Itsevarmasti väärässä

Heipähei

Jaoin tässä hiljattain vähän ajatuksiani Instagramin puolella, kun vastaan tuli Amazonia Cosplayn kela siitä, kuinka vaikeaa nykyään on löytää internetistä hyödyllisiä ja paikkaansa pitäviä ohjeita asioiden tekemiseen. Tämä sai aikaan ihan positiivista kuhinaa Instagramin DM:en puolella. Pohdin, että pitäisikö minun kirjoittaa aiheesta vähän enemmän tänne blogin puolelle, ja kun kattavampaa merkintää minulta erikseen pyydettiin, niin tässä sitä nyt sitten tulee.

Sanotaan tähän väliin, että jälleen kerran ajatusten jäsentely oli hyvin haasteellista ja tekstiä piti viilata moneen kertaan. Jossain välissä minulla oli noin 12 sivua tekstiä seulottavana. Olen yrittänyt karsia ja tiivistää parhaani mukaan, mutta tekstillä on silti mittaa.

Jaoin kelan IG-tarinoissa, ja tässä ajatuksia siihen liittyen.

Nykypäivänä netti pursuaa kaikenlaisia tutoriaaleja ja ohjeita vaikka ja minkä tekemiseen. Cosplay-ohjeet ja -tutoriaalit ovat ihan oma kategoriansa tässä suossa. Ongelmana kuitenkin on se, että tuosta valtaisasta informaatiotulvasta on entistä vaikeampaa suodattaa se oikeasti pätevä, käytännöllinen ja hyödyllinen informaatio. Etenkin, jos tietämystä aiheesta ei ole jo entuudestaan olemassa, mutta myös silloin, kun tarvitaan hyvin spesifiä ja tarkkaa tietoa. Kelassaan Amazonia Cosplay puhuu siitä, miten niin moni on ”itsevarmasti väärässä” (confidently wrong) ja ajatuksesta, ”kuinka saman tien, kun jonkin asian on oppinut tekemään, olisi pätevä tekemään siitä ohjeen, vaikka todellisuudessa ei tietäisi aiheesta kunnolla mitään.” Olen hyvin vahvasti hänen kanssaan asiasta samaa mieltä. Luotettavan, pätevän, hyödyllisen ja joissain tapauksissa turvallisen informaation tai tiedon tuottaminen vaatii perehtymistä, kokemusta, testausta ja vertailua. Toisin sanottuna paljon työtä.

Näihin kahteen kuvaan yritin tiivistää asian jotenkuten.

Siitä ei ole kauaakaan, kun vastaani tuli myös erään kohtuu kuuluisan pukuilijan IG-postaus, jossa hän esitteli erästä puvun osaa, jonka hän oli juuri valmistanut. Tuossa postauksessa tämä pukuilija kertoi siitä, kuinka tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän on tehnyt tai valmistanut mitään vastaavaa. Hän kertoi myös avoimesti siitä, mistä lähteistä oli saanut ohjeet kyseisen tuotteen valmistukseen. Olen itsekin perehtynyt näihin käytettyihin lähteisiin, ja ne olivat mielestäni luotettavia ja niiden taustalla on paljon osaamista ja tietotaitoa. Tämä jokseenkin kuuluisa pukuilija kertoi myös aikeistaan tehdä tuon yhden ainoan oman kokemuksensa ja muilta saadun ilmaisen tiedon pohjalta oman tutoriaalin aiheesta ja vieläpä myytäväksi. Eli juuri se ilmiö, josta Amazonia Cosplay puhui kelassaan.

Tämä sytyttää minun kohdallani kävyn tuleen jo pelkästään sillä, että aikaisemmin ilmaiseksi tarjottua pätevää tietoa hyödyntäen tämä pukuilija meinasi itse laittaa homman rahoiksi. Asiaa ei paranna myöskään se, että tällä pukuilijalla ei varsinaisesti ole mitään koulutuksellista tai muuta vastaavaa pätevyyttä opastaa muita kyseisellä osa-alueella. Sen sijaan, että hän olisi vain jakanut eteenpäin hyvää, kattavaa ja pätevää tietoa, joka on ilmaiseksi ollut saavutettavissa, hän on päättänyt suodattaa tämän tiedon oman puutteellisen osaamisensa läpi ja myydä sitä eteenpäin. Minun korvaani tämä ei kuullosta ihan eettisesti pitävältä skenaariolta.

Tässä on kuvasarja siitä, miten aikanaan tein Fujimoton nenän. Myöhemmin sain kyselyitä siitä, voisinko tehdä aiheesta kunnon tutoriaalin, mutta lopulta en koskaan sitä tehnyt.
Itse kaivelin tietoa tähän hyvin sekalaisista paikoista enkä kokenut onnistuneeni, joten en nähnyt järkeväksi tehdä ohjetta.

Ennen kuin kukaan lähtee teroittamaan talikoita tai kaivamaan soihtuja esille, kerrottakoon, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että cosplay-tutoriaaleja tai ohjeita tehdään ja jaetaan tai että joku elättää itsensä cosplayn avulla. Itsehän olen vuosien varrella kerännyt aivan valtavan määrän tutoriaaleja eri aiheista ja lähteistä. Tiedon jakaminen lisää tämän harrastuksen saavutettavuutta, ja sehän se vasta on parasta paskaa, mutta siinä on aina ero, miltä pohjalta ja tarkoitusperillä tietoa jaetaan. Uskon, että cosplay-harrastusta auttaisi se, että hyödyllinen ja pätevä tieto olisi helposti löydettävissä. Tätä ei kuitenkaan edistä yllä kuvatun tapauksen kaltainen toiminta, joissa hyödyllisten lähteiden jakamisen sijaan lähdetään itse puoskaroimaan ja mahdollisesti myymään vääristynyttä tai puutteellista tietoa, kun todellista osaamista ei ole taustalla.

Kuvakaappaus Simplicityn nettisivuilta.
Tietääkseni Yaya Han on täysin itseoppinut cosplayn kuningatar. Arvostan sitä, että Yaya on tehnyt yhteistyötä isojen kaavafirmojen kanssa sen sijaan, että olisi omin nokkineen lähtenyt suhmuroimaan kaavoja myyntiin. Tämä tietenkin on ihan eri tavalla mahdollista Yaya Hanille, toisin kuin pienemmän luokan cosplay-persoonille.

Itse vaatetusalan koulutuksen käyneenä näen jatkuvasti cosplay-tutoriaaleja ja -ompeluohjeita, joissa käytetyt menetelmät eivät ole oikeaoppisia, tehokkaita tai käytännöllisiä. Välillä ohjeet ovat sellaisia, että saman asian voisi ylipäänsä tehdä paljon helpommin tai paremmin jollain toisella tavalla. Minulla on se valttikortti, että tiedän aiheesta tarpeeksi tunnistaakseni jyvät akanoista. Suurella todennäköisyydellä sama ei kuitenkaan päde esim. aloitteleviin cosplay-harrastajiin, joilla ei ole mitään tai on vain vähän harrastusta tukevaa kokemusta, saati koulutusta. Tällöin luultavasti tukeudutaan siihen, mikä on parhaiten näkyvillä tai helpoiten saavutettavissa: isojen cosplay-nimien tuottama sisältö ja samat puhkipureskellut tekniikat, joista pukkaa tutoriaalia joka tuutista ja jotka jäävät lähinnä pintaraapaisuksi.

Jatkuvasti näen sitä, että tutoriaaleissa sun muissa ei osata käyttää saumanvaroja hyödyksi. Sillä nimittäin on väliä piirtääkö saumanvarat minkäkin levyisiksi tai vähän sinne päin.
Keithin kengät olisivat olleet yksi Saatanan työmaa, jos saumanvarat eivät olisi olleet kohdillaan. 

En sano sitä, että kaikkeen pitäisi olla virallinen koulutus, jotta voisi olla osaava ja pätevä. Asioita voi oppia koulujen ulkopuolellakin, mutta koulutuksessa on se hyvä puoli, että siellä yleensä on jonkinlainen valvova elin, joka varmistaa, että asiat on opittu oikein. Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi ompelemisen ja kaavoittamisen voi oppia itsenäisesti, mutta se vaatii perehtymistä luotettaviin tietolähteisiin, kriittistä silmää ja ymmärrystä. Jotkin osa-alueet cosplayssa voivat myös olla sellaisia, että niihin ei voi suoranaisesti kouluttautua, koska tekniikat ja menetelmät ovat syntyneet harrastajien työn ja kokemuksen tuloksena. Samalla kuitenkin näen yhtensä kompastuskivenä sen, että yhteisön sisällä tukeudutaan vain yhteisön sisäisiin lähteisiin. Geeniallas jää tuolloin aika niukaksi, ja voi kuvitella, mitä siitä seuraa. Useimmat tekniikat esimerkiksi vaatteiden valmistuksessa ovat syntyneet cosplay-yhteisön ulkopuolella, ja sama pätee moneen muuhunkin.

Tässä muuten aivan mahtava suomenkielinen laitos, jos kaipaa ohjeita ja osviittaa korsettien tekemiseen. Ei tämä ihan cosplay-tutosta mene, mutta jokseenkin läheltä liippaa.

Jos mietitään joitain cosplayssa usein käytössä olevia ”kovia materiaaleja” kuten worblan kaltaiset matalalämpömuovit tai EVA-muovi. Näitä nykyään cosplayssa yleisesti käytettyjä materiaaleja ei kuitenkaan ole historiallisesti ollut olemassa kovinkaan pitkään, joten ei myöskään niiden työstämisen menetelmiä. Toisin sanottuna ne ovat mahdollisesti vielä kehitysvaiheessa. Verrattuna esimerkiksi ompeluun ja ompelutekniikoihin, worblan ja EVA:n käyttö on kohtuullisen uutta. Ompelutekniikat ja menetelmät ovat saaneet kehittyä jo satoja vuosia, koska vaatteita on tehty jo ennen ompelukoneen keksimistä. Väitän, että cosplayssa käytössä olevat matalalämpömuovien työstötekniikat ja -menetelmät ovat syntyneet paljolti tämän harrastajakunnan sisällä. Matalalämpömuoveja on kuitenkin käytetty myös ihan muilla aloilla jo vuosikymmeniä. Sanooko Aquaplast tai Ezeform kenellekään mitään?

Kuva: Kifia
Voi Wonderflex, mihin katosit?
Houzukin otsakyrsarvi taisi olla viimeinen Wonderflex tekeleeni enne kuin tuli worbla ja korvasi sen.

Vaikka kokemus cosplayn harrastamisesta ja pukujen tekemisestä usein auttaa siinä, että menetelmät ja tekniikat muuttuvat pikkuhiljaa oikeaoppisempaan suuntaan sekä tietotaito eri osa-alueista karttuu, ei se kuitenkaan takaa näin tapahtuvan. Joku harrastaja voi tehdä saman asian väärin tai epäpätevällä tavalla 10 vuotta tai vältellä jonkin asian tekemistä ihan yhtä kauan. Kysymys on pitkälti siitä, miten paljon aiheeseen tai vaikka uuteen tekniikkaan perehtyy muutenkin kuin lonkalta tekemällä. Joitain asioita voi tietenkin oppi myös puhtaasti tekemällä, mutta uskoisin, että muunkinlaisella perehtymisellä on paljon merkitystä.

On kai olemassa jokin sanonta siitä, että, mitä enemmän oppii ja saa tietoa jostain asiasta, sitä paremmin ymmärtää, miten vähän oikeasti osaa ja tietää. Toisin sanottuna, jonkin verran osaamista kartuttanut vasta-alkaja luulee tietävänsä aiheesta X yllin kyllin, koska ei vielä ymmärrä, kuinka paljon hänellä on vielä oppimatta. Tämä varmaan on se potentiaalisin ryhmittymä, josta nämä ’itsevarmasti väärässä’ olevat yksilöt myös nousevat esille. Silti yhdellä osa-alueella kokenut ja loistava pukuilijakin voi olla täysin ummikko jossain toisella asiassa. 

En osaa kaavoittaa kenkiä, joten käytän niissä usein kelmutus-teippaus-menetelmää. Itse en kuitenkaan koskaan ostaisi tällä menetelmällä valmistettuja vaatteen kaavoja, enkä myöskään itse käytä tätä vaatteiden kaavoittamiseen.

Amazonia Cosplay mainitsi kelassaan myös algoritmit, jotka monella some-alustalla puskevat nopeasti kulutettavaa ja sisäistettävää materiaalia, jonka tuottajana voi nykypäivänä olla käytännössä kuka vain millä pätevyydellä tai epäpätevyydellä tahansa. Ja nykyäänhän kaikkien ja heidän mummojensa pitää tuottaa jotain sisältöä. Tämä tietenkin ruokkii myös ’sisältöä vain sisällön vuoksi’ -mentaliteettia, mikä taas tekee tarpeellisemman, spesifimmän ja luotettavan tiedon löytämisestä työläämpää, kun se pitää siivilöidä erilleen kaikesta turhasta ja epäluotettavasta. Tämä on ongelma myös cosplayn ulkopuolisissa lähteissä. Algoritmi ei palkitse sellaista sisällöntuottajaa, joka tarjoaa tietoa pienelle yleisölle, oli tuo tieto kuinka mullistavaa tai hienoa tahansa.

Ohjeita ja tutoriaaleja saatetaan tuottaa vain ja ainoastaan jonkinlaisen sisällön tuottamisen vuoksi, eikä sillä todellisuudessa aina ole väliä, onko sisältö oikeasti hyödyllistä, käyttökelpoista tai pätevää, saati jollain tasolla uutta tai mullistavaa. Sama informaatiota ja sisältöä kierrätetään tutoriaalista toiseen. Tarkoitusperiä voi olla monenlaisia: näkyvyys, kuuluminen osaksi yhteisö tai elanto. Keksi itse lisää.

En myöskään luottaisi hirveästi myytäviin kaavoihin, joita ei ole sarjottu eli muunnettu eri kokoihin.
Tässä omat kouluaikaiset sarjontaharjoitukseni, koska kaavafirmojen kaava-arkit tuppaavat olemaan vähän sotkuisempia tapauksia.

Cosplay-yhteisössä välillä tuntuu vallitsevan ’jos se toimii, miksi korjata sitä’ -mentaliteetti. Tiettyyn pisteeseen asti olen tämän mentaliteetin kannalla. Kaikki saavat toteuttaa tätä harrastustaan niin kuin itselle on parasta, mutta siinä vaiheessa, kun informaatiota aletaan jakaa opastus- ja opetusmielessä, tilanne muuttuu. Mielestäni siinä vaiheessa, kun asetutaan jonkinlaiseen opastavan tahon asemaan, tulee pohtia sitä, miksi näin tehdään ja ketä tai mitä varten sisältö todella on. Monet nimekkäät cosplay-persoonat kuitenkin tekevät tutoriaaleja, videoita ynnä muuta sisältöä tienatakseen rahaa elämiseen, ja useimmat heistä käyttävät sosiaalista mediaa itsensä ja sisältönsä markkinointiin, jolloin pääsemme takaisin algoritmipohdintoihin. Lisäksi voidaan heitellä ilmoille vanhoja tuttuja termejä kuten scene-vastuu; kellä tässä yhteisössä on vastuu väärän, epäpätevän tai pahimmassa tapauksessa vaarallisen tiedon levittämisestä?

"Horo. Logiikalla eli sillä, mihin matematiikka perustuu, ei ole mitään tekemistä sarjonnan kanssa."
Tämä oli tärkeä viesti, jonka olin itselleni jättänyt sarjontatyöhön. Tämä taitaa nyt olla sitä epäpätevää tietoa.

Jos hetken pohdimme esimerkkinä Kamui Cosplayta ja heidän asemaansa tässä harrastuksessa ja yhteisössä. Voidaan varmasti sanoa, että Svetlana ja Benni, jotka yhdessä muodostavat Kamui cosplay -duon, ovat yhdet tunnetuimmat vaikuttajat tässä yhteisössä, ja luultavasti myös jollain tasolla sen ulkopuolella. Kamui on ollut yksi cosplay-maailman pioneeri, mitä tulee panssareiden valmistukseen ja erilaisiin yleisesti tässä harrastuksessa käytettyihin koviin materiaaleihin. Kamui on uransa aikana työstänyt näitä materiaaleja aivan valtavasti, kokeilun ja erehdyksen kautta kasvattanut osaamista ja tällä tavalla luonut pätevyyttä puvuntekijöinä. Uskon, että useat yleisesti käytössä olevat menetelmät esim. worblan ja EVA:n työstämiseen ovat vähintäänkin suodattuneet muotoonsa, jolleivat jopa syntyneet, Kamuin panostuksella. Kamuin vaikutusta ja osallisuutta tämän harrastuksen kehityksessä viimeisten parin vuosikymmenen ajan ei voi kieltää.

Kuvakaappaus Kamuin nettisivuilta.

Kamuin Svetlana on itse sanonut julkisesti, ettei heillä ole osaamista ompelusta, mutta tästä huolimatta Kamui on kuitenkin tehnyt myyntiin ompelukirjan. Olen itse lukenut kyseisen kirjan läpi, ja voin sanoa, että se sisältää virheellistä sekä puutteellista tietoa (esim. kangasmateriaalit on esitelty sekaisin kudostyyppien kansa, tämä perinteinen ”satiini on kangasmateriaali” nostaa päätään…). Jopa siis hyvin nimekkäät ja kokeneet pukuilijat sortuvat tähän ’itsevarmasti väärässä’ -kuoppaan. Ja mielestäni tässä kohtaa tulee myös kysymykseen, onko tämä eettisesti tai moraalisesti oikein. Etenkin silloin, kun raha astuu kuvioihin. Huolimatta omasta heikosta osaamisesta päädytään kuitenkin tekemään ohjekirja, jonka tarkoitus on opastaa niitä, jotka mahdollisesti tietävät aiheesta vielä vähemmän. Tietoisesti puolisokea opastamassa sokeaa. Etenkin Kamuin kaltaisten isojen nimien kohdalla täytyy myös huomioida hänen asemansa tässä yhteisössä, ja sitä kautta saavutettu ”luotettavuus” tietolähteenä. Miten siis jonkun ummikon olisi tarkoitus pystyä löytämään luotettavaa tietoa tässä harrastajayhteisössä, jos tietoisesti isotkin nimet puoskaroivat menemään?!

(Pitäkää talikot ja soihdut edelleen kellarissa. Käytän Kamuita tässä esimerkkinä, koska se on merkittävä nimi tässä yhteisössä ja, kuten sanoin, pioneeri omassa kastissaan. Samalla kuitenkin koen, että oma ammatillinen koulutukseni antaa minulle pätevyyttä kritisoida Kamuin toimintaa osa-alueella, joka liittyy koulutukseeni.)

Nikita Cosplayn Self-made Princess -kirja on myös ollut ihana.
Siinä on ihan kivoja ohjeita cosplayn eri osa-alueilta kuten ompelusta, peruukin muokkauksesta ja meikkaamisesta. Ihan kannesta kanteen en ole tätä lukenut, mutta olen silti tykännyt kovasti.

Hieman sivuraiteille harhautuen: Kamuin kaltaisten isojen nimien kohdalla pitää ottaa huomioon myös se, että hyvin suurella todennäköisyydellä heillä on yhteistyösopimuksia esimerkiksi tiettyjä materiaaleja edustavien tahojen kanssa, joten heillä on myös erilainen motiivi tai velvollisuus käyttää tiettyjä materiaaleja tai välineitä tuottamassaan ohje- sekä muussa sisällössä. Tällöin voidaan jonkin verran kyseenalaistaa, voiko asioiden toteuttamiseen olla muita esim. käytännöllisempiä tai ihan vain vaikka halvempia ratkaisuja, jotka eivät samalla tavalla saa näkyvyyttä, koska lähtökohtaisesti materiaalina tai välineenä tulee olla X. Pieni geeniallas ja silleen. Kriittinen ajattelu ja jo olemassa oleva tietotaito sekä ymmärrys auttavat tässäkin kohtaa seulomaan informaatiosta oleellisen.

Lopulta se, minkä takia vakuutuin ostamaan Nikitan kirjan oli se, että siinä mukana tulevat kaavat on sarjottu!!!

Mielestäni on eri asia jakaa informaatiota omista pukuprosesseistaan tyylillä ’näin minä sen tein’ kuin tehdä ja tuottaa sisältöä, joka on tarkoitettu ohjenuoraksi tai tutoriaaliksi. Helvetti, minähän itse kuulun vahvasti tuohon ensimmäiseen määritelmään. Blogissa on asiaa puvuista yllin kyllin, mutta varsinaisia ohjeita en ole hirveästi harrastanut. Ihan vain siksi, että en yleensä koe, että minulla olisi mitään mullistavaa tai uutta tarjottavaa niiden asioiden osalta, jotka hallitsen. Ja en todellakaan koe olevani pätevä ohjeistamaan niissä asioissa, joita en taas hallitse. Tietoisuus omista rajoista ja osaamisesta on ihan tervettä. Siksi arvostan todella suuresti sellaisia cosplay-persoonia, jotka avoimesti myöntävät sen, että eivät osaa jotain. Etenkin niitä, joilla on iso tai kohtuu iso seuraajakunta ja jotka toteuttavat cosplayta elinkeinonaan tavalla tai toisella. Sarah Spaceman on tästä ihana esimerkki; hänellä on paljon osaamista, mutta hän myös hyvin selkeästi tuo esille, jos ei hallitse tai osaa jotain.

Sarah Spacemanin YouTube-kanava on välillä oikein opettavainen, mutta samalla hyvää taustamölyä väkertämiseen.

Tarvitaan lisää avoimuutta, jotta yhteisönä voisimme paremmin tukea lähteiden ja ohjeiden luotettavuutta. Jaetaan yhdessä tietoa ja ollaan läpinäkyviä. Rehellisyyttä osaamisesta sekä muiden suuntaan, mutta myös itselle. Tietoisuus omasta osaamisesta ja osaamattomuudesta on tervettä. Enemmän yhteistyötä ja vähemmän puoskarointia. Some-maailman oikuille emme ehkä pysty tekemään juuri mitään, mutta jokainen, joka harkitsee ohjeen tai muun tekemistä, voi omalla kohdallaan miettiä sitä, onko itse perustellusti pätevä ohjeistamaan muita asian suhteen. Haluaisitko itse mennä autokouluun, jonka opettaja on saanut kortin eilen?

Huh huh ja oho. Vuoden 2024 ensimmäinen merkintä piti olla jokin ihan muu, mutta tässä sitä nyt ollaan. Laitan keskeneräiset tekstit piironginlaatikkoon odottamaan omaa aikaansa. Tämä ei tosiaan ollut helppo teksti tuottaa, ja toivon, että se on muotoiltu edes jossain määrin niin, että oikea ajatus tulee läpi. Kuvien kuvateksteissä kulkeva pienoinen kaavasaaga on lähinnä esimerkki sitä, miten oma tietotaitoni auttaa minua olemaan kriittinen erilaisten tuotteiden sun muiden valinnassa yms. 

Fukka kiittää ja huokaisee.

Meitsi teki farkut, mikä oli ihan persiistä.

PS: Puvut ovat edistyneet. Ja nyt voidaan siis oikeasti puhua puvuista monikossa, koska olen pikkuhiljaa väkerrellyt milloin mitäkin pukua eteenpäin. Hieman hirvittää kuinka monta pukua minulla on tällä hetkellä kesken, mutta päätin kokeilla tällaista lähestymistapaa tähän väliin.