Hellurei!
Viime aikoina olen yrittänyt pitää ajatukseni pois cosplayn esiintymispuolesta ihan vain siksi, että en tänne siitä vähään aikaan kirjoittaisi ("Eikö tuo paska mistään muusta osaa sönköttää?"). Olen toki pohtinut omia pukujani ja niiden tekemistä, ja ajatukseni onkin ollut kirjoittaa pientä sepostusta niistä ja mitä niille kuuluu. Vaihtelua tämänkin blogin sisältöön. Tänään oli tarkoitus se teksti kirjoittaa, mutta sunnuntaipäivän blogiselailu aiheutti tökkäyksen ajatus prosessissa. Minulla heräsi kysymyksiä, joita oikesti tekisi mieli pohtia ihan ääneen, joten ette saa taukoa esiintymis-jauhannastani. Pyydän anteeksi.
Välillä omien ajatusten kanssa tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi. Hyvin usein suomalaisessa cosplay-skenessä kohtaan toisten mielipiteitä, jotka poikkeavat kohtuullisen vahvasti omastani kuten varmasti myös moni muu. Kuitenkin se tunne, että lähes kaikki ns. näkyvistä mielipiteistä poikkeaa omastani, hämmentää minua suuresti. Vaikuttaa siltä, että cosplay kilpailutasolla on ihmisille enemmänkin pukujuhla, kun minä taas juurrun jo koko sanaan hyvin vahvasti; costume & play. Syleilen koko sanayhdistelmää autuaasti, kun moni muu tuntuu ottavan sen vastaan muodossa costume plyäh.
Miksi näin? Minulle esiintyminen on tärkeää monessa muodossa ja ei ole ihme, että minä katselen cosplay-maailmaa hyvin esiintymispainotteisesti. Silti ihmettelen, miksi niin moni pukuilija tuntuu piileksivän "Puku on kuitenkin se pääasia" -lauseen takana. Minulle sekä puku, että esiintyminen ovat tasavertaisia. Onko se tämä suomalaisuus, joka syö tästä skenestä ajatusta myös esiintymiseen panostamisesta? Kun perussuomalaisesta otetaan valokuva yllättäen, on ensireaktio peittää linssi kädellä tai kääntää naama piiloon, kun jotain muuta kansallisuutta edestavat läimäyttäisivät naamalleen suuren hymyn. Suomalainen yrittää paeta huomiota keinolla millä hyvänsä. Vieköön puku huomion itse pukuilijasta.
Minä miellän cosplay'n moniosaamislajiksi, enkä pelkästään ompleukilpailuksi. Eihän hyvää sarjakuvaakaan luoda pelkästään kauniilla kuvilla, vaan pitää mukana olla myös juoni. Cosplay'hin kuuluu ompelemisen lisäksi myös muita osaamisen alueta ja eri materiaalien käsittelyä. Peruukit, muovailumassat, maalit, liimat ja lista jatkuu. Miksi tähän listaan ei voisi rehellisesti lisätä esiintymistä? Esiintyminen on hyvinpitkälti sivuutettu tähän asti, mutta toivon Gaalan ja WCS'n arviointien lyövän pukuilijoita halolla päähän ja muuttavan heidät cosplayjaajiksi.
Palaan aiheeseen jota olen jo vatvonut aikaisemmin. Minua hieman kismittää se, että edes tuomarit eivät näe esiintymistä ja pukua saman arvoisia, vaikka arvioinnissa ne ovat pisteiltään saman arvoiset. Joku aika sitten olin lyödä päätäni seinään, kun kohtasin foorumikommentin, jossa tuomarina toimiva henkilö oli kirjoittanut lauseen: "Kukatahansa näkee heti onko esitys hyvä vai ei." Jos tämä pitäisi paikkansa, meillä olisi hyvällä todennäköisyydellä tällä hetkellä yaoi-show edustamassa Suomea WCS'ssa, koska jonkun mielestä se on hyvää. Ihmisillä on omat mieltymyksensä, ilman mitään taustatietoa päätökset pohjautuvat luultavasti omiin mieltymyksiin. Varmasti jokainen cosplay-harrastaja on joskus näyttänyt kuvan puvustaan jollekkin, joka ei tiedä tästä harrastuksestä mitään. Minä olen ja hyvin usein reaktio on: "Oi miten hieno!" Kuitenkin koko ajan tiedän, mikä puvussa mättää ja miksi se nimen omaan ei ole hieno. Aivan sama pätee esiintymisen arviointiin; jos ei tunne esiintymisen saloja on niitä vaikea lähteä rehellisesti arvioimaan. Voisin verrata tätä myös siihen, jos pukuja arvioitaisiin ilman lähdekuvia ja ilman, että kukaan tuomareista olisi koskaan nähnyt kyseistä hahmoa ennen.
Minunhan on tästä asiasta hyvä puhua, koska enhän minä tiedä cosplay-kisoista mitään, koska olen kisannut vain kerran. Siihenkin syy on hyvin yksinkertainen; en halua esiintyä paskalla puvulla enkä paskalla esityksellä. Toistaiseksi ajattelen, että oma vahvuuteni on esiintymisessä. Taitoni pukujen teossa saakoon karttua, ennen seuraavaa kisaa, koska minulle cosplay on sekä pukuja että esiintymistä. Yhtä vahvasti kumpaakin.
Nyt esitän kysymyksen, johon toden totta tahtoisin saada rehellisen vastauksen; Jakaako kukaan kanssani tätä ajatusta cosplay'ta costume play'na vai olenko yksin tässä costume plyäh -maailmassa? Kiitän.
PS: Tekee jo mieli itselläni pitää lomaa tästä esiintymishullunmyllystä. Ei tätä enää hetkeen kiitos.
Kertomuksia puvuista, ajatuksia cosplaysta ja sepostuksia tapahtumista. Epätoivoa ilmassa jo vuodesta 2010!
You're not alone! Vaikka esim. ryhmäcosplaykisat eivät ole suomessa mitään huippuluokkaa on niiden katseleminen esiintymisen kannalta paljon mielenkiintoisempaa, kuin yksilökisan jossa 40 kisaajaa toistaa saman kaavan (kävelee ja posettaa). Mutta en sitten tiedä kiinnostaako suomen cosplaykansaa vaivalloisen esityksen tekeminen? Haluavatko he vain ommella pukua, liimailla ja sahailla proppia?
VastaaPoistaSuomessa on ollut tähän mennessä tasan kaksi yksilökisaformaattia missä on saanut revitellä kunnolla luvan kanssa; Gaala ja Eurocosplay (+Desun showpuoli). Kaikki loput on sitä "no posetkaa nyt jotenkin siinä lavan edessä jos millään jaksatte, kiitos", joten ei mikään ihme että esiintymistä ei muisteta/haluta liittää niin vahvasti koko harrastukseen. Ryhmäcosplaykisatkin on sitä kerran vuodessa tasoa ja WCS on sitten taas muuten sellainen tapaus että harva edes uskaltaa mennä kuten on täällä karsinnoissa todistettu :E
VastaaPoistaSuomen skenessä on niin selkeä puute esiintymistä tukeville ja rohkaiseville kisoille että ihan itkettää. Puhdas showhenkinen systeemikin kyllä kelpaisi, kunhan vaan olisi jotakin... .__.
Rullarinkeli: Hyvä tietää, että ei tässä ihan yksin olla.
VastaaPoistaAsagi: Osa syy on tietenkin ollut kisojen formaatissa, mutta silti tuntuu, että niin monelta tämän hetken harrstajalta kuulee tuon 'puku on silti pää asia' -plörinän. Edes sen 30 sekunttia kävele-poseta-kisassa voi olla hahmossa, kuitenkin malli on tuntunut olevan; löntystely rastille, pari posea ja pois. Lavalle voi tulla jo hahmossa ja suorittaa poseeraamisen hahmona.
Ehkä ongelma on siinä, että cosplay kuitenkin suurimmaksi osaksi ON vain niitä kuvia ja sitä asua?
VastaaPoistaJos minulta kysytään, cosplay on suurimman osan ajasta nimenomaan sen asun päällä pitämistä - "cosplay ei ole larppaamista", kuten tykkään sanoa. Vaikka conissa olisi cosplayasu päällä, ei se tarkoita, että henkilö jotenkin muuttuisi Sasukeksi tai Narutoksi - tällä vain yksinkertaisesti on samanlaiset vaatteet ja pyrkii näyttämään tältä.
Mutta kuvissa on toisin. Niissä asenteen ja hahmon persoonan tulisi näkyä, oli kyse sitten conissa otetuista kuvista tai photoshooteista. Ja varsinkin lavaesiintymisissä asenteen, hahmon persoonan ja sen esiintymisen tulisi näkyä. Mutta jos lähdetään siitä, että lyhimmätkin conit kestävät useamman tunnin ja esitys taas maksimissaan 5 minuuttia, esitys valitettavasti tuntuu jäävän kaiken muun jalkoihin.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisi jotenkin "hyväksyttävää" että lavalle mennessä esitys olisi ala-arvoinen - jos lavalle mennään esiintymään, niin sitten se pitää hoitaa kunnolla ja kunnialla.
Tyhjästä on tietysti paha nyhjästä: jos cosplayesityksiä varten ei ole kunnon tiloja ja laitteita, ei paljoa auta vaikka cossaaja olisi hyvä, kun tämän visiot esityksestä eivät pääse toteutumaan. Me Desuconissa olemme toki onnekkaita, kun Sibeliustalolla on tilaa ja laitteistoa ja ihmisiä, jotka osaavat käyttää niitä (vaikka inhimillisiä erehdyksiä aina tapahtuu, mutta rest assured, pyrimme olemaan mahdollisimman epäinhimillisiä) - jolloin saadaan cossaajille puitteet, joissa näyttävän esityksen luominen on ylipäätään mahdollista, kuten Asagi viittasikin.
niidel: On tietenkin aivan mahdotonta olla hahmossa kokonaista conipäivää (1h kanan roolissa on jo rankkaa), mutta lähinnä tarkoitukseni oli mietiiä asiaa kisa-näkökulmasta (arvelinkin että se ajatus voisi hukkua tekstiin). Tässä jotenkin yritän potkia omia näkökulmiani muidenkin suuntaan mietittäväksi. Asenne tuntuu olevan se, kun puku on valmis kaikki on tehty ja voi lähteä lavalle pukua esittelemään. Jos useammat ihmiset panisivat edes puolet siitä sydämmestä, millä puvun ovat tehneet, esityksen suunnitteluun, cosplay-lavat olisivat häikäiseviä.
VastaaPoistaDesuconille nostan hattua esiintymispuitteista, mutta hieno tekniikka ja lava ei välttämättä ole se esityksen pelastus. Cosplay-maailmassa tunnutaan vouhkoavan näistä seikoista aivan liikaa, kun hienon esityksen pystyy tekemään jopa vain pelkästään omalla ilmaisulla. Tekniikka on aina plussaa, mutta siihen ei kannata turvautua, koska loppupelissä se hienous lähtee siitä henkilöstä, joka osaa vangita yleisön huomion haluamallaan tavalla. Ilmaisua lisää! Esiintymisessäkin tuntuu se puku olevan pääasia, vaikka jotain tarinan tynkääkin olisi olemassa. "Katsokaa tätä hienoa pukua, älkää minua." Toivoisin enemmän asennetta: "Katsokaa minua eli tätä hienoa hahmoa, sen olemusta ja pukua!" Ikäänkuin puku ja pukuilija sulautuisivat yhteen ja loisivat silloin tuon hahmon.
Tämä menee taas niin pitkäksi ajatuksen juoksuksi, etten itsekkään saa kohta mitään selvää.