Pitkästä aikaa! - Animecon

Moro!

Aconista on jo se viikon päivät kohta... Minä yritän olla muka ahkera työssä käyvä ihminen ja panen tämän hitauden kiireen piikkiin. Eilen kuitenkin sain kuvia Aconista ja se motivoi minua elämässä.

Peltirasiaseikkaulu (automatka) sai alkunsa jälleen, kun viisipäinen konkkaronkkamme ahdettiin autoon pukuineen päivineen. Tällä kertaa ei ollut tilan puolesta niin tiukkaa kuin Desucon-matkalla. Huruttelimme Kuopioon ja heti hostellille päästyämme laitoimme pienoisen studion pystyyn huoneeseemme. Cosplay-tunnelmat alkoivat aika äkkiä, kun ihmiset alkoivat laittaa ensimmäisiä pukujaan päälle perjantai-iltana. Kuvasimme siis Spice Vocaloid -pukuja. Minä pääsin kameran taakse, vaikka minähän en oikeasti osaa kuvata.

Miku: Woodi ja Len: Kangaskasa

Minulla oli hauskaa kuvata. Sain ehkä liikaa iloa irti kuvattavistani välillä... Kuvien luonne inspiroi minua oikein kovasti. Lisää kuvia löytyy asiaan vihkiytyneiltä. Siinä se ilta sitten vierähti kunnes koitti aika pelastaa sisareni mun hostellin keittiöstä ruuanlaitosta ja iskuyrityksiltä.

Lauantai olikin sitten ihan oikea conipäivä. Minä sain kuin sainkin Ranman valmiiksi, vaikka aluksi meinasi laiskottaa. Ihan naurettavaa sinäänsä, että Ranma parsiutui kasaan kahdessa päivässä. Ja kävin vielä töissä. Eli lauantaille Ranma it was.

Repeän - Kuvasi: Kangaskasa

Animeconissa oli paljon mielenkiintoista ohjelmaa, jotka olisin halunnut käydä katsomassa. Jostain syystä kuitenkin onnistuin sivuuttamaan niistä aika monet. Avajaiset piti tietenkin käydä katsomassa, koska Nekoconin avajaiset viimevuonna tarjosivat niin hyvät naurut. Enkä pettynyt Animeconin tajontaankaan. Hopeanuoli-fiilis on paras!

Cosplay-kisan kävin tietenkin seuraamassa. Ensinnäkin kiitokset Ilonalle kisan "formaatista"! Arvostin suuresti! Koin hienoja hetkiä sekä WTF-hetkiä. Mitään elämää mullistavaa ei kuitenkaan tullut eteen. Voittajista en voi valittaa, koska minusta pystit jaettiin oikeisiin osoitteisiin. En valitettavasti kerennyt nähdä viimeistä esitystä, koska piti kiiruhtaa muuhun suuntaan...

Minä tosiaan olin pitämässä pientä luennon poikasta myös itse. Esintymisestä jälleen. Aikalailla luennon sisältö oli sama kuin Chibiconissa. Hieman lisäyksiä olin tehnyt. Ohjelman sijoitus juuri kisan jälkeen oli ehkä itselleni huonoin mahdollinen paikka. Syistä että A) en kerennyt nähdä kisaa loppuun, kun piti syöksyä ja B) kisan esitykset tietenkin saivat uusia ja vanhoja ajatuksia nousemaan esiin (pientä agreakin meinasi olla ilmassa), silti piti yrittää pysyttäytyä jo valmiiksi laaditussa kaavassa. No, lopulta se osoittautuikin murheista pienimmäksi.

Luentoni oli sijoitettu jonnekkin hevon jeeraan. En edes ollut tiennyt kyseisen paikan olemassaolosta ennen kuin kävimme sen tarkistamassa ennen luentoa. Ei tämäkään ollut vielä paha. Ihmiset löysivät paikalle ja sain puhua melkein täydelle salille. Suurin kompastuskivi oli lopulta tekniikka. Videotykki, kun ei meinannut toimia ja kaikkea muuta yhtä mukavaa. Pääsin lopulta aloittamaan 15 minuuttia myöhässä. Jouduin joiltain osin typistämään asioita ja jättämään joitain juttuja pois kokonaan. Asialle ei enää voi mitään, mutta toivon, että paikalla olleet saivat puheistani ja esimerkeistäni edes jotain irti. Palautetta otan vastaan mielelläni.

Sitten olikin vuorossa Cosplay ja ulkonäkö -luento, joka oli kohtuu viihdyttävä, mutta mielestäni meni hiukan ohi aiheen. Hyviä pointteja tuli esiin, mutta myös sellaisia seikkoja joista olen eri mieltä. Minä ehkä joskus jonkun kanssa kenties saatan asiasta varmaan käydä jotain keskustelua tai jotain.

Tietenkin päivän lopuksi kävimme kuuntelemassa Anime-musiikkikonsertin. <3 Tätä lisää <3 niin paljon lisää <3 Kun ensimmäinen kappale kajahti soimaan, koko kroppa oli aivan kananlihalla. Niin hyvä se oli. Tiesin, että kokoelmaan oli pakko kuulua NGE'n Cruel Angel's Thesis ja odotinkin sitä ehkä eniten. Ehkä odotukseni olivat liian korkealla, koska odotin jotain todella eeppistä, mutta sovitus olikin vähän rempseämpi.  Mononoke Hime'n tunnuskappale oli lopulta se oma suosikkini (syystä jos toisesta). Itkut meinasi päästä lopussa, mutta ei nyt sentään.

Sunnuntai päivä meni ihan pelleillessä. Kirjaimellisesti välissä. Olin ottanut mukaan Baccano!'n Nice'n sunnuntain puvuksi ja uusiökäyttöön. Edellisenä iltana huomasin, että olin jättänyt Nicen hanskat kotiin, mutta onneksi sain lainata woodin hanskoja, niin ei tarvinnut puolipukeissa olla. Kävin yhden luennon kuuntelemassa; Halpa ja hyvä cosplay - mahdoton tehtävä? Totean vain, että en luultavasti ollut osuvaa kohdeyleisöä, joten...

Enimmäkseen tuli hiimailtua jonkin moisena ryppynatsina ja vaatteiden oikojana, kun kaverit kuvasivat One Piece -ryhmäänsä. Aamulla kuitenkin tuli harjoiteltua tyhmiä ilmeitä vessan peilin edessä oikein porukalla sen verran, että päätimme ikuistaa sen.

Kuvasi: Kyuu Eturautti

Kokonaisuudessaan reissu oli taas yksi parhaimmista. Automatkojen pahat suunnitelmat näkevät päivänvalon ehkä joku päivä... Ehkä... Ehkä ei... 

Seuraavana vuorossa onkin sitten Oulun Animeseminaari, joka on tarjoamassa minullekin ihan uudenlaisia kokemuksia, mikä pistää vähän jännittämäänkin. Suunnitteilla ei ole mitään uutta pukua seminaaria varten. Kenshinkin menee nurkkaan häpeämään, vaikka sain jo peruukin (joka ei muuten suostu näyttämään oikeanväriseltä missään kuvassa).

Fukka kiittää!

PS: Nyt on blogikin 2v. ja melkein kävelee jo.

Universaalia mustaa

Moi!

Voisin ottaa enemmänkin kantaa tähän ympärillä pyörivään huomiohuorakeskusteluun, mutta olen aikoinani oman kantani ilmaissut, joten tiivistän hieman. Olemme huoria kaikki. Toiset enemmän, toiset vähemmän, mutta jos harrastaa cosplay'ta julkisesti, on jossain määrin huomiohuora. Eläkää sen kanssa.

Animeconin puvulle/puvuille ei ole tapahtunut juuri mitään. Kenshin-dilemmanikin päätin sysätä edemmäs tulevaisuuteen, vaikka menin ja tilasin peruukin Kenshiniä varten. Saa nähdä meneekö värjäilyksi vai olenko tyytyväinen. Siksi siis päätin, että teen suosiolla Aconiin Ranman, mutta sekin on vähän siinä ja siinä jaksanko. Voi olla, että Aconissa ollaan ihan omana itsenäni tai jollain vanhemmalla puvulla. Tiedä en vielä.

Tämän merkinnän oikea aihe onkin sitten taas peruukeissa. Postiluukusta kolahti sisään taas uusi karvalapsi. Tilasin mustan pitkän peruukin eräälle hahmolle, johon minut onnistuttiin ylipuhumaan. Hahmosta asiaa myöhemmin, kunhan saan selville lopullisen suunnitelman siitä ja siitä mihin se edes on tulossa.

Sain tosiaan ihmiset kakomaan ja tuijottamaan, kun kerroin, ettei minulla ole yhtään yleispätevää mustaa peruukkia. Ei lyhyttä. Ei pitkää. Ei yhtään. Yleensäkkään omistan kaksi tai kolme tummaa peruukkia. Sanin, Yuin ja Ranman peruukit ovat ainoat tummat, mitä tähän asti olen omistanut. Plus sitten tämä uutuus.

Eräs epäcosplay-ystäväni kerran minut herätti asian suhteen kysymällä, että saako hän kokeilla peruukkejani. Ystäväiseni käytti lähes kaikkia peruukkejani päässään. Lopulta hän kysyi, että miksi minulla ei ole kuin vaaleita peruukkeja. Sitä joutui sitten itsekkin vähän miettimään...

Uusi lapsi.

Olen itse vaalea ja näytän hyvin kalpealta ja joskus jopa kuolleelta tummisa peruukeissa. Näin olen todennut, mutta se ei ole kuitenkaan vaikuttanut hahmovalintoihini. Kävin läpi cosplay-listaani ja aloin pohtia sitä, mitä yhteistä tekemilläni hahmoilla on. Suurin osa on vahvoja henkilöhahmoja ja aika lailla sankareita. Tätä sankarikompleksiani olen pohtinut jo aikaisemmin. Onko sankariudella ja vaaleilla hiuksilla jokin yhteys? Vai onko kyse vain siitä, että japanilaiset tahtovat luoda enemmän vaaleahiuksisia hahmoja, koska kauneusihanteet siellä päin ovat sillä tavoin vääntyneitä? Oikeasti en keksinyt mitään pätevää vastausta, mutta völlytän tätä nyt päässäni.

Kiitos ja kumarrus.

PS: Pitäisi alkaa kaavoja väsäämään.

Ankara väridilemma

Moro!

Nyt ollaan kiperien kysymyksien äärellä. Ihan oikeasti kaipaan useampaa mielipidettä asiasta. Tämä koskee AnimeConin pukuvalintaa ja alan hajoilla, koska en vaan tiedä!

Animeconin puku on ollut auki aika pitkään. Minähän en tee pukusuunnitelmia vuotta aikaisemmin, koska yleensä menen mutu-tuntumalla ja sillä, mikä tuntuu siinä hetkessä hyvältä. Nyt kuitenkin päätös pitäisi tehdä aika tiukkaan saumaan, koska aika, työt, peruukin saapuminen ja raha. Animeconiin ei kuitenkaan ole enää hirveästi aikaa, ja tahtoisin saada puvun alulle pian, että aikataulut eivät menisi tiukille.

Olen harrastanut ainoastaan näitä nais(maisia)hahmoja sen vuoden verran, koska viimeisin uusi kunnon mieshahmo oli Zidane, jonka tein Desuconiin 2011. Naiset on kivoja, naisia kehiin, mutta viime Desussa sain naismittarini sen verran täyteen, että haluaisin tehdä jonkun oikeasti miehen välissä. Joten syntyi idea...

Himura Kenshin

Rurouni Kenshin on yksi lapsuuden sarjoistani. Kaunista tarinaa ja ihania hahmoja rakastan yhä todella paljon. Idea Kenshinin tekemiseen tuli todella yllättäen. En aikaisemmin ollut ajatellut asiaa juurikaan, mutta tällä hetkellä se olisi se unelmapuku Aconia varten, mutta...

Anime

Mangacover

...TUO PERKELEEN TUKAN VÄRI! Kuinka minä ikinä osaan tilata oikean värisen peruukin, kun en ole edes aivan varma, minkä värinen Kenshinin tukka oikeasti edes on! Olen kuitenkin tekemässä tuon anime-version, koska tuolle kimonon värille on naurettu niin paljon, että en voi olla sitä tekemättä. Eli kaikenhan pitäisi olla täysin selvää. Vai?

Mutku! Olen katsonut kyseisen animen läpi ja tuijotellut tuota tukkaa jonkin verran tässä vuosien varrella. Silti, kun ajattelen Kenshinin hiusten väriä ensimmäisenä mieleeni tule oranssi. Kuitenkin kuvaa katsoessa se on enemmän punainen. Mangassa taas hiukset ovat ihan rehellisesti oranssit, mutta kimono on taas enemmän kirkkaan punainen. Lisäksi se on animessa kuitenkin paljon oranssimpi kuin RuroKenin OVA-versiossa, jossa Kenshinin hiusten sävy on jopa lähellä ruskeaa.

Minä harvoin katselen muiden pukuilijoiden kuvia samasta hahmosta, kun olen tekemässä tai suunnittelemassa hahmoa. Yleensä välttelen sitä. Haluan kuitenkin tehdä asioita hyvin pitkälti itse alusta loppuun. Nyt kuitenkin olen katsellut muiden Kenshin-cossaajien kuvai ihan siitä syystä, että näkisin, minkä värisenä muut ovat hänen hiuksensa tehneet. Moni on käyttänyt punaista peruukkia, mutta myös oranssia löytyy. Omasta mielestäni oranssi jopa näyttää paremmalta, vaikka se animessa onkin enemmän punainen. Ota nyt tästä selvää...

Päätös pitäisi kuitenkin tehdä kohtuu äkkiä, että ylipäätään kerkeän tilata peruukin ajoissa ennen Aconia. Siksi minä pyydän hartaasti apua ja mielipiteitä asian suhteen! APUVA!

Mitä minä teen?! ORO?!

Kenshinin tilalle on toinenkin vaihtoehto, jolle on jo peruukki olemassa, mutta nyt ei naiset paljon kiinnostais.

Tyttö Ranmaa olisi luvassa, jos Ken-Ken ei nyt onnistukkaan. En kuitenkaan haluaisi rueta yhtäkkiä vääntämään kahta pukua, koska se tarkoittaisi äärimäistä kaaosta täällä kotonani. Hädin tuskin olen edellisestä sekamelskasta selvinnyt ja nyt pitäisi muka toista alkaa saamaan aikaiseksi. -________-

Kiittäen pyydän, anelen ja rakastan, jos saan apua dilemmaani.

Desucon: Lyhyitä hameita ja isoja halkioita

Moro! Tarjoan Desu-jauhantaa.

Tämän vuoden Desuconit on nyt desuiltu ja kivaa oli. Koko viikonloppu oli ihmeen tapahuman täyteinen, mikä ei kyllä minua haitannut yhtään. Joitain ohjelmia tuli katsottua, mutta en silti onnistunut katsomaan kaikkia, jotka olisin halunnut. Yhdistys pöydän takana tuli istuttua jonkin verran ja OF'n puolesta piti myös kampeutua lavalle.

Perjantaipäivä tuntui hyvin hämmentävältä, koska oli päivä ajettu Lahteen, illan vietto conissa tuntui jotenkin irtanaiselta. Kolmipäiväinen coni on jo kerran tullut koettua, mutta nyt ei sentään väsyttänyt ihan yhtä paljon. Minulle kyllä riittää kahden päivän conit, mutta en valita, jos ne ovat kolmipäiväisiä. Ohjelmaa taisi kuitenkin piisata ihan koko conin ajalle.

Perjantaina heti coniin saavuttuamme rynnimme pukuhuoneeseen ja kaikki vetivät puvut niskaan. Perjantain puku oli siis Yui K-ON!'sta ja totesin sen myös mukavimmaksi puvukseni tähän asti. Ihmekkös, se on parhaiten tehty, vaatteet ovat muutenkin yksinkertaiset eikä peruukkikaan tule silmille tai ole pitkä. Ja siinä on  ihan oikeat taskut.

Perjantain ohjelmista tuli katsottua kunniavieraan, Noriaki Sugiyaman, haastattelu ja Vihaluento. Sugiyama on yksi omia lempiääninäyttelijöitäni ihan vain siksi, että hän on niin taitava. Herran normaali puheääni ja -tapa eroavat niin paljon kaikista hänen rooleistaan, että se nosti arvostusta herran työtä kohtaan kyllä hurjasti. Haastattelusta jäi alkupää näkemättä, mutta suurimmaksi osaksi asia oli hyvin mielenkiintoista. Siinä vaiheessa, kun kysymykset vaihdettiin yleisön puolelle alkoi ohjelman taso selvästi laskea. Hyvin paljon tuli ihan kivoja ja miellekkäitä kysymyksiä, mutta selvästi kysymykset alkoivat käsitellä enemmän yksittäisiä sarjoja tai hahmoja eivätkä niinkään ääninäyttelyä itsessään. Itse tuli istuttua yläparvella, niin en päässyt omia kysymyksiäni ollenkaan tenttaamaan. Siinä vaiheessa, kun yleisöstä kysytään Sugiyaman mielipidettä siitä, että voisivatko Naruto ja Sasuke olla ikinä romanttisessa suhteessa, päätimme poistua paikalta. Myös Naruton loppuratkaisua yritettiin ohjelman aikana udella.

Vihaluento oli oikein viihdyttävä, mutta sen pääasia ja pointti jäivät minulle vähän hämäräksi. Silti se oli oikein katsottava. Siitä nyt ei ole ihan hirveästi mitään erityistä sanottavaa puolesta tai vastaan. Katsoin ja viihdyin sen verran hyvin, että koko ohjelma tuli seurattua lattialta, koska koko sali oli niin täynnä.

Saavuttiin perjantaina majoitukseen...

Sugiyaman nimikirjoitukset menivät ohi lauantaina, koska tuli istuttua aamusta asti Miyazaki-luennolla. Harrin kanssa on tullut jotain animesta höpöteltyä, mutta herran anime-tietämys ylitti kyllä kaikki odotukseni. Hyvää ja hienoa asiaa. Monta uutta katsomisen arvoista elokuvaa luennolta löytyi ja muistutteli se myös jo aikaisemmin kuulluista elokuvista, joita vain ei ole saanut katsottua. Tykkäsin kovasti.

Muuta katsottavaa lauantain osalta oli Cosplay-kisa ja Mononoke-luento. Molemmat olivat kovin mielenkiintoisia.

Kisalta tietenkin odotin paljon, koska olihan kysessä Suomen-mestaruus. Hienoja pukuja ja hienoja esityksiä oli molempia tarjolla. Esitysten puolesta ei ihan yletty samalle tasolle kuin viimevuonna, mutta hienoja ne olivat silti. Sain edellisvuoden karsinnoissa niin monta Wow-hetkeä, että sitä on vaikea päihittää. Puvut puolestaan ylittivät edelliset karsinnat. Vielä onnittelut voittajille minunkin puolestani!

Ennen Mononoke-luentoa piti käväistä tanssailemassa OF'n kanssa Vocaloid-hengessä. Jonkin moinen välispiikkikin piti pitää. Anteeksi sönkötykseni. Tanssi ei ollut ihan hallussa, koska vielä desu-viikolla koreografiaan tuli muutoksia, enkä minä ole kone, joten sen harjoitteluun olisi tarvinnut lisäaikaa. Tanssiin piti keskittyä hurjasti ja silti möhlin jonkun kerran. Kaverit sanoivatkin, että olisin voinut hymyillä vähän, mutta koreografian muisteleminen vei kaiken aivokapasiteetin. Tallenteen nähtyäni voin hieman huokaista, koska ei se mennytkään niin perseelleen kuin luulin. Epämiellyttävistä tuntemuksista huolimatta, nakkaan tähän nyt videon tanssista. Ehkä minä elän tämän yli.

Mononoke on syy siihen, miksi minä nussin pilkkua aina, kun joku puhuu Ghiblin Mononoke Hime'stä ja käyttää siitä nimitystä Mononoke. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, perkele! Mononoke on minun ehdoton suosikkini anime-sarjojen loputtomassa kaartissa. Japanilaista kauhumysteeriä kauniissa kuosissa <3 Olin aivan onnesta soikeana, kun sain kuulla, että joku pitää siitä luennon. Pakkohan tuo oli nähdä ja kuulla. Luennolla, tuli esiin paljon mielenkiintoisia uusia asioita, joita en itse ole vielä hoksannut, kaiken sen lomassa, mitä sarjasta tiesin. Itse olen katsonut sarjan lie kuinka monta kertaa, mutta silti se tarjoaa aina jotain jännää. Luennoitsia, Päivi Niinikangas, oli kyllä paneutunut aiheeseen intensiivisesti. Nautin <3 Meinasin jäädä tai ehkä jäinkin suustani kiinni luennon jälkeen, kun piti jäädä ylistämään ja vielä pohtimaan aihetta Niinikankaan kanssa. Täytyypi katsoa Mononoke jälleen kerran uudestaan tässä, kunhan kerkeän. Myös nyt olisi hirveä hinku tehdä Kusuri-uri -cossi uudestaan...

Sunnuntai meni aivan täysin ohi. Aamusta kerkesin kuunnella Cosplay photoshoot -luennon, jonka jälkeen aika hurahti K-ON!-ryhmän kuvauksissa. Yui oli kyllä hauska leikittävä. Aivan erilainen hahmo kuin, mitä valitsen yleensä. Yui on niitä harvoja poikkeuksia, joiden takia en revi naamaani, vaikka hahmo onkin tyhmä. Sinäänsä tykkään Yuista hahmona. Hyvin jännää oli.

Kuvaaja: Miika Ojamo

Ja sitten inhan vaan Yuita,

Ehkä minäkin uskallan kokeilla cossikuvien muokkausta nyt vähän enemmän, kun sitäkin käsiteltiin photoshoot-luennolla. Nuo kuvankäsittelytaidot eivät itselläni ole mitään parhaimpia, niin yleensä jätän kuvat mielummin rauhaan.

Kaiken kaikkiaan luulen, että tästä conista jäi enemmän käteen kuin monesta muusta aikaisemmasta. Tuli tehtyä, kuultua ja nähtyä monenlaisia asioita niin pienessä ajassa. Moni asia oli niin äärettömän kivaa, että ne tullaan muistamaan. Oli siis kiva con.

Fuu kiittää kaikkia! Loppukevennyksenä tilanne kuva, johon yksi matkalaisista totesi, että hän ehkä mieluummin kävelee Ouluun.

En lähtis kyytiin.

Ja PS: Meitä saa käydä äänestämässä sunnuntain Välähdys-kisassa!

Piletystä maailmanloppuun asti

No hei.

Saatoin ehkä mainita, että huor... esiinnyin kameralle musiikkivideon merkeissä tässä taannoin. No, tässä, kun odottelen materiaalia Desuconista, niin ajattelin viihdyttää itseäni kirjoittamalla hiukan kuvauksista.

Ja tämähän on vasta ulkosalta.

Ensinnäkin paikka, missä kuvasimme, on aivan mieletön. On tullut joskus keskellä yötä kauhuleffojen jälkeen käytyä tuolla paikan päällä ja oltua ihan kusi sukassa. Nyt sentään oli tunnelma vähän eri, kun tuli piletettyä neljä tuntia auringossa kääriytyneenä mustaan muoviin. Siinähän se päivä kului.

Sohvi, liian cool tanssimaan.

Porukkaa oli mukavasti ja, vaikka minun autoni rikkinäinen poppijärjestelmä ei kovin kovalla musiikkia soittanutkaan, olihan siinä ihan pirskeitten tuntua. Iltapäivästä suurin osa porukasta poistuikin sitten paikalta ja jäimme vielä pienemmällä porukalla kuvaamaan lisää.

Rakastan tuota hallia.

 Niin varmasti olen menossa tuonne uudestaan kuvaamaan pukuja, koska paikka on vaan niin hieno. Ja omasta mielestäni juurikin tuossa eräässä hallissa kuvatut pätkät ovat kaikista hienoimmat osat videosta.

Ei juuri tuntunut mitenkään erikoiselta huor... esiintyä kameralle näissä merkeissä. Se oli aika lailla vain tanssimista. Jokseenkin yritin olla normaalia sensuellimpi, koska Luka nyt on nainen ja itse en aivan siitä naisellisimmasta päästä ole.

Kuvauksissa vitsailimme epämääräisistä parituksista... Tässä teille kuitenkin vielä lopullinen video, jos ette sitä  ole vielä nähneet. Olokaapa hyvä, tässä teille eeppistä Siitepöly-Simona (Kaisaa) ja epämääräisen paljon jalkoja.

Repeän aina tolle lopulle niin pahasti :B Kommentteja toki otetaan vastaan, mutta niitä voi suunnata enemmän tuon  Rullarinkelin suuntaan.

Kaikki kuvat on ottanut Sami Räbinä ja lisää kuvia löytyy OF'n facebook-sivulta.

Fuu kiittää, häpeää ja odottelee Desu-juttuja.

Kuin partiolainen; Olen valmis

Hello!

Kaikki on melkein kasassa Desua varten. Kohta se on ja alkaa pikkuhiljaa jänskättää. En varsinaisesti jännitä sitä, että olen menossa coniin, vaan reissua yleensä. Matkaamme autolla ja yritämme viiden cosplay-ihmisen voimin ahtautua samaan peltirasijaan. Siitä voi tulla mielenkiintoista.

Kaikki, paitsi Yuin jakku, on valmiina lähtöön. Jakusta puuttuu napit, mutta ne varmaan ommellaan automatkalla, koska napit eivät ole minun hallussani. Koko hökötys parsiutui kasaan varsin nopeasti. En osannut ollenkaan suhteuttaa tarvitsemaani aikaa ja olin varma, että ompelisin jakkua vielä torstai-iltana. Nyt voin todeta, että jakun vääntäminen on varsin kivaa. Voin siis heittää kaikki antipatiani metsään. Plus tästä tulee kyllä ihan käyttö takki.

Jakku ja sen kääntäminen.

Yuin peruukkiakin piti tosiaan säätää. Sain siihen apuakin otsatukan kanssa. Peruukki piti suoristaa ja sitten taivuttaa latvoja uudestaan. Mietin myös sen leikkaamista, mutta en sittenkään leikannut. Otsatukka pitää vielä paikan päällä laittaa kunnolla lakan kanssa. En malta odottaa sunnuntaita, kun on K-ON! -ryhmäpäivä. Vaan Mio puuttuu ;_______;

Meni ihan tikkusuoraksi.

Valmiiiiiiis!

En nyt osaa yhtään ajatella sitä, että huomenna ei ole muuta tekemistä kuin pakkaaminen ja pyykin pesu. Perjantaina aamulla lähtö Lahtea kohti. Perjantaina nakkaan Yuin päälle, lauantai on Luka päivä ja sunnuntai sitten se K-ON! -ryhmä. Kiva päästä katsomaan ohjelmaa, palloamaan ja näkemään ihmisiä. Nähelläänpä siellä!

Fuu kiittää.

Kriisistä on selvitty

Hei!

Olin jo tänne kirjoittamassa itkumerkintää tuossa alkuviikosta. Oli epätoivo iskeä. Pahasti. Ratkoja on kyllä hukassa taas, mutta tämä epätoivo ei nyt koskenut sitä. Tein Lukan kenkiä ja olin taas hyvässä yhteysymmärryksessä kengänpäällisten kanssa. Lyön tähän nyt hieman WIP-kuvia ja -asiaa aiheesta. Tai sen, mitä siitä yleensä on.

Tässä on alku. Kirpparilta kaivetut ja vahingossa kokoa liian isot popot. Heti alkuun tungin kengät täyteen erinäisiä asioita, jotta saisin niistä sopivat. Vartta piti saksia lyhyemmäksi ja sitten alkoikin elämää suurempi taistelu. Alusta asti olin päättänyt tehdä täysin kiinteät kengänpäälliset.

Tämä vaihe, "kaavoitus", oli vielä hauskaa ja leppoisaa. Näin harhakuvia siitä, että eihän näiden kengänpäällisten tekeminen olekkaan niin pepuista. Sitten homma taas pissi minua silmään ja tökkäsi. Pahasti.

Kerpele!

Ensimmäinen epätoivoinen sovitus. Mitä pas... Arvatkaa, montako suoraa nuppineulaa minulla on enää jäljellä. Vetoketjukin ommeltu päin mitä sattuu. Tämän hetken jälkeen lakkasin kuvaamasta, koska ketutti, nolotti, päätä särki enkä halunnut lisää todistusaineistoa tuskastani.

Sain lopulta kengät tehtyä jotenkin. En missään nimessä ole kenkiin tyytyväinen, mutta virheet ovat sellaisia, jotka voin seuraaviin helposti korjata. Opittua tuli paljon ja ehkä ensikerralla, kun kengänpäälisiä teen, en ole ensimmäisenä suunnittelemassa omaa kuolemaani. Vannoin kyllä, etten muka enää ikinä tekisi kengänpäälisiä. Arvatkaa vaan.

Piti suoristaa peruukki, jota käytän Lukalla. Harmi, se oli kiharana niin nätti. Peruukki on alunperin hankittu Rurukaa varten, mutta koska Ruruka ei ole vielä itseään parsituttanut kasaan, päätin voivani uhrata toisen peruukin Lukalle. Jos ihastun Lukaan pukuna, tilaan varmaan kolmannen peruukin Rurukalle, mutta jos en ihastu, leikkelen tämän palasiksi ja laitan sen Rurukaan.

Hei hei, kaunis muru!

Kengät meinasivat jännittää myös siksi, että niiden löytäminen kesti ja lopulta minulle jäi todella vähän aikaa niiden tekemiseen. Lukan piti nimittäin olla valmis nyt täksi lauantaiksi (26.), koska OF-porukan ja muiden kanssa kuvailimme musiikkivideota. Tuli pyyntö, josko saisin Lukan valmiiksi kuvauksiin. Ja valmista tuli!

Aurinko poltti minut puhki.

Kuvauspaikka oli aivan ihana, mutta samalla hyvin sotkuinen ja hasardi. Luka ottikin vähän osumaa kuvauspäivien aikana. Peruukki pitää suoristaa uudestaan, kengät puhdistaa ja ehostaa. Ja sain minä sievät rusketusrajatkin toiseen käteen. Nyt odotellaan videota.

Viimeviikolla piirtelimme porukalla kaavoja ja maanantaina lähetin kaavoja maailmalle K-ON!-ryhmämme yhdelle jäsenelle (toivottavasti kellään ei tule kaavojen takia suurta halua kuristaa minua). Yui on muuten valmis myös, mutta peruukkia pitää vielä vähän ehkä saksia ja jakku pitäisi laittaa kasaan. Tein elämäni toisen vekkihameen Yuille ja tykästyin siihen hirveästi. Kangas oli aivan ihana ja silittyi täydellisesti.

Ostin koululta muutamat olkatoppaukset.

Jakun tekemiseen ei tule menemään kauaa, nyt kun olen päässyt taas yli antipatioistani sitä kohtaan. Odottelen sitä jo ihan innolla, mutta ensin siivotaan Lukan jätökset.

Tilasin Yuille tosiaan piilolinssit. En taas osannut ottaa mistään mitään selvää ja postissa tulikin sitten vähän jotain muuta kuin mitä odotin. Ruskeat piti olla, mutta eivät minun silmissäni hirveän ruskeilta näytä. Näytän pieneltä eläimeltä ne silmissä. Tilaan uudet, kunhan kerkeän ja on rahaa. Desuun mennään näillä.

No moe vaan.

Lukasta tulee lisää kuvia tässä myöhemmin, kunnes pääsen taas omalle tietokoneelleni. Kuvat on kylläkin otettu minun ovisilmäräpsylläni, joka ei ole kovin kummoinen vehje.

Fukka kiittää.

PS: Kiitos myös Biirulle haasteesta!