Paloja cosplay-peliin

Heissan!

Minä olen tehnyt asioita. Suunnitelmani on taas vaihteeksi haudattu hiekkalaatikkoon ja jotain muuta on kaivettu esiin. Cosplay-suunnitelmat minun kohdalani eivät lähes koskaan päde, joten niitä kannattaa tulkita skeptisesti. Kuitenkin vaikka Mariya, jota lupasin rakastaa seuraavana, ei ole juurikaan edennyt muuten kuin koulunkäynnin osalta, en ole silti hypännyt aivan vieraiden miesten seuraan.

Näin ensimmäisenä hurraan itseleni, koska alalantiolta on lähtenyt 8cm ympärysmitasta. Ylimääräiset kilot ovat siis alkaneet karista hyvällä vauhdilla, mutta vielä on matkaa vanhoihin mittoihin. Housut saavat edelleen odottaa, mutta pienet välihehkutukset itselleni annan.

Mainitsin jo edellisessä merkinnässäni, että tilasin pari peruukkia vuoden alussa. Toinen peruukeista on Mariyalle. Animessa Mariyan hiukset ovat hyvin vaalean keltaiset, ja siksi päätin tilata näinkin vaalean peruukin. Luonnottoman väriset peruukit näyttävät aina hassulta oikeiden ihmisten päässä, joten jos vain mahdollista hankin mieluummin hieman realistisemman värisen kuontalon. En kuitenkaan ole aivan varma värjäänkö peruukkia vielä hitusen keltaisemmaksi, että se taittaisi vähän kultaiseen.

Chooo~~~

En ole edes maininnut toisen peruukin omaista, vaikka hän on ollut mielessäni jo pitkän aikaa. Hän on kuitenkin herra, joka tuppaa luikahtamaan muististani aivan kokonaan välillä. Kyseessä on Crimson Spell -sarjan ihastuttava pupumies, Ruruka (tai Rulca). Ruruka tietyllä tapaa eroaa muista cosplay-listani hahmoista. Ensinnäkin hän on yaoi-sarjasta. Koskaan aikaisemmin en ole edes harkinnut leikkiväni hahmoa, joka seikkailiee yaoi-maailmassa. Ei vain ole loksahtanut. Toisekseen Rurukassa minua ei vetänyt puoleensa hänen vaatteensa, vaan pelkästään luonne. Vasta sen jälkeen, kun päätin tehdä Rurukan, rupesin tutkimaan hänen asukokonaisuuttaan tarkemmin ja huomasin pitäväni siitä kovin paljon. Harvoin välitän näin paljon hahmoista, joilla on yhtä yksinkertaiset vaatteet kuin Rurukalla, mutta olemus on kuitenkin se mikä hänessä viehättää ja mikä on syy tämän puvun tekemiseen.

Ruruka ei tykkää esiintyä värillisenä ja kokonaisena yhtä aikaa.

Peruukin metsästys oli tuskaa. Useamman illan istuin ja selailin Ebay'ta läpi, jotta löytäisin sopivan. Apuakin piti pyydellä. Joudun ehkä tilaamaan toisen samanlaisen peruukin, koska piirretyillä hahmoilla hiuksia tuppaa olemaan sata kertaa enemmän kuin laki sallii. Minua myös huvittaa se, että joka ikisessä värillisessä kuvassa Rurukan hiukset ovat eri väriset. Yritin ensin pakoilla heat resistan -peruukkeja, koska vaaleanpunaisissa peruukeissa heat resistant -kuitu näyttää kummalliselta. Nyt olen kuitenkin oppinut katsomaan sitä toisella silmällä, eikä se enää niin häiritse. Heat resistant it is.

Peruukkikuvat on vaikeita.

Peruukit eivät kuitenkaan ole ainoa edistysaskel cosplayrintamallani. Uuden DISSIDIAn ilmestyminen potki minua persuuksiin Zidanen aseiden suhteen ja ne ovatkin lähes valmiita. Käden sijoihin pitää vielä lisäillä killuttimia ja pikkujuttuja. Pientä säätöä on vielä luvassa, mutta suurin työ on takan. Yhden viikon superspurtti oli hyvin piristävä näin keskellä ällöttävää kevättä. Ja kerrankin jaksoin jopa kuvata kaikki työprosessin vaiheet.

Seisotaan sitten valon edessä.

Kauan piti pohtia, mistä teen terien kuvioinnin, koska ne ovat kohokuvioita. Mietin craft foam'a aivan aluksi, mutta hylkäsin idean. Olin jo liottamassa viinipullosta etikettejä irti, että olisin saanut massasta kaulia ohuen laatan, josta sitten olisin leikannut oikean muotoisia kuvioita, mutta totesin, että craft foam on helpompi vaihtoehto ja palasin suunnitelmaan A.

Zidanen lisäksi eräs muukin asu on edistynyt. Siitäkään en ole kovin mitään kertonut, koska sen piti olla ex tempore -cossi Animeseminaariin 2010. Mononoke Hime'n tulo teattereihin muistutti minua siitä kuinka paljon sitä elokuvaa vuosia sitten rakastin, ja sen uudelleen katsominen herätti pienen cosplay-himon sisäläni. Suunnitelma oli, että penkkareiden jälkeen kahdessa päivässä väännän San'n puvun, mutta hervoton krapula nauroi suunnitelman suohon jo heti seuraavana aamuna. Eräs päivä kuitenkin kyllästyin keskeneräisen naamion tuijotteluun ikkunalaudaltani ja tein San'n mekon sekä liivi-paita-asian.


Jätin mekon helman huolittelematta tarkoituksella, koska San'n helmat ovat hieman repaleiset. Saatan repiä niitä vielä lisääkin, mutta toistaiseksi olen vain pitänyt mekkoa välillä päällä ja katsonut miten se lähtee itsestään purkautumaan. Itse mekko on hyvin yksinkertainen, mutta valkoinen liivi-paita-asia on suorastaan naurettava. Aijon kuitenkin lisätä siihen vielä sivuille pienet kiinnitys palaset, joilla se pysyy paremmin kiinni, koska elokuvassakin sellaiset vilahtavat.

Siellä se on.

Pienessä ajassa olen saanut yllättävän paljon aikaan, vaikka mikään tapahtuma ei tiedettävästi vielä häämötäkkään. Toivotaan, että tämä tahti jatkuu. Seuraavana aijon ryhtyä toimeen San'n kaulakorun ja korvisten parissa. San'lle on olemassa jo jonkin moinen peruukki; penkkaripukuni peruukki. Se alunperin kuului Willy Wonkalle, joka oli sekundapuku penkkareihin eli peruukki on suomalainen, mutta pienellä ohennuksella ja leikkelyllä siitä voisi EHKÄ saada San'lle hiukset. Toisaalta se kiiltää niin hirveästi, että en haluaisi sitä enää ikinä tositarkoituksella käyttää. Asiaa on pohdittava.

Fuu kiittää.

PS: Tässä teksissä näköjään on paljon ehkä-, saatan- ja en-tiedä-vielä-ajatuksia. Tätä se minun cosplay-sähellys on.