Asenteita ja motivaattoreita

Moi! Tässä viime aikoina olen ollut epämääräisessä kinassa oman pääni ja ajatusmaailmani kanssa. Olen oikeasti pohtinut sitä, miten omat asenteeni viihdeteollisuuden (lähinnä japanilaisen) eri muotoihin on muuttunut siitä, mitä se oli joskus. Sanotaanko, että suurin muutos on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden sisällä. Tällä asenne muutoksella on vahva yhteys cosplay-harrastukseeni ja aijonkin nyt tutkailla asiaa ns. ääneen. Hyvin usein kiinnostukseni uusiin anime-sarjoihin on herännyt niiden visuaalisen ilmeen perusteella. Sama tietenkin pätee mangaan. En välttämättä edes lue sarjan kuvausta tai kirjan takakantta (vihaan juonipaljastuksia yli kaiken), jos sen ulkokuori minua miellyttää yksinään. Hyvänä esimerkkinä voisin käyttää Air Gear'a. Olin aivan myyty sillä hetkellä, kun Anime News Network joskus mainosti Air Gear'ä ulkoasullaan. Ikkunan vasemmassalaidassa komeileva Ikki oli jotain aivan ihmeellistä. Yksinkertaisuudessaan kuva onnistui viestittämään minulle, että tässä on jotain ainutlaatuista. Huumori, vauhdikkuus ja Ikkin luonne paistoivat kuvasta läpi täydellä teholla. Silmäni eivät valehdelleet, ja tuo sarja onkin edelleen yksi suosikeistani. Tämä seikka ei ole täysin haudattuna menneisyyteen, vaikka muutosta on tapahtunut. Voisin sanoa, että on tapahtunut kehitystä eri suuntiin, sillä nykyään katselen sarjoja kolmelta eri kantilta. On sarjoja, jotka vievät mukanaan juonen ansiosta, sarjoja, joita katselen lähestulkoon vain hahmojen ja heidän vaatteidensa vuoksi, ja näiden kahden välimuotoja. Kaikki ovat jossain yhteydessä tietenkin cosplay'n, mutta nekin ominaisuudet ovat aika erillaiset. Ensimmäiseen kategoriaan, "juoni", menee esimerkiksi Baccano!, jonka katsoin tuossa kesällä. Satuin näkemään jonkun livejournal'ssa Baccano-avatarin ja lähdin selvittämään, mikäs ihanuus se tämä on. Katsoin ensimmäisen jakson ja olin ihan täpinöissäni sarjasta jo siinä vaiheessa. Niille, jotka eivät sarjaa tunne voin mainita, että ensimmäinen jakso eroaa muusta sarjasta kohtuullisen paljon herättäen silti suurta mielenkiintoa. No, tuo sarja vei sieluni (joka kuitenkin loppu pelissä kuuluuu Tiistaille). Baccano'a katsellessa en kovin ajatellut sen cosplay-mahdollisuuksia, vaikka moni hahmo oli mieleeni. Hahmojen vaatetus on kuitenkin aika tylsä ja tunnistettavuus aika pienessä prosentissa. Myöhemmin sain fiksaation Baccano-ryhmästä, joka leijuu tällä hetkellä hyvin korkealla haaveideni pilvikomppaniassa. Nyt sitten eräs nainen, Nice Holystone, minua kutkuttelisi jo pelkkänä hahmona. Toisen kategorian edustajat eivät yleensä kovin kauna minun päässäni elä, ja siksi unohtuvat jonnekkin nurkkaan aika äkkiä. Mielestäni se on ihan hyvä, koska tunnen sen epäreiluna itseäni kohtaan, jos pakotan itseni katsomaan sarjaa, josta en oikesti pidä, mutta jossa on mahtavia pukuja. Tämä on ollut "suuri" dilemmani. Tähän asti ainakin olen kieltäytynyt edes harkitsevani jonkun hahmon cossaamista, jos en ole tuntenut teosta tai hahmoa tarpeeksi hyvin. Nyt olen katsellut yhtä sarjaa, josta en edes 7 jakson jälkeen ole varma pidänkö sarjasta vai en. Se sattuu olemaan Tales of the Abyss. Anime-lehti ja jokunen muukin taho sai minut kesällä ottamaan itseäni niskasta kiinni ja viimeinkin hankkimaan käsiini tämän sarjan. Se on kovin viehättävä silmälle (ei kylläkään mitään kovin ihmeellistä), mutta tähän asti ainoa edes jossain määrin puoleensa vetävä hahmo on ollut Sync. Muut hahot ovat jääneet hieman latteiksi ja kaipaamaan syvyyttä, kun Sync on mysteerisyydellään ja hiemen "pikkunilkkimäisellä" olemuksellaan lämmittänyt minua. Hän ja hieman horjuvalla alustalla keikkuva sarjan juoni ovat ne ainoat asiat, joiden takia aijon jatkaa sarjan katsomista. Hypätkäämme sitten pelien maailmaan, kun puhutaan sarjoista tai no... asioista, jotka vetoavat minuun sekä juonen että hahmosuunnittelun puolseta. Nämä kohteet ovat cosplay-potentiaalisuudeltaan hyvinkin roimat. Eli siis. Persona 4 käveli minua vastaan eräs kevätpäivä Oulun Pelimiehessä aivan sattumalta. Olin tutkailemassa ale-tuotteita ja myyjät olivat onnistuneesti sijoittaneet Persona 4'n aivan ale-pelien viereen. Tuijottelin ja mietin, että Persona'sta on ollut suurta hälyä viimeaikoina. Sen sijaan, että olisin ostanut kolme ale-peliä ostinkin uutuuden tuoksuisen Persona'n. Hetken aikaa se sai pölyttyä hyllyssä, mutta lopulta kotelon avaamisen jälkeen olin parin viikon ajan aivan sekaisin säätiedoituksista. Tarinat nyt sikseen ja asiaa cosplay'sta. Erityisesti minua (ja nähtävästi monia muitakin) pelissä kiehtovat Persona't. Hyvin monet personat sattuvat kuitenkin olemaan ulkomuodoltaan epäinhimillisiä, mikä tuo suurta haastetta niiden toteuttamiseen tässä "oikeassa" maailmassa. Piru, että polttelisi niin moni... Jokusen cosplayn arvoisen/mahdollisen yksilön olen pelistä löytänyt, mutta nekin saavat odottaa laihempia aikoja. Eivät pelin ihmishahmotkaan jää ilman rakkautta minun osaltani. Pelissä esiintyvä talvikoulupuku sekä tytöillä että pojilla viehättää minua kovin, mutta toistaiseksi yksikään hahmo ei ole minua suuuresti säväyttänyt(en ole hirveän pitkällä pelissä vieläkään). Näin tänään. Minä kiitän. PS: Tulevaisuudessa luvass hieman work-in-progress-materiaalia.