva päästä maalaamaan jotain, missä ei tarvinnut olla aivan niin pikkutarkka kuin yleensä. Pieni epätasaisuus oli vain hyväksi.

Keskiyön patinapaja

Loput osat ovatkin sitten sarjaa 'jos kerkeän'. Olin valmis laittamaan puvun päälle keskeneräisenä, jos suurinpiirtein oleellisimmat osat olisivat kasassa. Vyö oli yksi noista asioista. Eräs ilta kuitenkin innostuin painamaan raitoja ja patinoimaan niin, että nukkumaanmenoaika vähän venähti. Sitten oli minulla uusi vyö.

Siivet olivat vyön kanssa samalla listalla ja sen listan ihan viimeisenä jopa keybladen jälkeen. Jotenkin kummasti onnistuin silti vääntämään kynyt siivet kasaan. Siipikalvoksi kelpasi matta-Lycra ja rungoksi rautalanka sekä worbla.

Ainoa kuva siivistä keskeneräisinä.

Siivet piti jotenkin saada kiinni takkiin, ja mielellään niin, että ne saa myös irti. Lopullinen kiinnitys tapahtui tarranauhalla, mikä vähän kärsi kuumailmapuhaltimesta eikä siksi pitänyt kunnolla. Siipiä pystyy taivuttelemaan hitusen, ja ne olivatkin vaikka millaisella rusetilla Frostissa, koska ihmiset tuppasivat kävelemään niihin pahki. Tulevaisuuden varalle niitä täytyy korjailla aika paljon, mutta nyt mentiin näin.

Keybladen kaavan olin onneksi piirellyt jo aikaisemmin, joten piti vain leikellä sen osat, tarkistaa mittasuhteet ja koota koko hökötys. Runkona toimi puinen harjanvarsi, avainpään ja väistimen tein kapalevyjä läjäämällä ja worbla-kuorrutuksella.

Miksi tätä kutsuisi?

Väistimen osat.

Worbla oli vähän sellainen hätävaravaihtoehto, koska ei olut aikaa massalla leikkimiseen ja sen kuivumiseen. Worblalla sain myös kaikki osat puukeppiin kiinni tukevasti. Avaimenpään silotin liimalla ja gessolla, mutta se olisi tarvinnut huomattavasti enemmän käsittelyä. Väistin ei saanut mitään päälleen vaan maalasin worblan sellaisenaan.

Tässä vaiheessa uskalsin jo toivoa, että se on valmis Frostiin mennessä.

Loput yksityiskohdat ja muut varsinaisessa miekassa syntyivät suurimmalti osin softiksesta ja worblasta. Avaimenperä syntyi myös kapalevystä ja worblasta. En löytänyt oikeanlaista ketjua mistään kaupasta, joten senkin tein worblasta. Worbla on ystävä. Olisin halunnut punoa kahvan ympärille keinonahasta kivan kuvion, mutta sekin jää tulevaisuuteen. Silti olen hyvin yllättynyt siitä, että onnistuin tekemään tuon miekan kolmessa päivässä ja käymään töissä. Proppien kanssa olen tosi huono ja hidas.

Kuvasi Kis

Siinä se. Nyt alan suunnittelemaan tulevia juttuaja ihan kunnolla. Peruukkeja ja kangasnäytteitä on tilattu. Seuraava määränpää näyttäisi olevan Cosvision (ja ihan ekaa kertaa!). Iik! Jänskää jo nyt... lähinnä se, miten saan itseni Hämeenlinnaan.

Fukka kiittää.