Kermaperse

Moi!

Hetki on kulunut ja maailma on ihan eri pisteessä kuin viimekertaisen merkinnän aikaan. Elämme jännittäviä aikoja. Olen vuosikaudet pyrkinyt siihen, että pystyn tarvittaessa tekemään ja touhuamaan kodissani mahdollisimman laajasti. Siitä on tässä maailmanajassa hirmuisesti hyötyä.

Siis. Intopiukeuksissani tekaisin uuden puvun, vaikka tulevat tapahtumat peruuntuvat toinen toisensa jälkeen. Tavallaan olen helpottunut, koska se tarjoittaa, että edes jollain tasolla tämä tilanne otetaan tosissaan. Ei se kuitenkaan näytä tämän hetkistä pärinääni hidastavan (spoiler: aloitin jo seuraavan puvun tekemisen).

Kaikki puvut, jotka aloitin viime vuoden puolella, ovat jälleen jääneet tauolle. Mikä mistäkin syystä. Hyvin suurella todennäköisyydellä ainakin yksi, ellein jopa kaksi, niistä tulee valmistumaan edes jossain vaiheessa. Kaipasin kuitenkin tähän väliin jotain "mikä ei rassaa päättä ihan hirveästi ja etenisi mutkitta" (jälleen kuuluisat viimeiset sanat). Ouran on pärissyt jo pari vuotta hyvin voimakkaasti, kun katsoin sarjan pitkästä aikaa uudestaan. Olen myös hautonut miesten puvun piirto-ohjetta kouluajoista asti ja pohdin, että Ouranin koulupuku olisi hyvä tilaisuus kokeilla sitä.

Päätin sitten, että nyt on se hetki, ilman mitään paineita, lähteä kokeilemaan tätä projektia.

Jälleen paras idiootti

Hyvin moni sarjan hahmo vetää minua puoleensa tavalla tai toisella. Mm. Haruhi on ihana, Kyoya huipuin mulkero, mutta kuitenkin idiootti ja dorka Tamaki vei voiton näin ensimmäisenä. Aina voin tilata peruukit myös muille, kun puku kerta on jo olemssa (Haruhille saattaisi löytyä jo jokin peruukki kaapista...).

Peruukin tilasin ensimmäisenä, koska jo tuohon aikaan korona kolkutteli ovella. Nyt hieman harmittaa, etten sittenkään tilannut enempää peruukkeja muita pukuja varten, koska CosCraft pisti oven säppiin koronan takia. Joudun ehkä kääntymään Ebayn puoleen.

Hän oli kaunis.

Jo alusta asti tiesin, että en tule löytämään sopivanväristä kangasta takkiin, joten etsin suosiolla valkoisen kankaan värjättäväksi. Jokusen testivärjäyksen jouduin tekemään ennen kuin oikea värisuhde osui kohdalle. Harmi vaan, että kamera vääristää lopullisen värin myös todella helposti. Että kiva.

Ja mikä on tämä järjestys?
Ylimpänä hyväksi todettu, välissä ensimmäinen ja toinen koe ja viimeisenä varmistusvärjäys.

Itse takin piti olla muka helpponakki, jossa oli vähän uusia juttuja. No ei ollut.

Ohje, jolla piirsin takin kaavan on siis tarkoitettu miesten juhlapuvun yms. piirtämiseen, ja varmaan peräisin jostain 80-luvulta mallin perusteella. Käytin kuitenkin omia mittojani hieman sovelletusti. Mutta koska kaava kuitenkin oli tarkoitettu hieman erilaisille mittasuhteille kuin mitä itse omaan, jouduin tekemään kaavaan hurjasti muutoksia. Vaikka kuinka yritin parhaani mukaan korjata istuvuuden jo kaavoihin, jouduin silti hurjasti muokkaamaan myös lopullista takkia. En tykännyt. Varsinkin hiha ärsytti, enkä vieläkään ole siihen ihan tyytyväinen. Mut hei! Mulla on taskut!

Tan ta daa!

Munasin niin monta asiaa myös ihan vain sillä, että en ajatellut asioita loppuun asti. Mm. leikkasin vuorin kappaleet liian kapeilla saumanvaroilla, kun en malttanut tehdä sovituksia loppuun ennen vuorin leikkuuta. Piti ostaa uusi vuorikangas. Tässä sitä taas opitaan, että huolellisuus säästää hermoja enemmän kuin uskoisi.

Kyl se lopulta tuli valmiiksi.

Välistä, kun takki otti pattiin, hurautin housut kasaan. Käytin Lenin housujen kaava tekemättä mitään muutoksia. Aluksi epäilin, että joutuisin edes kaventamaan lahjetta. Ei tarvinnut tehdä sitäkään.

Harkitsin myös kravaatin tekemistä alusta loppuun itse. Kuitenkin päätin toisin, kun laskin kankaan menekkiä vain yhtä pientä kravaattia varten. Onneksi kaapista löytyi jo musta, kapea kravaatti, johon vain ompelin käsin violetin satiininauhan.

Nämä oli kivoja!

Ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään päälystettäviä nappeja! Nämä oli jotenkin ihania. Olen odottanut jotain tilaisuutta, että pääsisin kokeilemaan näitä ja nyt se onneksi tuli. 

Kaiken Ouran-rakkauden lisäksi yksi syy, miksi halusin tämän puvun tehdä oli takin rintamerkki.

Oli kivaa.

Kirjontaa oli vähän jo ikävä ja tällaisen kauttaaltaan täytettävän kuvion kirjominen oli minulle uusi juttu. Jäljensin kuvion valkoiselle puuvillabatistille, jota satuin löytämään kotoa. Tulostettu kuva näkyi kankaasta hyvin läpi ja oli siksi helppo jäljentää. Tämän jälkeen silitin taustalle vielä tukikankaan.

Valmiin kirjailun taakse silitin vielä kaksi kerrosta tukikangasta (tällä kertaa mustaa), minkä jälkeen leikkasin kuvion sievästi irti niin läheltä reunaa kuin vain mahdollista. Reunaan jäi pienenpieni raita valkoista batistia (viimeinen kuva), jonka naamioin mustalla kangasmaalillla. Näin myös pystyin sinetöimään kirjailun reunan purkautumisen varalta.

Eihän siitä mitään supersiistiä tullut, mutta nyt on taas opittu jotain.

Saatte Instagram-kuvia, kun en jaksa muokata uusia.

Peruukki onnistui yllättävän hyvin.

Olen niin hirmu iloinen tästä puvusta, vaikka en yhtään tiedä, milloin pääsen sitä kuvaamaan tai pitämään conissa päällä. Onneksi on TikTok. Pieniä vikoja lukuunottamatta tykkään lopputuloksesta myös. Prosessi ei taas ollut sitä, mitä odotin, mutta nyt se on kuitenkin tehty.

Tässä hetkessä ei voi kuin odottaa, tehdä oman osuutensa koronan taltuttamiseksi ja haaveilla kenties joskus tulevista tapahtumista.

Fukka kiittää.

PS: Aloitin jo siis seuraavan puvun ja, koska alkoi taas tökkiä, päätin välissä kirjoittaa tämän merkinnän, jota olen vain lykännyt myöhemmäksi.

PSS: Peskää niitä käsiä ja pysykää kotona.