Jotta näkyisin myös pimeässä

Juhuu!

Voi pojat! Tämä merkintä on odottanut julkaisua jo jonkin aikaa. Ei vain ole ollut kunnollista hetkeä saada asioita aikaiseksi. Nyt kuitenkin!

Paahdamme Rorunen kanssa pukuja ja muita WCS-jutskuja kasaan minkä kerkeämme. Nyt tulee asiaa yhden puvun tiimoilta, jota olen työstänyt hyvin innoissani.

Odin Spheren Gwendolyn

Odin Sphere on täynnä ihania hahmoja, mutta moni niistä on tähän asti jäänyt haikailun tasolle, koska en ole tuntenut taitotasoni olevan tarpeeksi hyvä niiden tekemiseen. Mercedes sai elämän vuonna 2016 WCS-karsintoja varten. Kai jotain itsevarmuutta olen siitä ja muista puvuista kartuttanut, koska tässä sitä ollaan; tekemässä yhtä ehdottomasti kuumottavimmista unelmapuvuista ikinä eli Gwendolynia.

Tässä merkinnässä en kuitenkaan mene vielä varsinaisesti puvun työstämiseen, vaan kerron Gwendolynin keihäästä. Olen yhtälailla haaveillut tuon kepukan tekemisestä vuosikaudet, joten lähes kaikki työtavat olivat jo päässä valmiina.

Kepukka-aineksia

Keppi on yksinkertainen ja sitä varten en joutunut ostamaankaan mitään muuta kuin yllä näkyvät tavarat. Kaikki muu löytyi jo kotoa.

Keihään rungoksi ostin aurausviitan, mikä huvitti minua paljon. Rungon täytyi olla kevyt, ontto ja helposti katkaistavissa/liitettävissä, koska omg! Gasp! Keihäs lähtee mukaan Japaniin. Muuten luultavasti olisin valinnut materiaaliksi puun, koska sillä olisin voinut välttää muutaman kommervenkin.

Mallailua

Työstämisen aloitin keihään Psypher-kivestä. Tein joitain laskelmia aseen mittasuhteista ja sen mukaan yhden (pienin) paperiversion kivestä. Ja koska nämä epätodelliset hahmot ovat välillä myös mittasuhteiltaan vähän erilaisia kuin minä, tein kaksi muuta paperista kiveä kokeeksi. Keskikokoinen osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi kaikin puolin.

Myös kiven tuli olla ontto ja kevyt, joten se syntyi muovikansiosta.

Kivi

Tein kaavat kiveen niin, että se koostuu kahdesta palasesta muovia, jotka on taiteltu kulmikkaaseen 3D-muotoon ja päällystetty/kasattu tavallisella kontaktimuovilla. En halunnut käyttää liimaa särmien yhdistämiseen, koska läpikuultava muovi olisi paljastanut epäsiistit liimaukset turhan hyvin. Tämä osoittautui hämmentävän kestäväksi kokonaisuudeksi, koska tuo kivi on pyörinyt ja seikkaillut vähän väliä missä sattuu eikä ole siitä kärsinyt sen kummemmin. Kivi on siis irrotettava.

Halusin kiven lähtevän irti tulevaisuutta varten, jotta saisin sen sisälle halutessani valon.

Suurta ja mahtavaa innovatiivisuutta!

Kivi on kiinni niinkin oivaltavalla tavalla, kuin pullonsuulla ja korkilla. Sahasin normaalista 0,5 litran muovipullosta suun irti (tämän jälkeen siitä ei enää saanut panttia takaisin) ja kiinnitin sen kiven alaosaan rautlangalla ja epoksiliimalla. Kokeilin ensin pelkkää liimaa, mutta se ei kestänyt pitemmän päälle rasitusta. Rautalankasysteemi oli kaikin puolin tukevampi ja kestävämpi. Korkin liimasin aurausviitan päähän myös epoksi liimalla. Sekään ei tahtonut kestää rasitusta, mutta uudelleen liimattuna ja worblalla vahvistettuna sekin pysyi lopulta paikallaan.

Kaikki muut osat keihäästä ovat suurimmaksi osin worblaa tai mustaa worblaa. Ainoana kinkkisenä puolena oli se, että aurausviitan muoviin ei tarttunut mikään worbla tai liima ollenkaan. Jouduin lopulta poraamaan kepin täyteen reikiä, joista vedin rautalankoja läpi. Rautalangat sidoin pieniksi lenkeiksi niihin kohtiin, joihin worblaosien tuli kiinnittyä. Näin Worballa oli jotain pohjaa, mihin tarttua.

Sirpin sisusrakenteet, että se pysyy ylipäänsä kiinni.

Keihään varressa on kuun sirpin muotoinen koriste, joka vaati myös rautalankavahvikkeet. Lisäksi sirpin pohjana on kartonki kaava, jonka päälle rakensi worblan jämäpaloista 3D-muodon. Myös musta tötterö sirpin päällä on valmistettu kartongista ja mustasta worblasta. Sirppiä ja keihään alapäässä olevaa tappia paikkailin ja tasoitin vielä paperclay-massalla.

Osina

Jotta keihäs olisi mahdollisimman helppo kuljettaa yhtään mihinkään. Sahasin sen vielä kolmeen osaan (+kivi). Osat kiinnittyvät toisiinsa katkaistuilla vesiputkien liittimillä. Katkaisemattomat liittimet olivat vähän turhan tiukkoja.

Tämän jälkeen keihäs sai päälleen spray-kittikerroksen jos toisenkin ennen maalausta.

Vaiheita

Maalina käytin metallin mustaa spray-maalia, joka osoittautui hyvin hyvin hyvin kiiltäväksi. Jopa liian kiiltäväksi omaan makuuni, mutta onneksi kiiltolakka himmensi kiiltävyyttä hieman. Heh. Ennen lakkausta yritin hieman maalata pieniä korostuksia, mutta maali on edelleen niin kiiltävä, että ne tuskin erottuvat mihinkään.

Se on valmis ja siel on valo!

Minun ei ollut tarkoitus tässä välissä rueta säätämään valojen kanssa, mutta eräs ilta kaivoin käyttämättömänä lojuneet LED-valovärmeet, jotka aikanaan tilasin Mercedeksen asetta varten (minkä materiaalit ovat edelleen olemassa), ja ryhdyin niillä leikkimään... Nyt keihäässä on siis valo. Aivan yksinkertaisuuden huippu, mutta katsotaan saanko edes mahdutettua isompaa systeemiä keihään sisälle (kaikki ne rautalankaviritelmät ovat nyt vähän sähköjohtojen tiellä). Jee!

Gwendolynin oli tarkoitus valmistua Desuconia varten, mutta päätin, että keskityn muihin pukuihin tässä välissä ja teen Gwendolynin rauhassa valmiiksi Japania varten sitten myöhemmin. Cosplannerin mukaan Gwendolynista on 84% valmiina, joten reippaasti voiton puolella ollaan. Puvun muista osista kirjoittelen sitten myöhemmin lisää.

Fukka kiittää!

PS: Lauantaille Gwendolynin sijaan Desuun lähtee mukaan Yuna, jota olen saanut kaivata ja ikävöidä tässä kesän ryömiessä lähemmäs. Olen hyvin innoissani. Perjantaina uskallan vetää Matron-Edean päälleni ja sunnuntaina olisi tarkoitus laittaa Uutuus-Mitsuha Kimi no Na wasta. Olen täpinöissäni. Hassua, miten pukuja voi olla ikävä...