Aseistautuminen

Terve!

Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan tämän koonnin Zidanen veitsistä, koska ne ovat valmiit! Jee! Eihän siinä mennytkään kuin hirveän kauan! Wohoo! Täytyy myöntää, että nuo aseet ovat välillä seisseet keittiön ja välillä makuuhuoneen nurkassa pölyttymässä. Motivaatio katosi aina välissä, mutta nyt ne on lopultakin tehty. Ja tässä teille prosessi...

Aluksi aloitin tietenkin piirtämällä kaavan, minkä jälkeen jäljensin niiden avulla puupahville (hieno sana, jonka opin Elffin luennolla, itse olen kyseistä levyä aina kutsunut vain tiiviiksi pahviksi).

Tuosta levystä olin väsännyt jo vähän vaikka ja mitä. Riittoisaa tavaraa.

Ensimmäisen jäljennöksen leikattuani, käytin sitä kaavana, koska piirtäminen oli suhteellisen paljon nopeampaa. Tein yhteensä neljä jäljennöstä, joista liimasin kaksi yhteen rehellisellä Erikeepperillä, jotta saisin tarpeeksi vahvan rungon. Halusin todellakin tehdä kestävät propit, koska minulla on paha tapa kohdella asioita kaltoin ja haluan niiden kestävän pitempäänkin kuin yhden conipäivän. Ne joutuivat siis painoon.

Omille ja siskon vanhoille lukiokirjoille on aina hyvä kehittää hyödyllisiä käyttötarkoituksia. Olen ylpeä sinusta Matematiikan taito -sarja! Nuo pienet pahvinpalat, jotka näkyvät kuvassa ovat kahvoihin. Ne ovat hieman kapeammat ja lyhyemmät kuin aseiden varsinaiset kahvat, koska myöhemmin muovailin massasta lopulliset kahvat. Niitäkin on neljä ja liimasin ne kahvojen molemmin puolin. Ja taas painumaan.

Lisää hyötykäyttöä

Sitten pääsinkin jo leikkimään massan kanssa ja muovailemaan kahvoja. Jätin nuo kahvojen päissä olevat "tapit" tässä vaiheessa vielä muovailematta. 

Seuraavana olikin vuorossa sormisuoja/väistin. Kauan pohdin, että mistä sen tekisin, ja Sinooperissä hieman kierreltyäni, mukaan tarttui styrox-muna. Muna oli valmiiksi kahdessa osassa, joten minun täytyi vain vähän vuolla sitä oikeaan muotoon ja halkaista molemmat puolikkaat vielä kerran.

Kun pöytäni oli vielä siisti.

Täytyi tietenkin tehdä lovi munan neljäsosiin, jotta ne pystyi asettamaan rungon ympärille. Samalla tein myös craftista terän puolelle tulevat kultaiset koristukset, jotka kylläkin maalasin myöhemmin.

Pitäisi näkyö kahvojen massamuotoa ja craft-koristuksia.

Sitten olikin vuorossa maalausoperaatio, joka tuotti tuskaa. Aloitin maalaamalla terät akryyli-maaleilla, joita ohentelin tarpeen mukaan vedella, jotta saisin haluamani efektin. En muistanut pohjamaalata teriä ollenkaan, joten se voi vaikuttaa lopulliseen väripintaan. Väistimet ja kaikki muut kultaiset osat maalasin kulta Perinnemaalilla, jota olen  joskus tätä varten ostanut. Terän reunan maalasin myös Perinnemaalilla, jonka alkuperäistä tarkoitusta en muista.

Edelleenkään tapit muotoilematta.

Tässä välissä taisin muotoilla ja maalasin tapit, mutta tuosta vaiheesta ei olekkaan kuvamateriaalia todisteeksi. Sitten olikin terien kohokuvioiden vuoro. Piirsin ja leikkelin varmaan satoja pieniä palasia paperia malatakseni kuviot oikean kokoiseksi. Kun kuviot näytti sopivalta tein niistä "muotis" cernitistä.

Sieviä, eikö?

"Muottien" avulla tuo sama kuvio oli helpompi piirtää sen 40 kertaa craftille. Varsinkin pikkuruiset pisarakuviot. Maalasin kaikkiin pikku kuvioihin hennon kerroksen hopeista Perinnemaali, minkä jälkeen piirsin niihin terättömällä lyijytäytekynällä kiekuran (joka ei taida näkyä kunnolla missään kuvissa), joka painui kivasti maaliin ja tuo vähän sitä kaivattua kolmiulotteisuutta kuvioihin.

Koska pienten asioiden leikkaaminen ei aina ollut nannaa, tuossa välissä sidoin satiinivinokaitalenauhalla kahvan. Oli oikea onnen potku, että löytyi juuri oikean väristä vinonauhaa satiinisena. Ompalutarvikeliikkeessä hieman epäilin väriä, mutta kotona sain hyppiä riemusta, koska se oli prikulleen sopiva.

Lopuksi sainkin sitten vaivata päätäni sillä, että mistä löydän tarpeeksi isoja metalli lenkkejä killuttimia varten. Mistääen ei kuitenkaan löytynyt oikean laisia, joten konsultoin isääni, joka hankki minulle sitten 2mm paksuista rautalankaa. Se toimi oikein hyvin.

Viimeisenä tein ja maalailin helmiä ja haroin nyöriä auki killuttimia varten. Ja sitten tulikin valmista.

Joissain kohdissa olisin halunnut saada paremman lopputuloksen, mutta oma tietotaitoni ei niiden korjaamiseen tällä kertaa riittänyt, mutta en ole kovin alla päin, koska en ole koskaan tehnyt yhtä rakastettavia proppeja kuin nämä. Maltan tuskin odottaa, että saan Zidanen valmiiksi ja pääsen näitä julkisesti heiluttamaan hahmon muutkin romppeet päällä. Desucon here I come!

Fukka kiittää.

Ps: Saatte hassun kuvan...

En tiedä, miksi olen tämän systeemin säätänyt, ilmeisesti jokin osa on ollut kuivumassa. En kyllä tajua mikä.